Ei ole yhden­te­kevää, millainen ilmapiiri työpai­kalla on. Tutki­musten mukaan yhtei­söl­lisyys on olennainen osa työmo­ti­vaa­tiota ja työssä viihtymistä.

 

Työpaikan hyvä henki auttaa ihmisiä viihtymään työssään. Yhtei­söltä saatu tuki kannustaa jaksamaan ja sietämään työelämän epävar­muutta, antaa työlle mielek­kyyttä ja vähentää stressiä.

Erityisen merki­tyk­sel­listä yhtei­söl­lisyys on silloin, jos työnte­ki­jöihin kohdistuu paljon ulkoisia paineita tai työ perustuu haavoit­tu­vassa asemassa olevien ihmisten kanssa toimi­miseen, Työhy­vin­voinnin tutki­mus­ryhmän tutki­mus­johtaja Kirsi Heikkilä-Tammi Tampereen yliopiston johta­mis­kor­kea­kou­lusta sanoo. Hyvä ilmapiiri ja yhteen­kuu­lu­vuu­den­tunne nostavat tutki­musten mukaan myös tulok­sel­li­suutta, pelkästään jo siksi, että ihmiset pysyvät terveempinä. Kun sairaus­pois­saolot vähenevät, säästyy rahaa.

Joitakin vuosia sitten Heikkilä­-Tammi veti työhy­vin­vointiin liittyvää tutki­musta vanhus­työtä tekevien hoitajien parissa.

− Yhtei­söl­lisyys nousi tärkeim­mäksi syyksi siihen, miksi työnte­kijät halusivat jatkaa työssään. Tärkeää se oli varsinkin vanhem­mille työnte­ki­jöille, jotka pohtivat, jäädäkö eläkkeelle vai jatkaako vielä työuraa, hän sanoo.

Heikkilä-­Tammi kertoo uudesta kansain­vä­li­sestä tutki­muk­sesta, jonka mukaan työ­paikan hyvää ilmapiiriä arvos­tetaan enemmän, kuin alalla etene­mistä tai ihanteel­lista työtehtävää.

− Tämä on minusta kiinnos­tavaa, sillä yleensä on pidetty ensisi­jaisena, että työntekijä kokee olevansa oikeassa työtehtävässä.

Näyttää siltä, että hyvä ilmapiiri voi kompen­soida jopa työteh­tävään liittyviä puutteita.

Sovittele mieli­pi­teitä

− Työhy­vin­voinnin kokonai­suuden ymmär­tä­minen ja kehit­tä­minen ei ole vielä muotou­tunut työpaik­kojen käytän­töihin niin hyvin kuin se voisi. Toimet työnte­ki­jöiden hyvin­voinnin edistä­mi­seksi ovat muutakin kuin keppi­jumppaa, Heikkilä-Tammi sanoo.

Esimies on avaina­se­massa työpaikan yhtei­söl­li­syyden luomi­sessa. Hänen tehtä­vänsä on järjestää mahdol­li­suuksia työyh­teisön vuoro­vai­ku­tukseen. Yhteiseen oleskeluun tarvitaan ennen kaikkea sopiva tila, jossa voi pitää kahvi­taukoja ja palavereja. Esimies huolehtii siitä, että kaikki saavat äänensä ja mieli­pi­teensä kuuluviin.

Yhteisöltä saatu tuki kannustaa jaksamaan ja sietämään työelämän epävarmuutta.

− Kahvi­pöy­tä­kes­kus­telut toimivat usein epävi­ral­lisena tiedon­kul­ku­ka­navana, Heikkilä­-Tammi muistuttaa.

Eri lähtö­koh­dista tulevien ihmisten mieli­pi­teiden ja asenteiden sovittelu ei ole aina helppoa. Hyvä ilmapiiri kuitenkin edellyttää, että työnte­kijät ymmär­tävät toistensa näkökulmia.

− Ideoin­nissa erilaisuus on ehdoton rikkaus, hän sanoo.

Määräykset perus­teltava

Esimiehen parhaita työkaluja yhtei­söl­li­syyden ylläpi­dossa on oikei­den­mu­kaisuus työnte­ki­jöitä kohtaan. Heikkilä­-Tammi sanoo, että vähäi­nenkin epäoi­keu­den­mu­kai­suuden tunne voi nakertaa työnte­kijän motivaa­tiota ja lisätä kielteistä ilmapiiriä.

Tasapuo­lisuus ja oikeu­den­mu­kaisuus eivät tarkoita kuitenkaan sitä, että esimiehen pitäisi jakaa työt tai kohdella jokaista täsmälleen samalla tavalla.

− Se ei ole edes mahdol­lista. Erilaiset ratkaisut tai tehtä­vän­annot on perus­teltava hyvin, jotta kaikki tietävät, mistä on kysymys. Oikeu­den­mu­kai­suutta onkin se, että esimies antaa kiitoksen sille, jolle se kuuluu eikä ota sitä itselleen.

Ongelmat ratkais­ta­vissa

Työnte­ki­jöillä on tietysti vastuunsa ilmapii­ristä. Yksi yhteis­henkeä alentava tekijä on työnte­ki­jöiden jatkuva valit­ta­minen, mutta samaan aikaan asialle ei haluta tehdä mitään, sanoo Heikkilä-Tammi.

− Valit­ta­minen on opittu tapa, josta voi myös oppia pois. Ongelmiin olisi hyvä suhtautua ratkaisukeskeisesti.

Tilan­netta saattaa auttaa joillakin työpai­koilla käyttöö­no­tettu työnte­ki­jöiden keski­näinen sopimus, jonka mukaan valit­ta­minen on kielletty ainakin lounastauoilla.

Pelot­tavat kuppikunnat

On hyvä, että työnte­ki­jöillä on yhteisiä harras­tuksia tai kiinnos­tuksen kohteita. Se luo luottamusta.

− Koira­ tai jooga­har­rastus voi imaista kuitenkin harras­tajat niin tiiviiseen suhteeseen, että muut tuntevat itsensä ylimää­räi­seksi, Heikkilä-Tammi sanoo.

Harmit­tavaa on sekin, jos tupak­ka­pai­kalla sovitaan asioista tai tapaa­mi­sista, joista tupakoi­mat­tomat jäävät sivuun.

Työntekijöillä on vastuunsa ilmapiiristä.

Kuppi­kunnat eivät edistä luonnol­li­sesti yhtei­söl­li­syyttä. Pahim­millaan niissä syntyy omia tapoja ja huumoria, joista muut ovat pihalla. Tiiviitä ryhmiä saatetaan alkaa pelätä.

Kuppi­kuntiin esimiehen pitäisi puuttua silloin, kun jotakin työnte­kijää syrjitään tietoi­sesti. Heikkilä-­Tammi otaksuu, että usein ryhmän osapuolet eivät välttä­mättä edes huomaa, että joku tai jotkut kollegat jäävät ulkopuolelle.

− Jos esimie­hellä on paljon alaisia, hänen voi olla vaikea havaita syrjään jääviä. Tällöin työnte­ki­jöiden olisi hyvä tulla kertomaan tilan­teesta, Heikkilä­-Tammi sanoo.

Entistä enemmän tiimityötä

Monilla työpai­koilla on otettu niin sanotusti löysät pois. Työmäärä ja sen seurauksena kiire ovat kasvaneet.

− Tutki­musten mukaan joillakin aloilla työnte­kijät työsken­te­levät jo lähes äärira­joillaan, Heikkilä­-Tammi sanoo.

Se on harmil­lista, varsinkin, kun kiire ja stressi naker­tavat helposti työpaikan yhtei­söl­li­syyttä. Yhtei­söl­lisyys olisi tärkeää, sillä sen merkitys vain kasvaa työelä­mässä tulevaisuudessa.

− Töitä tehdään entistä enemmän erilai­sissa tiimeissä, verkos­toissa ja työryh­missä, hän muistuttaa.

 Marianna Laiho