Lauluntekijät Sanna Korkee ja Suvi Nygård kehittivät menetelmän, joka vahvistaa vaikeita aikoja läpi eläneitä.

 

Ilo tulee taloon, ilo tulee taloon, lau­laa Sanna ­Kor­keen kau­nis ääni nau­halla. Laulu on yksin­huol­ta­jien voi­ma­laulu. Se kuvaa arkea yhden aikui­sen per­heessä, jossa meno muis­tut­taa välillä sir­kusta ja jak­sa­mi­nen on kovilla. Lau­lussa äiti havah­tuu ker­ran, että meillä nau­re­taan taas, vai­kei­den aiko­jen jäl­keen. Ilo tulee taloon.

Lau­lun teki työ­pari Sanna Kor­kee ja Suvi Nygård, ja se ker­too yksin­huol­ta­jien arjesta. Se syn­tyi, kun nai­set kut­sui­vat Pien­per­heyh­dis­tyk­sen (PPY) jäse­niä ker­to­maan arjes­taan ja sen onnen het­kistä. Pien­per­heyh­dis­tys on yksin­huol­ta­jia tukeva yhdis­tys.

Tapaa­mi­sen jäl­keen he teki­vät tari­noista yksin­huol­ta­jille oman voi­ma­lau­lun.

Parasta tera­piaa ikinä, kom­men­toi yksi ryh­mään kuu­lu­nut äiti, kun hän sai kuulla lau­lun.

Voi­ma­laulu on Kor­keen ja Nygår­din kehit­tämä voi­maan­nut­ta­van lau­lun metodi. Sen tar­koi­tus on tuoda esiin vai­kei­den­kin tilan­tei­den kes­keltä voi­maa anta­via asioita.

Kor­kee on toi­mit­taja ja lau­lun­te­kijä, joka sanoit­taa muun muassa Milana Misicille. Nygård on sanoit­taja ja sosio­nomi (AMK), jolla on vuo­sien työ­ko­ke­mus muun muassa var­hais­kas­va­tuk­sesta ja las­ten­suo­je­lusta.

Nai­set tutus­tui­vat musii­kin­te­ki­jöille tar­koi­te­tussa tii­mi­val­men­nuk­sen kou­lu­tuk­sessa viime vuonna. Lop­pu­työk­seen he kehit­ti­vät Voi­ma­lau­lut-mene­tel­män.

Kummallekin puhtia antaa halu auttaa ihmisiä.

– Siksi alun perin opis­ke­lin sosi­aa­lia­lal­le­kin. Vähi­tel­len se halu tar­ken­tui haluksi tsem­pata ihmi­siä eteen­päin. Huo­ma­sin itse äitiys­lo­milla, miten pieni ele tai kom­mentti vie­raal­ta­kin ihmi­seltä toi hyvän mie­len. Se siir­tyi lap­siin eli hyvä välit­tyi eteen­päin, Nygård ker­too.

– Mui­den kivat sanat vah­vis­ti­vat ja antoi­vat voi­mia, hän muis­te­lee kotiäi­ti­vuo­si­aan.

Samaa tapah­tuu artis­teille, kun he saa­vat lau­let­ta­vaksi kap­pa­leen, joka ker­too hei­dän elä­mäs­tään, nai­set ker­to­vat. Kum­mal­la­kin on siitä sama koke­mus.

Usein bii­sejä teh­dään artis­teille hei­dän omasta elä­mäs­tään ja hei­dän toi­vei­densa mukaan. Artisti ker­too hänelle itsel­leen tär­keistä asioista teks­tin teki­jälle.

– Kun ker­ran tein eräälle artis­tille teks­tin, nos­tin siinä esiin toi­von näkö­kul­man ja myön­tei­sen otteen. Hän sanoi, että voi hitsi, kaik­kien pitäisi saada kokea tämä. Ymmär­sin, että täl­lai­sessa on hir­veä voima. Ihmi­nen tulee kuul­luksi, ja sit­ten pake­toin ne asiat bii­siksi. Siitä lähti itä­mään voi­ma­lau­lun idea, Suvi Nygård ker­too.

Sanna Kor­kee nyö­kyt­te­lee vie­ressä.

– Kun radiosta kuu­lee lau­lun, voi tun­tua, että tuo on ihan kuin mun elä­mästä. Entä jos se oikeasti onkin mun elä­mästä? Miten voi­maut­ta­valta se tun­tui­si­kaan. Tätä poh­dimme, kun aloimme kehit­tää Voi­ma­lau­lut-mene­tel­mää.

Tilaisuus nollata raskaat vuodet

Nai­set halusi­vat tehdä ensim­mäi­sen voi­ma­lau­lun per­heille. He ava­si­vat tie­to­ko­neen ja löy­si­vät yksin­huol­ta­jien yhdis­tyk­sen PPY:n. Aja­tus yksin­huol­ta­jien voi­ma­lau­lusta sai siellä innos­tu­neen vas­taan­o­ton. Yhdis­tys täyt­tää tänä vuonna 50 vuotta. Se jul­kai­see juh­lan kun­niaksi Kor­keen ja Nygår­din teke­män yksin­huol­ta­jien voi­ma­lau­lun.

Hel­sin­ki­läi­nen Merja Fle­ming oli yksi PPY:n voi­ma­lau­lu­ryh­mään osal­lis­tu­nut äiti. Hänellä oli uus­per­hees­sään enim­mil­lään kuusi lasta. Eron jäl­keen hän pyö­ritti yksin kol­men pie­nen lap­sen arkea. Nyt kotona asuu vielä 15-vuo­tias kuo­pus.

– Elämä oli sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua pit­kään. Piti saada puet­tua ja vie­tyä päi­vä­ko­tiin kolme lasta. Itse ehdin juuri ja juuri käydä aamulla ves­sassa. Välillä tuli itku ja epä­toivo, että tämä on niin vää­rin. Mie­tin, miten minä jak­san. Ham­masta pur­ren menin eteen­päin, hän muis­te­lee.

En ehti­nyt käsi­tellä niitä tun­teita ja aja­tuk­sia sil­loin, Fle­ming sanoo. Arjesta piti vain sel­vitä. Voi­ma­lau­lu­ryh­mässä hän kuuli mui­den äitien muis­toja ja tari­noita.

Voimalaulu ei ole kiusallisella tavalla yksityinen.

– Huo­ma­sin, että ai niin, muis­tan saman. Sil­loin ne tun­teet tuli­vat esiin. Yksi­näi­syyttä, ris­ti­rii­taa yksi­näi­syy­dessä ja kii­tol­li­suutta siitä, että minä olen se, joka saa elää arkea las­ten kanssa. Muis­tin, miltä tun­tui, kun pieni lapsi istuu syliin ja ren­tou­tuu siinä.

Kor­kee ja Nygård poi­mi­vat tal­teen äitien miet­teitä. He makus­te­li­vat het­ken tari­noita. Niistä alkoi nousta esiin hyviä, voi­maa anta­via muis­toja ja tun­teita. Niin syn­tyi­vät sanat Ilo tulee taloon ‑lau­luun.

– Kun kuu­lin lau­lun ensin, ajat­te­lin että wau! Tajusin, että minulla on nyt tilai­suus nol­lata ne 20–30 vuotta, joita en ole ehti­nyt käsi­tellä. Laulu aut­taa käy­mään läpi van­hoja asioita, joille ei ollut aikaa sil­loin. Niitä voin ottaa vas­taan lau­lun avulla pala­sina, ei hyö­ky­aal­tona.

Voi­ma­laulu on ääni­tetty stu­diossa, ja sitä voi tällä haa­vaa kuun­nella Spo­ti­fystä. Fle­ming lait­taa sen soi­maan, kun hän tar­vit­see vir­taa.

– Saan akun taas ladat­tua. Lau­lun kuun­telu on kuin itse­te­ra­piaa.

Uusia näkökulmia kriisivaiheen jälkeen

Voi­ma­lau­lut-mene­tel­mää ei ole tar­koi­tettu krii­sia­vuksi vaan vai­hee­seen, jossa ker­ro­taan sel­viy­ty­mis­ta­ri­noita, Sanna Kor­kee sanoo.

– Se ei ole krii­si­te­ra­piaa. Jos ihmi­sellä on akuutti kriisi, se on toi­sen alan ammat­ti­lais­ten asia. Voi­ma­laulu aut­taa, kun on jäl­ki­kä­teen val­mis käsit­te­le­mään asioita ja hake­maan uusia näkö­kul­mia. Se on sii­hen vai­hee­seen voi­maut­tava ja vah­vis­tava mene­telmä, Nygård tar­ken­taa.

Jo kun ryh­mää kut­su­taan yhteen, osal­lis­tu­jat alka­vat muis­tella koke­miensa asioi­den hyviä puo­lia. Ryh­mä­ta­paa­mi­sessa sit­ten he jaka­vat omia muis­toja ja aja­tuk­sia. Ihmi­set halua­vat puhua koke­muk­sis­taan, voi­ma­lau­lun teki­jät usko­vat. Moni haluaa jakaa hyviä muis­toja ja onnis­tu­mi­sia sekä kei­noja, jotka aut­toi­vat heitä.

Jos­kus ihmi­nen voi jun­nata kiel­tei­sissä asioissa ja muis­taa vain ras­kaat puo­let. Mui­den ker­to­muk­set tuo­vat pin­taan iloa ja onnis­tu­mi­sia, jotka oli­vat jää­neet ikä­vien muis­to­jen var­joon.

– Me kai­ve­taan esiin myön­tei­syys ja valoisa puoli, joka on voi­nut jäädä tie­toi­suu­den alem­mille tasoille. Kun ryh­mässä tulee mie­leen, että ai niin, oli­han tässä sekin hyvä puoli.

– Kai­kille asioille ei voi tehdä mitään, mutta aina voi nähdä asioista toi­sen puo­len. On ihana nähdä, kun myön­tei­nen lumi­pallo läh­tee pyö­ri­mään, Sanna Kor­kee kuvaa.

Haluaisin tehdä voimalaulun omaishoitajille.

Kor­kee ja Nygård poi­mi­vat voi­ma­lau­luun pääl­lim­mäi­seksi ilon ja hyvät asiat. Ryhmä saa lopulta lah­jaksi ammat­ti­lais­ten teke­män lau­lun itses­tään. Tar­koi­tus on, että laulu antaa pal­jon myös muille, jotka ovat käy­neet elä­mäs­sään läpi saman.

– Voi­ma­laulu ei ole kiusal­li­sella tavalla yksi­tyi­nen. Puramme ryh­män ker­to­mia asioita ja muok­kaamme teks­tin, joka kos­ket­taa myös muita. Niin laulu ei jää vain sisä­pii­rin vit­siksi tai jutuksi.

Nai­set ovat teh­neet tähän men­nessä kaksi voi­ma­lau­lua. Eräs työyh­teisö halusi itsel­leen voi­ma­lau­lun tyky-tee­maksi.

– Yksin­huol­ta­jien voi­ma­laulu on meille pilotti. Haluamme tes­tata mene­tel­mää ja oppia siitä lisää itse­kin. Teemme tätä tosis­saan ja kun­nolla, sillä meillä on aika isot­kin tavoit­teet, Sanna Kor­kee pal­jas­taa.

He sano­vat, että Voi­ma­lau­lut-mene­telmä sopii elä­män­vai­hei­siin, jotka yhdis­tä­vät monia ihmi­siä. Apu­ra­han tur­vin he teke­vät seu­raa­vaksi lau­lun vapaa­eh­tois­työtä teke­ville PPY:n tuki­mum­moille ja ‑ukeille. Tulossa on myös laulu itsel­li­sille nai­sille, jotka hank­ki­vat lap­sen yksin luo­vut­ta­jan sukuso­lu­jen avulla.

– Haluai­sin tehdä voi­ma­lau­lun myös omais­hoi­ta­jille. He teke­vät ras­kasta työtä suu­rella sydä­mellä. He ansait­si­si­vat tämän kyllä, Suvi Nygård miet­tii.

– Samoin haluai­sin voi­ma­lau­lun odot­ta­ville äideille. Ne tun­teet, joita siinä vai­heessa tuleva äiti käy läpi, unoh­tu­vat pian lap­sen syn­nyt­tyä. Entä van­git, jotka ovat pää­se­mässä vapau­teen. Tai aivoin­fark­tin saa­neet, jotka ovat ope­tel­leet taas puhu­maan.

Jaana Lai­ti­nen

Ilo tulee taloon

säv. Sanna Kor­kee
san. Suvi Nygård ja Sanna Kor­kee

Mä osaan lei­poa vie­mä­rin avata
Ihan kai­kesta sel­viy­dyn sisulla

Oon ainut aikui­nen tän seka­jouk­ku­een
Me ei mah­duta mihin­kään loke­roon

Jos­kus tun­tuu et joka päivä tapah­tuu
vii­den elo­ku­van ver­ran
Ja sit on het­kii, näitä het­kii

Kun sä piir­rät meille veneen
ja sydä­miä repa­lei­seen pur­jee­seen
ilo tulee taloon
Kun sä tah­dot tulla syliin
kie­dot kädet kau­laan väsy­neen
ilo tulee taloon

Oon saa­nut val­voa, vat­voa huo­lia
seu­rata kun pie­net kas­vaa vauh­dilla

Jos­kus tun­tuu et meil on ollut draa­maa
vii­den elo­ku­van ver­ran
Ja sit on het­kii, näitä het­kii

Kun sä piir­rät meille veneen…

Me ollaan niitä jotka yhä uskoo ihmei­siin
ihan pie­niin onnen het­kiin arki­päi­väi­siin
Sii­hen kun sä piir­rät meille veneen
kie­dot kädet kau­laan väsy­neen
Ilo tulee taloon

Ilo tulee taloon ‑lau­lun voi kuun­nella You­tu­bessa.