Eri-ikäisillä ja eri elämäntilanteessa olevilla voi olla erilaisia käsityksiä siitä, millainen on houkutteleva työpaikka.

 

 

Young Pro­fes­sio­nal Att­rac­tion Index, YPAI (2019) ‑tut­ki­muk­sessa on tut­kittu sitä, mitä nuo­ret ammat­ti­lai­set toi­vo­vat työ­nan­ta­jilta ja työ­pai­koilta ja mikä aut­taa heitä viih­ty­mään. Suo­raan sosi­aa­lia­lalle suun­nat­tua tut­ki­mus ei ole, mutta se avaa nuor­ten näkö­kul­mia. Nuo­ret arvos­ta­vat eni­ten mie­len­kiin­toi­sia ja moni­puo­li­sia työ­teh­tä­viä. Toi­seksi tär­keim­mäksi asiaksi nousi­vat yri­tyk­sen kult­tuuri ja työil­ma­piiri, ja kol­man­tena oli palk­kaus. Nel­jän­neksi sijoit­tui­vat kasvu- ja kehit­ty­mis­mah­dol­li­suu­det työssä. Uutena asiana nuor­ten ammat­ti­lais­ten arvos­tuk­sessa nousi yri­tyk­sen vas­tuul­li­suus.

Suo­ma­lai­sia nuo­ria ja hei­dän odo­tuk­siansa työ­elä­mästä on sel­vi­tetty mm. Työ­ter­veys­lai­tok­set sel­vi­tyk­sessä 2018. Tähän kyse­lyyn osal­lis­tu­neet nuo­ret arvos­ta­vat pal­jon kan­nus­ta­vaa työyh­tei­söä ja hyvää esi­mies­työtä. Nuo­ret odot­ta­vat, että esi­mies on se, jolta palau­tetta saa, pie­nis­tä­kin asioista. Ja juuri työ­elä­mään tul­leet nuo­ret halua­vat osal­lis­tua työ­pai­kan ja työn kehit­tä­mi­seen.

Nuoret ­haluavat osallistua työpaikan kehittämiseen.

Ylei­sesti kai aja­tel­laan, että nuo­ret eivät edes halua vaki­tui­sia työ­suh­teita ja pysy­vyyttä työ­elä­mässä. Aka­van sel­vi­tys (2016) ei tue tätä aja­tusta. Kai­ke­ni­käi­set suo­ma­lai­set halua­vat työ­suh­teen ja toi­meen­tu­lon tuo­maa vakautta. Nuo­ret toi­vo­vat näke­vänsä oman työ­teh­tä­vänsä tär­keänä osana yri­tyk­sen tavoit­tei­den ja arvo­jen toteut­ta­mista. Nuo­ret arvos­ta­vat van­hem­pia suku­pol­via enem­män ystä­viä ja vapaa-aikaa. Työ­hy­vin­voin­ti­kin arvo­te­taan nuor­ten parissa kor­kealle, mutta töissä voi­daan kui­ten­kin huo­nosti. Työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä ole­vien nuor­ten määrä on tuplaan­tu­nut 2000-luvun aikana, kun muissa ikä­ryh­missä työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke­läis­ten määrä on vähen­ty­nyt.

Talen­tia­lais­ten ammat­ti­lais­ten työ­uria sel­vi­tet­tiin viime vuonna ensim­mäi­sen ker­ran. Jenni Rau­man toteut­tama ansio­kas sel­vi­tys ker­toi, että sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sille eri­lai­silla jous­toilla, esi­mer­kiksi etä­työ­mah­dol­li­suuk­silla ja liu­ku­valla työ­ajalla, voi­daan vai­kut­taa alan hen­ki­lös­tön työs­sä­jak­sa­mi­seen. Eli yhteen tär­ke­ään pito­voi­ma­te­ki­jään. Yhtä lailla heille on tär­keää sovit­taa yhteen perhe ja työ­elämä. Tai pitäi­sikö ennem­min­kin puhua työn ja elä­män yhteen­so­vit­ta­mi­sesta?

Tie­tyn ikä- tai muun taus­ta­te­ki­jän mukaan tar­kas­teltu joukko ei ole kos­kaan yhte­näi­nen. Työ­elä­mässä tar­vi­taan moni­nai­suu­den joh­ta­mi­sen ja ikä­joh­ta­mi­sen osaa­mista ja ymmär­rystä eri­lai­siin työ­hön liit­ty­viin odo­tuk­siin. On myös tun­nis­tet­tava sosiaali­alan osaa­jien hyvin­voin­nin edis­tä­mi­seen ja kuor­mi­tuk­sen vähen­tä­mi­seen liit­ty­viä teki­jöitä ja siten kyet­tävä myös vai­kut­taa työyh­tei­sö­ta­solla pito­voi­maan.