Verkostotyö edistää ihmisten yhteisiä tavoitteita.

 

 

Verkos­toilla tar­koi­te­taan ihmis­ten ja orga­ni­saa­tioi­den väli­siä yhteyk­siä. Verkostomenetelmillä voi val­jas­taa täl­lai­set yhtey­det ja resurs­sit yhteis­ten tavoit­tei­den edistämiseen.

Suhteiden vah­vuus ja sitou­tu­mi­sen aste vaih­te­lee ver­kos­to­ko­ko­nai­suuk­sissa. Tiiviin sidok­sen etuna on luot­ta­mus, mutta uutta tie­toa ne saat­ta­vat tar­jota niu­kasti. Siksi myös hei­kom­pia ja kau­kai­sem­pia suh­teita tarvitaan.

Onnistumisen kan­nalta on tär­keää, että yhtei­set tavoit­teet ovat kirk­kaina ver­kos­ton jäsen­ten tie­dossa. Kannattaa sanoit­taa sitä, miksi ver­kosto on ole­massa ja mitä tar­peita sillä on.

Erilaisten työs­ken­te­ly­me­ne­tel­mien yhdis­tely mah­dol­lis­taa sen, että jokai­sen ääni pää­see kuuluviin.

Hyvä joh­ta­mi­nen ja fasi­li­tointi takaa­vat sen, että ver­kos­ton toi­min­taa seu­ra­taan, doku­men­toi­daan ja kehi­te­tään paremmaksi.

Tavoitteena läheisverkkojen aktivoiminen

Eräs ver­kos­to­työn sovel­lus­kohde on las­ten­suo­je­lun läheis­neu­von­pito. Menetelmän tar­koi­tuk­sena on akti­voida asiak­kaan läheis­ver­kos­toja, ja sitä voi hyö­dyn­tää las­ten­suo­je­lu­pro­ses­sin jokai­sessa vaiheessa.

Menetelmän juu­ret ovat Uudessa-Seelannissa, jossa se kehi­tet­tiin 1980-luvulla.

Tässä mene­tel­mässä neu­von­pi­don kool­le­kut­suja on puo­lu­ee­ton maal­likko tai ammat­ti­lai­nen, joka kut­suu yhtei­siin kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­siin sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ja asiak­kaan. Läheisneuvonpitoon kuu­luu kolme vai­hetta: val­mis­telu, var­si­nai­nen läheis­neu­von­pito ja seuranta.

Miltä vaikuttaa?

AIKUMETOD-hank­keen työ­pa­ketti tut­kii maa­han­muut­ta­ja­työn ver­kos­to­me­ne­tel­mien vai­kut­ta­vuutta. 

 Alkuvuodesta start­tasi AIKUMETOD-hanke, joka kerää uutta tut­ki­mus­tie­toa aikuis­so­si­aa­li­työn mene­tel­mien vai­kut­ta­vuu­desta. Hanke sai kak­si­vuo­ti­sen sosi­aa­li­työn tut­ki­mus­ra­hoi­tuk­sen sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riöltä.  

Hankkeen on ideoi­nut sosi­aa­li­työn pro­fes­sori Aila-Leena Matthies Kokkolan yli­opis­to­kes­kus Chydeniuksesta. Yliopistonlehtori Kati Turtiainen vas­taa hank­keessa maa­han­muut­ta­ja­työn ver­kos­to­työn työ­pa­ke­tista, jossa tut­ki­jana toi­mii toh­to­ri­kou­lu­tet­tava Kaarina Päivinen.  

Turtiaisen ja Päivisen työ­pa­ke­tin kes­kiössä ovat maa­han­muut­ta­ja­työn ver­kos­to­me­ne­tel­mät. Tavoitteena on tuot­taa tut­kit­tua tie­toa nii­den vai­kut­ta­vuu­desta.  

– Meidän tut­ki­muk­semme kes­kit­tyy eri­tyi­sesti jul­ki­sen ja kol­man­nen sek­to­rin väli­seen yhteis­työ­hön, Päivinen ker­too.  

Muissa työ­pa­ke­teissa tut­ki­taan aikuis­so­si­aa­li­työn voi­ma­va­ra­läh­töistä asia­kas­pro­ses­sia, talous­so­si­aa­li­työtä sekä yhtei­söl­listä luon­to­läh­töistä työtä. 

Hankkeen tulok­sia jul­kais­taan ensi vuo­den lopussa tie­teel­li­sissä artik­ke­leissa. AIKUMETOD on samalla osana tut­ki­joi­den omia väi­tös­kir­joja. 

KAIMER-teoria käyttöön

Hankkeen työ­tapa perus­tuu KAIMeR-teo­ri­aan, jonka pyr­ki­myk­senä on laa­jen­taa näyt­töön perus­tu­vaa ajat­te­lua sosi­aa­li­työssä. KAIMeR-tut­ki­mus pai­kan­taa tie­tyn toi­men­pi­teen ja tar­kas­te­lee sen kon­teks­tia sekä hen­ki­löitä, jotka kon­teks­tissa toi­mi­vat. Nimi koos­tuu ruot­sin kie­len sanoista kon­texts, aktö­rer, insat­ser, meka­nis­mer ja results. 

– Sitten tut­ki­taan, mikä meka­nismi kysei­sessä inter­ven­tiossa saa aikaan vai­ku­tuk­sia, Turtiainen ker­too.  

Kaksikon työ­pa­ketti perus­tuu laa­jaan tausta-aineis­toon, johon kuu­luu osana Päivisen pro gradu ‑tut­kielma. Hän tutki gra­dus­saan kol­man­nen sek­to­rin vai­kut­ta­vuutta maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten ihmis­ten osal­li­suu­den edis­tä­mi­sessä.  

Sen lisäksi aineis­toon kuu­luu THL:n perus­ta­man AVAIN-mit­ta­rin tuot­tama tieto. Sosiaalityön digi­taa­li­siin jär­jes­tel­miin upo­te­tun AVAIN-mit­ta­rin avulla voi arvioida asia­kas­työn tulok­sia. 

– Gradun ja klii­ni­sen kir­jausai­neis­ton lisäksi haas­tat­te­len maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia sosi­aa­li­työn asiak­kaita sekä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä ja kol­man­nen sek­to­rin toi­mi­joita, Päivinen ker­too. 

Luottamusta tarvitaan

Kati Turtiainen ker­too, että kotou­tu­mi­seen vai­kut­taa vah­vasti viran­omais­ten ja maa­han­muut­ta­jien väli­nen luot­ta­mus.  

– Toimivan viran­omais­toi­min­nan lisäksi tar­vi­taan kui­ten­kin kol­man­nen sek­to­rin tar­joa­mia yhtei­söjä.  

Kiinnittyminen eri­lai­siin jo ole­massa ole­viin tai uusiin yhtei­söi­hin mah­dol­lis­taa monen­lai­sia hyvin­voin­nin ele­ment­tejä. Yhteisöt raken­ta­vat tur­val­li­suu­den ja kuu­lu­mi­sen tun­netta. Samalla ne tuot­ta­vat tie­toa ja pal­ve­luita.  

– Ajatuksena on, että viran­omais­ten rin­nalla toi­mii yksi­tyi­siä toi­mi­joita, yksit­täi­siä kan­sa­lai­sia ja ryh­miä. Viranomaisiin ei kiin­ni­tytä, vaan he mah­dol­lis­ta­vat yhtei­sö­jen löy­ty­mi­sen, Turtiainen sanoo 

Turtiaisen ja Päivisen mukaan kol­mas sek­tori tulee­kin nähdä todel­li­sena toi­mi­jana viran­omais­ten rin­nalla. Silloin viran­omais­tieto, kol­man­nen sek­to­rin tuot­tama tieto sekä asiak­kaan oma tieto ovat kaikki samalla vii­valla.  

Tutkimuksen eri­tyis­piirre on, että kol­matta sek­to­ria tar­kas­tel­laan myös pal­ve­lun­tuot­ta­jana.  

– Kolmas sek­tori toi­mii nyky­ään kävi­jöi­densä edun­val­vo­jan rin­nalla pal­ve­lun­tuot­ta­jana. Tästä näkö­kul­masta yhteis­työtä on tut­kittu vähän, Kaarina Päivinen sanoo. 

Vaikka AIKUMETOD-hank­keen tulok­set eivät ole vielä tie­dossa, kan­sain­vä­lis­ten sel­vi­tys­ten mukaan yhtei­sö­läh­töi­set mene­tel­mät ja ver­kos­to­työ paran­ta­vat maa­han­muut­taja-asiak­kaan sub­jek­tii­vi­sesti koet­tua hyvin­voin­tia. Työllistyminen nopeu­tuu ja jul­ki­sia pal­ve­luja tar­vi­taan vähem­män.  

Iso haaste ver­kos­to­me­ne­tel­mien hyö­dyn­tä­mi­sessä liit­tyy sosi­aa­li­työn resurs­sei­hin. Vaikka kotou­tu­mis­laki vel­voit­taa ver­kos­to­yh­teis­työ­hön, jää se käy­tän­nössä hel­posti muun viran­omais­työn jal­koi­hin.  

– Jos nämä mene­tel­mät val­ta­vir­tais­tu­vat, tar­vi­taan para­dig­maat­ti­nen muu­tos. Näen muu­tok­sen silti tär­keänä ja vält­tä­mät­tö­mänä, Kati Turtiainen sanoo.  

 

Ella Rantanen