Sijaishuollon haasteet osa 3

Talentia Oulun seutu ry:n selvityksessä työntekijöiden huolet omasta jaksamisesta kietoutuvat huoleen lapsista ja nuorista. Moni laitoksessa työskentelevä kertoi, että lastensuojelulain muutos vei heiltä työkaluja. Avohuollon sosiaalityössä korostuvat resurssiongelmat.

 

 

Talen­tia Oulun seutu ry:n vai­kut­ta­mis­ryhmä sai syk­syn aikana monia yhtey­den­ot­toja las­ten­suo­je­lun ken­tältä, eri­to­ten lai­tok­sista. Pyydettiin tukea työ­oloi­hin ja jak­sa­mi­seen. Saadakseen kuvan ongel­mien laa­juu­desta työ­ryhmä teki kyse­lyn, johon vas­tasi noin sata las­ten­suo­je­lu­työtä teke­vää jäsentä.

Vaikuttamistyöryhmän puheen­joh­taja Tuula Kivistö-Pyhtilä, joka itse­kin työs­ken­te­lee sijais­huol­lon sosi­aa­li­työssä, kokosi lop­pu­vuo­desta ryh­män kanssa raport­tia kyse­lyn tuloksista.

Työolosuhteet näkyvät asiakkaiden elämässä

– Ammattiliiton pitää ensi­si­jai­sesti tukea jäsen­ten työ­hy­vin­voin­tia, mutta työn­te­ki­jöi­den työ­olo­suh­teet näky­vät myös asiak­kai­den elä­mässä ja mah­dol­li­suuk­sissa saada riit­tä­vää tukea, Tuula Kivistö-Pyhtilä painottaa.

Ongelmia yhdis­tä­väksi perus­syyksi kyse­lyssä nousee resurs­sien puute, joka vai­vaa eten­kin sosi­aa­li­työtä, mutta näkyy myös avo­huol­lon sosi­aa­lioh­jauk­sessa ja sijaishuoltoyksiköissä.

Puolet kyse­lyyn vas­tan­neista sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä ilmoit­taa, että heillä on 41–50 asia­kasta, nel­jän­nek­sellä jopa yli 50 asiakasta.

– Sosiaalityöntekijöiden yli­kuor­mi­tuk­sesta seu­raa, ettei riit­tä­vää työs­ken­te­ly­suh­detta synny las­ten ja per­hei­den kanssa. Tämä taas näkyy työs­ken­te­lyn vai­kut­ta­vuu­dessa, kuvaa Kivistö-Pyhtilä.

Avovastauksissa sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ker­to­vat kier­teestä, jossa suun­ni­tel­mal­li­nen sosi­aa­li­työ on mini­missä eikä perus­työ­hön ehditä paneu­tua, kun aika menee akuu­teissa tilan­teissa. Sosiaalityöntekijät koke­vat, ettei­vät pysty työs­ken­te­le­mään siten, kuin las­ten­suo­je­lu­laki edellyttää.

Turvattomuus ja voimattomuus ahdistavat

Sijaishuollon lai­tok­sissa kai­va­taan enem­män ohjaa­jia työ­vuo­roi­hin. Menot nuor­ten kanssa täy­tyy suun­ni­tella tar­kasti ja usein niitä jou­du­taan kar­si­maan, jotta yksik­köön jää­vät ohjaa­jat pys­tyi­si­vät teke­mään työnsä tur­val­li­sesti. Työparia kai­va­taan eten­kin yövuo­roissa, joissa yksi­nolo aiheut­taa turvattomuutta.

Erityisenä lai­tos­huol­lon huo­lena nousee esille las­ten­suo­je­lu­lain muu­tos, jonka koe­taan vie­neen työ­ka­lut, kun rajoit­ta­mis­toi­men­pi­teitä täs­men­net­tiin laissa. Hämmennystä herät­tää, että val­vo­valla viran­omai­sella on eri­lai­sia näke­myk­siä rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­den soveltamisesta

– Kentällä on jou­duttu jon­kin­lai­seen jumiin, toteaa Kivistö-Pyhtilä.

Keinottomuutta koe­taan eri­tyi­sesti nii­den nuor­ten kanssa, joilla on vaka­via mie­len­ter­veys- ja päihdeongelmia.

– Keinottomuuden koke­mus  lai­tok­sissa voi joh­taa ylei­seen jän­nit­ty­nei­syy­teen ja tur­vat­to­muu­teen, eikä kun­tout­tava työ­ote mah­dol­listu,  arvioi Kivistö-Pyhtilä.

Työskentelyltä putoaa ikä pohja, jos nuori ei ole vas­taa­not­ta­vai­nen puheelle, eikä ole halu­kas keskustelemaan.

Joissakin vas­tauk­sissa ker­ro­taan myös, että kaik­kien työn­te­ki­jöi­den motiivi tehdä työtä lain mukai­sesti ei ole kohdillaan.

Arvostus auttaisi

Asteikolla 1–10 sosi­aa­li­työn­te­ki­jät antoi­vat työ­hy­vin­voin­nin arvo­sa­naksi 5,8, avo­huol­lon sosi­aa­lioh­jaa­jat 7,5 ja sijais­huol­lon sosi­aa­lioh­jaa­jat 8. Sijaishuollossa arvioissa oli suuri hajonta, ja sieltä löy­tyi myös alhai­sin arvo­sana 1. Tuula Kivistö-Pyhtilä arvioi, että hajonta kuvaa sitä, että työyh­tei­söt käyt­tä­vät hyvin eri tavoin yhtei­sön kei­noja hal­lita työtä ja paran­taa työhyvinvointia.

Työntekijöillä on myös näke­myk­siä siitä, mitä pitäisi muuttaa.

Sosiaalityöntekijöiden ykkös­vaa­ti­mus on asia­kas­mää­rän pie­nen­tä­mi­nen. Seuraavana tule­vat tarve työ­pa­rille ja työyh­tei­sön tuelle.

Avohuollon sosi­aa­lioh­jaa­jat toi­vat esille myös las­ten­suo­je­lu­työn arvos­tuk­sen työ­hy­vin­voin­tia lisää­vänä tekijänä.

Laitoshuollossa työs­ken­te­le­vien ensi­si­jai­nen muu­tos­toive oli las­ten­suo­je­lu­lain muu­tos niin, että se antaisi parem­min mah­dol­li­suu­den puut­tua haas­ta­van nuo­ren toi­min­taan. Moni toi esille sen, että on haas­ta­vaa, kun sama laki kos­kee taa­pe­roa ja 17-vuo­tiasta. Toive kon­kre­ti­soi­tui ehdo­tuk­seen, että olisi eril­li­nen laki vaa­ti­ville nuorille.

Kaikkien ammat­ti­ryh­mien vas­tauk­sissa kai­vat­tiin esi­hen­ki­löi­den tukea ja sitä, ettei työn­te­ki­jöi­den esille tuo­mia epä­koh­tia vähäteltäisi.

Vastaajat toi­vat esille myös kou­lut­tau­tu­mi­sen tär­key­den ja toi­voi­vat enem­män kou­lu­tusta. Työntekijät tun­nis­ta­vat las­ten­suo­je­lu­työn vaa­ti­vuu­den ja tar­peen vah­vis­taa osaa­mis­taan. Toimivia mene­tel­miä on kehi­tetty ja niitä halu­taan hyödyntää.

Talentia Oulun seutu ry:n vai­kut­ta­mis­ryhmä aikoo viedä sel­vi­tyk­sen tulok­sia poliit­tis­ten päät­tä­jien tie­toon ja levit­tää tie­toa myös pai­kal­li­sessa mediassa. Myös Talentian toi­vo­taan miet­ti­vän, mitä las­ten­suo­je­lu­työtä teke­vien työ­hy­vin­voin­nin eteen voisi tehdä.  Vaikuttamisryhmässä työs­ken­te­le­vät Tuula Kivistö-Pyhtilän lisäksi Janika Harju, Minna Kaltio, Sanna Laine, Einari Parikka, Juha Pirttikangas, Raili Salmela ja Anne Seppälä.

Kristiina Koskiluoma

 

Lue myös:
Sijaishuollon haasteet osa 1: Rakkautta ja rajoituksia
Sijaishuollon haasteet osa 2: ”Koulukotiin virtaa nyt entistä enemmän huumeita”