Kaisa Yliruokanen. Kuva: Veikko Somerpuro

Harvi­nai­sen vähä­lu­mi­nen kesä on jää­mässä taakse, ja ete­läi­sessä Suomessa val­mis­tau­du­taan jopa kah­dek­san kuu­kau­den mit­tai­seen syk­syyn. Järkevimmät varau­tu­vat ensi kesään täy­den­tä­mällä tuu­le­tin­va­ras­to­jaan jo nyt, jotta on veh­keet kun­nossa, kun helle taas yllättää.

Vaikka aurin­koi­nen kesä lisäsi keho­jemme D‑vitamiineja ja tar­josi mah­dol­li­suu­den viet­tää onnel­li­sia ran­ta­päi­viä, se myös vaa­ransi van­hus­ten ja sai­rai­den hen­gen. Kaikilla ei ollut kun­toa pois­tua kotoa jär­veen vil­voit­te­le­maan, eikä kai­killa ollut varaa ostaa tuu­let­ti­mia ja ilmalämpöpumppuja.

Emme ole turvassa ilmastonmuutokselta.

Ilmastonmuutos lisää eriar­voi­suutta. Siinä ei ole kyse pel­kistä hel­le­ke­sistä tai tal­vi­sa­teista, vaan suu­resta koko maa­pal­loamme kos­ket­ta­vista muu­tok­sista, jotka ulot­tu­vat niin ete­läi­seen Afrikkaan kuin Suomeenkin.

Ilmastonmuutos tulee näky­mään yhä enem­män myös suo­ma­lai­sessa sosi­aa­li­työssä. Viime kesä antoi esi­ma­kua, kun van­huk­semme paah­tui­vat van­keina omissa kodeis­saan. Ruotsissa, jossa sen­tään teh­dään kaikki parem­min, koh­dat­tiin nyky­his­to­rian suu­rim­mat metsäpalot.

Miten suo­ma­lai­sessa sosi­aa­li­työssä varau­du­taan ilmas­ton­muu­tok­seen? Sitran tule­vai­suuss­ke­naa­rio 2080 mukaan ruoka, ener­gia ja vesi tule­vat kal­lis­tu­maan. Eriarvoisuus lisään­tyy, ja varak­kaat suo­jau­tu­vat rau­hat­to­muutta ja säätä vas­taan asu­malla omilla suo­ja­tuilla alueil­laan. Sosiaalisten ero­jen kasvu, ilmas­to­pa­ko­lai­set ja jul­kis­ten pal­ve­lu­jen rapau­tu­mi­nen tuo­vat maa­hamme levot­to­muuk­sia ja pro­tes­teja. Terveyserot ja sai­rau­det lisääntyvät.

Mitä me voimme tehdä jo nyt ennen kuin muu­tos toden teolla iskee juuri kaik­kein haa­voit­tu­vim­piin? Ilmastonmuutoksesta ja sosi­aa­li­työstä kir­joi­timme vii­meksi viime vuonna.

Kaisa Yliruokanen