Ei ole yhdentekevää, millainen ilmapiiri työpaikalla on. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys on olennainen osa työmotivaatiota ja työssä viihtymistä.

 

Työpai­kan hyvä henki aut­taa ihmi­siä viih­ty­mään työs­sään. Yhteisöltä saatu tuki kan­nus­taa jak­sa­maan ja sie­tä­mään työ­elä­män epä­var­muutta, antaa työlle mie­lek­kyyttä ja vähen­tää stressiä.

Erityisen mer­ki­tyk­sel­listä yhtei­söl­li­syys on sil­loin, jos työn­te­ki­jöi­hin koh­dis­tuu pal­jon ulkoi­sia pai­neita tai työ perus­tuu haa­voit­tu­vassa ase­massa ole­vien ihmis­ten kanssa toi­mi­mi­seen, Työhyvinvoinnin tut­ki­mus­ryh­män tut­ki­mus­joh­taja Kirsi Heikkilä-Tammi Tampereen yli­opis­ton joh­ta­mis­kor­kea­kou­lusta sanoo. Hyvä ilma­piiri ja yhteen­kuu­lu­vuu­den­tunne nos­ta­vat tut­ki­mus­ten mukaan myös tulok­sel­li­suutta, pel­käs­tään jo siksi, että ihmi­set pysy­vät ter­veem­pinä. Kun sai­raus­pois­sao­lot vähe­ne­vät, sääs­tyy rahaa.

Joitakin vuo­sia sit­ten Heikkilä­-Tammi veti työ­hy­vin­voin­tiin liit­ty­vää tut­ki­musta vanhus­työtä teke­vien hoi­ta­jien parissa.

− Yhteisöllisyys nousi tär­keim­mäksi syyksi sii­hen, miksi työn­te­ki­jät halusi­vat jat­kaa työs­sään. Tärkeää se oli var­sin­kin van­hem­mille työn­te­ki­jöille, jotka poh­ti­vat, jää­däkö eläk­keelle vai jat­kaako vielä työ­uraa, hän sanoo.

Heikkilä-­Tammi ker­too uudesta kan­sain­vä­li­sestä tut­ki­muk­sesta, jonka mukaan työ­paikan hyvää ilma­pii­riä arvos­te­taan enem­män, kuin alalla ete­ne­mistä tai ihan­teel­lista työtehtävää.

− Tämä on minusta kiin­nos­ta­vaa, sillä yleensä on pidetty ensi­si­jai­sena, että työn­te­kijä kokee ole­vansa oikeassa työtehtävässä.

Näyttää siltä, että hyvä ilma­piiri voi kom­pen­soida jopa työ­teh­tä­vään liit­ty­viä puutteita.

Sovittele mielipiteitä

− Työhyvinvoinnin koko­nai­suu­den ymmär­tä­mi­nen ja kehit­tä­mi­nen ei ole vielä muo­tou­tu­nut työ­paik­ko­jen käy­tän­töi­hin niin hyvin kuin se voisi. Toimet työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­nin edis­tä­mi­seksi ovat muu­ta­kin kuin kep­pi­jump­paa, Heikkilä-Tammi sanoo.

Esimies on avai­na­se­massa työ­pai­kan yhtei­söl­li­syy­den luo­mi­sessa. Hänen teh­tä­vänsä on jär­jes­tää mah­dol­li­suuk­sia työyh­tei­sön vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Yhteiseen oles­ke­luun tar­vi­taan ennen kaik­kea sopiva tila, jossa voi pitää kah­vi­tau­koja ja pala­ve­reja. Esimies huo­leh­tii siitä, että kaikki saa­vat äänensä ja mie­li­pi­teensä kuuluviin.

Yhteisöltä saatu tuki kannustaa jaksamaan ja sietämään työelämän epävarmuutta.

− Kahvipöytäkeskustelut toi­mi­vat usein epä­vi­ral­li­sena tie­don­kul­ku­ka­na­vana, Heikkilä­-Tammi muistuttaa.

Eri läh­tö­koh­dista tule­vien ihmis­ten mie­li­pi­tei­den ja asen­tei­den sovit­telu ei ole aina help­poa. Hyvä ilma­piiri kui­ten­kin edel­lyt­tää, että työn­te­ki­jät ymmär­tä­vät tois­tensa näkökulmia.

− Ideoinnissa eri­lai­suus on ehdo­ton rik­kaus, hän sanoo.

Määräykset perusteltava

Esimiehen par­haita työ­ka­luja yhtei­söl­li­syy­den yllä­pi­dossa on oikei­den­mu­kai­suus työn­te­ki­jöitä koh­taan. Heikkilä­-Tammi sanoo, että vähäi­nen­kin epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tunne voi naker­taa työn­te­ki­jän moti­vaa­tiota ja lisätä kiel­teistä ilmapiiriä.

Tasapuolisuus ja oikeu­den­mu­kai­suus eivät tar­koita kui­ten­kaan sitä, että esi­mie­hen pitäisi jakaa työt tai koh­della jokaista täs­mäl­leen samalla tavalla.

− Se ei ole edes mah­dol­lista. Erilaiset rat­kai­sut tai teh­tä­vän­an­not on perus­tel­tava hyvin, jotta kaikki tie­tä­vät, mistä on kysy­mys. Oikeudenmukaisuutta onkin se, että esi­mies antaa kii­tok­sen sille, jolle se kuu­luu eikä ota sitä itselleen.

Ongelmat ratkaistavissa

Työntekijöillä on tie­tysti vas­tuunsa ilma­pii­ristä. Yksi yhteis­hen­keä alen­tava tekijä on työn­te­ki­jöi­den jat­kuva valit­ta­mi­nen, mutta samaan aikaan asialle ei haluta tehdä mitään, sanoo Heikkilä-Tammi.

− Valittaminen on opittu tapa, josta voi myös oppia pois. Ongelmiin olisi hyvä suh­tau­tua ratkaisukeskeisesti.

Tilannetta saat­taa aut­taa joil­la­kin työ­pai­koilla käyt­töö­no­tettu työn­te­ki­jöi­den kes­ki­näi­nen sopi­mus, jonka mukaan valit­ta­mi­nen on kiel­letty aina­kin lounastauoilla.

Pelottavat kuppikunnat

On hyvä, että työn­te­ki­jöillä on yhtei­siä har­ras­tuk­sia tai kiin­nos­tuk­sen koh­teita. Se luo luottamusta.

− Koira­ tai joo­ga­har­ras­tus voi imaista kui­ten­kin har­ras­ta­jat niin tii­vii­seen suh­tee­seen, että muut tun­te­vat itsensä yli­mää­räi­seksi, Heikkilä-Tammi sanoo.

Harmittavaa on sekin, jos tupak­ka­pai­kalla sovi­taan asioista tai tapaa­mi­sista, joista tupa­koi­mat­to­mat jää­vät sivuun.

Työntekijöillä on vastuunsa ilmapiiristä.

Kuppikunnat eivät edistä luon­nol­li­sesti yhtei­söl­li­syyttä. Pahimmillaan niissä syn­tyy omia tapoja ja huu­mo­ria, joista muut ovat pihalla. Tiiviitä ryh­miä saa­te­taan alkaa pelätä.

Kuppikuntiin esi­mie­hen pitäisi puut­tua sil­loin, kun jota­kin työn­te­ki­jää syr­ji­tään tie­toi­sesti. Heikkilä-­Tammi otak­suu, että usein ryh­män osa­puo­let eivät vält­tä­mättä edes huo­maa, että joku tai jot­kut kol­le­gat jää­vät ulkopuolelle.

− Jos esi­mie­hellä on pal­jon alai­sia, hänen voi olla vai­kea havaita syr­jään jää­viä. Tällöin työn­te­ki­jöi­den olisi hyvä tulla ker­to­maan tilan­teesta, Heikkilä­-Tammi sanoo.

Entistä enemmän tiimityötä

Monilla työ­pai­koilla on otettu niin sano­tusti löy­sät pois. Työmäärä ja sen seu­rauk­sena kiire ovat kasvaneet.

− Tutkimusten mukaan joil­la­kin aloilla työn­te­ki­jät työs­ken­te­le­vät jo lähes ääri­ra­joil­laan, Heikkilä­-Tammi sanoo.

Se on har­mil­lista, var­sin­kin, kun kiire ja stressi naker­ta­vat hel­posti työ­pai­kan yhtei­söl­li­syyttä. Yhteisöllisyys olisi tär­keää, sillä sen mer­ki­tys vain kas­vaa työ­elä­mässä tulevaisuudessa.

− Töitä teh­dään entistä enem­män eri­lai­sissa tii­meissä, ver­kos­toissa ja työ­ryh­missä, hän muistuttaa.

 Marianna Laiho