Suostumukseen perustuva huostaanotto on suomalaisen lastensuojelun erityispiirre. Tampereen yliopiston hanke tutki suostumukseen ja vastustamiseen liittyviä teemoja.

 

 

 

Suos¬≠tu¬≠mus ja tah¬≠don¬≠vas¬≠tai¬≠suus las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun p√§√§¬≠t√∂k¬≠sen¬≠teossa ‚ÄĎhank¬≠keen tavoit¬≠teena oli l√∂y¬≠t√§√§ suun¬≠ta¬≠vii¬≠voja sille, kuinka hyvi√§ ja oikeu¬≠den¬≠mu¬≠kai¬≠sia p√§√§¬≠t√∂k¬≠si√§ voi tehd√§ vai¬≠keis¬≠sa¬≠kin asioissa.

Suomalainen yhteis¬≠kunta on teh¬≠nyt kan¬≠sain¬≠v√§¬≠li¬≠sesti poik¬≠keuk¬≠sel¬≠li¬≠sen p√§√§¬≠t√∂k¬≠sen, ett√§ yksi¬≠l√∂lle mer¬≠kit¬≠t√§¬≠vi√§ huos¬≠taan¬≠ot¬≠to¬≠p√§√§¬≠t√∂k¬≠si√§ teh¬≠d√§√§n eri tavalla riip¬≠puen siit√§, suos¬≠tu¬≠vatko asian¬≠osai¬≠set vai ei. Siksi aihetta oli t√§r¬≠ke√§√§ tut¬≠kia, hank¬≠keen vas¬≠tuul¬≠li¬≠nen tut¬≠kija Tarja P√∂s√∂ sanoo.

Projektissa oli mukana yhteensä seit­se­män tut­ki­jaa sosi­aa­li­työn, oikeus­tie­teen, vies­tin­nän ja his­to­rian aloilta.

Tutkimusta teh­tiin yhteis­työssä kol­men suo­ma­lai­sen kun­nan kanssa.

‚Äď Kuntien toi¬≠veita yhdis¬≠tet¬≠tiin muu¬≠hun tut¬≠ki¬≠mus¬≠kiin¬≠nos¬≠tuk¬≠seen hank¬≠keen alku¬≠vai¬≠heessa. Kolmesta kun¬≠nasta ker√§t¬≠ty√§ empii¬≠rist√§ aineis¬≠toa tut¬≠kit¬≠tiin laa¬≠dul¬≠li¬≠sin mene¬≠tel¬≠min, P√∂s√∂ kertoo.

Erilaisia näkemyksiä

Aineisto sisälsi muun muassa asia­kir­joja, haas­tat­te­luja sekä mate­ri­aa­lia kuu­le­mis­ti­lai­suuk­sista. Lisäksi hank­kee­seen kuu­lui ryh­mä­kes­kus­te­luja koke­mus­asian­tun­ti­joi­den kes­ken. Keskusteluihin osal­lis­tui van­hem­pia, joi­den lapsi oli ollut otet­tuna huos­taan ja nuo­ria, jotka oli­vat itse käy­neet läpi huos­taan­o­ton. Suostumuksesta ja vas­tus­ta­mi­sesta kes­kus­tel­tiin ylei­sellä tasolla.

Kyseiset asian­osais­nä­ke­myk­set koros­ti­vat riit­tä­vän tie­don tar­vetta. Tukihenkilöiden ja ver­tais­tuen mer­ki­tys koet­tiin suu­reksi. Lisäksi krii­sin ja sii­hen liit­ty­vien tun­ne­reak­tioi­den huo­mioo­not­ta­mista toivottiin.

Kun puhut­tiin sosi­aa­li­työn­te­ki­jään liit­ty­vistä odo­tuk­sista, van­hem­pien ja nuor­ten näke­myk­set ero­si­vat huo­mat­ta­vasti toisistaan.

‚Äď Vanhemmat puhui¬≠vat sen puo¬≠lesta, ett√§ p√§√§¬≠t√∂k¬≠sen¬≠teon on oltava objek¬≠tii¬≠vista. Silloin hal¬≠linto-oikeus voi olla toi¬≠vo¬≠tun et√§i¬≠nen taho sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§√§n ver¬≠rat¬≠tuna, Tarja P√∂s√∂ kertoo.

Nuorten ryh¬≠miss√§ objek¬≠tii¬≠vi¬≠suus ei sen sijaan koros¬≠tu¬≠nut lain¬≠kaan. Heille oli t√§r¬≠ke√§√§, ett√§ p√§√§¬≠t√∂k¬≠sen¬≠te¬≠kij√§ oli tuttu.

Suostumusta tutkittu vähän

Suomessa las­ten­suo­je­lua on tut­kittu oikeu­del­li­sesta näkö­kul­masta hyvin vähän. Sen vuoksi hank­kee­seen pyy­det­tiin mukaan sosi­aa­lioi­keu­del­li­siin kysy­myk­siin eri­kois­tu­nut tut­kija Raija Huhtanen. Oikeudelliseen tar­kas­te­luun sisäl­tyi asia­kir­jo­jen lisäksi perin­teistä oikeu­del­lista aineistoa.

‚Äď Lastensuojelulaissa ei puhuta suos¬≠tu¬≠mi¬≠sesta vaan vas¬≠tus¬≠ta¬≠mi¬≠sesta. Lain edess√§ kyse on siit√§, kuka voi vas¬≠tus¬≠taa tai olla vas¬≠tus¬≠ta¬≠matta, Huhtanen sanoo.

Monet vanhemmat ymmärtävät huostaanoton tarpeen, mutta sydän ei anna lupaa suostumukselle.

Huostaanottoa voi vas¬≠tus¬≠taa huol¬≠taja tai 12 vuotta t√§yt¬≠t√§¬≠nyt lapsi. Suostuminen on kui¬≠ten¬≠kin yleist√§ Suomessa. Noin 74 pro¬≠sent¬≠tia huos¬≠taa¬≠no¬≠toista perus¬≠tuu suos¬≠tu¬≠muk¬≠seen. Loput 26 on tah¬≠don¬≠vas¬≠tai¬≠sia. Vuosittaisia eroja ei juuri ole.

Huostaanotolla on kiin­teä suhde perus- ja ihmi­soi­keuk­siin. Oikeuden ajat­telu on, että näitä oikeuk­sia voi rajoit­taa vain tie­tyin edellytyksin.

‚Äď Vanhemman ja lap¬≠sen suhde kuu¬≠luu perhe-el√§¬≠m√§n suo¬≠jan pii¬≠riin, ja kun sii¬≠hen puu¬≠tu¬≠taan, rajoi¬≠te¬≠taan van¬≠hem¬≠man oikeuk¬≠sia aina. Lapsen koh¬≠dalla asia on tapaus¬≠koh¬≠tai¬≠sempi. Ik√§ ja huos¬≠taan¬≠o¬≠ton syy vai¬≠kut¬≠ta¬≠vat oikeuk¬≠sien rajaa¬≠mi¬≠seen, Huhtanen kertoo.

Suostumusta on aiem­min tut­kittu Suomessa lähinnä ter­vey­den­huol­lon puo­lella, jossa on luotu käsite tie­toon perus­tu­vasta suos­tu­muk­sesta. Huhtasen mukaan malli vai­kut­taisi ole­van sovel­let­ta­vissa myös sosiaalityöhön.

‚Äď Vapaaehtoisuus on yksi p√§te¬≠v√§n suos¬≠tu¬≠muk¬≠sen edel¬≠ly¬≠tyk¬≠sist√§. P√§√§t√∂kseen ei saa liit¬≠ty√§ uhkaa tai pakot¬≠ta¬≠mista, h√§n sanoo.

My√∂s tie¬≠don¬≠saanti tulee tur¬≠vata. Pienelt√§ lap¬≠selta puut¬≠tuu t√§h√§n tar¬≠vit¬≠tava kom¬≠pe¬≠tenssi, ja siksi mie¬≠li¬≠pi¬≠teen ilmai¬≠suun vaa¬≠di¬≠taan kah¬≠den¬≠toista vuo¬≠den ik√§. Laissa ei kui¬≠ten¬≠kaan ole m√§√§¬≠ri¬≠telty, mitk√§ muut yksi¬≠l√∂n omi¬≠nai¬≠suu¬≠det voi¬≠vat rajoit¬≠taa ymm√§r¬≠ryst√§. T√§llaisia voi¬≠vat Raija Huhtasen mukaan olla esi¬≠mer¬≠kiksi vakava sai¬≠raus tai vamma.

Epätasa-arvoinen viestintäsuhde

Institutionaalista vuo­ro­vai­ku­tusta hank­keessa tar­kas­teli vies­tin­nän tut­kija Tuula-Riitta Välikoski. Tavoitteena oli tar­kas­tella kuu­le­mis­ti­lan­teita pikem­min­kin vies­tin­tänä kuin sosiaalityönä.

‚Äď Suostumusta l√§hes¬≠tyt¬≠tiin sosio¬≠kult¬≠tuu¬≠ri¬≠sella n√§ke¬≠myk¬≠sell√§. Tutkijana olin kiin¬≠nos¬≠tu¬≠nut siit√§, mil¬≠lai¬≠sia todel¬≠li¬≠suuk¬≠sia samassa vies¬≠tin¬≠t√§¬≠ti¬≠lan¬≠teessa ole¬≠vat hen¬≠ki¬≠l√∂t loi¬≠vat, ja mil¬≠lai¬≠sia mer¬≠ki¬≠tyk¬≠si√§ asioille annet¬≠tiin, V√§likoski kertoo.

Hän tutki kuut­ta­toista kuu­le­mis­ti­lai­suutta, joista nel­jä­toista päät­tyi suos­tu­muk­seen. Tutkimuksessa nämä tilai­suu­det kes­ti­vät 20 minuu­tista puo­leen­toista tun­tiin. Siinä ajassa tapah­tui isoja asioita. Kysymys suos­tu­muk­sesta lei­jui ilmassa, vaikka siitä puhut­tiin ääneen vasta aivan lopussa.

Vaikka tilai­suuk­sille ei ole ase­tettu sää­dös­poh­jaista mene­tel­mää, nii­den raa­mit oli­vat käy­tän­nössä hyvin saman­lai­set eri kunnissa.

‚Äď K√§yt√§nn√∂ss√§ tilai¬≠suuk¬≠sissa lue¬≠taan, kuun¬≠nel¬≠laan ja kes¬≠kus¬≠tel¬≠laan yhdess√§. Tilanne p√§√§t¬≠tyy ruk¬≠sien lait¬≠ta¬≠mi¬≠seen, V√§likoski kertaa.

Tilaisuuksissa on sekä for­maa­leja että epä­vi­ral­li­sia piirteitä.

‚Äď Kyseess√§ on √§√§rim¬≠m√§i¬≠sen er√§¬≠tasa-arvoi¬≠nen vies¬≠tin¬≠t√§¬≠suhde. Toisella puo¬≠lella vai¬≠kut¬≠taa ins¬≠ti¬≠tuu¬≠tio, toi¬≠sella puo¬≠lella yksil√∂ ja h√§nen kai¬≠kista hen¬≠ki¬≠l√∂¬≠koh¬≠tai¬≠sim¬≠mat asiansa.

Monet van­hem­mat ymmär­tä­vät huos­taan­o­ton tar­peen, mutta sydän ei anna lupaa suos­tu­muk­selle. Vanhempi voi myös pelätä, mitä lapsi ajat­te­lee vuo­sien päästä kuul­les­saan van­hem­man anta­masta suostumuksesta.

‚Äď Rationaalisuus ja emo¬≠tio¬≠naa¬≠li¬≠suus kul¬≠ke¬≠vat tilai¬≠suuk¬≠sissa k√§si k√§dess√§. Kuultavan emoo¬≠tioi¬≠den ja ammat¬≠ti¬≠lais¬≠ten kovan asian¬≠tun¬≠ti¬≠juu¬≠den v√§lill√§ tasa¬≠pai¬≠not¬≠te¬≠lee sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n¬≠te¬≠kij√§, V√§likoski sanoo.

Sosiaalityöntekijät lisä­si­vät tasa-arvoi­suutta fasi­li­toi­malla kes­kus­te­lua, tuke­malla kuul­ta­vaa ja jaka­malla yhtei­siä havain­toja. Luottamus vaa­tii lähelle tule­mista, ja asym­met­ri­sesta vies­tin­tä­suh­teesta löy­tyi­kin pal­jon lähei­sen vies­tin­tä­suh­teen piirteitä.

‚Äď Kun ollaan l√§hell√§, voi¬≠daan tulla joh¬≠da¬≠tel¬≠luksi. T√§llaista ei kui¬≠ten¬≠kaan tapah¬≠tu¬≠nut aineis¬≠tos¬≠samme, ja my√∂s vas¬≠tus¬≠tus oli mah¬≠dol¬≠lista ilmaista kas¬≠vo¬≠jaan menet¬≠t√§¬≠m√§tt√§, V√§likoski sanoo ja jatkaa:

‚Äď Tutkimuksellisesti p√§√§¬≠simme todis¬≠ta¬≠maan, mitk√§ osiot p√§√§¬≠t√∂k¬≠sen¬≠teossa toi¬≠mi¬≠vat. Meid√§n aineis¬≠tos¬≠samme sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§t onnis¬≠tui¬≠vat luo¬≠maan ilma¬≠pii¬≠rin, joka var¬≠misti kuul¬≠ta¬≠van osallistumisen.

Suostumus voi kertoa onnistumisesta

Suostumuksen ja vas­tus­tuk­sen raja on häi­lyvä ja moni­mut­kai­nen asia. Jo sen ääneen sano­mi­nen on iso tut­ki­mus­tu­los, hank­keessa sosi­aa­li­työn käy­tän­töjä tar­kas­tel­lut tut­kija Johanna Korpinen kertoo.

Sosiaalityöntekijä tasapainottelee kuultavan emootioiden ja ammattilaisten kovan asiantuntijuuden välillä.

Tyypillisesti huos­taan­ot­toa val­mis­tel­lessa asiak­kuus on kes­tä­nyt jo pit­kään. Vaikka juri­dis­ten seik­ko­jen voisi kuvi­tella koros­tu­van pää­tök­sen­teossa, todel­li­suu­dessa suh­de­pai­not­tei­nen työs­ken­tely koros­tui enemmän.

‚Äď Sosiaality√∂ntekij√§mme puhui¬≠vat pal¬≠jon yhteis¬≠ty√∂st√§ ja yhtei¬≠sym¬≠m√§r¬≠ryk¬≠sen l√∂y¬≠t√§¬≠mi¬≠sest√§. On t√§r¬≠ke√§ osata puhua aiheesta ja olla l√§hei¬≠sess√§ kon¬≠tak¬≠tissa, Korpinen sanoo.

Puhetta tulisi olla eri­tyi­sesti lap­sen ja van­hem­man kanssa, mutta myös kol­le­go­jen ja yhteis­työ­kump­pa­nei­den kanssa näke­myk­siä vaihtaen.

Suostumus voi jos­sain tapauk­sissa ker­toa onnis­tu­neesta yhteis­työ­suh­teesta, mutta ei aina. Oikeusturvan kan­nalta on tär­keää, että saa myös vastustaa.

‚Äď Voi olla hyv√§ asia vas¬≠tus¬≠taa. Joissain tilan¬≠teissa asian¬≠osai¬≠sella ei esi¬≠mer¬≠kiksi ole riit¬≠t√§¬≠v√§√§ ymm√§r¬≠ryst√§ siit√§, mist√§ huos¬≠taa¬≠no¬≠tossa on kysy¬≠mys, Korpinen kertoo.

Syksyll√§ 2017 alka¬≠nut Suostumus ja tah¬≠don¬≠vas¬≠tai¬≠suus las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun p√§√§¬≠t√∂k¬≠sen¬≠teossa: sosio¬≠le¬≠gaa¬≠li¬≠nen tar¬≠kas¬≠telu ‚ÄĎhanke p√§√§t¬≠tyi viime vuo¬≠den¬≠vaih¬≠teessa. Hanketta rahoitti Suomen Akatemia. Hankkeen tulok¬≠set on jul¬≠kaistu artik¬≠ke¬≠li¬≠muo¬≠dossa. Tuloksia on jo v√§li¬≠tetty hank¬≠keen sidos¬≠ryh¬≠mille, ja yhteen¬≠veto niist√§ on suunnitteilla.

Ella Rantanen