Valmisteilla oleva sote­-uudistus vaikuttaa sosiaalihuoltoon ja alan ammatilliseen työhön monin tavoin. Tiivis yhteistyö terveydenhuollon kanssa korostaa ammattilaisten taitoa kuvata oman työn sisältöä, sen etiikkaa ja osaamista yhteistyökumppaneille.

 

Myös kan­sa­lai­set tar­vit­se­vat hel­posti ymmär­ret­tä­vää tie­toa siitä, min­kä­lai­sissa elä­män­ti­lan­teissa he voi­vat saada apua sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­silta. Tieto sosi­aa­lia­lan teh­tä­vistä ja aut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sista on nyky­ään vielä kir­ja­vaa. Sel­keän amma­til­li­sen pro­fii­lin tarve kas­vaa. Sen sisällä yksi­löl­lis­ten tilan­tei­den vari­aa­tio voi ja saa­kin olla suuri.

Mikä erot­taa sosi­aa­lia­lan amma­til­li­sen työn lähiam­ma­teista? Työn kes­kei­sen läh­tö­koh­dan voi tii­vis­tää sanon­taan: ihmi­nen on sosi­aa­li­nen olento. Jo käsite sosi­aa­li­nen viit­taa sii­hen, että työs­ken­tely suun­tau­tuu sekä ihmi­sen – tai per­heen – elä­män­ti­lan­tee­seen että ihmi­sen omiin toi­min­tae­del­ly­tyk­siin. Ihmi­nen kas­vaa ja kehit­tyy sikiöstä alkaen suh­teessa toi­seen ihmi­seen ja ympä­ris­töönsä. Lap­suu­desta aikui­suu­teen ja van­huu­teen ihmi­siin vai­kut­ta­vat kes­kei­set eli­nym­pä­ris­töt, niissä syn­ty­vät koke­muk­set ja tär­keät ihmi­set. Elä­män­kulku tuo monille vas­taan tilan­teita, joissa tar­vi­taan amma­til­lista apua sekä olo­suh­tei­den hel­pot­ta­mi­seen että ihmi­sen omien edel­ly­tys­ten vah­vis­ta­mi­seen.

Hyvinvointiyhteiskunta on rakentanut sosiaalialan työtä paljolti yksilöiden lakisääteisten oikeuksien ja niitä toteuttavien järjestelmien varaan.

Suo­ma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on raken­ta­nut sosi­aa­lia­lan työtä pal­jolti yksi­löi­den laki­sää­teis­ten oikeuk­sien ja niitä toteut­ta­vien jär­jes­tel­mien varaan. Tämä sosi­aa­li­huol­lon vah­vuus on tuo­nut muka­naan myös työtä rajoit­ta­via piir­teitä. Ihmistä lähes­ty­tään jär­jes­tel­mien vii­te­ke­hyk­sestä ja lakien yksi­löitä kos­ke­vista pal­ve­luista läh­tien.

Yksi­löl­li­sen elä­män­ti­lan­teen tun­te­mi­nen on kui­ten­kin aut­ta­mi­sen kivi­jalka. Tut­ki­muk­set ja asia­kas­pa­laut­teet osoit­ta­vat, että asiak­kaan ja ammat­ti­lai­sen yhdessä toteu­tu­valla elä­män­ti­lan­teen ja siitä nouse­vien muu­tos­tar­pei­den tut­ki­mi­sella ja jäsen­tä­mi­sellä voi jo sel­lai­se­naan olla aut­tava mer­ki­tys. Elä­män­ti­lan­tei­den tut­ki­mi­sesta avau­tuu myös kanava raken­teel­li­seen työ­hön.

Jyväs­ky­län tut­ki­joi­den toi­mit­ta­massa teok­sessa Sosi­aa­li­sen toi­min­nan perusta (PS­-kus­tan­nus 2011) filo­so­fit Raimo Tuo­mela ja Pekka Mäkelä totea­vat, että ryh­mät ja yhtei­söt ovat sosi­aa­li­sen ydintä. Tämä näkö­kulma sosi­aa­lia­lan työ­hön on meillä jää­nyt vähälle huo­miolle. Vai­keassa elä­män­ti­lan­teessa elä­ville ihmi­sille ver­tais­ryh­mät sekä muut osal­li­suutta ja vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia raken­ta­vat aree­nat ovat ver­rat­to­mia aut­ta­jia. Nii­den orga­ni­soin­tiin tulisi alan ammat­ti­lais­ten osal­lis­tua, vapaa­eh­tois­ten jär­jes­tö­jen rin­nalla.

Toi­vot­ta­vasti tule­vassa sote-­jär­jes­tel­mässä sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­set kehit­tä­vät nykyistä laa­jem­min myös ryhmä­ ja yhtei­sö­koh­tai­sia käy­tän­töjä. Näi­den kautta on mah­dol­lista yhdis­tää elä­män­ti­lan­tei­den hel­pot­ta­mi­nen ja ihmis­ten omien voi­mien vah­vis­ta­mi­nen.

Aulikki Kana­noja
yli­so­si­aa­li­neu­vos