Vaikka elän sujuvasti digimaailmassa, oli lapsuuteni analoginen. Kuulun siis mikrosukupolvi xenniaaleihin, eli 1977–1983 syntyneisiin, jotka vielä soittivat kavereille lankapuhelimella ja kantoivat kännykän sijaan mukanaan Gameboyta tai Walkmaneja.

 

 

Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro

Me muis­tamme, mil­laista oli, kun kave­rei­den kuu­lu­mi­sia ei seu­rattu Snapcatista tai Instagramista, mutta nyt olemme niistä yhtä riip­pu­vai­sia kuin Z‑sukupolvi, joka syn­tyi kän­nykkä kou­rassa. Olemme mur­ros­vai­heen kasvatteja.

Koko työ­uramme sijoit­tuu inter­net-aikaan, ja vaikka pänt­tä­simme opin­noissa Manuel Castellsimme, arvos­tamme silti edel­leen vah­vasti kas­vok­kai­sia kohtaamisia.

Sosiaalialan kor­kea­kou­lu­tet­tuna pyö­ri­tämme suu­ria ver­kos­toja asiak­kaan hyväksi, mutta omaa osaa­mis­tamme ja uraamme kehit­tä­vät ver­kos­tot saat­ta­vat olla täy­sin retu­pe­rällä, toi­sin kuin aloilla, joissa menes­ty­mi­nen riip­puu näky­vyy­destä oikeilla somekanavilla.

Verkostoissa on mah­dol­lista, paitsi kehit­tää omaa työ­mark­kina-ase­maa, myös vai­kut­taa koko­nais­val­tai­sesti yhteis­kun­taan sekä pai­kal­li­sella että glo­baa­lilla tasolla. Verkostot yhdis­tä­vät eri­lai­sia ihmi­siä eri­lai­sista taus­toista ja anta­vat alus­tan toi­mia kohti yhteistä pää­mää­rää. Ja ver­kos­toissa toi­mi­mi­nen on nyt hel­pom­paa kuin kos­kaan – kii­tos kehit­ty­nei­den kom­mu­ni­kaa­tio- ja informaatioteknologioiden.

Ennen koro­naa ver­kos­toi­duimme pal­jon kas­vo­tus­ten tapah­tu­missa, työ­pai­koilla, yhdis­tys­ten toi­min­noissa ja harrastuksissa.

Harva kui­ten­kaan sosiaali­alalla heitti nopean mes­suilla käy­dyn kes­kus­te­lun jäl­keen ver­kos­toi­tu­mis­kut­sulla LinkedInissa tai osal­lis­tui Twitterissä kes­kus­te­lui­hin pää­mää­rä­tie­toi­sesti muu­tos mie­lessä tai kurk­kasi snap­pi­kar­talta, onko loma­koh­teessa edes etäi­siä tuttuja.

Eristäytymisen myötä digi­taa­lis­ten alus­to­jen mer­ki­tys kas­voi monen elä­mässä, ja tai­tomme toi­mia diginä ovat paremmat.

Koska ver­kos­toissa on voi­maa, on nyt aika koota poru­kat yhteen livenä, etänä ja hybri­disti ja toi­mia yhteis­ten tavoit­tei­den eteen. Nyt jos kos­kaan pys­tymme siihen.

Verkostoajattelua voi asia­kas­työn lisäksi ulot­taa myös oman uran ja sosiaali­alan vai­kut­ta­mi­sen kentälle.

Kaisa Yliruokanen