Kaisa Yliruo­kanen. Kuva: Veikko Somerpuro

Harvinaisen vähälu­minen kesä on jäämässä taakse, ja eteläi­sessä Suomessa valmis­tau­dutaan jopa kahdeksan kuukauden mittaiseen syksyyn. Järke­vimmät varau­tuvat ensi kesään täyden­tä­mällä tuule­tin­va­ras­tojaan jo nyt, jotta on vehkeet kunnossa, kun helle taas yllättää.

Vaikka aurin­koinen kesä lisäsi kehojemme D-vitamiineja ja tarjosi mahdol­li­suuden viettää onnel­lisia ranta­päiviä, se myös vaaransi vanhusten ja sairaiden hengen. Kaikilla ei ollut kuntoa poistua kotoa järveen vilvoit­te­lemaan, eikä kaikilla ollut varaa ostaa tuulet­timia ja ilmaläm­pö­pumppuja.

Emme ole turvassa ilmastonmuutokselta.

Ilmas­ton­muutos lisää eriar­voi­suutta. Siinä ei ole kyse pelkistä helle­ke­sistä tai talvi­sa­teista, vaan suuresta koko maapal­loamme kosket­ta­vista muutok­sista, jotka ulottuvat niin eteläiseen Afrikkaan kuin Suomeenkin.

Ilmas­ton­muutos tulee näkymään yhä enemmän myös suoma­lai­sessa sosiaa­li­työssä. Viime kesä antoi esimakua, kun vanhuk­semme paahtuivat vankeina omissa kodeissaan. Ruotsissa, jossa sentään tehdään kaikki paremmin, kohdattiin nykyhis­torian suurimmat metsä­palot.

Miten suoma­lai­sessa sosiaa­li­työssä varau­dutaan ilmas­ton­muu­tokseen? Sitran tulevai­suuss­ke­naario 2080 mukaan ruoka, energia ja vesi tulevat kallis­tumaan. Eriar­voisuus lisääntyy, ja varakkaat suojau­tuvat rauhat­to­muutta ja säätä vastaan asumalla omilla suoja­tuilla alueillaan. Sosiaa­listen erojen kasvu, ilmas­to­pa­ko­laiset ja julkisten palve­lujen rapau­tu­minen tuovat maahamme levot­to­muuksia ja protesteja. Tervey­serot ja sairaudet lisään­tyvät.

Mitä me voimme tehdä jo nyt ennen kuin muutos toden teolla iskee juuri kaikkein haavoit­tu­vimpiin? Ilmas­ton­muu­tok­sesta ja sosiaa­li­työstä kirjoi­timme viimeksi viime vuonna.

Kaisa Yliruo­kanen