Ei ole yhdentekevää, millainen ilmapiiri työpaikalla on. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys on olennainen osa työmotivaatiota ja työssä viihtymistä.

 

Työpaikan hyvä hen­ki aut­taa ihmisiä viihtymään työssään. Yhteisöltä saatu tuki kan­nus­taa jak­samaan ja sietämään työelämän epä­var­muut­ta, antaa työlle mielekkyyt­tä ja vähen­tää stres­siä.

Eri­tyisen merk­i­tyk­sel­listä yhteisöl­lisyys on sil­loin, jos työn­tek­i­jöi­hin kohdis­tuu paljon ulkoisia painei­ta tai työ perus­tuu haavoit­tuvas­sa ase­mas­sa ole­vien ihmis­ten kanssa toim­imiseen, Työhyv­in­voin­nin tutkimus­ryh­män tutkimusjo­hta­ja Kir­si Heikkilä-Tam­mi Tam­pereen yliopis­ton johtamisko­rkeak­oulus­ta sanoo. Hyvä ilmapi­iri ja yhteenku­u­lu­vu­u­den­tunne nos­ta­vat tutkimusten mukaan myös tulok­sel­lisu­ut­ta, pelkästään jo sik­si, että ihmiset pysyvät ter­veemp­inä. Kun sairaus­pois­saolot vähenevät, säästyy rahaa.

Joitakin vuosia sit­ten Heikkilä­-Tam­mi veti työhyv­in­voin­ti­in liit­tyvää tutkimus­ta vanhus­työtä teke­vien hoita­jien paris­sa.

− Yhteisöl­lisyys nousi tärkeim­mäk­si syyk­si siihen, mik­si työn­tek­i­jät halu­si­vat jatkaa työssään. Tärkeää se oli varsinkin van­hem­mille työn­tek­i­jöille, jot­ka pohti­vat, jäädäkö eläk­keelle vai jatkaako vielä työu­raa, hän sanoo.

Heikkilä-­Tam­mi ker­too uud­es­ta kan­sain­välis­es­tä tutkimuk­ses­ta, jon­ka mukaan työ­paikan hyvää ilmapi­ir­iä arvoste­taan enem­män, kuin alal­la eten­e­mistä tai ihanteel­lista työte­htävää.

− Tämä on minus­ta kiin­nos­tavaa, sil­lä yleen­sä on pidet­ty ensisi­jaise­na, että työn­tek­i­jä kokee ole­vansa oike­as­sa työte­htävässä.

Näyt­tää siltä, että hyvä ilmapi­iri voi kom­pen­soi­da jopa työte­htävään liit­tyviä puut­tei­ta.

Sovittele mielipiteitä

− Työhyv­in­voin­nin kokon­aisu­u­den ymmärtämi­nen ja kehit­tämi­nen ei ole vielä muotoutunut työ­paikko­jen käytän­töi­hin niin hyvin kuin se voisi. Toimet työn­tek­i­jöi­den hyv­in­voin­nin edis­tämisek­si ovat muu­takin kuin kep­pi­jump­paa, Heikkilä-Tam­mi sanoo.

Esimies on avainase­mas­sa työ­paikan yhteisöl­lisyy­den luomises­sa. Hänen tehtävän­sä on jär­jestää mah­dol­lisuuk­sia työy­hteisön vuorovaiku­tuk­seen. Yhteiseen oleskelu­un tarvi­taan ennen kaikkea sopi­va tila, jos­sa voi pitää kahvi­tauko­ja ja palavere­ja. Esimies huole­htii siitä, että kaik­ki saa­vat äänen­sä ja mielip­i­teen­sä kuu­lu­vi­in.

Yhteisöltä saatu tuki kannustaa jaksamaan ja sietämään työelämän epävarmuutta.

− Kahvipöytäkeskuste­lut toimi­vat usein epävi­ral­lise­na tiedonkulkukana­vana, Heikkilä­-Tam­mi muis­tut­taa.

Eri lähtöko­hdista tule­vien ihmis­ten mielip­itei­den ja asen­tei­den sovit­telu ei ole aina help­poa. Hyvä ilmapi­iri kuitenkin edel­lyt­tää, että työn­tek­i­jät ymmärtävät tois­t­en­sa näkökul­mia.

− Ideoin­nis­sa eri­laisu­us on ehdo­ton rikkaus, hän sanoo.

Määräykset perusteltava

Esimiehen parhai­ta työkalu­ja yhteisöl­lisyy­den ylläpi­dos­sa on oikei­den­mukaisu­us työn­tek­i­jöitä kohtaan. Heikkilä­-Tam­mi sanoo, että vähäi­nenkin epäoikeu­den­mukaisu­u­den tunne voi naker­taa työn­tek­i­jän moti­vaa­tio­ta ja lisätä kiel­teistä ilmapi­ir­iä.

Tas­a­puolisu­us ja oikeu­den­mukaisu­us eivät tarkoi­ta kuitenkaan sitä, että esimiehen pitäisi jakaa työt tai kohdel­la jokaista täs­mälleen samal­la taval­la.

− Se ei ole edes mah­dol­lista. Eri­laiset ratkaisut tai tehtävä­nan­not on perustelta­va hyvin, jot­ta kaik­ki tietävät, mis­tä on kysymys. Oikeu­den­mukaisu­ut­ta onkin se, että esimies antaa kiitok­sen sille, jolle se kuu­luu eikä ota sitä itselleen.

Ongelmat ratkaistavissa

Työn­tek­i­jöil­lä on tietysti vas­tu­un­sa ilmapi­iristä. Yksi yhteishenkeä alen­ta­va tek­i­jä on työn­tek­i­jöi­den jatku­va valit­ta­mi­nen, mut­ta samaan aikaan asialle ei halu­ta tehdä mitään, sanoo Heikkilä­-Tam­mi.

− Valit­ta­mi­nen on opit­tu tapa, jos­ta voi myös oppia pois. Ongelmi­in olisi hyvä suh­tau­tua ratkaisukeskeis­es­ti.

Tilan­net­ta saat­taa aut­taa joil­lakin työ­paikoil­la käyt­töönotet­tu työn­tek­i­jöi­den keskinäi­nen sopimus, jon­ka mukaan valit­ta­mi­nen on kiel­let­ty ainakin lounas­tauoil­la.

Pelottavat kuppikunnat

On hyvä, että työn­tek­i­jöil­lä on yhteisiä har­ras­tuk­sia tai kiin­nos­tuk­sen kohtei­ta. Se luo luot­ta­mus­ta.

− Koira­ tai jooga­har­ras­tus voi imaista kuitenkin har­ras­ta­jat niin tiivi­iseen suh­teeseen, että muut tun­te­vat itsen­sä ylimääräisek­si, Heikkilä-Tam­mi sanoo.

Har­mit­tavaa on sekin, jos tupakka­paikalla sovi­taan asioista tai tapaami­sista, joista tupakoimat­tomat jäävät sivu­un.

Työntekijöillä on vastuunsa ilmapiiristä.

Kup­pikun­nat eivät edis­tä luon­nol­lis­es­ti yhteisöl­lisyyt­tä. Pahim­mil­laan niis­sä syn­tyy omia tapo­ja ja huumo­ria, joista muut ovat pihal­la. Tiivi­itä ryh­miä saate­taan alkaa pelätä.

Kup­pikun­ti­in esimiehen pitäisi puut­tua sil­loin, kun jotakin työn­tek­i­jää syr­jitään tietois­es­ti. Heikkilä-­Tam­mi otak­suu, että usein ryh­män osa­puo­let eivät vält­tämät­tä edes huo­maa, että joku tai jotkut kol­le­gat jäävät ulkop­uolelle.

− Jos esimiehel­lä on paljon alaisia, hänen voi olla vaikea havai­ta syr­jään jääviä. Täl­löin työn­tek­i­jöi­den olisi hyvä tul­la ker­tomaan tilanteesta, Heikkilä­-Tam­mi sanoo.

Entistä enemmän tiimityötä

Monil­la työ­paikoil­la on otet­tu niin san­otusti löysät pois. Työmäärä ja sen seu­rauk­se­na kiire ovat kas­va­neet.

− Tutkimusten mukaan joil­lakin aloil­la työn­tek­i­jät työsken­televät jo läh­es ääri­ra­joil­laan, Heikkilä­-Tam­mi sanoo.

Se on harmil­lista, varsinkin, kun kiire ja stres­si naker­ta­vat hel­posti työ­paikan yhteisöl­lisyyt­tä. Yhteisöl­lisyys olisi tärkeää, sil­lä sen merk­i­tys vain kas­vaa työelämässä tule­vaisu­udessa.

− Töitä tehdään entistä enem­män eri­lai­sis­sa tiimeis­sä, verkos­tois­sa ja työryh­mis­sä, hän muis­tut­taa.

 Mar­i­an­na Lai­ho