Yksityisen palveluntuottajan rooli on tukea viranomaista päätöksenteossa, mutta ei tehdä arviointeja tai päätöksiä.

Yksi­tyis­ten pal­ve­lun­tuot­ta­jien määrä eri las­ten­suo­je­lu­pal­ve­luissa on kas­va­nut val­ta­vasti. Usein las­ten­suo­je­lun resurs­si­pu­lan vuoksi nämä yri­tyk­set teke­vät kun­nan toi­mek­sian­nosta esi­mer­kiksi arviointeja.

Lain mukaan tämä ei kui­ten­kaan ole mah­dol­lista. Yksityiset pal­ve­lun­tuot­ta­jat täy­den­tä­vät jul­ki­sia pal­ve­luja, eikä niille voi antaa teh­tä­viä, joi­den hoi­ta­mi­nen edel­lyt­tää jul­ki­sen val­lan käyt­tä­mi­seen kuu­lu­vaa virkavastuuta.

Lastensuojelussa viran­omai­nen päät­tää ja käyt­tää jul­ki­seen val­taan liit­ty­vää har­kin­taa, kun taas yksi­tyi­nen taho vas­taa pää­tös­ten täy­tän­töön­pa­noon liit­ty­vistä suo­rit­ta­vista teh­tä­vistä ja tie­don tuot­ta­mi­sesta viranomaiselle.

Arvioinneilla on iso merkitys päätöksenteossa

Lastensuojelussa tarve tehdä eri­lai­sia arvioin­teja on suuri, ja niillä on iso mer­ki­tys lap­sen ja per­heen saa­maan tukeen.

Asiakkuuden alussa pitää arvioida pal­ve­lui­den tar­vetta, ja jos tilanne krii­siy­tyy, poh­dit­ta­vaksi tulee huos­taan­o­ton ja sijais­huol­lon mah­dol­li­suus. Arvioinnilla onkin kes­kei­nen mer­ki­tys, jotta taa­taan per­heille hei­dän tar­vit­se­mansa pal­velu ja hyvin teh­dyllä arvioin­ti­työllä voi­daan löy­tää lap­sen edun mukai­nen ratkaisu.

Tiedon tuottaminen viranomaisen päätöksenteon tueksi on eri asia kuin arvioinnin tekeminen.

Arvioinnissa on kyse jul­ki­sen val­lan käyt­töön liit­ty­västä val­mis­te­le­vasta toi­men­pi­teestä, jota ei saa siir­tää viran­omai­selta pois. Arviointi on yksin­ker­tais­tet­tuna yhtä kuin viran­omai­sen rat­kai­su­toi­min­taan liit­tyvä harkintavalta.

Arviointeja teke­mällä puu­tu­taan jos­kus vah­vas­ti­kin lap­sen ja per­heen perus­oi­keuk­siin. Julkisen val­lan käy­tön tulee perus­tus­lain mukaan aina perus­tua lakiin, jota on kai­kessa jul­ki­sessa toi­min­nassa nou­da­tet­tava tarkoin.

Viranomainen on ainoa, joka käyttää julkista valtaa

Ainoastaan mie­len­ter­veys­laki, päih­de­huol­to­laki, rikos­laki ja las­ten­suo­je­lu­laki anta­vat mah­dol­li­suu­den puut­tua tah­don­vas­tai­sesti yksi­lön vapausoikeuksiin.

Näistä mikään muu laki ei anna jul­ki­selle val­lalle oikeutta puut­tua yksi­lön, lap­sen, van­hem­pien ja sisa­rus­ten, perhe-elä­män suo­jaan niin radi­kaa­lilla tavalla kuin las­ten­suo­je­lu­laki antaa. Lastensuojelulailla voi­daan rajoit­taa myös lap­sen vapausoi­keuk­sia. Perus- ja ihmi­soi­keuk­sien kan­nalta on äärim­mäi­sen tär­keää, että jokai­nen las­ten­suo­je­lussa toi­miva taho tie­tää oman val­tansa – sekä sen rajat.

Julkista val­taa voi käyt­tää ainoas­taan viran­omai­nen, jota las­ten­suo­je­lussa per­heelle edus­taa eri­tyi­sesti lap­sen asioista vas­taava sosi­aa­li­työn­te­kijä. Hänen on kai­kissa tilan­teissa tur­vat­tava lap­sen ja van­hem­pien perus- ja ihmi­soi­keuk­sien toteutuminen.

Yksityinen palveluntuottaja ei voi arvioida huostaanoton tarvetta

Edelleen saa­te­taan pyy­tää pal­ve­lun­tuot­ta­jaa toteut­ta­maan van­hem­muu­den arvioin­tia. Yhä nyky­ään tulee vas­taan tilan­teita, jossa lap­sen huos­taan­ot­to­pää­töstä perus­tel­laan yksi­tyi­sellä tee­te­tyllä van­hem­muu­den arviolla ja vii­ta­taan pal­ve­lun­tuot­ta­jan arvioin­nista saa­tuun lausun­toon, jossa tode­taan huos­taan­o­ton edel­ly­tys­ten täyt­ty­vän. Yksityisiltä pal­ve­lun­tuot­ta­jilta pyy­de­tään kan­nan­ot­toa lap­sen tai per­heen tar­vit­se­miin las­ten­suo­je­lun tuki­toi­miin tai jopa sijais­huol­lon tarpeeseen.

Nämä teh­tä­vät kuu­lu­vat kui­ten­kin yksi­se­lit­tei­sesti las­ten­suo­je­lun viran­omai­selle eikä yksi­tyi­sen pal­ve­lun­tuot­ta­jan edus­taja, koulu tai ter­vey­den­huolto voi täl­lai­siin kysy­myk­siin ottaa kantaa.

Tarkoitus tuol­lai­silla pyyn­nöillä on hyvä: halu­taan sel­vit­tää, onko lap­sen tur­val­lista kas­vaa van­hem­pien kanssa ja pys­ty­vätkö van­hem­mat takaa­maan lap­selle hyvät kas­vuo­lo­suh­teet. Kuitenkaan yksi­tyi­nen pal­ve­lun­tuot­taja ei voi tuol­lai­seen kysy­myk­se­na­set­te­luun ottaa kan­taa. Sen sijaan pal­ve­lun­tuot­taja voi kun­nan toi­mek­sian­nosta esi­mer­kiksi kun­tout­taa per­hettä ja tukea van­hem­pia roolissaan.

Perhekuntoutuksessa tuotetaan tärkeää tietoa

Tiedon tuot­ta­mi­nen viran­omai­sen pää­tök­sen­teon tueksi on eri asia kuin arvioin­nin teke­mi­nen. Esimerkiksi per­he­kun­tou­tuk­sessa voi­daan hyvin kuvata työs­ken­te­lyn aikai­sia vah­vuuk­sia, per­hei­den voi­ma­va­roja sekä mah­dol­li­sia lap­sen tur­val­li­suutta vaa­ran­ta­via teki­jöitä, sekä sitä, mil­lai­siin asioi­hin per­heessä tar­vi­taan apua. Samoin kan­taa voi­daan ottaa sii­hen, onko perhe sitou­tu­nut per­he­kun­tou­tus­työs­ken­te­lyyn. Lastensuojeluviranomaisen teh­tävä on kerätä riit­tä­västi tie­toja, jotta hän voi tehdä lap­sen edun mukai­sen ratkaisun.

Perhekuntoutuksessa teh­dään töitä ase­tet­tu­jen tavoit­tei­den eteen yhdessä per­heen kanssa. Sovituin välia­join tavoit­tei­den toteu­tu­mista tar­kas­tel­laan ja väli­te­tään tie­toa toi­mek­sian­non anta­neelle viran­omai­selle, lap­sen asioista vas­taa­valle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle. Perhekuntoutuksen pää­tyt­tyä kes­keistä on laa­tia työs­ken­te­lyn sisäl­löstä yhteen­veto, jossa kuva­taan kun­tou­tus­jak­son sisältöä.

Perhekuntoutuksessa tehdään tavoitteellista muutostyötä jaksolle asetettuja tavoitteita kohti.

Hyvässä per­he­kun­tou­tuk­sen lop­pu­yh­teen­ve­dossa ote­taan myös kan­taa työs­ken­te­lylle ase­tet­tu­jen tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­seen, mutta yksi­tyi­seltä oste­tussa pal­ve­lussa tulee aina ensi­si­jai­sesti olla muu­tok­seen täh­täävä, kun­tout­tava työ­ote – ei ainoas­taan esi­mer­kiksi sijais­huol­losta pää­tet­tä­vän työn tueksi teh­tävä arviointi.

Palveluntuottajat tukevat viranomaista

Lapsen etu ei voi toteu­tua, jos hänen oikeuk­si­aan ei oteta vaka­vasti ja lap­sen suo­jaksi sää­det­tyä lain­sää­dän­töä ei nou­da­teta. Julkinen ja yksi­tyi­nen teke­vät hyvää yhteis­työtä sil­loin, kun molem­mat toi­mi­vat omien oikeu­del­lis­ten rajo­jensa puitteissa.

Parhaimmillaan yksi­tyi­set pal­ve­lun­tuot­ta­jat täy­den­tä­vät jul­kista pal­ve­lua ja toi­mi­vat sen tukena. Esimerkiksi SOS-Lapsikylän per­he­te­ra­peut­ti­sessa per­he­kun­tou­tuk­sessa Kuopiossa on hyviä esi­merk­kejä siitä, kuinka per­hei­den tilan­netta on pys­tytty yhteis­työssä sel­kiyt­tä­mään hah­mot­ta­malla per­hei­den vah­vuuk­sia ja voi­ma­va­roja sekä tuen tarpeita.

Perhekuntoutusjaksolla teh­dään tavoit­teel­lista muu­tos­työtä jak­solle ase­tet­tuja tavoit­teita kohti. Perhekuntoutuksessa syn­tyy val­ta­vasti tie­toa per­heen oman poh­din­nan ja viran­omai­sen pää­tök­sen­teon tueksi, jonka avulla virassa työs­ken­te­levä sosi­aa­li­työn­te­kijä päät­tää aina lap­sen ja per­hei­den tuki­toi­mista sekä mah­dol­li­sesta puut­tu­mi­sesta per­hei­den yksi­tyi­syy­den suojaan.

Hyvän yhteis­työn ja dia­lo­gi­sesti raken­tu­neen kun­tou­tus­jak­son jäl­keen pää­tök­sen­teon poh­jalle on muo­dos­tu­nut pal­jon tie­toa ja näke­mystä. Lisäksi per­he­te­ra­peut­ti­sen työs­ken­te­ly­ot­teen avulla per­heet pää­se­vät itse poh­ti­maan tilan­net­taan ja tule­vai­suu­den näky­mi­ään. Se on lap­sen edun mukai­sen työs­ken­te­lyn lähtökohta.

Niina Asikainen, Kuopion lap­si­ky­län johtaja
Mirjam Araneva, lap­sioi­keus­la­ki­mies, SOS-Lapsikylä
Johanna Hedman, kehit­tä­mis­pääl­likkö, SOS-Lapsikylä