Koordinaattori Maia Fandi auttaa ilman huoltajaa maahan tulleita vahvistamaan sosiaalisia verkostojaan. Moni vuonna 2015 alaikäisenä Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on täysi-ikäistynyt ja aloittelee itsenäistä elämää.

 

 

Sosi­aa­li­työtä opis­kel­lut Maia Fandi sei­soi 2000-luvun alussa afga­nis­ta­ni­lais­per­heen oven takana ja soitti ovi­kel­loa. Häntä vas­taan juoksi hymyssä suin lap­sia ja hei­dän peräs­sään äiti, joka toi­votti hänet ter­ve­tul­leeksi. Fan­dista tuli las­ten vapaa­eh­toi­nen aikui­sys­tävä.

– Koke­mus ihmi­siä yhdis­tä­vistä teki­jöistä vai­kutti amma­til­li­seen kas­vuuni val­ta­vasti ja herätti kiin­nos­tuk­seni yhtei­söl­li­syyttä vah­vis­ta­vaa työtä koh­taan. Jos vain voin joten­kin aut­taa muu­alta tul­leita löy­tä­mään kotinsa täältä, se on minulle kun­nia-asia. Samalla opin koko ajan lisää, uusia näkö­kul­mia.

Nykyi­sellä työ­pai­kal­laan Jyvä­län Set­le­men­tissä hän aut­taa yksin alai­käi­senä maa­han tul­leita nuo­ria löy­tä­mään paik­kansa suo­ma­lai­sessa yhteis­kun­nassa. Se tapah­tuu yhteis­työssä Jyväs­ky­län kau­pun­gin kotou­tu­mis­pal­ve­lu­jen kanssa, työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön rahoit­ta­massa Koti­polku-hank­keessa.

– Vie­raa­seen maa­han muut­ta­mi­nen on aina haas­ta­vaa, mutta vielä han­ka­lam­paa on, kun tilan­tee­seen jou­tuu yksin, alai­käi­senä ilman per­hettä, krii­sin kes­keltä. Kie­len oppi­mi­nen, uusi ympä­ristö, pal­jon uusia asioita ker­ralla.

Ilman verkostoja syrjäytymisriski kasvaa

Maia Fan­dilla on ohjat­ta­va­naan pari­kym­mentä nuorta. He ovat nyt tilan­teessa, jossa asu­vat ensim­mäistä ker­taa elä­mäs­sään yksin, useim­mat aivan itse­näi­sesti.

Per­hees­tään erossa ole­vat, yksin maa­han tul­leet nuo­ret ovat vas­taa­van­lai­sessa tilan­teessa kuin kodin ulko­puo­lelle sijoi­te­tut nuo­ret, mutta tuki lop­puu vii­meis­tään kotou­tu­mis­lain mukai­seen 21 vuo­teen, mikä on kotou­tu­mi­sen näkö­kul­masta liian var­hain. Muun muassa Las­ten­suo­je­lun Kes­kus­liitto on vaa­ti­nut ilman huol­ta­jaa maa­han tul­lei­den asioita las­ten­suo­je­lu­lain pii­riin, joka takaisi heille jäl­ki­huol­lon pal­ve­lut pidem­pään.

Yksinäisyys tekee maailman painavaksi.

Lähes nel­jän­nes syr­jäy­ty­neistä tai syr­jäy­ty­mi­su­han alla ole­vista nuo­rista on maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia. Ilman huol­ta­jaa tul­leet ovat eri­tyi­sen haa­voit­tu­vassa ase­massa, sillä vaikka osalla on vahva tun­ne­side etäällä asu­viin van­hem­piinsa, monella se on jää­nyt ohueksi.

– Kou­lu­päi­vien ulko­puo­lella ja lomien aikana monilla ei ole paik­kaa, minne mennä tai ketään, johon ottaa yhteyttä. Monilla on myös kipeitä koke­muk­sia rasis­ti­sesta huu­te­lusta ja ennak­ko­luu­loista. Sel­lai­nen alle­vii­vaa sitä, ettei kuulu tänne ja nos­taa edel­leen kyn­nystä ottaa kon­tak­tia pai­kal­li­siin.

Ilman huol­ta­jaa maa­han tul­lut tar­vit­see tur­val­li­sen, sosi­aali-sesti hyväk­sy­vän ympä­ris­tön voi­dak­seen kotou­tua.

– Mil­lai­nen moti­vaa­tio on oppia kieltä, jos et koe ole­vasi ter­ve­tul­lut? Ver­kos­to­jen puute vai­kut­taa myös hyvin­voin­tiin. Se voi masen­taa ja lisätä syr­jäy­ty­mis­ris­kiä.

Lisää selkosuomea ja kohtaamispaikkoja

Jokai­sen nuo­ren tilanne on kui­ten­kin oman­lai­sensa, koros­taa Fandi. Ylei­sesti hän on havain­nut, että maa­han­muut­ta­ja­nuor­ten on kie­lel­li­sesti vai­kea päästä mukaan suo­ma­lais­nuor­ten pii­riin, sillä puhe­kieli on niin eri­laista.

– Jos on vai­kea ilmaista itse­ään suo­meksi, se voi nos­taa kyn­nystä osal­lis­tua. Suo­messa jär­jes­te­tään pal­jon eri­lai­sia akti­vi­teet­teja, joi­hin kuka vain on peri­aat­teessa ter­ve­tul­lut, mutta onko toi­minta kie­lel­li­sesti estee­töntä? Nuo­ri­so­työn­te­ki­jät voi­si­vat toi­mia sil­toina tässä.

Osalla nuo­rista on ystä­viä omasta kie­li­ryh­mästä tai muista maa­han­muut­ta­jista, mutta he ovat toi­vo­neet, että pää­si­si­vät koh­taa­maan enem­män suo­ma­lais­nuo­ria. Siksi Fandi on ollut jär­jes­tä­mässä kuu­kausit­taista mata­lan kyn­nyk­sen koh­taa­mis­paik­kaa pai­kal­lis­ten nuor­ten ja maa­han­muut­ta­ja­nuor­ten välille viime vuo­desta läh­tien. Mukaan on saatu suo­ma­lais­opis­ke­li­joita.

Kotoutumiseen tarvitaan suomalaisia

Jomah, 19 ja Naim, 18, pais­tat­te­le­vat ulkona kevä­tau­rin­gossa. Fandi kut­suu hei­dät sisään.

– Väsyt­tääkö, hän kysyy.

Molem­milla nuo­rilla on kou­lu­päivä taka­naan. Naim vii­meis­te­lee perus­kou­lua ja Jomah käy amma­til­li­seen ‑kou­lu­tuk­seen val­men­ta­vaa kou­lu­tusta. Jomah ker­too, ettei hän tun­te­nut ketään eikä osan­nut kieltä yhtään Afga­nis­ta­nista Suo­meen tul­les­saan. Hän odot­teli oles­ke­lu­lu­pa­pää­töstä vuo­den ryh­mä­ko­dissa. Sinä aikana ei ollut moti­vaa­tiota opis­kella.

Kaksi vuotta sit­ten hän tapasi maan­mie­hensä Nai­min, joka myös tuli maa­han yksin, ja he ovat ystä­vys­ty­neet. Joi­ta­kin suo­ma­lai­sia­kin ystä­viä on löy­ty­nyt, mutta heitä kai­vat­tai­siin lisää.

– Yksi­näi­syys har­mit­taa ja tekee maa­il­man pai­na­vaksi. On hel­pompi oppia kieltä ja kult­tuu­ria, jos on suo­ma­lai­sia kave­reita, Jomah sanoo.

Jyväs­ky­lässä maa­han­muut­ta­ja­nuo­ret oli­vat usei­den jär­jes­tö­jen mukana puu­haa­massa yksi­näi­syy­den tee­ma­päi­vää huh­ti­kuussa. Naim nousi roh­keasti lavalle ja ker­toi oman tari­nansa tapah­tu­massa.

– Ker­roin, että tar­vit­semme suo­ma­lai­sia ystä­viä, jotta opimme kuinka olla ja elää täällä. Mediassa on ollut pal­jon kiel­tei­siä asioita ja luu­len, että moni suo­ma­lai­nen pel­kää. Mekin pel­käämme. Se loh­dut­taa, ettei ennak­ko­luu­loja ole kai­killa.

Jomah soit­taa per­heel­leen noin kah­den vii­kon välein. Hänen äitinsä itkee puhe­li­messa, ikävä on kova. Kevät muis­tut­taa Joma­hia pai­kasta, jossa hän kas­voi ja sil­loin hänelle tulee kova ikävä per­het­tään ja koti­maa­taan. Molem­mat ovat sitä mieltä, että parasta lää­kettä yksi­näi­syy­teen on voit­taa pel­konsa ja läh­teä ulos, ihmis­ten kes­kuu­teen.

– Olisi epä­rei­lua vain valit­taa, sillä niin moni on aut­ta­nut meitä, kuten esi­mer­kiksi Maia. Hän on aut­ta­nut pal­jon muu­ten­kin kuin tässä Oma polussa. Olemme siitä kii­tol­li­sia, sanoo Jomah.

On enemmän ihmisiä yhdistäviä asioita kuin erottavia.

Jomah täh­tää sosi­aa­lia­lalle, sai­raan­hoi­ta­jaksi tai polii­siksi, Nai­mia kiin­nos­taa säh­kö­ala. Jomah on saa­nut perät­täi­siä yksi­vuo­ti­sia oles­ke­lu­lu­pia, Naim nel­jä­vuo­ti­sen. Yksin asu­mi­sessa Nai­mille ovat vai­keinta yksi­näi­set yöt, sillä hänen kult­tuu­ris­saan ei ole taval­lista asua yksin. Joma­hista on kiva jos­kus olla yksin omassa rau­hassa, mutta vas­tuun otta­mi­nen kai­kesta on välillä ras­kasta.

Iloi­nen asia molem­mille nuo­rille mie­hille on suo­ma­lai­sen ”iso­sis­kon” saa­mi­nen. Iso­si­sa­ruk­set ovat Fan­din kou­lut­ta­mia vapaa­eh­toi­sia, tur­val­li­sia aikui­sia, jotka tapaa­vat nuo­ria 2–4 ker­taa kuu­kau­dessa ja aut­ta­vat esi­mer­kiksi kou­lu­teh­tä­vissä.

Osallisuuden vahvistamista

– Viran­omais­pal­ve­lun ja kou­lun lisäksi kotou­tu­mi­seen vaa­di­taan muu­ta­kin sosi­aa­lista tukea. Tar­vi­taan koh­taa­mista, voi­man­nut­ta­via, myön­tei­siä koke­muk­sia sekä yhtei­söä, johon voi kokea kuu­lu­vansa ja jossa voi vai­kut­taa, sanoo Fandi.

Nuo­ret ovat saa­neet itse ideoida ja toteut­taa Oma polku ‑toi­min­taa.

– He ovat toi­vo­neet, että ryh­mä­ta­paa­mi­sissa puhu­taan suo­mea, mutta vai­keissa asioissa sanat voi­vat lop­pua kes­ken, kuten muis­toi­hin tai tun­tei­siin liit­ty­vissä asioissa. Moni ei ole ennen tänne tuloa uskal­ta­nut oikeasti puhua omista aja­tuk­sis­taan tai tun­teis­taan. Täällä voi har­joi­tella sitä tur­val­li­sesti, esi­mer­kiksi oman­kie­li­sen men­to­rin kanssa.

Tavoit­teena on luoda Jyvä­lästä tur­val­li­nen paikka, jossa jokai­nen saa olla oma itsensä ja jossa teh­dään yhdessä nuor­ten toi­vo­mia asioita: kok­kail­laan, käy­dään tutus­tu­massa eri paik­koi­hin, kes­kus­tel­laan vaik­kapa ter­vey­destä, opis­ke­lusta – tai yksi­näi­syy­destä. Nuo­ret ovat myös aut­ta­neet per­he­ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­sessä ja las­ten­lei­reillä.

– Kun nuori saa tehdä mie­lek­käitä asioita ja tulee kuul­luksi ja arvos­te­tuksi, hän näkee eri tavalla omat vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­tensa. Voi parem­min ymmär­tää tätä yhteis­kun­taa ja kult­tuu­ria ja löy­tää paik­kansa.

Tuija Sil­ja­mäki

 

Läh­teet

TRUST-hank­keen lop­pu­jul­kaisu: transculturaltrust.net/wp-content/uploads/2018/09/Final_Trust_Tiekartta.pdf

Las­ten­suo­je­lun Kes­kus­lii­ton poli­tiik­ka­suo­si­tus: lskl.fi/verkkokauppa/politiikkasuositus-ilman-huoltajaa-tulleiden-lasten-ja-nuorten-oikeudet-on-turvattava/

Evan ana­lyysi syr­jäy­ty­neistä nuo­rista: https://www.eva.fi/blog/2012/02/01/eva-analyysi-hukassa-keitä-ovat-syrjäytyneet-nuoret/