Venäjältä Suomeen muuttaneet lapsiperheet tarvitsevat tilannekohtaista tukea, selviää Sysmän sosiaalijohtajan Minna Veistilän väitöskirjasta. Tutkimuksen mukaan perheet kotoutuvat Suomeen vaiheittain.

 

Sosi­aalialan ammat­ti­lais­ten on hyvä tun­nistaa vai­heet ja sen perus­teel­la päätel­lä, mil­laisia palvelu­ja per­heet tarvit­se­vat. Kaikille ei sovi saman­lainen tuki, Min­na Veis­tilä sanoo.

Veis­tilä selvit­ti, miten venäläis­taus­taiset per­heet rak­en­ta­vat sosi­aal­ista hyv­in­voin­ti­aan Suomes­sa. Hän haas­tat­teli 25 Kaakkois-Suomes­sa asu­vaa lap­siper­het­tä, jot­ka oli­vat muut­ta­neet tänne Venäjältä 1990-luvul­ta läh­tien.

Osa per­heistä oli kotoutunut hyvin ja piti Suomea koti­na. Jotkin per­heet etsivät vielä paikkaansa yhteiskun­nas­sa. Kotou­tu­mises­sa voiti­in ottaa myös taka­pakkia, jos per­he esi­merkiksi kohtasi rasis­mia tai mui­ta vaikeuk­sia.

− Inte­groi­tu­mi­nen yhteiskun­taan ei ole tietyn ajan kestävä pros­es­si, jos­sa kul­je­taan alkupis­teestä kohti päätepis­tet­tä. Vai­heet voivat olla hyvin eri­laisia, ja niiden välil­lä voidaan liikkua, Veis­tilä sanoo.

Vai­heet voi jakaa karkeasti kolmeen osaan. Ensim­mäisessä per­heet yrit­tävät sopeu­tua uuteen koti­maa­han. He tarkkail­e­vat ympäristöä ja otta­vat selvää kielestä. Tässä vai­heessa per­heet tarvit­se­vat eri­tyisen paljon tukea niin sosi­aalialan ammat­ti­laisil­ta kuin Suomes­sa asuvil­ta suku­laisil­ta ja ystäviltä.

Ei ole hedelmällistä tarjota esimerkiksi sellaisia palveluita, joista perheet hyötyisivät vasta myöhemmässä vaiheessa.

Toises­sa vai­heessa per­he toimii akti­ivis­es­ti kotou­tu­misen eteen: lapset käyvät koulua, aikuiset ovat töis­sä tai hake­vat töitä, koko per­he opet­telee uut­ta. Suurin osa tutkimuk­seen osal­lis­tuneista koki elävän­sä tätä vai­het­ta.

Viimeisessä vai­heessa per­heet tun­te­vat ole­vansa kotona ja osa suo­ma­laista yhteiskun­taa. Tunne maa­han­muut­ta­ju­ud­es­ta häviää.

Tukea parisuhdeongelmiin

Min­na Veis­tilä toivoo sosi­aalialan ammatti­laisten kuun­tel­e­van tarkkaan maa­han­muut­ta­japer­heitä ja hei­dän tarpeitaan. Vira­nomais­ten ei pidä mekaanis­es­ti määritel­lä, mitä tukea ja toimen­piteitä per­heet tarvit­se­vat.

− Sosi­aaliselle hyv­in­voin­nille on tärkeää per­heen­jäsen­ten keskinäiset hyvät suh­teet. Ammat­ti­laiset voivat aut­taa tässä. Tukea per­heen rakkaut­ta ja van­hempi­en parisuhder­akkaut­ta, Veis­tilä sanoo.

Huomio­ta pitää kiin­nit­tää myös per­heen­jäsen­ten vas­tavuoroisu­u­teen ja vuorovaiku­tuk­seen, eri­tyis­es­ti avi­o­li­it­tokri­i­seis­sä. Nyt maa­han­muut­ta­japer­hei­den van­hem­mat jäävät varsin yksin parisuhdeon­gelm­i­neen, vaik­ka ammat­ti­laiset voisi­vat aut­taa ongelmien ylipääsemisessä.

− Monikult­tuurises­sa parisuh­teessa saat­taa olla mon­en­laisia riske­jä ja haastei­ta. Vira­nomaisil­ta apua on kuitenkin vaikea saa­da. Suurin osa haas­tatel­luista sai tukea vain läheisverkos­toltaan.

Toisaal­ta palvelui­ta ei aina löy­de­tä tai osa­ta hakea. Per­heelle tärkeitä aut­ta­jia ovat esimerkik­si Suomes­sa pidem­pään asuneet ystävät, jot­ka ohjaa­vat palvelu­iden piiri­in.

Per­heet tarvit­se­vat lisäk­si ver­tais­tukea ja apua uusien ystävien löytämiseen. Paran­net­tavaa olisi myös kielik­oulu­tuk­ses­sa: suomea voisi opiskel­la muun ammatil­lisen koulu­tuk­sen yhtey­dessä, mis­tä olisi hyö­tyä työelämässä.

− Tutkimuk­seni osoit­taa, että sosi­aal­ista hyv­in­voin­tia pitäisi uskaltaa nos­taa yhä enem­män sosi­aal­i­työn tuen keskiöön. Olemme vähän uno­hta­neet sen tai pitäneet sitä pehmoilu­na.

Kokemuksia rasismista

Veis­tilän yllät­ti se, että moni per­he oli kohdan­nut Suomes­sa rasis­mia. Koke­muk­set oli­vat yleisiä eri­tyis­es­ti 1990-luvul­la muut­taneil­la. Rasis­mi väheni 2000-luvun edetessä.

− Osal­la oli koke­muk­sia pois­sulkemis­es­ta, esimerkik­si työ-tai har­joit­telu­paik­ka oli jäänyt saa­mat­ta syn­type­r­än takia. Toisaal­ta myös haas­tateltavien fyy­sistä koske­mat­to­muut­ta oli loukat­tu. Heitä oli nimitel­ty tai vaik­ka rikot­tu polkupyörä.

Veis­tilä teki haas­tat­te­lut vuosi­na 2012 ja 2013, joten per­hei­den nykyti­lanne on arvoitus. Ilmapi­irin kiristymi­nen viime vuosi­na on saat­tanut hei­jas­tua haas­tateltavien elämään.

Perheet pystyivät ikävistä kokemuksista huolimatta rakentamaan hyvinvointia ja suhteita muihin ihmisiin.

− He oli­vat kiitol­lisia Suomelle siitä, että oli­vat saa­neet muut­taa tänne. He halu­si­vat kor­va­ta sen jotenkin.

Usein san­o­taan, että suo­ma­laisi­in on vaikea tutus­tua. Sen nos­ti­vat esi­in myös haas­tatel­lut. Hei­dän mielestään vika ei ole kuitenkaan suo­ma­lais­ten perus­lu­on­teessa.

− Per­heet ker­toi­vat, ettei val­taväestöl­lä ole saman­laista tarvet­ta saa­da lisää ystäviä kuin heil­lä. Tarpeet eivät kohtaa, joten sen vuok­si ystävystymi­nen on vaikeaa.

Hyviä ja huonoja kokemuksia viranomaisista

Venäjän tiedo­tusvä­lineis­sä on kohis­tu Suomen las­ten­suo­jelus­ta, mikä nousi esi­in joidenkin haas­tateltavien kanssa. Veis­tilän mukaan he suh­tau­tu­i­v­at asi­aan kiihkot­tomasti. Tiedo­tusvä­linei­den toiv­ot­ti­in käsit­televän aihet­ta monipuolisem­min, eri näkökul­mista.

Suomen vira­nomai­sista per­heil­lä oli niin hyviä kuin huono­ja koke­muk­sia. Hyvät koh­taamiset muis­tet­ti­in vielä vuosien jäl­keen.

− Mieleen jääneet koke­muk­set oli­vat sellai­sia, jois­sa vira­nomaiset suh­tau­tu­i­v­at ystäväl­lis­es­ti ja kuu­lu­misia kysellen. Haas­tateltaville tuli tunne siitä, että heitä arvoste­taan. Hyvät koke­muk­set eivät siis liit­tyneet siihen, että vira­nomainen olisi hoi­tanut jonkin asian hyvin.

Huonot koke­muk­set oli­vat vas­taavasti niitä, jois­sa vira­nomainen vaikut­ti kiin­nos­tu­mat­toma­l­ta tai kiireiseltä. Haas­tatelta­vat mainit­si­vat myös ajan puut­teen ja kielion­gel­mat.

− Tulkkipalvelui­ta olisi tar­jol­la, mut­ta niitä ei käytetä. Tämä vaikut­taa oleel­lis­es­ti siihen, miten asi­akas ymmärtää asi­at tai tulee itse ymmär­re­tyk­si.

Johan­na Mer­ilä