Työntekijöiden ja lasten hyvinvointi askarruttaa vuoropäivähoidossa. OHOI-hanke etsi keskisuomalaisten kuntien kanssa keinoja, joilla vuorohoito saadaan vastaamaan paremmin 24/7‑yhteiskunnan tarpeisiin.

 

Lapsia tulee ja menee. Samassa ryh­mässä voi olla lap­sia vaip­pai­käi­sistä eska­rei­hin. Työ on itse­näistä, eikä kol­le­goja vält­tä­mättä tapaa moneen päi­vään, koska työ­vuo­rot mene­vät ris­tiin.

Kaup­po­jen laa­jen­tu­neet aukio­loa­jat ovat muun muassa joh­ta­neet yhteis­kun­taan, jossa entistä useampi lapsi tar­vit­see hoi­toa perin­tei­sen virka-ajan ulko­puo­lella. Kuinka tur­vata vuo­ro­hoi­don hen­ki­lös­tön hyvin- vointi ja var­hais­kas­va­tuk­sen peda­go­gi­nen laatu alati vaih­te­le­vissa olo­suh­teissa?

Näi­hin kipe­riin kysy­myk­siin tart­tui­vat Jyväs­ky­län ammat­ti­kor­kea­koulu ja Jyväs­ky­län yli­opisto yhtei­sessä OHOI – Osaa­mista vuo­ro­hoi­toon ‑hank­kees­saan. Kan­sain­vä­li­sesti ainut­laa­tui­seen kehit­tä­mis­hank­kee­seen lähti mukaan 21 kes­ki­suo­ma­laista kun­taa, jotka tar­joa­vat var­hais­kas­va­tus­pal­ve­luja joko laa­jen­ne­tuin aukio­loin tai ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sesti.

Tavoit­teena oli edis­tää työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tia ja osaa­mista sekä kehit­tää vuo­ro­päi­vä­hoi­don laa­tua ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män toi­mi­vuutta.

Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat muun muassa johtaneet yhteiskuntaan, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee hoitoa perinteisen virka-ajan ulkopuolella.

Tulok­sena syn­tyi Suo­men ensim­mäi­nen vuo­ro­hoi­don eri­tyis­piir­tei­siin kes­kit­tyvä kirja ja vuo­ro­hoi­don jär­jes­tä­mi­sen raa­mit, jotka laa­dit­tiin yhteis­työssä vuo­ro­hoi­don esi­mies­ten kanssa. Työn­te­ki­jöille hank­keen kou­lu­tuk­set tar­jo­si­vat mah­dol­li­suu­den ver­tai­sop­pi­mi­seen ja ver­kos­toi­tu­mi­seen.

– Olemme ehkä löy­tä­neet ne teki­jät, joi­den avulla vuo­ro­hoi­toon liit­ty­viä asioita voi­daan viedä eteen­päin. Kyse on asioi­den tie­dos­ta­mi­sesta. Olemme tun­nis­ta­neet ongel­ma­koh­dat, ja yksi­köissä on tehty työtä rat­kai­sui­den löy­tä­mi­seksi, kiteyt­tää pro­jek­ti­pääl­likkö Ulla Teppo Jyväs­ky­län ammat­ti­kor­kea­kou­lusta.

Henkilöstö perheiden tukena

Vuo­ro­hoi­dolle on luon­teen­omaista, että lap­set tar­vit­se­vat hoi­toa epä­sään­nöl­li­sesti. Niin lap­set kuin työn­te­ki­jät­kin ovat kes­ke­nään eri ryt­missä, ja jos van­hem­pien työ­vuo­roi­hin tulee yllät­tä­viä muu­tok­sia, myös var­hais­kas­vat­ta­jien täy­tyy jous­taa.

Jat­ku­vat muu­tok­set ovat pul­mal­li­sia sekä työn­te­ki­jöi­den että las­ten hyvin­voin­nin näkö­kul­masta. Osalle työn­te­ki­jöistä epä­tyy­pil­li­set työ­ajat sopi­vat, mutta osalla on vai­keuk­sia työn ja oman perhe-elä­män yhteen­so­vit­ta­mi­sessa. Työ­vuo­ro­jen eri­ryt­mi­syy­den vuoksi työ­pai­kalla on myös han­kala löy­tää yhteistä aikaa toi­min­nan suun­nit­te­luun.

Lap­sia kuor­mit­taa hoi­ta­jien ja kave­rei­den vaih­tu­vuus. Vaikka hoi­to­tun­teja ker­tyy usein vähem­män kuin taval­li­sessa päi­vä­hoi­dossa, yhtä­mit­tai­set hoi­to­jak­sot voi­vat olla pit­kiä.

– Näissä olo­suh­teissa huoli pien­ten las­ten kiin­ty­mys­suh­teista on oikeu­tettu, sanoo kun­tou­tus- ja sosi­aa­lia­lan leh­tori Timo Hin­tikka Jyväs­ky­län ammat­ti­kor­kea­kou­lusta.

– Ei voi yleis­tää, että vuo­ro­hoito tuot­taa lap­sille pahoin­voin­tia, mutta ris­kejä ja haas­teita on. Alle 3‑vuotiaille pit­kät hoi­to­päi­vät voi­vat tut­ki­mus­ten mukaan aiheut­taa stres­siä, mikä voi hei­jas­tua myö­hem­min oppi­mis­val­miuk­siin.

– Kui­ten­kin vuo­ro­hoi­dossa on välillä het­kiä, jol­loin työn­te­ki­jöillä aikaa huo­mioida lap­sia hyvin yksi­löl­li­sesti, kun pai­kalla on vähem­män lap­sia.

Teppo ja Hin­tikka huo­maut­ta­vat, että vuo­ro­hoi­don hen­ki­lös­töllä on tär­keä rooli per­hei­den hyvin­voin­nin tuke­mi­sessa. Var­hais­kas­vat­ta­jan pitää puo­lus­taa lap­sen etua, mutta samalla varoa syyl­lis­tä­mästä van­hem­pia, jotka eivät voi työ­vuo­roil­leen mitään.

Osalle työntekijöistä epätyypilliset työajat sopivat, mutta osalla on vaikeuksia työn ja oman perhe-elämän yhdistämisessä.

– Var­sin­kin ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoi­don pii­rissä on pal­jon yksin­huol­ta­jia, joilla ei vält­tä­mättä ole tuki­ver­kos­toa. Hank­keemme kou­lu­tuk­sissa työn­te­ki­jät ker­toi­vat, että joil­le­kin van­hem­mille vuo­ro­hoi­don työn­te­kijä on ainoa ihmi­nen, jolle voi pur­kaa miel­tään, Hin­tikka sanoo.

Linjauksia kuntien avuksi

Nykyi­nen lain­sää­däntö ei mää­rit­tele tar­kasti, miten vuo­ro­hoito on jär­jes­tet­tävä. Tähän tar­pee­seen han­ke­työ­ryhmä kokosi vuo­ro­hoi­don raa­mit, joi­den tar­koi­tus on yhte­näis­tää vuo­ro­hoi­don käy­tän­töjä.

Raa­meissa lin­ja­taan esi­mer­kiksi, että esio­pe­tuk­sen jär­jes­tä­mi­sessä pitää ottaa lap­sen yksi­löl­li­set hoi­toa­jat huo­mioon. Käy­tän­nössä ilta­hoi­toa tar­vit­se­van lap­sen esio­pe­tus voi­daan jär­jes­tää ilta­päi­vä­ryh­mässä.

Kyse on paitsi lap­sen hoi­dossa viet­tä­män ajan koh­tuul­lis­ta­mi­sesta, myös osal­li­suu­den tuke­mi­sesta. Teppo muis­tut­taa, että vuo­ro­hoi­dossa oleva lapsi jää hel­posti ryh­män ulko­puo­lelle.

– On tär­keää, että lapsi kokee kuu­lu­vansa jouk­koon. Vuo­ro­hoi­dossa toi­min­to­jen, kuten satu­pro­jek­tien, pitäisi olla pit­kä­kes­toi­sia. Sil­loin lapsi pysyy juo­nessa mukana, vaikka kävisi hoi­dossa vain ker­ran vii­kossa.

Arkisin konstein eteenpäin

OHOI-hanke kokosi monia hyviä käy­tän­töjä, joilla voi hel­pot­taa arjen suju­mista vuo­ro­hoi­dossa. Päi­vä­ko­din etei­seen kan­nat­taa ripus­taa pai­kalla ole­vien työn­te­ki­jöi­den ja las­ten kuvat, jotta hoi­toon saa­pu­van lap­sen olisi hel­pompi hah­mot­taa tilanne. Jos lapsi näyt­tää jää­vän leik­kien ulko­puo­lelle, aikui­nen voi aut­taa kave­ri­suh­tei­den luo­mi­sessa.

Kiin­ty­mys­suh­teita voi pit­kän hoi­to­jak­son aikana tukea näyt­tä­mällä lap­selle van­hem­pien kuvia tai soit­ta­malla van­hem­mille. Myös rutii­nit tuo­vat tur­vaa.

On tärkeää, että lapsi kokee kuuluvansa joukkoon.

Vuo­ro­hoi­don hen­ki­löstö jou­tuu väis­tä­mättä tasa­pai­not­te­le­maan var­hais­kas­va­tuk­sen ja kodin­omai­sem­man toi­min­nan välillä. Teppo kan­nus­taa hyö­dyn­tä­mään arjen peda­go­giik­kaa, jossa esi­mer­kiksi pukiessa ope­tel­laan keho­no­sien nimiä.

–  Tie­don­ku­lun hel­pot­ta­mi­seksi yksi­kössä on hyvä nimetä hen­kilö, jonka vas­tuulle tie­dot­ta­mi­nen kuu­luu. Esi­mie­hen on huo­leh­dit­tava, että kaikki tie­tä­vät, mil­loin ja mistä esi­mer­kiksi pala­ve­ri­muis­tiot voi lukea. Myös yhteistä kes­kus­telu- ja suun­nit­te­luai­kaa on syytä jär­jes­tää.

Yhtei­sesti sovit­tu­jen peli­sään­tö­jen mer­ki­tys koros­tuu tilan­teissa, joissa vas­tak­kain jou­tu­vat lap­sen ja työn­te­ki­jän etu. Help­poja rat­kai­suja ei usein­kaan ole.

– Läh­tö­koh­tai­sesti vuo­ro­hoi­dossa ollaan töissä lap­sia ja per­heitä var­ten. Jos minulta kysy­tään, läh­tö­kohta on las­ten ja per­hei­den etu. Mutta se ei tar­koita, että työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­nilla voi­daan pyyh­kiä lat­tiaa, Hin­tikka pun­ta­roi.

Teppo tii­vis­tää ihan­teen:  Jos työn­te­ki­jät voi­vat hyvin, lap­set­kin voi­vat hyvin.

Minna Hotokka

 

Pääosassa työhyvinvointi ja osaaminen

OHOI – Osaa­mista vuo­ro­hoi­toon ‑hanke kehitti vuo­ro­päi­vä­hoi­don hen­ki­lös­tön työ­hy­vin­voin­tia ja osaa­mista Keski-Suo­messa vuo­sina 2015–2016. Mukana oli 21 kun­taa, joissa on yhteensä 30 vuo­ro­hoi­to­yk­sik­köä. Osaa­mista vuo­ro­hoi­toon ‑jul­kaisu on luet­ta­vissa säh­köi­sesti.

Tavoit­teena oli kehit­tää hyviä toi­min­ta­mal­leja, jotka vas­taa­vat 24/7‑yhteiskunnan vaa­ti­muk­siin. Tär­keässä roo­lissa oli­vat työn­te­ki­jöi­den kou­lu­tuk­set, jotka noja­si­vat ver­tai­sop­pi­mi­seen ja hyvien käy­tän­tö­jen jaka­mi­seen.

Kun­tien työ­vä­li­neeksi kehi­tet­tiin myös vuo­ro­hoi­don raa­mit, joi­den tar­koi­tus on yhte­näis­tää vuo­ro­hoi­don käy­tän­töjä. Hank­keen toteut­ti­vat Jyväs­ky­län ammat­ti­kor­kea­koulu ja Jyväs­ky­län yli­opisto. Han­ketta rahoitti Euroo­pan sosi­aa­li­ra­hasto.

 

Kunnissa ratkaistavia vuorohoidon kysymyksiä

  1. Vuo­ro­hoi­don käy­tän­nön toteu­tus on kuvat­tava pai­kal­li­sessa var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­massa.
  2. Vuo­ro­hoi­don perus­tie­to­jen pitää olla näh­tä­vissä kun­nan verk­ko­si­vuilla.
  3. Las­ten hoi­toai­ko­jen ilmoit­ta­mi­sesta ja peru­mi­sesta tulee olla sel­keät ohjeis­tuk­set.
  4. Lap­sen tuen tar­pee­seen vas­taa­mi­nen suun­ni­tel­laan yksi­löl­li­sesti.
  5. Esio­pe­tuk­sen jär­jes­tä­mi­sessä ote­taan las­ten yksi­löl­li­set hoi­toa­jat huo­mioon.
  6. Miten lap­sen hoito jär­jes­te­tään vuo­ro­hoi­don tar­peen päät­tyessä tai kes­key­tyessä?
  7. Ote­taan huo­mioon kes­kei­sim­mät lap­sen etuun liit­ty­vät asiat.
  8. Miten pien­ten kou­lu­lais­ten hoito jär­jes­te­tään?