Miksi sosiaa­lityön kentällä ei keskus­tella ilmas­ton­muu­tok­sesta, eikä varauduta mitenkään sen seurannaisvaikutuksiin?

 

Sosiaa­lityön professori Lena Dominelli on sanonut: ”Sosiaa­lityö on professio, joka määrittää edistä­vänsä ihmisten hyvin­vointia. Siitä huoli­matta sosiaa­li­työn­te­kijät ovat pitäneet matalaa profiilia ympäristöön liitty­vissä kysymyk­sissä, vaikka ne yhä enemmän sekä paikal­li­sesti että globaa­listi vaikut­tavat ihmisten hyvin­vointiin. Ympäristöön liittyvät kysymykset ovat erotta­maton osa sosiaa­lityön toimialuetta.”

Sosiaa­li­työn­tekijä Harriet Rabb työsken­telee Perhe­hoi­to­kump­panit Suomessa Oy:ssa laatu­pääl­likkönä, ja hänen työhönsä kuuluu muun muassa hyvin­voinnin riskien arviointia. Rabbin mielestä on outoa ja hämmen­tävää, että vaikka kukaan ei voi enää välttyä ilmas­ton­muu­tokseen liitty­västä uutisoin­nista, eivät hyvin­voin­tia­lojen asian­tun­tijat reagoi niihin mitenkään. Rabb itse kiinnostui ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tuk­sista tutus­tuessaan keväällä 2014 kansain­vä­lisen halli­tusten välisen ilmas­to­pa­neelin viidenteen synteesiraporttiin.

Harriet Rabb on huolissaan myös siitä, kuinka ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tuksiin liittyvä yhteis­kun­nal­linen epävarmuus ja pelko kasvavat lasten ja nuorten mielissä. Se uhkaa heidän psyyk­kistä hyvin­voin­tiaan ja luotta­musta tulevaan niin kauan kuin yhteis­kun­nassa ei ryhdytä riittäviin toimiin asian suhteen.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamista sosiaalisista ongelmista on saatava tietoa sosiaalihuollon palvelujärjestelmälle.

− Sosiaa­lialan työnte­ki­jöiden työpe­rin­teisiin ei kuulu olla puhumatta ja reagoi­matta. Olisi yksin­ker­tainen askel lähteä murtamaan hiljai­suutta ja puhumaan asioista avoimesti.

On laadittava sopeutumissuunnitelma

Ilmas­ton­muu­toksen aiheut­ta­mista sosiaa­li­sista ongel­mista on saatava tietoa sosiaa­li­huollon palve­lu­jär­jes­tel­mälle. Rabbin mielestä olisi tärkeää, että sosiaa­li­pal­ve­lu­jär­jes­tel­mässä ilmas­ton­muutos määri­tel­täisiin hyvin­vointia uhkaa­vaksi yhteis­kun­nal­li­seksi kehityshaasteeksi.

Ympäris­tö­uhkat ja ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tukset aiheut­tavat toden­nä­köi­sesti Suomes­sakin tulevina vuosina ja vuosi­kym­meninä yhteis­kun­nal­lista epäva­kautta ja häiriö­ti­lan­teita. Ne johtavat pahim­millaan erityi­sesti niiden ihmisten kasvaviin sosiaa­lisiin ongelmiin, joilla on jo entuu­destaan erityisen tuen tarvetta.

− Ympäris­tö­uhkiin varau­tu­minen voi sosiaa­li­pal­ve­lu­jär­jes­tel­mässä olla tässä vaiheessa yksin­ker­tai­sesti sitä, että aloitamme keskus­telun nyt ja avaamme silmämme tälle asialle.

Tätä on Rabbin mukaan paino­tettu myös kansain­vä­lisen sosiaa­lityön globaa­lissa agendassa vuosille 2012−2016, jossa velvoi­tetaan sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä osallis­tumaan kestävän ja ekolo­gisen hyvin­voinnin raken­ta­miseen. Harriet Rabb muistuttaa, että valtio­neu­vosto on hyväk­synyt vuonna 2014 Ilmas­ton­muu­toksen kansal­lisen sopeu­tu­mis­suun­ni­telman 2022, jossa kaikille yhteis­kunnan toimia­loille – myös sosiaa­li­huol­lolle – on asetettu tehtä­väksi laatia omaa toimialaa koskevat sopeutumissuunnitelmansa.

− Toivon, että voisimme sosiaa­lia­lalla alkaa tehdä vaadit­tavia muutoksia halli­tusti ja harki­tusti, ettemme reagoisi vain niihin muutoksin, joita on väistä­mättä tulossa.

Tukea heikoim­massa asemassa oleville

Siinä vaiheessa, kun sopeu­tu­mis­suun­ni­telmien toimeenpano etenee alueille ja kuntiin, Rabb näkee hyvän paikan raken­teel­li­selle sosiaa­li­työlle. Uuden sosiaa­li­huol­tolain 7 §:n mukaan siihen kuuluvat muun muassa tavoit­teel­liset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaa­listen ongelmien ehkäi­se­mi­seksi ja korjaa­mi­seksi. Lisäksi raken­teel­liseen sosiaa­li­työhön kuuluu sosiaa­li­huollon asiakas­työhön perustu- van tiedon tuotta­minen asiak­kaiden tarpeista ja niiden yhteis­kun­nal­li­sista yhteyksistä.

− Ilmas­ton­muu­toksen aiheut­tamat, ihmisiin kohdis­tuvat sosiaa­liset vaiku­tukset ovat erittäin ajankoh­tainen aihe raken­teel­li­selle sosiaa­li­työlle, Rabb painottaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat myös painetta elämäntapamuutokseen.

Sosiaa­li­huol­tolain 6 §:n voidaan ymmärtää velvoit­tavan kunnan sosiaa­li­huollon neuvonnan ja ohjauksen vastaamaan niihin kysymyksiin ja ongelmiin, joita ilmas­ton­muu­toksen sosiaa­liset seuran­nais­vai­ku­tukset saavat aikaan. Rabb ihmet­telee, onko sosiaa­li­pal­ve­lu­jär­jes­tel­mämme kuitenkaan valmis tällä hetkellä vastaamaan ilmas­ton­muu­tos­vai­ku­tuksiin vaikkapa pitkä­kes­toi­sessa yhteis­kunnan häiriö­ti­lan­teessa tai luonnon­ka­ta­stro­fissa. Tai kun ilmas­ton­muu­tos­vai­ku­tukset aiheut­tavat pelkoa ja turvat­to­muutta, ilmas­to­pa­ko­lai­suutta tai perus­hyö­dyk­keiden kuten ruoan, veden ja sähkön niukkuutta. Entä tilan­teessa, jossa ruoka­kriisin vuoksi ruoan hinta nousee pilviin, eikä toimeen­tu­lotuki riitä siihen?

Ilmas­ton­muu­tos­vai­ku­tukset aiheut­tavat myös painetta elämän­ta­pa­muu­tokseen. Muutokset ovat aina vaativia ja koette­levat paineen­sie­to­kykyä. Voidaan ennakoida, että on ihmisiä ja perheitä, joille syste­maat­tinen kestä­vämpään elämän­tapaan siirty­minen ei ole ongelmatonta.

− Onko meillä sosiaa­li­työssä valmiutta auttaa ihmisiä näissä haasteissa?

Kansal­li­sessa ilmas­ton­muu­toksen sopeu­tu­mis­suun­ni­tel­massa kehotetaan yhteis­kunnan eri toimialoja ryhtymään toimen­pi­teisiin sovit­taakseen oma toimia­lansa muuttuviin olosuh­teisiin. Rabbin mielestä on ensiar­voisen tärkeää, että ilmas­ton­muu­tos­vai­ku­tusten vuoksi turvat­to­muutta, niukkuutta tai menetyksiä kokenut ihminen saa kohdata palve­lu­jär­jes­tel­mässä ammat­ti­laisen, jolla on ymmär­rystä ilmas­ton­muu­tok­sesta ilmiönä sekä siihen varau­tu­mi­sesta ja sopeutumisesta.

Lisätään ekoso­si­aa­lista sivistystä

Harriet Rabb työsken­telee lasten­suojelun kentällä sijais­huoltoon sijoi­tet­tujen lasten kanssa. Tässä työssä hän kokee tärkeäksi huolehtia siitä, että perhe­hoitoon sijoi­tetut lapset saavat erilaisia valmiuksia, joiden avulla he pärjäävät aikuisina ja pystyvät toimimaan yhteis­kun­nassa, jossa on toisen­laiset olosuhteet kuin nyt. Meidän kaikkien on Rabbin mielestä alettava muuttaa elinta­po­jamme jo nyt, koska ekosys­tee­mimme ei kestä kulutus­kes­keistä elämäntapaamme.

− Meidän on muutettava ajatus­maa­il­maamme siten, että se tähtää kestävään hyvin­vointiin ja ekoso­si­aa­liseen sivis­tykseen ja että ne tulisivat tutuiksi myös lapsille ja nuorille.

Kun sosiaa­lityön kentällä aloitetaan nyt keskustelu ilmas­ton­muu­tos­vai­ku­tuk­sista ja siitä, millaisia vaati­muksia ne asettavat sosiaa­li­pal­ve­lu­jär­jes­telmän työta­voille, löytyy keskus­telun avaajaksi laajasti asian­tun­tevaa materi­aalia. Rabb vinkkaa, että muun muassa viime syksynä ilmestyi Sitran tuottamana oppilai­toksia varten 3−5 opinto­pisteen avoin verkko­ma­te­ri­aa­li­ko­ko­naisuus Ilmas­ton­muu­toksen perusteet, jota voisi työyh­tei­söissä hyödyntää täydennyskoulutuksenakin.

− Ei voi jäädä yksit­täisen työnte­kijän vastuulle se, kuinka nämä asiat huomioidaan omassa työssä, vaan on välttä­mä­töntä aloittaa laajempi keskustelu ihan kansal­li­ses­tikin. Yksit­täinen työntekijä voisi Rabbin mielestä kuitenkin alkaa miettiä, mitä voisi tehdä sen hyväksi, että hyvin­voin­timme perustana oleva ekosys­teemi pysyisi tasapai­nossa ja kuinka pystyisi kiinnit­tämään työyh­tei­sönsä ja asiak­kaansa samaan ymmärrykseen.

Kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmassa kehotetaan toimiin.

Voisi myös miettiä, kuinka voimme taata asiak­kail­lemme hyvin­vointia ilman ylimää­räistä talou­del­lista panosta, sillä ympäris­tö­uhkat tulevat entisestään lisäämään sote-alojen rahoituspaineita.

Perhe­hoi­to­kump­panit on allekir­joit­tanut ympäris­tö­mi­nis­teriön alaisen kestävän kehityksen toimi­kunnan liikkeelle laittaman Kestävän kehityksen yhteis­kun­ta­si­tou­muksen ja sai kesäkuussa 2016 toimi­kun­nalta huomio­no­soi­tuksen tekemästään työstä kestävän hyvin­voinnin edistämiseksi.

Harriet Rabb kertoo painot­ta­vansa omassa työssään lasten ja nuorten kanssa yhtei­söl­li­syyttä sekä luonto­suhteen ja luontoa­vus­teisten menetelmien merki­tystä hyvin­voinnin lisääjinä, ja ne ovat lisäksi ilmaisia.

− Lapsista ja nuorista tulee vahvempia aikuisia. Heillä on enemmän voima­varoja käytet­tä­vissään aikuisena, kun he tottuvat saa- maan hyvin­vointia sellai­sesta, mikä ei vaadi talou­del­lista panosta. Lapset ja nuoret oppivat selviy­tymään paremmin ja pysyvät pinnalla, vaikka maailma välillä heittelisikin.

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus

Kansal­linen kestävän kehityksen strategia uudis­tettiin vuonna 2013. Perin­teisen strategian sijaan laadittiin kestävän kehityksen yhteis­kun­ta­si­toumus ”Suomi, jonka haluamme 2050”, jossa julkis­hal­linto ja yhteis­kunnan eri toimijat antavat omat toimen­pi­de­si­tou­muk­sensa yhteis­kun­ta­si­tou­muksen yhteisten tavoit­teiden toteu­tu­mi­seksi ja kestävän kehityksen edistä­mi­seksi kaikessa työssään ja toiminnassaan.

Sitou­muksen tavoit­teena on lisätä kestävän kehityksen politiikan vaikut­ta­vuutta ja tulok­sel­li­suutta sekä vastata YK:n kestävän kehityksen 20-vuotis­kon­fe­renssin (Rio+20) -loppua­sia­kir­jassa kansal­li­sille halli­tuk­sille annettuun sitoumus- ja toimeen­pa­no­haas­teeseen. Toimen­pi­de­si­tou­muksia voivat antaa kaikki yhteis­kun­nal­liset toimijat, kuten yritykset ja muut organi­saatiot, yhteisöt ja järjestöt sekä yksityishenkilöt.

Iita Kettunen

 

Lisää luettavaa

Kansal­linen ilmas­ton­muu­tokseen sopeu­tu­mis­sun­ni­telma 2022

Sosiaa­lityön globaali agenda 2012 – 2016 / The Global Agenda for Social Work and Social Development: Commit­ments to Actions

Perhe­hoi­to­kump­panit Suomessa Oy:n kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus 

Strengt­hening the Social Response to the Human Impacts of Environ­mental Change (2015)
American Academy of Social Work and Social Welfare