Sijaishuollon haasteet osa 1

Nuoret ja lapsiasiavaltuutettu peräävät sijaishuollon laitoksiin lisää osaamista ja asennemuutosta, jotta rajoitustoimenpiteet tehdään niissä oikein. Nuoren on vaikea luottaa ohjaajaan, jonka hän kokee viholliseksi, sanovat entiset lastensuojelun asiakkaat.

 

 

Lasten­suo­je­lu­laki on nyt trim­mattu kun­toon, joka mah­dol­lis­taa sijoi­te­tuille lap­sille hyvän, lap­sen edun mukai­sen hoi­don ja lap­selle kuu­lu­vat oikeu­det. Sitä mieltä ovat monet asian­tun­ti­jat, jotka val­vo­vat lai­tok­sia ja kehit­tä­vät lastensuojelua.

Viimeksi las­ten­suo­je­lu­la­kia ent­rat­tiin tämän vuo­den alussa. Siinä muun muassa vah­vis­tet­tiin las­ten ase­maa ja tar­ken­net­tiin rajoi­tus­toi­mien käyt­töä. Parhaillaan on tekeillä vielä uusi lain­muu­tos, joka kos­kee vaa­ti­vaa hoi­toa ja eri­tyi­sen huo­len­pi­don jak­soja. Lakiesitys läh­tee syk­syn aikana lausuntokierrokselle.

Laki antaa jo hyvät perus­raa­mit las­ten­suo­je­lu­työlle, sanoo eri­kois­tut­kija Pia Eriksson Terveyden ja hyvin­voin­nin laitokselta.

– Sen puit­teissa pys­ty­tään vas­taa­maan hoi­don tar­pei­siin, joita suu­rim­malla osalla sijoi­te­tuista lap­sista on. Laki ei kui­ten­kin kai­kilta osin var­mista, että mie­len­ter­veys- ja päih­deon­gel­mista kär­si­vien ja eri­tyi­sen vaa­ti­vaa hoi­toa tar­vit­se­vien las­ten hoi­don tar­pei­siin pys­ty­tään vastaamaan.

Sosiaalityön pro­fes­sori Tarja Pösö Tampereen yli­opis­tosta pitää lakia hyvänä sel­kä­ran­kana lastensuojelutyössä.

– Sen kes­kei­nen peri­aate on lap­sen etu. Se kuu­luu poh­jois­mai­seen las­ten­suo­je­lun perin­tee­seen. Sen ydin on, että aina kun har­ki­taan lap­sen etua, on vält­tä­mä­töntä kuulla myös lap­sen ja van­hem­pien näke­mys. Ammattilaisen vas­tuulla on tehdä hyvä pää­tös ja perus­tella se lap­selle ja vanhemmille.

Rajoitustoimenpiteiden käytössä on ongelmia

Ongelma on, että kai­kissa lai­tok­sissa lakia ei aina osata sovel­taa oikein. Vaikeuksia on eten­kin rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den käytössä.

Sijoitetun lap­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän näkö­kul­masta on tär­keä tie­tää, miten lasta koh­del­laan lai­tok­sessa ja mitä rajoi­tus­toi­mia hänen hoi­dos­saan käy­te­tään. Kunta vas­taa las­ten­suo­je­lun jär­jes­tä­mi­sestä ja siitä, että lasta hoi­de­taan hänelle sopi­vassa sijoi­tus­pai­kassa. Sosiaalityöntekijän ja alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen eri­tyi­nen teh­tävä on val­voa rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den käyt­töä ja toi­meen­pa­noa sijaishuollossa.

Sosiaalityöntekijän pitää lisäksi huo­leh­tia siitä, että sijoi­te­tut lap­set saa­vat tar­peeksi ja ymmär­ret­tä­vällä tavalla tie­toa oikeus­tur­vas­taan ja valituskanavista.

Lain uudis­tus vuo­den vaih­teessa tar­kensi, mitä rajoi­tuk­sia saa käyt­tää ja missä tilan­teessa. Niitä voi ja pitää käyt­tää vain sil­loin, kun lap­sen etu sen vaa­tii. Niin on haluttu muut­taa lai­tok­siin juur­tu­neita käy­tän­töjä ja toi­min­ta­kult­tuu­ria, joita ei enää pidetä sopi­vina ja lap­sen edun mukaisina.

Rajoitustoimenpiteitä kui­ten­kin käy­te­tään yhä vää­rin. Se käy ilmi muun muassa lai­tok­sia val­vo­vien alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen ja edus­kun­nan oikeus­asia­mie­hen tarkastusraporteista.

Raporttien mukaan ylei­sim­mät rajoi­tus­toi­men­pi­teet, joita lai­tok­sissa käy­te­tään, ovat yhtey­den­pi­don rajoit­ta­mi­nen, omai­suu­den, lähe­tys­ten ja tilo­jen tar­kas­ta­mi­nen, lähe­tys­ten luo­vut­ta­matta jät­tä­mi­nen, hen­ki­lön­tar­kas­tus ja hen­ki­lön­kat­saus, joka tar­koit­taa yleensä huu­me­seu­lan teke­mistä ja puhallutusta.

Rajoitustoimenpiteiden käyttö kasau­tuu pie­nelle osalle lap­sia. Miten iso osa rajoi­tus­toi­men­pi­teistä on tehty lain vas­tai­sesti, siitä ei ole tietoa.

– Tietoa ei kerätä sys­te­maat­ti­sesti. Ei ole tilas­toja siitä, minkä tyyp­pi­sissä lai­tok­sissa on ongel­mia. Ongelmia on tul­lut ilmi eri­lai­sista lai­tok­sista, sanoo sosi­aa­li­huol­lon yli­tar­kas­taja Anna Tervonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Sosiaalihuollon joh­tava yli­tar­kas­taja Sari Husa sanoo, että lap­silla on oikeus tulla suo­jel­luksi. Siinä tar­vi­taan myös rajoi­tus­toi­men­pi­teitä. Myös hän työs­ken­te­lee Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

– Se, että niitä käy­te­tään, ker­too myös siitä, että lakia sovel­le­taan oikein eli teh­dään lap­sen edun kan­nalta oikeat pää­tök­set, kun kri­tee­rit täyttyvät.

Avien mukaan eni­ten on puut­teita doku­men­toin­nissa eli rajoi­tus­toi­mien kirjaamisessa.

– Dokumentaatio on tär­keä osa las­ten­suo­je­lu­työtä. Siihen pitää lait­taa aikaa ja osaa­mista. Dokumentit ker­to­vat las­ten asioita vas­taa­valle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle ääret­tö­män tär­keää tie­toa, Tervonen pai­not­taa. Sitä tar­vi­taan asia­kas­suun­ni­tel­missa ja lap­sen sijoi­tuk­sen ja hoi­don arvioinnissa.

– Ne ovat yksi indi­kaat­tori, josta sosi­aa­li­työn­te­kijä näkee lap­sen tilan­teen. Ne välit­tä­vät tär­keää tie­toa myös lai­tok­sen sisällä siitä, missä tämän lap­sen kanssa mennään.

– Dokumentaatio on kes­keistä myös lap­sen ja lai­tok­sen työn­te­ki­jän oikeus­tur­van kannalta.

Lapsi ei aina ymmärrä aikuisten toimia

Kouluterveyskyselyn mukaan joka kol­mas sijoi­tettu lapsi on saa­nut ran­gais­tuk­sen, jonka syytä hän ei tiedä. Peräti puo­let lai­tok­siin sijoi­te­tuista nuo­rista oli koke­nut jouk­ko­ran­gais­tuk­sen. Joka vii­dettä lasta on ran­gaistu jät­tä­mällä hänet ilman ruokaa.

Sijoituksen koke­neet nuo­ret ker­to­vat, että lai­tok­sissa tapah­tuu kai­ken­laista. Aina las­ten oikeuk­sia ei nou­da­teta, ja jois­sa­kin pai­koissa asioita teh­dään yhä niin kuin on aina tehty.

– Nuorilta kuu­lee välillä rajuja jut­tuja. Eräs ker­toi juuri, että hän ei saa­nut soit­taa sos­sulle ilman että ohjaaja oli kuun­te­le­massa. Ylipäänsä siitä lai­tok­sesta nuo­ret sai­vat soit­taa hyvin vähän. Ja kun sai, puhe­luja kuun­nel­tiin tar­kasti, sanoo Maya Waitara Osallisuuden ajasta. Se on nuor­ten osal­li­suutta ajava yhdis­tys, jossa toi­mii las­ten­suo­je­lun asiak­kuu­den koke­neita nuoria.

Nuorten mukaan eni­ten teh­dään liik­ku­ma­va­pau­den rajoi­tuk­sia. Niitä myös perus­tel­laan ”oudoilla seli­tyk­sillä”. Myös ran­gais­tuk­sia käy­te­tään, vaikka ne ovat lait­to­mia, Waitara kuvaa.

– Sanotaan esi­mer­kiksi, että jos et tule sil­loin ja sil­loin takai­sin, saat rangaistuksen.

Kaikki lap­set eivät tunne oikeuk­si­aan tai edes tiedä, että ihmi­soi­keu­det kuu­lu­vat heillekin.

– Eräs tyttö ker­toi kuul­leensa niistä. Hän luuli, että ne kuu­lu­vat kehi­tys­mai­den lap­sille, jotka teke­vät hiki­pa­joissa kenkiä.

Lapsen on vai­kea pitää kiinni oikeuk­sis­taan, jos hän ei ymmärrä, mitä ympä­rillä tapah­tuu, sanoo Osallisuuden ajan va. toi­min­nan­joh­taja Vilma Vähämaa. Hän sanoo, että asioita ei aina seli­tetä niin, että lapsi ymmär­tää. Lapset ovat las­ten­suo­je­lussa usein pihalla omasta pro­ses­sis­taan, hän sanoo.

– Kaikki nuo­ret eivät ymmärrä, mikä se sys­teemi on eivätkä osaa sanoa edes, miksi hei­dät on sijoi­tettu. Nuoresta näyt­tää siltä, että hän käy puhu­massa aina jol­le­kin ja yhtäk­kiä jou­dut laitokseen.

Eri aikui­set ovat lap­selle ”samaa lasun mas­saa”, Vähämaa kuvaa. Lastensuojelussa koh­taa kaksi eri­laista todel­li­suutta, lap­sen ja aikuis­ten. Hänkään ei tien­nyt edes aikui­sena, että hänestä on tehty jos­kus las­ten­suo­je­lun tar­peen selvitys.

Lapsen näkö­kul­masta voi näyt­tää siltä, että aikui­nen hyök­kää lai­tok­sessa kimp­puun. Hän ei aina tiedä miksi, eikä asioita seli­tetä kun­nolla jälkikäteen.

– Se ei aina­kaan lisää pro­ses­sin vai­kut­ta­vuutta tai luot­ta­musta aikuisiin.

Lakia ei osata tai haluta tulkita oikein

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo, että laki antaa voit­to­puo­li­sesti riit­tä­vät työ­ka­lut las­ten ja nuor­ten tur­val­li­selle hoivalle.

– Kaikissa lai­tok­sissa ei kui­ten­kaan haluta tai osata sovel­taa rajoi­tus­toi­men­pi­teitä niin kuin lain­sää­täjä on tarkoittanut.

Laitosten arjessa haas­teita tuo­vat lain eri­lai­nen tul­kinta ja vaih­te­le­vat ohjeis­tuk­set eri viran­omai­silta, sanoo Familar-ket­jun laa­tu­joh­taja Marko Nikkanen. Familar kuu­luu ter­veys­jätti Mehiläiseen. Sen brän­din alla toi­mii noin 60 las­ten­suo­je­lun yksik­köä eri puo­lella maata.

– Samasta lain­koh­dasta saat­taa olla ohjeis­tuk­sena kaksi-kol­me­kin eri tul­kin­taa. Se myös vaa­ran­taa asiak­kai­den tasa­ver­tai­sen kohtelun.

Vaikeutta arjen työ­hön tuo myös se, että haas­ta­vat tilan­teet syn­ty­vät nopeasti. Vaikka hen­ki­lö­kun­taa kou­lu­te­taan jat­ku­vasti, lain tul­kit­se­mi­sesta vai­keut­taa se, että samaan tilan­tee­seen on eri osa­puo­lilla oma näkökulma.

Nikkanen toi­voo jos­kus apua asiak­kaan tilan­teen pohdintaan.

– Siinä lap­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän rooli ja tavoi­tet­ta­vuus koros­tu­vat. Toivomme, että yhteis­työ hel­pot­tuu, kun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den asia­kas­mää­riä tule­vai­suu­dessa rajoitetaan.

Lain tul­kinta on val­tava haaste eten­kin vai­keim­min oirei­le­via nuo­ria hoi­ta­vissa lai­tok­sissa, sanoo Luja-yhdis­tyk­sen puheen­joh­taja, sosi­aa­li­työn­te­kijä Marko Remahl. Luja on yksi­tyi­siä las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sia edus­tava yhdis­tys, johon kuu­luu monia “kovina paik­koina” tun­net­tuja laitoksia.

– Laitoksiin tulee entistä enem­män aggres­sii­vi­sia nuo­ria, joilla on takana rikok­sia, päih­de­riip­pu­vuus ja kou­lun lai­min­lyön­tiä. Voi olla, että nuo­ren ongel­mat ovat tul­leet ilmi, kun hänet on otettu kiinni tapon yri­tyk­sestä. Samalla pal­jas­tuu, että kou­lut on käy­mättä ja nuori ei ole asu­nut koto­naan vuoteen.

Näiden nuor­ten hoi­dossa tulee eteen tilan­teita, joissa ohjaa­jat tun­te­vat neu­vot­to­muutta, Remahl sanoo. Lapsi tar­vit­see apua, mutta hen­ki­lö­kunta kokee, ettei heillä ei ole lain mukaan oikeutta toimia.

– Vaikka meistä näyt­tää, että nuori on läh­dössä hat­kaan, emme saa estää häntä pois­tu­masta. Joskus nuo­resta tulee tunne, että hän on käyt­tä­nyt päih­teitä, mutta viina ei haise. Lain tul­kin­nan mukaan emme voi kui­ten­kaan tar­kas­taa, onko hänellä tai huo­neessa aineita, ilman todella vah­vaa perus­tetta. Tunne ei riitä perus­teeksi. Silloin lap­sen etu ei toteudu, eikä esi­mer­kiksi lap­sen päih­deon­gel­maan päästä käsiksi riit­tä­vän nopeasti.

Remahl antaa kol­man­nen esi­mer­kin. Jos nuori suut­tuu ja heit­tää juo­ma­la­sin sei­nään, häntä ei saa kas­va­tuk­sel­li­sen ohjauk­sen kei­nona komen­taa huo­nee­seen rau­hoit­tu­maan ja lait­taa ovi kiinni perässä.

– Se olisi las­ten­suo­je­lu­lain mukaista eris­tä­mistä. Jos hänet ohja­taan huo­nee­seen ja ovi lai­te­taan kiinni ilman, että sitä kir­ja­taan las­ten­suo­je­lu­lain mukai­sena rajoi­tus­toi­men­pi­teenä, men­nään jo kysee­na­lai­selle alueelle.

– Räikeimmillään lai­tok­sista on tul­lut B&B‑majataloja, josta nuori saa yösi­jan ja ruoan. Monet lai­tok­sissa työs­ken­te­le­vät aikui­set koke­vat, että nuo­ren kun­tout­ta­mista ja aut­ta­mista ei las­ten­suo­je­lu­lain tul­kin­to­jen ohjaa­mana enää voida tehdä. Laitoksissa pelä­tään, että teh­dään vää­rin, vaikka olisi lap­sen etu, että asioi­hin puu­tu­taan. Alkaa jo olla hel­pompi jät­tää lap­sia yksin ja olla teke­mättä mitään, jotta ei tehdä virheitä.

Remahlin mukaan lai­tok­sissa käy­dään jat­ku­vasti läpi lakia, oikeus­asia­mie­hen raport­teja ja ohjeis­tuk­sia ja mie­ti­tään, onko eri tilan­teissa toi­mittu oikein.

– Koulutuksissa ja lain tul­kin­nassa vaa­ka­kuppi on nyt juri­dii­kassa. Odotan kovasti, että myös kas­va­tus­puo­len näke­mys tulee esiin, kun poh­di­taan lap­sen edun toteu­tu­mista las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sissa. Lasten kas­vun ja kehi­tyk­sen ammat­ti­lai­set voi­si­vat tuoda vah­vem­min esille, miten vai­keim­min oirei­le­via nuo­ria pitäisi aut­taa lai­tok­sessa kas­va­tuk­sen keinoin.

Ratkaisut löytyvät hoidollisesta asenteesta ja osaamisesta

Elina Pekkarisen mie­lestä sijais­huol­lossa tar­vi­taan ennen kaik­kea napak­kaa osaa­mi­sen vah­vis­ta­mista ja asennemuutosta.

– Asenteen lap­sia koh­taan pitää olla hoi­dol­li­nen, huo­len­pi­dol­li­nen, kun­nioit­tava ja luot­ta­musta herät­tävä. Nämä lap­set ovat usein trau­ma­ti­soi­tu­neita. He tar­vit­se­vat eri­tyi­sen tur­val­li­sia aikuissuhteita.

Myös nuo­ret toi­vo­vat ymmär­tä­vää asen­netta aikuisilta.

– Pitää muis­taa, että lai­tos on nuor­ten koti. Lapset tar­vit­se­vat inhi­mil­li­syyttä ja välit­tä­mistä. Heillä voi olla vai­keita trau­moja, mutta aikui­sen pitäisi nähdä trau­man taakse. Nuori saat­taa huu­taa, että vittu mä vihaan sua ja tää paikka on paska. Ei ole helppo ottaa sitä vas­taan rau­hal­li­sena ja miet­tiä, mikä tässä on taus­talla. Kyllä me se ymmär­re­tään. Lastensuojelu on vaa­ti­vaa työtä, Vilma Vähämaa ja Maya Waitara Osallisuuden ajasta sanovat.

Nuorten mie­lestä huo­noissa lai­tok­sissa isoin ongelma on asenne. Niissä on läh­detty mukaan las­ten ja ohjaa­jien vas­tak­kai­na­set­te­lun, Vilma Vähämaa kuvaa.

–  Laitoskulttuuri on se, että minä lai­tan sinut kuriin. Lapsia ale­taan kou­lut­taa hyviksi lai­tos­lap­siksi. En kiistä, etteikö las­ten kanssa tule haas­ta­via tilan­teita. Kuriin lait­ta­mi­nen ei silti ole ensi­si­jai­sesti asia, jotka lapsi kai­paa. Ensin pitää raken­taa luot­ta­mus­suhde aikui­seen. Vasta sit­ten lapsi pys­tyy ole­maan kurissa.

– Nuori osaa ottaa ikä­vät­kin asiat vas­taan, kun ne tule­vat ihmi­seltä, johon hän luot­taa. Jos ne tule­vat ihmi­seltä, jota nuori vihaa yli kai­ken, asiat tun­tu­vat kiusaa­mi­selta. Se miten nuo­riin suh­tau­du­taan, vai­kut­taa sii­hen, miten he käyttäytyvät.

Nuorilla on pal­jon ongel­mia muu­ten­kin, Waitara ja Vähämaa muis­tut­ta­vat. On koulu, kiusaa­mi­set, some, huumeet.

– Nuori tar­vit­see toi­voa ja välit­tä­mistä. Että roh­kais­taan unel­moi­maan ja teke­mään asioita. Että aikui­nen ottaa lähelle ja sanoo, että kyllä tästä selvitään.

Heitä huo­les­tut­taa, jos lai­tos­ten aikui­set eivät uskalla lait­taa lap­sille rajoja, kun pel­kää­vät rik­ko­vansa lakia.

– Jos lasta pitää rajoit­taa, lap­sen etu on, että se teh­dään. Lapsella on oikeus sii­hen, että hänestä huo­leh­di­taan. Monet sijoi­te­tut nuo­ret arvos­ta­vat jäl­ki­kä­teen sitä, että heitä on rajoi­tettu sil­loin, kun se on tehty oikein. Jos asia on seli­tetty ja puhuttu auki, tun­tuu tur­val­li­selta, että mulla on vih­doin­kin aikui­sia, jotka hand­laa­vat mut, Vilma Vähämaa sanoo.

Professori Tarja Pösö muis­tut­taa, että ulko­puo­lelta on helppo sanoa, miten lai­tok­sessa olisi pitä­nyt toi­mia eri tilanteissa.

– Laitoksissa on huoli siitä, miten pys­ty­tään teke­mään eet­ti­sesti ja amma­til­li­sesti vah­vaa las­ten­suo­je­lu­työtä, kun asiat tule­vat eteen nopeasti. Joskus lap­selta esi­mer­kiksi ote­taan kän­nykkä pois ilman että siitä teh­dään pää­töstä. Siinä tilan­tessa se saa­te­taan kui­ten­kin tehdä lap­sen suo­je­le­mi­seksi. Meidän ulko­puo­lella pitää ymmär­tää, mil­loin on toi­mittu perus­teet­to­masti vää­rin ja mil­loin las­ten kan­nalta oikein.

Lasten oikeuk­sia tai rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­den ehtoja ei ole viety laissa liian pit­källe, hän sanoo.

– Lapsella on oikeus saada suo­je­lua. Lakiin sisäl­tyy tär­keä ideo­lo­gi­nen kan­nan­otto. Se on aja­tus, että 14-vuo­tias, päih­teitä käyt­tävä ja rikok­sia tekevä nuori kuu­luu las­ten­suo­je­luun yhtä lailla kuin vauva, jota päih­deäiti ei jaksa hoi­taa. Nuori tar­vit­see tukea ja pal­ve­luja sen sijaan, että häntä ale­taan rangaista.

Pösön mukaan las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­silta vaa­di­taan ennen kaik­kea vah­vaa uskoa työ­hön. He tar­vit­se­vat myös tukea ja kou­lu­tusta. Nuoret pitäisi hänen mie­les­tään ehkä tun­nis­taa las­ten­suo­je­lussa eri­lai­seksi ryh­mäksi kuin pie­net lap­set. He vaa­ti­vat usein eri­tyistä ammat­ti­lais­ten osaamista.

– Myös työn orga­ni­soin­tia voisi miet­tiä. Voisiko esi­mer­kiksi kun­nissa olla omat tii­mit pien­ten las­ten ja nuor­ten lastensuojelutyöhön?

Jaana Laitinen

 

Lue myös:
Sijaishuollon haasteet osa 2: ”Koulukotiin virtaa nyt entistä enemmän huumeita”
Sijaishuollon haasteet osa 3: Onko lastensuojelijoilla paha olla?