Väitöskirjassa kokeiltiin toimivia yhteistyömalleja perustoimeentulotuen siirtyessä Kelalle.

 

 

Kun perus­toi­meen­tu­lo­tuen uudis­tus tuo­tiin käy­tän­töön vuo­den 2017 alussa, tarve tut­ki­muk­selle kas­voi. Sosionomi YAMK Heidi Turkia työs­ken­teli tuol­loin ryh­mä­pääl­lik­könä Kelassa. Hän haa­veili jatko-opinnoista.

– Selvää oli, että jon­kin tyyp­pistä yhteis­työtä haluai­sin tut­kia. Olen aina ollut kiin­nos­tu­nut siitä, miten eri taho­jen yhteis­työn saa toi­mi­maan, Turkia kertoo.

Turkian väi­tös­kir­jassa Monialaisen yhteis­työn ja asia­kas­oh­jauk­sen kehit­tä­mi­nen Kelan ja kun­tien välillä yhteis­työ­kump­pa­neiksi vali­koi­tui Kela sekä Etelä-Karjalan sosi­aali- ja ter­veys­piiri, Eksote.

Paikallista han­ketta Turkian kanssa veti Socomin työn­te­kijä. Kyseinen hanke liit­tyi samalla kan­sal­li­seen PRO SOS ‑hank­kee­seen.

Aineisto kerättiin usealla menetelmällä.

Väitöskirjan teo­reet­ti­sen vii­te­ke­hyk­sen kes­kiössä on neljä käsi­tettä. Sosiaaliset oikeu­det ovat jul­kista val­taa vel­voit­ta­via kan­sa­lais­ten oikeuk­sia. Niitä Turkia tar­kas­teli sekä oikeuk­sien että vel­vol­li­suuk­sien näkökulmasta.

– Koska tavoit­teena on tar­jota samassa tilan­teessa ole­ville saman­lai­sia etuuk­sia, on perus­toi­meen­tu­lo­tu­kea tär­keää tar­kas­tella sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien toteu­tu­mi­sen näkö­kul­masta, Turkia sanoo.

Lisäksi kes­kei­siä käsit­teitä oli­vat pro­fes­siot, monia­lai­nen yhteis­työ sekä asiakasohjaus.

Monipuolinen aineisto tukena

Turkia keräsi aineis­ton usealla eri mene­tel­mällä. Eniten tie­toa ker­tyi ryh­mä­työs­ken­te­lystä, josta laa­dit­tiin muis­tioita ja muita asia­kir­joja. Hankkeiden ja kokei­lu­jen edis­ty­mistä seu­rat­tiin ja ana­ly­soi­tiin tasai­sin väliajoin.

Lomakekyselyt oli suun­nattu laa­jem­malle osal­lis­tu­ja­ryh­mälle. Niitä tee­tet­tiin Eksotessa niille työn­te­ki­jöille, jotka työs­ken­te­li­vät toi­meen­tu­lo­tuen parissa sekä Kelassa Etelä-Karjalan pal­ve­lu­ryh­mälle ja Etelä-Karjalassa sijait­se­valle toimeentulotukitiimille.

Lisäksi aineis­toon kuu­lui ryh­mä­haas­tat­telu, yksi yksit­täi­nen haas­tat­telu sekä tut­ki­mus­päi­vä­kirja. Kaikkia aineis­toja tar­kas­tel­tiin laa­dul­li­sesti sisällönanalyysilla.

Toimivia yhteis­työ­mal­leja etsit­tiin yhteensä kym­me­nen eri­lai­sen kokei­lun kautta, jotka Kelan ja kun­nan työn­te­ki­jät suun­nit­te­li­vat yhdessä.

Työnjaon rajat askarruttivat.

Yhteistyökokeilussa Kelan ja sosi­aa­li­toi­men työn­te­ki­jät pää­si­vät tutus­tu­maan tois­tensa työ­hön. Se antoi näke­mystä siitä, miten tie­toja kenel­lä­kin on käy­tössä ja miten työtä teh­dään eri yksi­köissä. Jalkautumisen kokei­lussa Kelan ja kun­nan työn­te­ki­jät vie­rai­li­vat tois­tensa yksi­köissä puo­lik­kaan työ­päi­vän ajan ker­ran viikossa.

– Puolen päi­vän malli antoi näke­mystä tois­ten työstä ja esi­mer­kiksi siitä, mikä aiheut­taa asiak­kai­den pom­pot­te­lua, Turkia kertoo.

Tarvetta erityispalveluille

Asiakasohjauskokeilu koski eten­kin eri­tyistä tukea tar­vit­se­via asiak­kaita. Siinä Kelan ja kun­nan työ­te­ki­jät tapa­si­vat asia­kasta yhdessä ja loi­vat pal­ve­lu­tar­vear­vion. Suurin haaste oli yhtei­sen ajan löy­tä­mi­nen ja sel­kei­den yhtey­den­pi­to­vä­li­nei­den puut­tu­mi­nen. Valmisteluun meni pal­jon aikaa.

– Vaikka kokeilu oli työ­läs, siinä asia­kas voi­tiin huo­mioida hyvin. Hyötyihin näh­den malli oli kui­ten­kin liian vai­kea toteut­taa, Turkia sanoo.

Asiakkuusvastaavakokeilu toteu­tet­tiin koko Kelassa. Se koet­tiin todella toi­mi­vaksi, koska hyö­dyt saa­tiin käyt­töön pie­nem­mällä vai­valla. Asiakkaalle oli täl­löin nimetty yksi ja sama pal­ve­lu­asian­tun­tija määräajaksi.

– On sel­keä tarve sille, että asiak­kaalla on oma yhteys­hen­kilö, jolle voi soit­taa. Erityispalveluille näen tarvetta.

Myös Kela-info­jen jär­jes­tä­mi­nen maa­han­muut­ta­jille toi hyviä tuloksia.

Haasteita yhteis­työlle aiheutti eni­ten raken­teel­li­set aiheet. Resursointi tuotti vai­keuk­sia. Lisäksi yhtey­den­ot­to­vä­li­nei­siin, tie­don­kul­kuun ja tie­to­suo­jaan liit­ty­vät asiat oli­vat pin­nalla useissa keskusteluissa.

– Puhuttiin esi­mer­kiksi yhteys­tie­to­jen saa­ta­vuu­desta. Tietojärjestelmä toimi vain yhteen suun­taan, mikä haas­toi tie­don­kul­kua, Turkia kertoo.

Kysymys siitä, mil­lai­sia tie­toja toi­selle työn­te­ki­jälle voi luo­vut­taa, mie­ti­tytti. Ilman asiak­kaan lupaa tie­toja ei juuri voitu luo­vut­taa, mutta luvan kanssa työs­ken­tely sujui jouhevasti.

Työnjaon rajat askar­rut­ti­vat. Koska täy­den­tävä ja ehkäi­sevä toi­meen­tu­lo­tuki jäi­vät yhä kun­tien vas­tuulle, rajat sosi­aa­li­toi­men ja Kelan vas­tuu­aluei­den oli­vat välillä häilyviä.

 Yhteistyömallit vaativat kehittelyä

Työntekijöiden asen­tei­siin liit­ty­vät sei­kat nousi­vat sen sijaan esiin melko vähän. Hankkeen alku­vai­heessa Kelan ja kun­tien väli­set eri­lai­set toi­min­ta­ta­vat aiheut­ti­vat hie­man vastakkainasettelua.

– Todella nopeasti kui­ten­kin pääs­tiin miet­ti­mään, miten asiak­kaan kanssa toi­mi­taan suju­vasti. Yhteistyön luon­te­vuus saat­toi joh­tua siitä, että Kelassa oli töissä enti­siä Eksoten työn­te­ki­jöitä, Turkia kertoo.

Asiakkaat saivat suurimmaksi osaksi yhdenvertaista kohtelua.

Sosiaalityön tar­peen tun­nis­ta­mi­nen nousi esiin eri­tyi­sesti kai­kista hei­koim­massa ase­massa ole­vien asiak­kai­den koh­dalla. Kunnan työn­te­ki­jät oli­vat huo­lis­saan siitä, tun­nis­te­taanko Kelassa sosi­aa­li­työn tarve. Myös Kelan työn­te­ki­jöi­den mie­lestä tuen tar­peen tun­nis­ta­mi­nen oli välillä haastavaa.

Vastuun jakau­tu­mi­nen työn­te­ki­jän ja asiak­kaan välillä nosti kes­kus­te­lua. Pohdintaa heräsi siitä, kuinka aktii­vi­sesti pal­ve­luita tulee tar­jota ja kuinka pal­jon asiak­kaalla itsel­lään on vastuuta.

– Kunnan työn­te­ki­jöistä suu­rin osa kui­ten­kin uskoi hank­keen lop­pu­puo­lella, että Kelassa pys­ty­tään tun­nis­ta­maan sosi­aa­li­työn tarve ja erot­ta­maan, mil­loin asia­kas tar­vit­see muu­ta­kin kuin talou­del­lista tukea.

Turkian omasta mie­lestä toi­meen­tu­lo­tuen siirto Kelalle oli hyvä uudis­tus, vaikka yhteis­työ­mal­lit vaa­ti­vat­kin vielä kehittelyä.

– Suurimmaksi osaksi asiak­kaat sai­vat yhden­ver­taista koh­te­lua. Vielä on kui­ten­kin pal­jon työtä siinä, miten tuen tarve tun­nis­te­taan, Turkia kertoo.

Heidi Turkian väi­tös­kirja ”Monialaisen yhteis­työn ja asia­kas­oh­jauk­sen kehit­tä­mi­nen Kelan ja kun­tien välillä: Toimintatutkimus perus­toi­meen­tu­lo­tuen siir­rosta Kelaan” tar­kas­tet­tiin Helsingin yli­opis­tossa 21.5.2021.

Ella Rantanen