Pajarinrannan päiväkoti Kemissä on auki ympäri vuorokauden.

 

 

Lunta tuis­kuaa yli 20 met­riä sekun­nissa Perämeren ran­nalla Kemissä. Pajarinrannan päi­vä­ko­din toi­minta-aja­tuk­sena on ulkoilla joka päivä säällä kuin säällä, mutta tam­mi­kui­sena iltana ilta­ryh­män 3–5‑vuotiaat Tyrskyt kii­reh­ti­vät päi­väl­li­sen jäl­keen ulkoi­lun sijasta jumppasaliin.

Varhaiskasvatuksen sosio­nomi Reetta Nurkkala ja var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja Riikka-Maria Huusko ovat suun­ni­tel­leet lap­sille temppuradan.

–Tyrskyt käy­vät ker­ran vii­kossa jump­pa­sa­lissa ja jump­pa­sali on mei­dän vapaassa käy­tös­sämme iltai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin, Reetta Nurkkala kertoo.

Jumppasali on suun­ni­teltu päi­vä­koti-ikäi­sille ja siellä on run­saasti teke­mistä. On köy­siä, keinu, kii­pei­ly­seinä ja liu­ku­mäki. Sinne voi tehdä tasa­pai­no­ra­dan ja eri­lai­sia ryö­mi­mis­tun­ne­leita. Välineistöön kuu­luu äänen­tois­to­lait­teet ja mik­ro­foni. Tilaan saa myös puo­la­puista kään­net­tynä esiintymislavan.

Reetta Nurkkala ohjaa Augusti Lohinivan har­joit­te­lua jump­pa­sa­lissa. Kuva: Nina Susi

Jumppasali on kor­kea ja valoisa tila, jossa on jous­ta­vat lat­tiat. Hirsiseinissä on pyö­reät akus­ti­set levyt. Tilojen akus­tiikka on herät­tä­nyt pal­jon ihas­tusta kol­men kuu­kau­den aikana, jonka Pajarinrannan vuo­ro­päi­vä­koti on toiminut.

Melutaso pysyy hyvin koh­tuul­li­sena, mikä on miel­lyt­tä­vää niin las­ten kuin hen­ki­lö­kun­nan­kin kannalta.

Tasapainokivien avulla lap­set totut­te­le­vat eri­lai­siin kor­keuk­siin ja har­joit­te­le­vat tasa­pai­noa ja moto­riik­kaa. Niitä voi käyt­tää eri­tyi­sesti temp­pu­ra­doissa tuke­maan lap­sen moto­rii­kan kehitystä.

– Lapset oli­vat ensim­mäi­set vii­kot rat­keta rie­musta, kun pää­simme muut­ta­maan tähän uuteen päi­vä­ko­tiin. He viih­ty­vät tosi hyvin ja meillä on hyvät väli­neet ja oppi­mi­sym­pä­ris­töt, jotka toi­vat uusia ulot­tu­vuuk­sia peda­go­giik­kaan, Huusko sanoo.

Uusien tilo­jen lisäksi ympä­ristö on ihan­teel­li­nen. Vieressä on meren lisäksi las­ten lii­kenne- ja leik­ki­puisto ja kir­jasto on käve­ly­mat­kan päässä. Talvella pihalta pää­see jäälle hiihtämään.

Lapset tuli­vat Pajarinrantaan Kaivolinnan ja Ruutin päi­vä­ko­deista, jotka oli­vat tul­leet jo tiensä pää­hän. Hoitoa tar­jo­taan kau­pun­gin kai­kille vuo­ro­hoi­toa tar­vit­se­ville lap­sille, joi­den huol­ta­jien työ­aika tai opis­kelu sijoit­tuu kello 17.00–6.30 väli­selle ajalle.

Iltasadun ja musiikin jälkeen uni tulee nopeasti.

Kaikkiaan päi­vä­ko­dissa on noin 200 lasta. Vuorohoitoa tar­vit­se­via lap­sia on noin 110. Noin 20 lasta on rin­nak­kais­si­joi­tet­tuja, eli he ovat toi­sessa päi­vä­ko­dissa tai esi­kou­lussa ja tar­vit­se­vat vuo­ro­hoi­toa esi­mer­kiksi iltai­sin tai viikonloppuisin.

– Päiväkoti on iso, mutta se ei tunnu suu­relta, sillä kak­si­toista ryh­määmme jaet­tiin pie­nem­piin solui­hin. Meillä on neljä solua, joista jokai­nen tun­tuu omalta, pie­neltä päi­vä­ko­dilta, Reetta Nurkkala kertoo.

Kaikissa soluissa toi­mii kolme koti­pe­sää, joissa toi­minta tapah­tuu ja jotka ovat tii­viissä yhteis­työssä keskenään.

Lapset tottuneita vuorohoitoon

Vuoropäiväkoti on tar­vit­taessa aina auki. Vuorohoitoa tar­vit­se­vien las­ten hoi­toa­jat vaih­te­le­vat paljon.

Ensimmäinen lapsi voi tulla aamulla nel­jän jäl­keen ja vii­mei­nen olla yli kym­me­neen saakka illalla. Yhdestä nel­jään lasta tar­vit­see muu­ta­man ker­ran vii­kossa yöhoi­toa, ja he tule­vat päi­vä­ko­dille kello 17:n ja 20:n välillä. Aamupalan jäl­keen he siir­ty­vät aamu­ryh­mään ja jat­ka­vat sii­hen saakka, kun­nes huol­taja hakee hei­dät iltapäivällä.

Yöhoitoon jää­vät lap­set ovat yleensä tot­tu­neita vuo­ro­hoi­toon ja nuk­ku­mi­seen päi­vä­ko­dissa. Iltasadun ja musii­kin kuun­te­lun jäl­keen uni tulee yleensä aika nopeasti.

– Vanhemmat työs­ken­te­le­vät ter­vey­den­huol­lossa, teol­li­suu­dessa ja kau­pan alalla. Vuoroja on hyvin monen­lai­sia sekä opet­ta­jilla että hoi­ta­jilla. Tulen töi­hin vaih­te­le­vasti kello vii­den ja 14:n välillä, Huusko mainitsee.

Yövuoroja teke­vät vain las­ten­hoi­ta­jat. Varhaiskasvatuksen sosio­nomi ja ‑opet­taja teke­vät päivä- ja ilta-aikaan ole­via vuo­roja vuo­rol­laan myös viikonloppuisin.

Huoltajat ilmoit­ta­vat sun­nun­tai­hin men­nessä las­tensa seu­raa­van vii­kon hoi­don tarpeen.

–Toiminnan suun­nit­telu pit­källä täh­täyk­sellä voi olla vähän haas­ta­vaa, mutta olemme jous­ta­via ja pys­tymme ins­pi­roi­tu­maan het­kessä ja teke­mään eri­lai­sia asioita. Tavoitteemme on saada lap­sille ehyt var­hais­kas­va­tus­päivä riip­pu­matta siitä, mihin aikaan lapsi tulee hoi­toon. Ja että hän saa kaik­kia niitä var­hais­kas­va­tuk­sen sisäl­tö­alueita, mitä on päi­vä­lap­sil­la­kin, Nurkkala kertoo.

Useammassa ryhmässä päivän aikana

Uutta on myös se, että uuden päi­vä­ko­din aloit­taessa toi­min­tansa lap­set jaet­tiin Tyrskyissä hoi­toai­ko­jen perus­teella ryhmiin.

– Ryhmä on sen päi­vän kiin­teä. Tätä olemme innois­samme olleet kokei­le­massa, ja se on läh­te­nyt tosi hyvin toi­mi­maan. Meillä ei enää ole perin­tei­siä kiin­teitä päi­vä­ko­ti­ryh­miä vaan aamu‑, päivä- ja ilta­ryhmä, joissa on hyvin vaih­te­leva määrä lap­sia, Riikka-Maria Huusko sanoo.

Katariina Hyyryläinen naut­tii kei­nun vauh­deista. Kuva: Nina Susi

Lapsilla on hoi­to­päi­vän aikana tie­tyt kave­rit ja tie­tyt aikui­set ympä­ril­lään, mikä rau­hoit­taa lap­sen päivää.

– Jos lapsi tulee hoi­toon aamulla kello 5.30, hän on aivan eri vai­heessa kello 13.00, kuin ilta­hoi­toon tuleva. Silloin aamulla tul­lut lapsi on jo läh­dössä kotiin. Vältämme näitä las­ten lyhyitä koh­taa­mi­sia tällä tavalla, selit­tää päi­vä­ko­din joh­taja Kirsti Jaakkola.

Samassa ryh­mässä on pal­jon samoja lap­sia, mutta koska vuo­ro­hoi­dossa ole­vat lap­set tule­vat hoi­toon van­hem­pien työ­ai­ko­jen mukaan, voi lapsi olla useam­massa ryh­mässä vii­kon aikana.

– Vuorohoidossa ole­vat lap­set ovat pie­nestä pitäen tot­tu­neet sii­hen ja he ovat hyvin jous­ta­via ja luot­ta­vat tosi pal­jon ympä­rillä ole­viin aikui­siin ja kave­rei­hin. Paras kaveri voi olla toi­sessa koti­pe­sässä, mutta pyrimme aikui­sina ja kas­vat­ta­jina edis­tä­mään kave­ri­suh­teita ja raken­ta­maan niitä. Pienryhmätilanteissa voimme kehot­taa kave­ruk­sia leik­ki­mään kes­ke­nään, Reetta Nurkkala kertoo.

Valtakunnallisen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man mukaan toi­minta on lap­si­läh­töistä ja ideat toi­min­taan nouse­vat lap­sen mie­len­kiin­non koh­teista ja arjen kokemuksista.

– Havainnoimme las­ten leik­kejä ja toi­min­taa sekä kyse­lemme lap­silta ideoita. Huomioimme toi­min­nassa tie­tysti myös las­ten hen­ki­lö­koh­tai­set var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­mat ja nii­hin ase­te­tut tavoitteet.

Mahdollisuuksia monipuoliseen toimintaan

Tyrskyt ehti­vät leik­kiä vielä vapaata leik­kiä ennen ilta­pa­laa, joka tar­jo­taan kello 19.30. Tänä iltana kukaan lap­sista ei jää yöhoi­toon. Heidän hoi­to­päi­vänsä on alka­nut kello 10.30:n ja 14:n välillä ja ensim­mäi­set lap­set hae­taan kotiin päi­väl­li­sen jäl­keen, vii­mei­set kym­me­nen jälkeen.

Lapsi voi olla useammassa ryhmässä viikon aikana.

Lapset ehti­vät olla het­ken ais­ti­huo­neessa Huuskon kanssa.

Aistihuoneen suun­nit­teli päi­vä­ko­din kalus­taja ja sitä voi käyt­tää pien­ryh­mä­ti­lana monipuolisesti.

– Päiväkodin kalus­ta­mi­sesta jär­jes­tet­tiin kään­tei­nen kil­pai­lu­tus työn­te­ki­jöi­den toi­veet huo­mioi­den. Kalustuksen suun­nit­te­lija ehdotti ais­ti­huo­netta. Siellä voi kuun­nella eri­lai­sia ääniä, löhötä lat­tialla tyy­ny­jen päällä, kat­soa kau­kai­suu­teen pei­lin kautta tai vain rau­hoit­tua ja hil­jen­tyä, Kirsti Jaakkola kertoo.

Aistihuone on koettu hyväksi satu­hie­ron­nassa ja ren­tou­tu­mis­het­kissä valoi­neen ja rau­hoit­ta­vine ääni­neen ja lap­set läh­te­vät sinne mielellään.

Janni Johansson, Elmiina Puhakka ja Sofia Juopperi leik­ki­vät ais­ti­huo­neessa yhdessä Riikka-Maria Huuskon kanssa. Kuva: Nina Susi

Pajarinrannan vers­taan höy­lä­pen­kit on mitoi­tettu päi­vä­koti-ikäi­sille. Siellä las­ten kehi­tys­taso ja tai­dot huo­mioon ottaen lap­set voi­vat kokeilla puu­töitä ja mui­ta­kin käden­tai­toja. Vasaroiden, ruu­vi­meis­se­lei­den ja sahan lisäksi vers­taasta löy­tyy myös maa­laus­tar­vik­keita, isoja pii­rus­tusa­lus­toja ja mikroskooppi.

Iltapalan lap­set syö­vät ruo­ka­sa­lissa, joka on avara ja valoisa tila.

Päivisin ruo­ka­sa­lissa syö­vät kaikki isot lap­set sekä pie­nim­mistä lap­sista isoim­mat. Ruoka val­mis­te­taan omassa keittiössä.

– Ruokailu on por­ras­tettu niin, että ensim­mäi­set lap­set mene­vät syö­mään puoli yhdel­tä­toista ja vii­mei­set puo­len päi­vän aikaan, ker­too Nurkkala.

Kevään koit­taessa päi­vä­ko­din laaja viher­piha pää­see oikeuk­siinsa. Erikoisuutena pihalla on iso met­sän­pohja- eli kuntta-alue, jonka on todettu vai­kut­ta­van las­ten ter­vey­teen myönteisesti.

– Se tar­joaa jat­kossa hyviä mah­dol­li­suuk­sia las­ten leik­kei­hin. Siinä tulee kas­va­maan mus­tik­kaa ja puo­luk­kaa, Riikka-Maria Huusko kertoo.

Viherpihan kau­nis­ta­mi­seksi on pää­tetty hank­kia lap­sille suun­nat­tua, peda­go­gi­sia oival­luk­sia sisäl­tä­vää tai­detta. Juuri päät­ty­neen tai­tei­li­ja­haun perus­teella vali­tut teok­set pyri­tään toteut­ta­maan syys­kuun lop­puun mennessä.

Suomen suurin hirsipäiväkoti

Pajarinrannan päi­vä­koti on yksi Kemin kau­pun­gin tär­keim­mistä var­hais­kas­va­tus­pal­ve­lu­jen inves­toin­neista pit­kiin aikoi­hin. Suomen suu­rin hir­si­päi­vä­koti avat­tiin viime vuo­den marraskuussa.
Rakennusratkaisuissa kuten sisus­tuk­ses­sa­kin suuri paino on vih­reillä arvoilla, eko­lo­gi­suu­della ja vastuullisuudella.
Suuria kii­tok­sen aiheita ovat olleet hir­si­ra­ken­tei­den lisäksi hyvä ilman­vaihto, ava­ruus, valoi­suus, sel­keys ja samassa tasossa toimiminen.
Päiväkodin eri­koi­suu­tena on päi­vä­koti-ikäi­sille lap­sille suun­ni­teltu ruo­kala, lii­kun­ta­sali ja vers­tas sekä moni­muo­toi­nen viherpiha.

Riitta Ahonen