Työnte­ki­jöiden ja lasten hyvin­vointi askar­ruttaa vuoro­päi­vä­hoi­dossa. OHOI-hanke etsi keski­suo­ma­laisten kuntien kanssa keinoja, joilla vuoro­hoito saadaan vastaamaan paremmin 24/7-yhteis­kunnan tarpeisiin.

 

Lapsia tulee ja menee. Samassa ryhmässä voi olla lapsia vaippai­käi­sistä eskareihin. Työ on itsenäistä, eikä kollegoja välttä­mättä tapaa moneen päivään, koska työvuorot menevät ristiin.

Kauppojen laajen­tuneet aukio­loajat ovat muun muassa johtaneet yhteis­kuntaan, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee hoitoa perin­teisen virka-ajan ulkopuo­lella. Kuinka turvata vuoro­hoidon henki­löstön hyvin- vointi ja varhais­kas­va­tuksen pedago­ginen laatu alati vaihte­le­vissa olosuhteissa?

Näihin kiperiin kysymyksiin tarttuivat Jyväs­kylän ammat­ti­kor­kea­koulu ja Jyväs­kylän yliopisto yhtei­sessä OHOI – Osaamista vuoro­hoitoon -hankkeessaan. Kansain­vä­li­sesti ainut­laa­tuiseen kehit­tä­mis­hank­keeseen lähti mukaan 21 keski­suo­ma­laista kuntaa, jotka tarjoavat varhais­kas­va­tus­pal­veluja joko laajen­netuin aukioloin tai ympärivuorokautisesti.

Tavoit­teena oli edistää työnte­ki­jöiden hyvin­vointia ja osaamista sekä kehittää vuoro­päi­vä­hoidon laatua ja palve­lu­jär­jes­telmän toimivuutta.

Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat muun muassa johtaneet yhteiskuntaan, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee hoitoa perinteisen virka-ajan ulkopuolella.

Tuloksena syntyi Suomen ensim­mäinen vuoro­hoidon erityis­piir­teisiin keskittyvä kirja ja vuoro­hoidon järjes­tä­misen raamit, jotka laadittiin yhteis­työssä vuoro­hoidon esimiesten kanssa. Työnte­ki­jöille hankkeen koulu­tukset tarjo­sivat mahdol­li­suuden vertai­sop­pi­miseen ja verkostoitumiseen.

– Olemme ehkä löytäneet ne tekijät, joiden avulla vuoro­hoitoon liittyviä asioita voidaan viedä eteenpäin. Kyse on asioiden tiedos­ta­mi­sesta. Olemme tunnis­taneet ongel­ma­kohdat, ja yksiköissä on tehty työtä ratkai­suiden löytä­mi­seksi, kiteyttää projek­ti­pääl­likkö Ulla Teppo Jyväs­kylän ammattikorkeakoulusta.

Henki­löstö perheiden tukena

Vuoro­hoi­dolle on luonteen­omaista, että lapset tarvit­sevat hoitoa epäsään­nöl­li­sesti. Niin lapset kuin työnte­ki­jätkin ovat keskenään eri rytmissä, ja jos vanhempien työvuo­roihin tulee yllät­täviä muutoksia, myös varhais­kas­vat­tajien täytyy joustaa.

Jatkuvat muutokset ovat pulmal­lisia sekä työnte­ki­jöiden että lasten hyvin­voinnin näkökul­masta. Osalle työnte­ki­jöistä epätyy­pil­liset työajat sopivat, mutta osalla on vaikeuksia työn ja oman perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­mi­sessa. Työvuo­rojen eriryt­mi­syyden vuoksi työpai­kalla on myös hankala löytää yhteistä aikaa toiminnan suunnitteluun.

Lapsia kuormittaa hoitajien ja kavereiden vaihtuvuus. Vaikka hoito­tunteja kertyy usein vähemmän kuin taval­li­sessa päivä­hoi­dossa, yhtämit­taiset hoito­jaksot voivat olla pitkiä.

– Näissä olosuh­teissa huoli pienten lasten kiinty­mys­suh­teista on oikeu­tettu, sanoo kuntoutus- ja sosiaa­lialan lehtori Timo Hintikka Jyväs­kylän ammattikorkeakoulusta.

– Ei voi yleistää, että vuoro­hoito tuottaa lapsille pahoin­vointia, mutta riskejä ja haasteita on. Alle 3-vuotiaille pitkät hoito­päivät voivat tutki­musten mukaan aiheuttaa stressiä, mikä voi heijastua myöhemmin oppimisvalmiuksiin.

– Kuitenkin vuoro­hoi­dossa on välillä hetkiä, jolloin työnte­ki­jöillä aikaa huomioida lapsia hyvin yksilöl­li­sesti, kun paikalla on vähemmän lapsia.

Teppo ja Hintikka huomaut­tavat, että vuoro­hoidon henki­lös­töllä on tärkeä rooli perheiden hyvin­voinnin tukemi­sessa. Varhais­kas­vat­tajan pitää puolustaa lapsen etua, mutta samalla varoa syyllis­tä­mästä vanhempia, jotka eivät voi työvuo­roilleen mitään.

Osalle työntekijöistä epätyypilliset työajat sopivat, mutta osalla on vaikeuksia työn ja oman perhe-elämän yhdistämisessä.

– Varsinkin ympäri­vuo­ro­kau­tisen hoidon piirissä on paljon yksin­huol­tajia, joilla ei välttä­mättä ole tukiver­kostoa. Hankkeemme koulu­tuk­sissa työnte­kijät kertoivat, että joillekin vanhem­mille vuoro­hoidon työntekijä on ainoa ihminen, jolle voi purkaa mieltään, Hintikka sanoo.

Linjauksia kuntien avuksi

Nykyinen lainsää­däntö ei määrittele tarkasti, miten vuoro­hoito on järjes­tettävä. Tähän tarpeeseen hanke­työ­ryhmä kokosi vuoro­hoidon raamit, joiden tarkoitus on yhtenäistää vuoro­hoidon käytäntöjä.

Raameissa linjataan esimer­kiksi, että esiope­tuksen järjes­tä­mi­sessä pitää ottaa lapsen yksilöl­liset hoitoajat huomioon. Käytän­nössä iltahoitoa tarvit­sevan lapsen esiopetus voidaan järjestää iltapäiväryhmässä.

Kyse on paitsi lapsen hoidossa viettämän ajan kohtuul­lis­ta­mi­sesta, myös osalli­suuden tukemi­sesta. Teppo muistuttaa, että vuoro­hoi­dossa oleva lapsi jää helposti ryhmän ulkopuolelle.

– On tärkeää, että lapsi kokee kuulu­vansa joukkoon. Vuoro­hoi­dossa toimin­tojen, kuten satupro­jektien, pitäisi olla pitkä­kes­toisia. Silloin lapsi pysyy juonessa mukana, vaikka kävisi hoidossa vain kerran viikossa.

Arkisin konstein eteenpäin

OHOI-hanke kokosi monia hyviä käytäntöjä, joilla voi helpottaa arjen sujumista vuoro­hoi­dossa. Päivä­kodin eteiseen kannattaa ripustaa paikalla olevien työnte­ki­jöiden ja lasten kuvat, jotta hoitoon saapuvan lapsen olisi helpompi hahmottaa tilanne. Jos lapsi näyttää jäävän leikkien ulkopuo­lelle, aikuinen voi auttaa kaveri­suh­teiden luomisessa.

Kiinty­mys­suh­teita voi pitkän hoito­jakson aikana tukea näyttä­mällä lapselle vanhempien kuvia tai soitta­malla vanhem­mille. Myös rutiinit tuovat turvaa.

On tärkeää, että lapsi kokee kuuluvansa joukkoon.

Vuoro­hoidon henki­löstö joutuu väistä­mättä tasapai­not­te­lemaan varhais­kas­va­tuksen ja kodin­omai­semman toiminnan välillä. Teppo kannustaa hyödyn­tämään arjen pedago­giikkaa, jossa esimer­kiksi pukiessa opetellaan kehonosien nimiä.

–  Tiedon­kulun helpot­ta­mi­seksi yksikössä on hyvä nimetä henkilö, jonka vastuulle tiedot­ta­minen kuuluu. Esimiehen on huoleh­dittava, että kaikki tietävät, milloin ja mistä esimer­kiksi palave­ri­muistiot voi lukea. Myös yhteistä keskustelu- ja suunnit­te­luaikaa on syytä järjestää.

Yhtei­sesti sovit­tujen pelisään­töjen merkitys korostuu tilan­teissa, joissa vastakkain joutuvat lapsen ja työnte­kijän etu. Helppoja ratkaisuja ei useinkaan ole.

– Lähtö­koh­tai­sesti vuoro­hoi­dossa ollaan töissä lapsia ja perheitä varten. Jos minulta kysytään, lähtö­kohta on lasten ja perheiden etu. Mutta se ei tarkoita, että työnte­ki­jöiden työhy­vin­voin­nilla voidaan pyyhkiä lattiaa, Hintikka puntaroi.

Teppo tiivistää ihanteen:  Jos työnte­kijät voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin.

Minna Hotokka

 

Pääosassa työhy­vin­vointi ja osaaminen

OHOI – Osaamista vuoro­hoitoon -hanke kehitti vuoro­päi­vä­hoidon henki­löstön työhy­vin­vointia ja osaamista Keski-Suomessa vuosina 2015 – 2016. Mukana oli 21 kuntaa, joissa on yhteensä 30 vuoro­hoi­to­yk­sikköä. Osaamista vuoro­hoitoon -julkaisu on luetta­vissa sähköisesti.

Tavoit­teena oli kehittää hyviä toimin­ta­malleja, jotka vastaavat 24/7-yhteis­kunnan vaati­muksiin. Tärkeässä roolissa olivat työnte­ki­jöiden koulu­tukset, jotka nojasivat vertai­sop­pi­miseen ja hyvien käytän­töjen jakamiseen.

Kuntien työvä­li­neeksi kehitettiin myös vuoro­hoidon raamit, joiden tarkoitus on yhtenäistää vuoro­hoidon käytäntöjä. Hankkeen toteut­tivat Jyväs­kylän ammat­ti­kor­kea­koulu ja Jyväs­kylän yliopisto. Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto.

 

Kunnissa ratkais­tavia vuoro­hoidon kysymyksiä

  1. Vuoro­hoidon käytännön toteutus on kuvattava paikal­li­sessa varhaiskasvatussuunnitelmassa.
  2. Vuoro­hoidon perus­tie­tojen pitää olla nähtä­vissä kunnan verkkosivuilla.
  3. Lasten hoitoai­kojen ilmoit­ta­mi­sesta ja perumi­sesta tulee olla selkeät ohjeistukset.
  4. Lapsen tuen tarpeeseen vastaa­minen suunni­tellaan yksilöllisesti.
  5. Esiope­tuksen järjes­tä­mi­sessä otetaan lasten yksilöl­liset hoitoajat huomioon.
  6. Miten lapsen hoito järjes­tetään vuoro­hoidon tarpeen päättyessä tai keskeytyessä?
  7. Otetaan huomioon keskei­simmät lapsen etuun liittyvät asiat.
  8. Miten pienten koulu­laisten hoito järjestetään?