Eriarvoisuuden, köyhyyden ja ekologisen kestävyyden haasteet vaativat ihmisiä toimimaan yhdessä, yhteisöllisin voimin.

 

 

Mate­ri­aa­li­sen kil­pai­lun, yksi­lö­kes­kei­syy­den ja luon­non­va­ro­jen riis­ton on aika tait­tua. Tarvitaan sosi­aa­li­työn arvo­jen ja eko­so­si­aa­li­sen sivis­tyk­sen nousua var­mis­ta­maan kes­tävä kehi­tys ja yhteis­vas­tuu. Näin voimme vaa­lia elä­vää elä­mää ja tukea tule­vien suku­pol­vien hyvinvointia.

Kansainvälisesti tar­kas­tel­tuna maa­il­man onnel­li­sem­maksi maaksi titu­lee­ra­tulla Suomella menee hyvin. Ihmiset voi­vat suh­teel­li­sen hyvin ja elä­vät puh­taan luon­non ympä­röi­mänä.  Sosiaali- ja ter­veys­tur­vamme huo­leh­tii, että ihmi­set eivät putoa täy­sin koh­da­tes­saan elä­mäs­sään vai­keuk­sia. Kuitenkin osa kan­sa­lai­sista kamp­pai­lee sel­viy­tyäk­seen. Maailmanlaajuiset hyvin­voin­ti­va­jeet hei­jas­tu­vat Skandinaviaan ja eko­sys­tee­min muu­tok­set näky­vät suo­ma­lai­ses­sa­kin toimintaympäristössä.

Kestävän kehi­tyk­sen näkö­kul­masta on olen­naista, että kaikki ihmi­set saa­daan yhtei­sesti kan­ta­maan vas­tuuta ihmis­ten ja luon­non hyvin­voin­nista. Hyvinvoivan yhteis­kun­nan yhtenä mit­ta­rina voi­daan pitää sitä, että mah­dol­li­sim­man moni, par­haim­mil­laan kaikki, koke­vat voi­vansa osal­lis­tua yhteis­kun­nal­li­seen toi­min­taan. Erityisesti sosi­aa­li­pal­ve­luissa ja jär­jes­töissä koh­da­taan myös ihmi­siä, jotka koke­vat vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­tensa vähäi­siksi ja oman yhteis­kun­nal­li­sen osal­li­suu­tensa marginaaliseksi.

Kestävän kehityksen arvot tukevat sosiaalityön arvoja.

Myös Suomessa hei­kon yhteis­kun­nal­li­sen ase­man taus­talla pii­lee usein suku­pol­velta toi­selle periy­ty­vää huono-osai­suutta, päihde- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mia, mata­laa kou­lu­tus­ta­soa, yksin­huol­ta­juutta, yksin asu­mista, pit­kit­ty­nyttä työt­tö­myyttä, pit­kä­ai­kais­sai­rauk­sia tai vam­masta joh­tu­vaa työ­ky­vyt­tö­myyttä tai osa­työ­ky­kyi­syyttä. Erityisesti usei­den elä­män­vai­keuk­sien yhteis­vai­ku­tus­ten on todettu lisää­vän huono-osaisuutta.

Muutosta on ilmassa

Tilastokeskuksen (2021) mukaan vuonna 2019 Suomessa oli köy­hyys- tai syr­jäy­ty­mis­ris­kissä 873 000 suo­ma­laista eli 16,0 pro­sent­tia koko koti­ta­lous­väes­töstä. Pienituloisia oli 669 000, vajaa­työl­li­siä 376 000 ja vaka­vaa aineel­lista puu­tetta koke­via 139 000.

Tuoreen Köyhyysvahdin (EAPN-fin 2021) mukaan ruoka-apuun on tur­vau­tu­nut viime vuo­sina vii­koit­tain noin 20 000 hen­ki­löä (noin 100 000–200 000 hen­ki­löä vuo­sit­tain) ja luvun arvioi­daan kak­sin- tai kol­min­ker­tais­tu­neen korona-aikana (Järvinen & Saarinen 2021, 9–10).

Yksilökeskeisissä ja kil­pai­luun kan­nus­ta­vissa län­si­maissa on koros­tu­nut jo pit­kään omaan hyvin­voin­tiin kes­kit­ty­mi­nen ja yksi­löi­den vas­tuu itsestä. Lisäksi pai­no­te­taan orga­ni­saa­tioi­den tuot­ta­vuutta, omai­suu­den ker­ryt­tä­mistä ja yhteis­kun­nal­li­sista kuluista säästämistä.

Muutosta on kui­ten­kin ilmassa. YK ohjaa kes­tä­vään kehi­tyk­seen ja raa­mit­taa kan­sain­vä­li­siä tavoit­teita glo­baa­lin suun­nan kään­tä­mi­seksi. Kestävässä kehi­tyk­sessä ote­taan koko­nais­val­tai­sesti huo­mioon sosi­aa­li­set, eko­lo­gi­set ja talou­del­li­set ulot­tu­vuu­det. Ihmiskuntaa ohja­taan yhtei­seen huo­len­pi­toon, vas­tuul­li­suu­teen ja koh­tuul­li­suu­teen. (Suomen YK-liitto 2017.)

Sosiaalista muutosta tehdään alhaalta ylöspäin eli vaikuttajien omista lähtökohdista ja pyrkimyksistä käsin.

Kestävän kehi­tyk­sen arvot tuke­vat sosi­aa­li­työn arvoja ja sitä työtä, jota sosiaali­alalla on kautta his­to­rian tehty. 2000-luvulla alka­nut ja vah­vis­tu­nut eko­lo­gi­nen aika­kausi antaa uutta mer­ki­tyk­sel­li­syyttä sosiaali­alan työlle sekä sosiaali­alan ammat­ti­lais­ten osaa­mi­sille ja tai­doille, joita voi­daan hyö­dyn­tää laaja-alai­sesti ja glo­baa­listi ihmis­kun­nan hyvin­voin­nin ja kes­tä­vyy­den edistämiseksi.

Lisäksi sosi­aa­li­tie­teel­lis­ten tut­ki­mus­ten ja sosiaali­alalla koe­tun avaa­mi­nen muille ammat­ti­kun­nille laa­jen­ta­vat osaa­mista ja yhteis­kun­nal­li­sia näkö­kul­mia. Kestävä kehi­tys vaa­tii yhteis­työtä – paitsi yhteis­kun­nal­li­sia ja kan­sain­vä­li­siä pää­tök­siä ja toi­men­pi­teitä myös yhtei­söl­li­sistä läh­tö­koh­dista kum­pua­via tekoja.

Perinteikkään yhteisötyön hyödyntäminen tämän päivän kestävässä kehityksessä

Mitä sit­ten ovat kes­tä­vää kehi­tystä edis­tä­vät yhtei­söl­li­set teot? Me kir­joit­ta­jat haemme edel­leen työs­ken­te­lyl­lemme ins­pi­raa­tiota Jane Addamsin (1910) kir­jasta, jossa hän kuvaa Hull Houseksi nime­tyn yhtei­sö­ta­lon perus­ta­mista ja toi­min­taa sekä sii­hen kie­tou­tu­vaa yhtei­söl­listä toimintaa.

Jane Addamsin kuvauk­sia ana­ly­soi­dessa hah­mot­tu­vat yhtei­sö­työn läh­tö­koh­dat, joita sovel­le­taan monin tavoin meillä ja maa­il­malla. Tavoitteellinen yhteis­työ ja tietty, toi­mi­joi­den jakama int­ressi yhdis­tä­vät yhtei­sö­työn eri­lai­sia muotoja.

Sosiaalista muu­tosta teh­dään alhaalta ylös­päin eli vai­kut­ta­jien omista läh­tö­koh­dista ja pyr­ki­myk­sistä käsin. Jokainen toi­mija on arvo­kas ja jokai­sella on oma­nä­köi­sensä teh­tävä. Myös toi­min­nan orga­ni­soin­nista huo­leh­di­taan. Tavoitteiden saa­vut­ta­mi­sen kan­nalta kes­kei­siä orga­ni­saa­tioita kut­su­taan toi­min­taan mukaan yleensä siinä vai­heessa, kun yhtei­sössä asu­vien tai vai­kut­ta­vien yhtei­nen kiin­nos­tuk­sen kohde ja tavoit­teet ovat hahmottuneet.

Iso osa kes­tä­vää kehi­tystä edis­tä­vistä teoista vaa­tii poliit­ti­sia ja raken­teel­li­sia pää­tök­siä. Yhteisöstä kum­pua­vassa kes­tä­vässä kehi­tyk­sessä tar­tu­taan usein puut­tei­siin tai epä­koh­tiin, jotka kos­ke­vat toi­mi­joi­den väli­töntä asuin- tai toi­min­taym­pä­ris­töä. Yhteisötyön mah­dol­lis­ta­mi­nen ja eko­so­si­aa­li­seen työ­hön kan­nus­ta­mi­nen voi­daan nähdä sosiaali­alan ammat­ti­lais­ten yhdeksi teh­tä­väksi (ks. esim. Närhi 2004). Yhteisötyön kehit­tä­mi­seen liit­ty­viä innos­ta­via esi­merk­kejä löy­dämme esi­mer­kiksi Belgiasta, Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Vaikka näi­den mai­den viran­omais­jär­jes­tel­mät poik­kea­vat Suomesta, on meillä pal­jon opit­ta­vaa niissä val­lit­se­vasta yhtei­sö­työn eetok­sesta, ”giving back to the community”-mentaliteetista.

Vain mielikuvitus rajana

Mahdollisuuksien luo­mi­nen tai yhteis­työ­hön kan­nus­ta­mi­nen voi käy­tän­nössä tar­koit­taa vaik­kapa vapaa­eh­tois­työn alu­eel­li­sia koor­di­noin­ti­teh­tä­viä sekä link­kinä toi­mi­mista eri orga­ni­saa­tioi­den ja ammat­ti­lais­ten välillä. Se voi myös käsit­tää mää­rä­ai­kais­ten toi­minta-avus­tus­ten hake­mista tai toi­mi­ti­lo­jen moni­käyt­töi­syy­den orga­ni­soi­mista. Yhteisötyö voi kon­kre­ti­soi­tua mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sem­maksi toiminnaksi.

Jos alu­eella ei esi­mer­kiksi ole kai­kille ala­kou­lu­lai­sille avointa jal­ka­pal­lo­ker­hoa, asuk­kaat voi­vat aktii­vi­sella toi­min­nal­laan sekä viran­omais­ten tai jär­jes­tö­jen käy­tän­nöl­li­sellä tuella orga­ni­soida sel­laista. Koiranomistajat saat­ta­vat yhdis­tää voi­mansa ja käydä vuo­rol­laan ulkoi­lut­ta­massa koi­raansa yhdessä kehi­tys­vam­mais­ten asu­mi­syk­si­kössä asu­vien eläin­rak­kai­den naa­pu­rei­densa kanssa.

Eläkeläisellä saat­taa olla mah­dol­li­suus avus­taa ylä­kou­lun koti­ta­lous- ja käsi­työ­tun­neilla tai lukea satuja ala­kou­lu­lais­ten äidin­kie­len­tun­neilla. Asukkaat voi­vat kut­sua kun­taa sekä ruo­ka­kaup­poja ja ravin­to­loita yhteis­työ­hön ja jär­jes­tää seu­ra­kun­nan, jär­jes­tö­jen ja sote-viran­omais­ten kanssa jat­ku­vaa ruoka-apua toi­meen­tu­lo­tu­kea saa­ville, vähen­täen samalla ruo­ka­hä­vik­kiä. Kunnat voi­vat val­jas­taa yhä suu­rem­pia alueita vil­je­ly­tar­koi­tuk­siin ja pitää pals­to­jen vuo­krat alhai­sina, jotta ne ovat kaik­kien tavoitettavissa.

Yhteisöillä on mah­dol­li­suus edis­tää kan­sain­vä­listä ruo­ka­kult­tuu­ria ja lähi­tuot­ta­jien raaka-ainei­den hyö­dyn­tä­mistä. (vrt. Matthies ym. 2019.)

Toiminnalla lisää hyvinvointia

Kestävään kehi­tyk­seen kan­nus­ta­vassa yhtei­sö­työssä olen­naista on, että kukin voi mää­ri­tellä resurs­siensa mukai­sesti, miten, mil­loin ja missä mää­rin he yhtei­sö­työ­hön sään­nöl­listä panos­taan anta­vat. Pitkäjänteiseen yhtei­seen työ­hön sitou­tu­mi­nen on vah­vaa, kun toi­mi­jat voi­vat luot­taa huo­lel­li­sesti koor­di­noi­tuun yhteisötyöhön.

Kestävä kehitys vaatii yhteistyötä.

Heillä on ymmär­rys siitä, missä ovat mukana sekä mitä ja miten yhteistä hyvää tavoi­tel­laan. Ensiarvoisen tär­keää on, että toi­min­nalla pyri­tään lisää­mään omaa ja mui­den hyvin­voin­tia sekä toi­mi­maan siten, että kil­pailu, voi­ton­ta­voit­telu ja pit­kien etäi­syyk­sien pää­hän kul­ke­mi­nen pai­nu­vat taka-alalle. Myös poliit­ti­set vai­kut­ta­mis­pyr­ki­myk­set saat­ta­vat olla agendalla.

Parhaimmillaan yhtei­sö­työ limit­tyy viran­omais­toi­min­taan siten, että sen myön­tei­set vai­ku­tuk­set näky­vät välit­tö­mästi alu­eel­lista hyvin­voin­tia lisää­vänä ja ongel­mia kor­jaa­vaa viran­omais­toi­min­nan tar­vetta vähentävänä.

Tällaisen työs­ken­te­lyn ja yhtei­söä kan­nat­te­le­van työn miel­lämme sosiaali­alan yti­meksi, alan asian­tun­ti­joi­den vah­vaksi osaa­mi­sa­lu­eeksi, josta puhu­taan häm­mäs­tyt­tä­vän vähän.

Päivi Heimonen ja Minna Niemi

Kirjoittajat toi­mi­vat yli­opet­ta­jina Tampereen ammat­ti­kor­kea­kou­lun sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan osaamisyksikössä.

Kirjallisuus

Addams, J. (1910/2010) 20 Years at Hull House. ReadaClassic.com

Järvinen, A. & Saarinen, E. (2021) Köyhyysvahti. Suomen köy­hyys­ra­portti. EAPN-fin 2021.

Matthies, A.-L.; Stamm, I.; Hirvilammi, T. & Närhi, K. (2019) Ecosocial Innovations and Their Capacity to Integrate Ecological, Economic and Social Sustainability Transition. Sustainability. Vo. 11, Iss. 7.

Närhi, K. (2004) The eco-social approach in Social Work and the Challenges to the exper­tise of Social Work. University of Jyväskylä.

Suomen viral­li­nen tilasto (SVT): Elinolotilasto [verk­ko­jul­kaisu].
ISSN=2669–8854. 01 2020. Helsinki: Tilastokeskus [vii­tattu: 10.11.2021].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/eot/2020/01/eot_2020_01_2021-02–09_tie_001_fi.html

Suomen YK-liitto (2017) Kestävän kehi­tyk­sen tavoit­teet. Agenda 2030. Suomen YK-liitto.