Työntekijöiden ja lasten hyvinvointi askarruttaa vuoropäivähoidossa. OHOI-hanke etsi keskisuomalaisten kuntien kanssa keinoja, joilla vuorohoito saadaan vastaamaan paremmin 24/7‑yhteiskunnan tarpeisiin.

 

Lapsia tulee ja menee. Samas­sa ryh­mässä voi olla lap­sia vaip­paikäi­sistä eskarei­hin. Työ on itsenäistä, eikä kol­le­go­ja vält­tämät­tä tapaa mon­een päivään, kos­ka työvuorot menevät ris­ti­in.

Kaup­po­jen laa­jen­tuneet auki­oloa­jat ovat muun muas­sa johta­neet yhteiskun­taan, jos­sa entistä use­ampi lap­si tarvit­see hoitoa per­in­teisen vir­ka-ajan ulkop­uolel­la. Kuin­ka tur­va­ta vuoro­hoidon henkilöstön hyvin- voin­ti ja varhaiskas­vatuk­sen ped­a­gogi­nen laatu alati vai­htele­vis­sa olo­suhteis­sa?

Näi­hin kiperi­in kysymyk­si­in tart­tui­v­at Jyväskylän ammat­tiko­rkeak­oulu ja Jyväskylän yliopis­to yhteisessä OHOI – Osaamista vuoro­hoitoon ‑han­kkeessaan. Kan­sain­välis­es­ti ain­ut­laa­tuiseen kehit­tämis­hankkeeseen lähti mukaan 21 keskisuo­ma­laista kun­taa, jot­ka tar­joa­vat varhaiskas­va­tus­palvelu­ja joko laa­jen­ne­tu­in auki­oloin tai ympärivuorokautis­es­ti.

Tavoit­teena oli edis­tää työn­tek­i­jöi­den hyv­in­voin­tia ja osaamista sekä kehit­tää vuoropäivähoidon laat­ua ja palvelu­jär­jestelmän toimivu­ut­ta.

Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat muun muassa johtaneet yhteiskuntaan, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee hoitoa perinteisen virka-ajan ulkopuolella.

Tulok­se­na syn­tyi Suomen ensim­mäi­nen vuoro­hoidon eri­ty­ispi­irteisi­in keskit­tyvä kir­ja ja vuoro­hoidon jär­jestämisen raamit, jot­ka laa­dit­ti­in yhteistyössä vuoro­hoidon esimi­esten kanssa. Työn­tek­i­jöille han­kkeen koulu­tuk­set tar­jo­si­vat mah­dol­lisu­u­den ver­taisop­pimiseen ja verkos­toi­tu­miseen.

– Olemme ehkä löytäneet ne tek­i­jät, joiden avul­la vuoro­hoitoon liit­tyviä asioi­ta voidaan viedä eteen­päin. Kyse on asioiden tiedostamis­es­ta. Olemme tun­nista­neet ongel­mako­h­dat, ja yksiköis­sä on tehty työtä ratkaisuiden löytämisek­si, kiteyt­tää pro­jek­tipääl­likkö Ulla Tep­po Jyväskylän ammat­tiko­rkeak­oulus­ta.

Henkilöstö perheiden tukena

Vuoro­hoidolle on luon­teeno­maista, että lapset tarvit­se­vat hoitoa epäsään­nöl­lis­es­ti. Niin lapset kuin työn­tek­i­jätkin ovat keskenään eri ryt­mis­sä, ja jos van­hempi­en työvuoroi­hin tulee yllät­täviä muu­tok­sia, myös varhaiskas­vat­ta­jien täy­tyy jous­taa.

Jatku­vat muu­tok­set ovat pul­mallisia sekä työn­tek­i­jöi­den että las­ten hyv­in­voin­nin näkökul­mas­ta. Osalle työn­tek­i­jöistä epä­tyyp­il­liset työa­jat sopi­vat, mut­ta osal­la on vaikeuk­sia työn ja oman per­he-elämän yhteenso­vit­tamises­sa. Työvuoro­jen eriryt­misyy­den vuok­si työ­paikalla on myös han­kala löytää yhteistä aikaa toimin­nan suun­nit­telu­un.

Lap­sia kuor­mit­taa hoita­jien ja kaverei­den vai­h­tu­vu­us. Vaik­ka hoito­tun­te­ja ker­tyy usein vähem­män kuin taval­lises­sa päivähoi­dos­sa, yhtämit­taiset hoito­jak­sot voivat olla pitk­iä.

– Näis­sä olo­suhteis­sa huoli pien­ten las­ten kiin­tymys­suhteista on oikeutet­tu, sanoo kuntou­tus- ja sosi­aalialan lehtori Timo Hin­tik­ka Jyväskylän ammat­tiko­rkeak­oulus­ta.

– Ei voi yleistää, että vuoro­hoito tuot­taa lap­sille pahoin­voin­tia, mut­ta riske­jä ja haastei­ta on. Alle 3‑vuotiaille pitkät hoitopäivät voivat tutkimusten mukaan aiheut­taa stres­siä, mikä voi hei­jas­tua myöhem­min oppimis­valmiuk­si­in.

– Kuitenkin vuoro­hoi­dos­sa on välil­lä het­k­iä, jol­loin työn­tek­i­jöil­lä aikaa huomioi­da lap­sia hyvin yksilöl­lis­es­ti, kun paikalla on vähem­män lap­sia.

Tep­po ja Hin­tik­ka huo­maut­ta­vat, että vuoro­hoidon henkilöstöl­lä on tärkeä rooli per­hei­den hyv­in­voin­nin tukemises­sa. Varhaiskas­vat­ta­jan pitää puo­lus­taa lapsen etua, mut­ta samal­la varoa syyl­listämästä van­hempia, jot­ka eivät voi työvuoroilleen mitään.

Osalle työntekijöistä epätyypilliset työajat sopivat, mutta osalla on vaikeuksia työn ja oman perhe-elämän yhdistämisessä.

– Varsinkin ympärivuorokautisen hoidon piiris­sä on paljon yksin­huolta­jia, joil­la ei vält­tämät­tä ole tukiverkos­toa. Han­kkeemme koulu­tuk­sis­sa työn­tek­i­jät ker­toi­vat, että joillekin van­hem­mille vuoro­hoidon työn­tek­i­jä on ain­oa ihmi­nen, jolle voi purkaa mieltään, Hin­tik­ka sanoo.

Linjauksia kuntien avuksi

Nykyi­nen lain­säädän­tö ei määrit­tele tarkasti, miten vuoro­hoito on jär­jestet­tävä. Tähän tarpeeseen han­ketyöryh­mä kokosi vuoro­hoidon raamit, joiden tarkoi­tus on yht­enäistää vuoro­hoidon käytän­töjä.

Raameis­sa lin­jataan esimerkik­si, että esiopetuk­sen jär­jestämisessä pitää ottaa lapsen yksilöl­liset hoitoa­jat huomioon. Käytän­nössä ilta­hoitoa tarvit­se­van lapsen esiope­tus voidaan jär­jestää iltapäiväryh­mässä.

Kyse on pait­si lapsen hoi­dos­sa viet­tämän ajan kohtu­ullis­tamis­es­ta, myös osal­lisu­u­den tukemis­es­ta. Tep­po muis­tut­taa, että vuoro­hoi­dos­sa ole­va lap­si jää hel­posti ryh­män ulkop­uolelle.

– On tärkeää, että lap­si kokee kuu­lu­vansa joukkoon. Vuoro­hoi­dos­sa toim­into­jen, kuten sat­upro­jek­tien, pitäisi olla pitkäkestoisia. Sil­loin lap­si pysyy juones­sa mukana, vaik­ka kävisi hoi­dos­sa vain ker­ran viikos­sa.

Arkisin konstein eteenpäin

OHOI-han­ke kokosi monia hyviä käytän­töjä, joil­la voi helpot­taa arjen suju­mista vuoro­hoi­dos­sa. Päiväkodin eteiseen kan­nat­taa ripus­taa paikalla ole­vien työn­tek­i­jöi­den ja las­ten kuvat, jot­ta hoitoon saa­pu­van lapsen olisi helpom­pi hah­mot­taa tilanne. Jos lap­si näyt­tää jäävän leikkien ulkop­uolelle, aikuinen voi aut­taa kaverisuhtei­den luomises­sa.

Kiin­tymys­suhtei­ta voi pitkän hoito­jak­son aikana tukea näyt­tämäl­lä lapselle van­hempi­en kuvia tai soit­ta­mal­la van­hem­mille. Myös ruti­init tuo­vat tur­vaa.

On tärkeää, että lapsi kokee kuuluvansa joukkoon.

Vuoro­hoidon henkilöstö joutuu väistämät­tä tas­apain­ot­tele­maan varhaiskas­vatuk­sen ja kodi­no­maisem­man toimin­nan välil­lä. Tep­po kan­nus­taa hyö­dyn­tämään arjen ped­a­gogi­ikkaa, jos­sa esimerkik­si pukies­sa opetel­laan kehonosien nim­iä.

–  Tiedonku­lun helpot­tamisek­si yksikössä on hyvä nimetä henkilö, jon­ka vas­tu­ulle tiedot­ta­mi­nen kuu­luu. Esimiehen on huole­hdit­ta­va, että kaik­ki tietävät, mil­loin ja mis­tä esimerkik­si palaver­imuis­tiot voi lukea. Myös yhteistä keskustelu- ja suun­nit­telu­aikaa on syytä jär­jestää.

Yhteis­es­ti sovit­tu­jen pelisään­tö­jen merk­i­tys koros­tuu tilanteis­sa, jois­sa vas­takkain joutu­vat lapsen ja työn­tek­i­jän etu. Help­po­ja ratkaisu­ja ei useinkaan ole.

– Lähtöko­htais­es­ti vuoro­hoi­dos­sa ollaan töis­sä lap­sia ja per­heitä varten. Jos min­ul­ta kysytään, lähtöko­h­ta on las­ten ja per­hei­den etu. Mut­ta se ei tarkoi­ta, että työn­tek­i­jöi­den työhyv­in­voin­nil­la voidaan pyyhk­iä lat­ti­aa, Hin­tik­ka pun­taroi.

Tep­po tiivistää ihanteen:  Jos työn­tek­i­jät voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin.

Min­na Hotok­ka

 

Pääosassa työhyvinvointi ja osaaminen

OHOI – Osaamista vuoro­hoitoon ‑han­ke kehit­ti vuoropäivähoidon henkilöstön työhyv­in­voin­tia ja osaamista Kes­ki-Suomes­sa vuosi­na 2015–2016. Mukana oli 21 kun­taa, jois­sa on yhteen­sä 30 vuoro­hoitoyk­sikköä. Osaamista vuoro­hoitoon ‑julka­isu on luet­tavis­sa sähköis­es­ti.

Tavoit­teena oli kehit­tää hyviä toim­inta­malle­ja, jot­ka vas­taa­vat 24/7‑yhteiskunnan vaa­timuk­si­in. Tärkeässä roolis­sa oli­vat työn­tek­i­jöi­den koulu­tuk­set, jot­ka noja­si­vat ver­taisop­pimiseen ja hyvien käytän­tö­jen jakamiseen.

Kun­tien työvä­li­neek­si kehitet­ti­in myös vuoro­hoidon raamit, joiden tarkoi­tus on yht­enäistää vuoro­hoidon käytän­töjä. Han­kkeen toteut­ti­vat Jyväskylän ammat­tiko­rkeak­oulu ja Jyväskylän yliopis­to. Han­ket­ta rahoit­ti Euroopan sosi­aali­ra­has­to.

 

Kunnissa ratkaistavia vuorohoidon kysymyksiä

  1. Vuoro­hoidon käytän­nön toteu­tus on kuvat­ta­va paikallises­sa varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­mas­sa.
  2. Vuoro­hoidon perusti­eto­jen pitää olla nähtävis­sä kun­nan verkko­sivuil­la.
  3. Las­ten hoitoaiko­jen ilmoit­tamis­es­ta ja peru­mis­es­ta tulee olla selkeät ohjeis­tuk­set.
  4. Lapsen tuen tarpeeseen vas­taami­nen suun­nitel­laan yksilöl­lis­es­ti.
  5. Esiopetuk­sen jär­jestämisessä ote­taan las­ten yksilöl­liset hoitoa­jat huomioon.
  6. Miten lapsen hoito jär­jestetään vuoro­hoidon tarpeen päät­tyessä tai keskey­tyessä?
  7. Ote­taan huomioon keskeisim­mät lapsen etu­un liit­tyvät asi­at.
  8. Miten pien­ten koul­u­lais­ten hoito jär­jestetään?