Yksityisen palveluntuottajan rooli on tukea viranomaista päätöksenteossa, mutta ei tehdä arviointeja tai päätöksiä.

Yksi­ty­is­ten palvelun­tuot­ta­jien määrä eri las­ten­suo­jelu­palveluis­sa on kas­vanut val­tavasti. Usein las­ten­suo­jelun resurssip­u­lan vuok­si nämä yri­tyk­set tekevät kun­nan toimek­sian­nos­ta esimerkik­si arvioin­te­ja.

Lain mukaan tämä ei kuitenkaan ole mah­dol­lista. Yksi­tyiset palvelun­tuot­ta­jat täy­den­tävät julk­isia palvelu­ja, eikä niille voi antaa tehtäviä, joiden hoit­a­mi­nen edel­lyt­tää julkisen val­lan käyt­tämiseen kuu­lu­vaa virkavas­tu­u­ta.

Las­ten­suo­jelus­sa vira­nomainen päät­tää ja käyt­tää julkiseen val­taan liit­tyvää hark­in­taa, kun taas yksi­tyi­nen taho vas­taa päätösten täytän­töön­panoon liit­tyvistä suorit­tavista tehtävistä ja tiedon tuot­tamis­es­ta vira­nomaiselle.

Arvioinneilla on iso merkitys päätöksenteossa

Las­ten­suo­jelus­sa tarve tehdä eri­laisia arvioin­te­ja on suuri, ja niil­lä on iso merk­i­tys lapsen ja per­heen saa­maan tukeen.

Asi­akku­u­den alus­sa pitää arvioi­da palvelu­iden tarvet­ta, ja jos tilanne kri­isiy­tyy, pohdit­tavak­si tulee huostaan­oton ja sijaishuol­lon mah­dol­lisu­us. Arvioin­nil­la onkin keskeinen merk­i­tys, jot­ta taataan per­heille hei­dän tarvit­se­mansa palvelu ja hyvin tehdyl­lä arvioin­ti­työl­lä voidaan löytää lapsen edun mukainen ratkaisu.

Tiedon tuottaminen viranomaisen päätöksenteon tueksi on eri asia kuin arvioinnin tekeminen.

Arvioin­nis­sa on kyse julkisen val­lan käyt­töön liit­tyvästä valmis­tel­ev­as­ta toimen­piteestä, jota ei saa siirtää vira­nomaiselta pois. Arvioin­ti on yksinker­tais­tet­tuna yhtä kuin vira­nomaisen ratkaisu­toim­intaan liit­tyvä hark­in­taval­ta.

Arvioin­te­ja tekemäl­lä puu­tu­taan joskus vah­vastikin lapsen ja per­heen peru­soikeuk­si­in. Julkisen val­lan käytön tulee perus­tus­lain mukaan aina perus­tua laki­in, jota on kaikessa julkises­sa toimin­nas­sa nou­datet­ta­va tarkoin.

Viranomainen on ainoa, joka käyttää julkista valtaa

Ain­oas­taan mie­len­ter­veysla­ki, päi­hde­huolto­la­ki, rikosla­ki ja las­ten­suo­jelu­la­ki anta­vat mah­dol­lisu­u­den puut­tua tah­don­va­s­tais­es­ti yksilön vapau­soikeuk­si­in.

Näistä mikään muu laki ei anna julkiselle val­lalle oikeut­ta puut­tua yksilön, lapsen, van­hempi­en ja sis­arusten, per­he-elämän suo­jaan niin radikaalil­la taval­la kuin las­ten­suo­jelu­la­ki antaa. Las­ten­suo­jelu­lail­la voidaan rajoit­taa myös lapsen vapau­soikeuk­sia. Perus- ja ihmisoikeuk­sien kannal­ta on äärim­mäisen tärkeää, että jokainen las­ten­suo­jelus­sa toimi­va taho tietää oman val­tansa – sekä sen rajat.

Julk­ista val­taa voi käyt­tää ain­oas­taan vira­nomainen, jota las­ten­suo­jelus­sa per­heelle edus­taa eri­tyis­es­ti lapsen asioista vas­taa­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Hänen on kaikissa tilanteis­sa tur­vat­ta­va lapsen ja van­hempi­en perus- ja ihmisoikeuk­sien toteu­tu­mi­nen.

Yksityinen palveluntuottaja ei voi arvioida huostaanoton tarvetta

Edelleen saate­taan pyytää palvelun­tuot­ta­jaa toteut­ta­maan van­hem­muu­den arvioin­tia. Yhä nykyään tulee vas­taan tilantei­ta, jos­sa lapsen huostaan­ot­topäätöstä perustel­laan yksi­tyisel­lä teetetyl­lä van­hem­muu­den arvi­o­l­la ja viitataan palvelun­tuot­ta­jan arvioin­nista saatu­un lausun­toon, jos­sa tode­taan huostaan­oton edel­ly­tys­ten täyt­tyvän. Yksi­ty­isiltä palvelun­tuot­ta­jil­ta pyy­de­tään kan­nan­ot­toa lapsen tai per­heen tarvit­semi­in las­ten­suo­jelun tuk­i­toimi­in tai jopa sijaishuol­lon tarpeeseen.

Nämä tehtävät kuu­lu­vat kuitenkin yksiselit­teis­es­ti las­ten­suo­jelun vira­nomaiselle eikä yksi­tyisen palvelun­tuot­ta­jan edus­ta­ja, koulu tai ter­vey­den­huolto voi täl­laisi­in kysymyk­si­in ottaa kan­taa.

Tarkoi­tus tuol­laisil­la pyyn­nöil­lä on hyvä: halu­taan selvit­tää, onko lapsen tur­val­lista kas­vaa van­hempi­en kanssa ja pystyvätkö van­hem­mat takaa­maan lapselle hyvät kasvuolo­suh­teet. Kuitenkaan yksi­tyi­nen palvelun­tuot­ta­ja ei voi tuol­laiseen kysymyk­se­naset­telu­un ottaa kan­taa. Sen sijaan palvelun­tuot­ta­ja voi kun­nan toimek­sian­nos­ta esimerkik­si kuntout­taa per­het­tä ja tukea van­hempia roolis­saan.

Perhekuntoutuksessa tuotetaan tärkeää tietoa

Tiedon tuot­ta­mi­nen vira­nomaisen päätök­sen­teon tuek­si on eri asia kuin arvioin­nin tekem­i­nen. Esimerkik­si per­hekuntoutuk­ses­sa voidaan hyvin kuva­ta työsken­te­lyn aikaisia vahvuuk­sia, per­hei­den voimavaro­ja sekä mah­dol­lisia lapsen tur­val­lisu­ut­ta vaaran­tavia tek­i­jöitä, sekä sitä, mil­laisi­in asioi­hin per­heessä tarvi­taan apua. Samoin kan­taa voidaan ottaa siihen, onko per­he sitoutunut per­hekuntou­tustyösken­te­lyyn. Las­ten­suo­jelu­vi­ra­nomaisen tehtävä on kerätä riit­tävästi tieto­ja, jot­ta hän voi tehdä lapsen edun mukaisen ratkaisun.

Per­hekuntoutuk­ses­sa tehdään töitä asetet­tu­jen tavoit­tei­den eteen yhdessä per­heen kanssa. Sovi­tu­in väli­a­join tavoit­tei­den toteu­tu­mista tarkastel­laan ja välitetään tietoa toimek­sian­non anta­neelle vira­nomaiselle, lapsen asioista vas­taavalle sosi­aal­i­työn­tek­i­jälle. Per­hekuntoutuk­sen pää­tyt­tyä keskeistä on laa­tia työsken­te­lyn sisäl­löstä yhteen­ve­to, jos­sa kuvataan kuntou­tus­jak­son sisältöä.

Perhekuntoutuksessa tehdään tavoitteellista muutostyötä jaksolle asetettuja tavoitteita kohti.

Hyvässä per­hekuntoutuk­sen lop­puy­h­teenve­dos­sa ote­taan myös kan­taa työsken­te­lylle asetet­tu­jen tavoit­tei­den saavut­tamiseen, mut­ta yksi­tyiseltä oste­tus­sa palvelus­sa tulee aina ensisi­jais­es­ti olla muu­tok­seen tähtäävä, kuntout­ta­va työote – ei ain­oas­taan esimerkik­si sijaishuol­losta päätet­tävän työn tuek­si tehtävä arvioin­ti.

Palveluntuottajat tukevat viranomaista

Lapsen etu ei voi toteu­tua, jos hänen oikeuk­si­aan ei ote­ta vakavasti ja lapsen suo­jak­si säädet­tyä lain­säädän­töä ei nou­date­ta. Julki­nen ja yksi­tyi­nen tekevät hyvää yhteistyötä sil­loin, kun molem­mat toimi­vat omien oikeudel­lis­ten rajo­jen­sa puit­teis­sa.

Parhaim­mil­laan yksi­tyiset palvelun­tuot­ta­jat täy­den­tävät julk­ista palvelua ja toimi­vat sen tuke­na. Esimerkik­si SOS-Lap­sikylän per­heter­apeut­tises­sa per­hekuntoutuk­ses­sa Kuo­pios­sa on hyviä esimerkke­jä siitä, kuin­ka per­hei­den tilan­net­ta on pystyt­ty yhteistyössä selkiyt­tämään hah­mot­ta­mal­la per­hei­den vahvuuk­sia ja voimavaro­ja sekä tuen tarpei­ta.

Per­hekuntou­tus­jak­sol­la tehdään tavoit­teel­lista muu­tostyötä jak­solle asetet­tu­ja tavoit­tei­ta kohti. Per­hekuntoutuk­ses­sa syn­tyy val­tavasti tietoa per­heen oman pohdin­nan ja vira­nomaisen päätök­sen­teon tuek­si, jon­ka avul­la viras­sa työsken­televä sosi­aal­i­työn­tek­i­jä päät­tää aina lapsen ja per­hei­den tuk­i­toimista sekä mah­dol­lis­es­ta puut­tumis­es­ta per­hei­den yksi­ty­isyy­den suo­jaan.

Hyvän yhteistyön ja dial­o­gis­es­ti rak­en­tuneen kuntou­tus­jak­son jäl­keen päätök­sen­teon poh­jalle on muo­dos­tunut paljon tietoa ja näke­mys­tä. Lisäk­si per­heter­apeut­tisen työsken­te­ly­ot­teen avul­la per­heet pää­sevät itse pohti­maan tilan­net­taan ja tule­vaisu­u­den näkymiään. Se on lapsen edun mukaisen työsken­te­lyn lähtöko­h­ta.

Niina Asikainen, Kuo­pi­on lap­sikylän johta­ja
Mir­jam Arane­va, lap­sioikeuslakimies, SOS-Lap­sikylä
Johan­na Hed­man, kehit­tämis­pääl­likkö, SOS-Lap­sikylä