Jäsen työskentelee kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. Hänen kysymyksensä koskee yön yli kestäviä retkiä, jonne työntekijät ja ryhmäkodin asukkaat osallistuvat yhdessä.

 

 

Työnan­ta­ja oli toden­nut, ettei työn­tek­i­jöille mak­se­ta yön osalta kor­vaus­ta, sil­lä matkalle mukaan läht­e­neet asukkaat eivät tarvitse yövalvon­taa.

Jäse­nen mielestä yöai­ka ei ole vapaa-aikaa, sil­lä työn­tek­i­jät ovat retken ajan asukkaiden käytet­tävis­sä. Jäsen halu­aa myös tietää, kuka on vas­tu­us­sa, jos asukkaalle sat­tuu yöl­lä jotain ja työn­tek­i­jät ovat toisaal­la viet­tämässä vapaa-aikaansa.

Jos työn­tek­i­jät yhdessä omais­ten kanssa arvioi­vat, että asi­akas­tur­val­lisu­us vaaran­tuu ilman yöaikaista valvon­taa, on työ­nan­ta­jan vas­tu­ul­la taval­la tai toisel­la jär­jestää tur­val­lisen palvelun edel­lyt­tämät henkilöstöresurssit. Ammat­tieet­tisen lau­takun­nan mukaan on vaikeaa kuvitel­la tilan­net­ta, jos­sa asukkaan tuen tarpeen ympärivuorokautisu­us rajoit­tuu vain koti­in, eikä retkelle osal­listues­sa avun ja tuen tarve ole enää jatku­vaa ja ympärivuorokautista.

Jatkos­sa retk­iä varten olisi hyvä laa­tia riskikar­toi­tus osana asi­akas­tur­val­lisu­u­den omavalvon­taa. Poti­las- ja asi­akas­tur­val­lisu­usstrate­gian mukaan työ­nan­ta­jan tehtävänä on määritel­lä tur­val­lisen palvelun edel­lyt­tämät resurssit ja varmis­taa niiden saatavu­us.

Henkilökun­nal­la on puolestaan sosi­aal­i­huolto­lain 48 §:n mukainen ilmoi­tusvelvol­lisu­us ”jos hän tehtävis­sään huo­maa tai saa tietoon­sa epäko­hdan tai ilmeisen epäko­hdan uhan asi­akkaan sosi­aal­i­huol­lon toteut­tamises­sa.”

Työn­tek­i­jän ammatill­i­nen vas­tuu ulot­tuu työte­htävi­in ja työa­jan ammatil­lisi­in tehtävi­in. Yövalvon­nan osalta vas­tuu on sil­lä, joka on nimet­ty yön vas­tu­uhenkilök­si. Muil­la paikalla oli­joil­la ei vapaa-aikanaan ole sen isom­paa vas­tu­u­ta kuin muil­lakaan ihmisil­lä hädän het­kel­lä.

Jos var­al­laoloon perus­tu­va yöaikainen valvon­ta on asi­akas­tur­val­lisu­u­den kannal­ta riit­tävä toimen­pide, on jonkun olta­va vas­tu­uhenkilönä ja saata­va siitä asian­mukainen kor­vaus.

Kehi­tys­vam­maisen ihmisen hyvään elämään ja asumiseen liit­tyy oleel­lis­es­ti liikku­mi­nen kodin ulkop­uolel­la. Ne tulee kuitenkin toteut­taa siten, ettei asi­akas­tur­val­lisu­us vaaran­nu.

Työ­nan­ta­ja ei voi laskea asi­akas­tur­val­lisu­ut­ta työn­tek­i­jöi­den vapaae­htoisu­u­den tai velvol­lisu­u­den­tun­non varaan. Toim­intat­a­paa, jos­sa työ­nan­ta­ja luot­taa siihen, että työn­tek­i­jät ovat asukkaiden käytet­tävis­sä myös vapaa-aikanaan, voidaan pitää työn­tek­i­jöi­den ammat­ti­eti­ikan sys­temaat­tise­na hyväk­sikäyt­tönä.

Ammat­tieet­tisen näkökul­man lisäk­si jäse­nen tilanteessa on myös muis­tet­ta­va, mitä työaikalain­säädän­nössä ja työe­htosopimuk­sis­sa san­o­taan työa­joista leireil­lä. Lähtöko­h­ta on, että työa­jat ja tarvit­ta­vat yövuorot on määriteltävä etukä­teen työvuoroluet­teloon. Mah­dol­liset kor­vauk­set yli- ja lisä­työstä voidaan mak­saa sen perus­teel­la.

Alpo Heikki­nen
eri­ty­isas­iantun­ti­ja, ammat­tieet­tisen lau­takun­nan sih­teeri
ammat­ti­jär­jestö Tal­en­tia