Asuinyh­teisöt ovat yleis­ty­mässä myös senio­reiden asuin­muotona. Yhtei­sö­asu­minen on vaihtoehto nykyisen elämän yksilö­kes­kei­syy­delle ja eristy­nei­syy­delle. Yhtei­sössä asukkaat pääsevät nauttimaan perin­teistä kerros­ta­loe­lämää laajem­masta sosiaa­li­sesta elämästä.

 

Moderneissa asuinyh­tei­söissä asukkailla on omat asunnot, joiden lisäksi kiinteis­tössä on normaalia enemmän yhteis­käyttöön varattuja tiloja, kuten pyykkitupa, sauna- ja harras­tus­tilat ja usein myös keittiöt ja ruokai­lu­tilat yhteisiä ruokai­lu­hetkiä ja juhlia varten. Asukkaat sisus­tavat itse tilat viihtyi­siksi ja järjes­tävät yhteistä toimintaa.

Erityi­sesti ikään­ty­ville yhtei­sö­asu­mi­sesta on monen­laisia etuja. Osallisuus ja sosiaa­lisuus lisäävät jaksa­mista, vireyttä ja toimin­ta­kykyä, jotka edistävät psyyk­kistä ja fyysistä hyvin­vointia. Ennen kaikkea yhtei­sö­asu­minen ehkäisee yksinäi­syyttä ja turvat­to­muutta. Kun samassa talossa asuu saman ikäisiä ihmisiä, on helppo löytää yhteistä tekemistä. Elämään tulee uusia virik­keitä ja aktivi­teetteja uusien ystävien myötä. Myös naapu­riapu on lähellä, ja naapu­rilta uskaltaa pyytää apua, kun kaikki tuntevat toisensa.

Lainsäädännössä ei ole yhteisrakennuttamiselle varsinaisia esteitä.

Asuinyh­tei­söjen asukkailla on mahdol­lisuus vaikuttaa omaan asuin­viih­ty­vyyteen ja suunni­tella ja hoitaa asuinym­pä­ris­töään yhdessä muiden kanssa. Ikäih­mi­nenkin alkaa tuntea itsensä tarpeel­li­seksi, kun oma tekeminen alkaa saada uutta merkitystä.

Viime vuosina Suomeen on perus­tettu eri kaupun­keihin erilaisin periaattein ja lähtö­kohdin toimivia asuinyh­teisöjä. Yleisintä on asunto-osakeyh­tiö­muo­toisten kiinteis­töjen yhteis­ra­ken­nut­ta­minen tai vanhojen kiinteis­töjen remon­toi­minen, mikä usein vaatii yhteisön osakkailta merkit­tävää varallisuutta.

Rikkaiden etuoikeus?

Kansan­edustaja Satu Hassi on tutus­tunut yhtei­sö­asu­misen erilaisiin malleihin Tampe­reella perus­tetun Entisten nuorten verkoston yhtei­sö­asu­mista tutki­vassa toimi­kun­nassa. Hassin mielestä yhtei­sö­asu­minen on selvästi nouseva trendi erityi­sesti nyt eläköi­tyvän sukupolven keskuudessa.

− Monet meistä ovat nuorina kokeneet kimppa-asumisen hyviä ja huonoja puolia, joten meillä on henkistä valmiutta nyt eläke­vuosina toteuttaa yhteisasumista.

Hassi on vieraillut Helsingin Jätkä­saa­ressa sijait­se­vassa yhtei­sötalo Maltassa. Lisäksi hän tuntee Kotisatama-hankkeessa mukana olevia ihmisiä, ja Helsin­gissä on myös senio­reille tarkoi­tettu Loppukiri-yhteisö. Kaikki yhteisöt ovat asunto-osakeyh­tiöitä, joiden raken­nukset asukkaat ovat suunni­telleet ja raken­nut­taneet yhdessä.

− Eräs Maltan asukas sanoi, että asuntonsa hinnalla hänen perheensä saa paljon enemmän, kuin jos olisivat ostaneet taval­lisen asunnon.

Hassin mukaan Helsinki on yhtei­sö­asu­misen edellä­kävijä. Siellä asuinyh­tei­söjen raken­nut­ta­mi­seksi on jo muodos­tunut vakiin­tu­neita toimin­ta­käy­täntöjä, mikä helpottaa suuresti yhteis­ra­ken­nut­ta­mista. Tällaisia ”virta­vii­vaisia” toimin­ta­malleja Hassi toivoisi muuallekin.

Lainsää­dän­nössä hän ei näe yhteis­ra­ken­nut­ta­mi­selle varsi­naisia esteitä. Kysymys on enemmänkin vakiin­tu­neiden toimin­ta­mallien puuttumisesta.

− Kun kysyin Tampereen asumi­sesta vastaa­vilta viran­omai­silta, mistä yhteisön perus­ta­mista suunnit­te­levien pitäisi aloittaa, he vasta­sivat, että pitää palkata raken­nut­ta­ja­kon­sultti hoitamaan raken­ta­miseen liittyvä raskas byrokratia.

Konsultin palkkaa­minen tonttia ja arkki­tehtiä etsimään sekä raken­nus­pal­veluja kilpai­lut­tamaan vaatii kuitenkin yhteisön jäseniksi halua­vilta melkoisen sijoi­tuksen jo ennen kuin tiedetään, tuleeko hankkeesta mitään. Tässä kohdassa Hassi toivoisi kuntien tukevan aktii­vi­semmin yhteisörakennuttajia.

− Uskon, että raken­nut­ta­mis­kil­pai­lu­tuk­setkin alkavat sujua helpommin sitten, kun alkaa olla enemmän toteu­tu­neita esimerkkejä ja valmiita toimintamalleja.

Sosiaalisesti olisi hyvä, jos yhteisöissä voisi olla omistusasuntojen lisäksi asumisoikeus- tai vuokra-asuntoja.

Omistusa­sun­tojen lisäksi yhtei­sö­asuntoja on tuotettu asumi­soi­keus­poh­jalta. Hassin mielestä Suomen asumi­soi­keuslaki on kuitenkin asukkaan kannalta epäedul­linen. Hän kehit­täi­sikin asumi­soi­keutta siten, että asukkaan omistusoikeus asuntoonsa kasvaisi maksetun pääoman myötä.

Kehitettävä vuokrayh­teisöjä

Toistai­seksi Suomessa pääsee siis asumaan yhteisöön lähinnä silloin, jos ihmisellä on riittä­västi varal­li­suutta osallistua yhteisön raken­nut­ta­miseen tai ostaa jostakin yhtei­söstä vapautuva asunto omakseen.

Sosiaa­lisen monimuo­toi­suuden kannalta olisi kuitenkin suota­vinta, että yhtei­söissä voisi olla omistusa­sun­tojen lisäksi asumi­soikeus- tai vuokra-asuntoja. Tällekään Hassi ei näe mitään lainsää­dän­nöl­lisiä esteitä. mutta tarvitaan taho, joka ryhtyy vuokraisännäksi.

− On vaikea kuvitella, että yhteisön osakkee­no­mis­tajat olisivat niin varak­kaita ja anteliaita, että he omalla kustan­nuk­sellaan raken­nut­tai­sivat kiinteis­töönsä vuokrat­tavia asuntoja.

Hassi kertoo, että Tampereen Hallilan kaupun­gin­osaan raken­nettiin 1980-luvulla yhtei­söl­linen asunto­yhtiö, jonka asunnoista noin puolet oli omistus- ja toinen puoli vuokra-asuntoja. Vuokra-asuntojen omistaja oli yleis­hyö­dyl­linen vuokra-asunto­yhtiö, joka sittemmin on päättänyt luopua sosiaa­listen vuokra-asuntojen raken­nut­ta­mi­sesta ja omistamisesta.

− Olen ihan varma, että yhteisöjä raken­net­taisiin paljon enemmän, jos olisi yhtiöitä, jotka lähti­sivät vuokra-asunto-osan ”vuokrai­sän­niksi”, mutta tällaisia yhtiöitä ei ole toistai­seksi ilmaantunut.

Kuntien olisi Hassin mielestä viisasta osallistua yhtei­söl­listen vuokra-asuntojen tuotantoon ainakin siihen asti, että toiminta saadaan vakiin­tumaan, koska kuntien talou­del­linen näkökulma ei liity pelkästään vuokra-asuntojen kustan­nuksiin ja vuokra­tuottoon, vaan myös siihen, kuinka yhtei­sö­asu­minen voisi vähentää kunnan tulevia sosiaali- ja terveys­pal­ve­luista aiheu­tuvia kustannuksia.

Hassin mukaan kuitenkin ehdoton edellytys toimi­valle yhtei­sölle on se, että yhteisön asukkaat voivat osallistua muiden asukkaiden valintaan, ja tätä mahdol­li­suutta kunnan omista­missa vuokra­kiin­teis­töissä ei toistai­seksi ole.

− Mielestäni yhtei­söl­linen asuminen voi toimia vain silloin, jos niiden asukkailla on jotain yhteistä keskenään, olkoon se jokin maail­man­kat­so­muk­sel­linen tai muu asia. En usko, että yhtei­söstä tulee toimiva, jos siihen otetaan satun­naisia asukkaita järjes­tyk­sessä kaupungin vuokra-asuntojonosta.

Hassi muistuttaa, että useissa olemassa olevissa asuin­kiin­teis­töissä on asukkaiden käyttöön varattuja yhteis­tiloja, joten tilojen puolesta monissa taloissa olisi jo nyt mahdol­lisuus suurempaan yhtei­söl­li­syyteen ja yhdessä tekemiseen kuin mitä niissä nyt on.

− Yhteisten tilojen lisäksi yhtei­söl­lisen elämän toteu­tu­minen vaatii myös asenteel­lista valmiutta siihen. Jokai­sella pitää kuitenkin olla oma yksityisyys, jotta yhteisö toimii.

Neljä yhtei­söl­lisen asumisen tapaa

Helsinki on yhtei­sö­ra­ken­nut­ta­misen ja -asumisen edellä­kävijä, mutta vauhtiin on päästy muual­lakin. Asumisen mallit ja tavat toimia yhteisönä vaihtelevat.

Helsingin Arabian­rantaan raken­nettu senio­reiden asuka­syh­teisö Loppukiri on Suomen ensim­mäinen yhteis­ra­ken­nettu seniorien asuka­syh­teisö. Talo valmistui Arabian­kadun ja Birger Kaipiasen kadun kulmaan huhti­kuussa 2006, puuhaih­misten vuosien uutteran suunnit­telun ja uuras­ta­misen jälkeen.

− Talon ja yhteisön raken­ta­minen aloitettiin jo vuonna 2001. Yhteisön raken­ta­minen jatkuu yhä, sanovat talon asukkaat Sirkka Minkkinen ja Auli Kanninen.

Loppu­ki­rissä on 58 hitas-omistusa­suntoa, jotka ovat hieman pienempiä kuin vastaavat huoneistot normi­ker­ros­ta­loissa. Enemmistö Loppu­kirin asukkaista on rahoit­tanut asuntonsa aikai­semman asunnon myynnillä.

Oman asunnon pienuutta korvaavat runsaat yhteis­tilat, joita on yhteensä 400 neliö­metriä: iso keittiö, ruokasali, jonne mahtuvat kaikki talon asukkaat, mukavia oleske­lu­nurk­kauksia, hyvin varus­tettu talopesula ja upea saunao­sasto teras­seineen talon ylimmässä kerrok­sessa – merinä­kymin. Yhteisön toimin­nalle ovat tärkeitä myös toimis­totila ja sen viereinen ilmoi­tus­taulu, joka onkin täyttynyt monen­lai­sista viesteistä.

− Suunnit­te­lemme parhaillaan sähköistä ilmoi­tus­taulua, jotta tapah­tumien ja tiedot­tavien asioiden virta olisi selkeämpää, kertoo Auli Kanninen.

− Lisäksi meillä on pieni jumppasali ja vieras­huone, jonka voimme varata omia vierai­tamme varten. Monien Loppu­ki­rissä vierail­leiden ryhmien mielestä sellaista tarvit­taisiin kaikissa kerrostaloissa.

Loppukirissä tehdään ja päätetään yhdessä.

Talon on suunni­tellut arkki­tehti Kirsti Sivén, ja raken­nut­tanut Sato Yhtymä. Raken­tajana oli NCC.

− Koska olemme Arabian­ran­nassa, taloomme kuuluu taide. Julki­sivun taide­teoksiin, keraa­misiin sauvoihin on kaiver­rettu asukkaiden omia miete­lauseita yhtei­söstään. Työn on suunni­tellut taiteilija Pekka Paikkari, kertoo Sirkka Minkkinen.

Yhdessä päätetään ja tehdään

Loppukiri ei ole vanhainkoti eikä palve­lutalo. Osa asukkaista puhuu senio­ri­ta­losta, toiset retro-ikäisten talosta. Asukkaat sitou­tuvat osakas­so­pi­muk­sella osallis­tumaan ruuan­laittoon ja yhteisten tilojen siisti­miseen. Lisäksi asukkaat huoleh­tivat toisistaan naapu­riavun rajoissa ja voivat halutessaan harrastaa ja juhlia yhdessä.

− Meillä ei ole ”johtajaa”, henki­lö­kuntaa eikä maksul­lisia palveluja. Päätökset tehdään yhdessä 70 asukkaan voimin. Se on toisinaan hidasta ja vaike­aakin, mutta näin toimimme, sanoo Auli Kanninen.

Loppukiri on toisaalta myös taval­linen osake­ker­rostalo, jonka isännöinti ja taloyhtiön hallitus toimivat kuten taloyh­tiöissä yleensä. Kiinteis­tön­huolto hoitaa monia kiinteis­tön­pitoon liittyviä tehtäviä.

Ideana on, että Loppu­kiriin muutetaan suhteel­lisen nuorina, eikä vasta sitten kun on jo paljon kremppoja ja palve­lu­tar­vetta. Yhden kunkin huoneiston asukkaista on oltava vähintään 48-vuotias.

− Jonkin verran meillä on vaihtu­vuutta. Ihmiset myyvät huoneis­tojaan esimer­kiksi siksi, että toisella paikka­kun­nalla asuvat lapset haluavat omaisensa lähelleen tai asukkaal­lamme on halu olla lähellä lapsen­lap­siaan tai paris­kunnat haluavat omat makuu­huoneet – puolison kovaää­nisen kuorsauksen vuoksi, Sirkka Minkkinen kertoo.

Loppu­ki­ri­läisten tavoit­teena on pysyä aktii­visina ja vireinä mahdol­li­simman pitkään sekä säilyttää itsemää­rää­mi­soi­keu­tensa myös ikään­ty­neinä. Talon ja yhteisön suunnit­te­lu­vai­heessa otettiin mallia muualta, ja esimerk­ki­talona on ollut muun muassa Tukholman “Färdk­näppen”.

− Yhtei­söl­li­syyden lähtö­kohtana on se, että kaikki osallis­tuvat yhteisiin töihin ryhmissä. Yhteisiä aterioita valmis­tetaan viikoittain. Keittiö­ryhmä toimii itsenäi­sesti ja vuoro osuu kohdalle noin kuuden viikon välein. Sen olemme huomanneet, että yhdessä siivoten talo pysyy viihtyisänä ja hyväkuntoisena.

− Meistä Loppu­kirin yhtei­söl­lisyys-idea toimii. Aika ei tule pitkäksi, tekemistä riittää jokai­selle päivälle. Ihmiset tapaavat toisiaan luonnol­li­sesti, kun liikumme talon ruoka­sa­lissa, kirjas­tossa, toimis­tossa tai hyvin suosi­tussa pesulassa, sanoo Auli Kanninen.

Yhtei­söl­lisyys vaatii sinänsä tietoista asennoi­tu­mista, jossa kunnioi­tetaan ja vaalitaan toisia ihmisiä ja yhteisiä hetkiä ja ajatuksia. Näitä asioita Loppu­ki­rissä on pohdittu paljon ja muun muassa koottu Marja Dahlströmin ja Sirkka Minkkisen kirjaan Loppukiri – vaihtoeh­toista asumista seniori-iässä.

Loppu­ki­rissä on paljon alusta asti mukana olleita. Kun huoneistoja myydään – usein kiinteis­tö­vä­lit­täjän kautta – koros­tetaan välit­tä­jille, että kertoi­sivat ostajille, millai­sesta talosta Loppu­ki­rissä on kyse.

Entä voiko Loppu­ki­rissä asua vielä vanhana, esimer­kiksi silloin kun voimat eivät riitä keittiö­vuo­roihin tai siivoukseen. Loppu­ki­ri­läiset ovat tätäkin miettineet: ketään ei pakoteta lähtemään pois. Yhteisön voimaan luotetaan, että vastaan­tu­levat asiat osataan ratkaista yhdessä.

− Tällä hetkellä töihin osallis­tutaan voinnin, voimien ja taitojen mukaan, kaikki talon kaikki asukkaat kuuluvat työvuo­roihin. Kokemus Tukholman vastaa­vasta yhtei­söl­li­sestä talosta osoittaa, että ihmiset haluavat olla mukana myös vanhe­tessaan. Tarpeel­li­suuden tunne on tärkeä ikään­ty­välle ihmiselle.

− Ellemme jaksa, voimme hankkia palveluja, ulkoistaa siivouksen, vähentää ruokai­lu­kertoja tai jopa antaa koko ruoka­ta­louden ulkopuo­listen hoitoon. Tätä pidämme kuitenkin kaukaisena vaihtoehtona.

Jaso − asumisoikeusyhteisö

Jyväs­ky­lässä toimiva varttu­neiden asumi­soi­keus­yh­distys Jaso on tarjonnut senio­reille yhtei­söl­listä asumi­soi­keus­a­su­mista vuodesta 2014 lähtien. Yhdis­tyk­sellä on kaksi valmista taloa Huhta­suolla ja Kuokka­lassa, raken­teilla on kolmas talo Palokkaan ja suunnit­teilla neljäs Vaajakoskelle.

Toimin­nan­johtaja Sinikka Tyynelän mukaan talojen raken­nuttaja on yhdistys, eikä niillä ole muuta omista­ja­tahoa. Asukkaat ovat yhdis­tyksen jäseniä, ja he pääsevät osallis­tumaan päätök­sen­tekoon yhdis­tyksen kokouksissa.

Viisi vuotta sitten perus­tettu asumi­soi­keus­yh­distys sai RAY:lta kolme­vuo­tisen projek­tia­vus­tuksen toimin­ta­mal­linsa luomiseen.

− Toimin­nal­linen malli määrittää kiinteis­töjen raken­ta­mista, mutta meille on tärkeämpää, mitä niiden seinien sisällä tapahtuu eli yhtei­söl­lisyys, Tyynelä sanoo.

Raken­ta­minen kustan­netaan asumi­soi­keus­ra­hoi­tuk­sella, eli asukkaat maksavat asunnon hinnasta 15 prosenttia. Loppu katetaan kunta­ra­hoi­tuk­selta saadulla lainalla, johon yhdistys on saanut yleis­hyö­dyl­lisenä toimijana ARA:n korkotuen.

Jaso on tarjonnut senioreille yhteisöllistä asumisoikeusasumista vuodesta 2014 lähtien.

Asukkaat maksavat lisäksi käyttö­vas­tikkeen, joka koostuu rahoi­tus­vas­tik­keesta eli pääoma­ku­luista, ja hoito­vas­tik­keesta, jolla maksetaan talojen huolto, isännöinti ja siivous. Vastik­keessa on lisäksi pieni osuus asukastoiminnasta.

Asuntoihin haetaan normaa­listi Jyväs­kylän kaupun­gilta saadulla asumi­soi­keus­nu­me­rolla. Yli 55-vuotiailla ei ole asumi­soi­keus­a­sun­toihin tulo- ja varal­li­suus­rajoja, joten muuta valin­ta­kri­teeriä ei Jaso-talojen asukkaaksi ole kuin 55 vuoden alaikäraja.

− Asukkaiden on kuitenkin hyväk­syttävä talojen yhtei­söl­linen luonne, mikä tarkoittaa yhteisiä tiloja ja yhteistä toimintaa, joista tulee vastik­keeseen lisäkustannus.

Jason asuntoihin on Tyynelän mukaan haluk­kaita tulijoita huomat­ta­vasti enemmän kuin mitä asuntoja on tarjolla. Asukkaat saavat osallistua jo raken­ta­mis­vai­heessa muun muassa yhteisten tilojen sisus­tus­suun­nit­teluun. Niissä kokoontuu erilaisia ryhmiä ja kerhoja ja järjes­tetään yhteisiä juhlia.

Taloissa työsken­telee palkattu asukas­toi­minnan ohjaaja, joka auttaa asukkaita ideoimaan ja toteut­tamaan yhteisiä tapah­tumia. Hän antaa myös henki­lö­koh­taista neuvontaa vaikkapa lääkärin varaa­mi­sessa netin kautta.

Jason taloissa hyödyn­netään myös naapu­riapua: asukas­toi­minnan ohjaa­jalle voi ilmoittaa, mitä apua on valmis tarjoamaan muille – tai mitä apua tarvitsee muilta. Sinikka Tyynelä painottaa, että ketään ei velvoiteta osallis­tumaan yhteisiin toimin­toihin, vaan osallis­tu­minen on vapaaehtoista.

− Jollekin yhtei­söl­lisyys tarkoittaa turval­li­suu­den­tun­netta ja tietoa siitä, että naapuri tulee auttamaan, jos sattuu apua tarvitsemaan.

Pöllö­kar­ta­nossa luotetaan osuuskuntaan

Kun Luopioi­sissa alettiin suunni­tella sata vuotta vanhaan, tyhjilleen jääneeseen mieli­sai­raa­la­ra­ken­nukseen senio­riyh­teisöä, oli ensisi­jainen lähtö­kohta se, että asunnoista tehdään vuokra-asuntoja. Sen vuoksi omistus­muo­doksi valittiin osuus­kunta. Osuus­kunta Pöllö­kartano osti raken­nuksen Pälkäneen kunnalta yhden euron hintaan.

Tiedot­teessaan osuus­kunta Pöllö­kartano kertoo, että se haluaa yhteisönä edistää eduskunnan tulevai­suus­va­lio­kunnan Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta 2030 -tutki­muk­sessa visioitua elämän­mallia nimeltä Säällinen elämä.

Talo remon­toidaan perus­teel­li­sesti ja laajen­netaan. Siihen tulee seitsemän 30 – 50 neliön suuruista asuntoa, joissa kaikissa on omat keittiöt ja kylpy­huoneet. Yhteis­tilat tulevat olemaan noin puolet koko asuin­pinta-alasta. Niihin tulee oleske­lu­huone, keittiö, ruokai­lutila, kuisti, sauna ja iso ammeel­linen kylpy­huone, ja kellariin lisäksi leivinuunitila.

– Talon pitäisi valmistua syksyllä 2017, ja tavoit­teena on, että asuntojen vuokra on kuntien vuokra­tasoa alempi, kertoo osuus­kunta Pöllö­kar­tanon halli­tuksen puheen­johtaja Seppo Kääriäinen.

Pöllö­kartano sijaitsee kunnan vuokra­ton­tilla, jonka osuus­kunta sai vuokrata kohtuu­hintaan 50 vuodeksi. Tontti on kauniilla paikalla ja laskeutuu järven rantaan. Osuus­kunta on sitou­tunut kunnos­tamaan talon ja järven välisen vihera­lueen kunta­laisten virkistyskäyttöön.

Osuus­kunta yritti saada talon remon­tille ja laajen­nuk­selle rahoi­tuksen ARA:lta, mutta ARA ei voinut hyväksyä tällaista raken­tamis- ja omistus­mallia. Kääriäisen mukaan se vaati, että vanha talo olisi pitänyt purkaa ja rakentaa sen tilalle uusi, iso taval­linen kerrostalo, jonka ARA olisi halunnut itse suunnitella.

Pöllökartano tulee tarjoamaan edullisia vuokra-asuntoja yhteisössään.

Kysymyk­sessä on museo­vi­raston suojelema, hukkaa­mis­kiel­lossa oleva talo.

− Onhan tämä kulttuu­ri­te­kokin, että säästämme talon, Kääriäinen huomauttaa.

ARA olisi vaatinut myös, että asukkaat valitaan kunnan vuokra-asunto­jo­nosta, mutta tähänkään osuus­kunta ei voinut suostua. Niinpä se joutui ottamaan remonttia varten normaalin pankki­lainan, jota maksetaan takaisin talon vuokratuloilla.

Asunnoista on jo neljä varattu. Kääriäisen mukaan kaikki tarjokkaat on hyväk­sytty ilman sen kummempia valintakriteerejä.

Asukkaat ovat yli 55-vuotiaita, ja asukas voi saada Kelan asumis­tukea, jos on siihen oikeutettu.

Osuus­kunnan halli­tuksen on tarkoitus valita loput asukkaat, mutta valin­ta­kri­tee­reistä ei ole vielä päätetty. Vuokra­so­pi­muk­sessa on kuitenkin lauseke, että asukkaan on sitou­duttava yhteisön sääntöihin, jonka ajatellaan karsivan yhteisöön sopimat­tomat hakijat pois.

− Kun päästään kevään korvalla sisus­tus­vai­heeseen, johon asukkaat saavat osallistua, alkaa yhtei­sökin varmaan siinä vaiheessa hitsautua yhteen, Kääriäinen tuumii.

Aunen ja Erkin koti – malli vasta suunnitteilla

Pirkanmaan alueella toimivan Aunen ja Erkin Koti -säätiön tavoit­teena on luoda eetti­sesti ja ekolo­gi­sesti kestäviä vanhus­pal­veluja yhteis­työssä Oriveden kaupungin ja ympäris­tö­kuntien kanssa. Tätä varten käynnis­tettiin RAY/STEAn rahoi­tus­tuella keväällä 2016 yhteis­ke­hit­tä­mis­hanke, jossa muun muassa ikäih­misten kanssa yhdessä suunni­tellaan heidän palve­lujaan Oriveden alueelle.

Projek­ti­johtaja Tiina Kuisman mukaan RAY nosti Oriveden hankkeen 14 muun kärki­hankkeen joukkoon. Niitä kaikkia yhdistää se, että ne toteu­tetaan tiiviissä yhteis­työssä paikal­listen toimi­joiden ja julkisen sektorin kanssa. Yhtenä tavoit­teena on kehittää ikäih­misten asumis­pal­veluja, joita olisivat muun muassa senio­reiden asumisyhteisö.

Kuisma kertoo, että kun hankkeen tiimoilta pidettiin yhteis­ke­hit­tä­misen työpaja, toivat siihen osallis­tuneet seniorit esiin vahvan toiveensa kehittää asumis­muoto, jossa eletään yhteisöperusteisesti.

− Into yhtei­söl­liseen asumiseen oli minulle yllätys, Kuisma sanoo.

Nyt Orive­dellä suunni­tellaan senio­riyh­teisön perus­ta­mista, ja pyrki­myksenä on luoda sille monimuo­toinen talouden pohja­ra­kenne, jotta asumaan pääse­minen ei olisi kiinni varallisuudesta.

− Tutkimme, olisiko se asumi­soikeus-, vuokra- tai omistusa­sun­to­poh­jainen, mutta hinta ei saa karata liian kauaksi. Emme tiedä vielä sitäkään, olisiko se uudis­ra­kennus vai tehtäi­siinkö se johonkin olemassa olevaan kiinteistöön.

Orive­dellä on tarkoitus aloittaa elokuussa sosiaa­liyh­tei­sö­tai­tojen koulutus. Siihen kutsutaan mukaan myös suunnit­teilla olevasta senio­riyh­tei­söstä kiinnos­tu­neita, jotka alkavat koulu­tuk­sessa muodostaa asukasyhteisöä.

Orivedellä järjestetään koulutusta yhteistöasumisesta.

− Ei yhteisö muodostu välttä­mättä siten, että avataan ovet ja sanotaan, että tulkaa tänne, täällä on yhteisö.

Kuisman mukaan koulu­tuk­sessa raken­netaan yhtei­sölle sosiaa­lista kestä­vyyttä siten, että asukkaat pystyvät osallis­tumaan yhteisiin päätök­sen­te­ko­pro­ses­seihin ja olemaan asuinyh­teisönä mukana suunnit­te­le­massa tulevaisuutta.

Hankkeen ohjaus­ryh­mässä ja yhteis­ke­hit­tä­misen työryh­mässä on mukana Oriveden kaupunki, jolla Kuisman mukaan on vahva intressi kehittää ikään­tyvien asukkai­densa palveluja.

− Kaupunki on ymmär­tänyt ehkäi­sevän, hyvin­vointia tukevan vanhustyön merki­tyksen. Yhtei­sö­asu­mi­sessa koros­tuvat läheisyys, mielekäs tekeminen, elämän merki­tyk­sel­lisyys ja asumisen turval­lisuus. Kaikki tämä ehkäisee ikäih­misten toimin­ta­kyvyn heikkenemistä.

Kuisman mukaan myös uuden maakun­ta­hal­lin­to­mallin myötä kunnissa on tärkeää löytää asukkaiden osalli­suuden mahdol­li­suuksia. Paikal­lisuus ja lähipal­velut ovat tärkeitä. On oival­lettu, että ikäih­miset pystyvät yhtei­sössä omalla toimin­nallaan ja tulevai­suuden suunnit­teluun osallis­tu­malla lisäämään hyvinvointiaan.

 

Iita Kettunen

Helena Jaakkola