Jäsen työskentelee kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. Hänen kysymyksensä koskee yön yli kestäviä retkiä, jonne työntekijät ja ryhmäkodin asukkaat osallistuvat yhdessä.

 

 

Työnan­taja oli toden­nut, ettei työn­te­ki­jöille mak­seta yön osalta kor­vausta, sillä mat­kalle mukaan läh­te­neet asuk­kaat eivät tar­vitse yöval­von­taa.

Jäse­nen mie­lestä yöaika ei ole vapaa-aikaa, sillä työn­te­ki­jät ovat ret­ken ajan asuk­kai­den käy­tet­tä­vissä. Jäsen haluaa myös tie­tää, kuka on vas­tuussa, jos asuk­kaalle sat­tuu yöllä jotain ja työn­te­ki­jät ovat toi­saalla viet­tä­mässä vapaa-aikaansa.

Jos työn­te­ki­jät yhdessä omais­ten kanssa arvioi­vat, että asia­kas­tur­val­li­suus vaa­ran­tuu ilman yöai­kaista val­von­taa, on työ­nan­ta­jan vas­tuulla tavalla tai toi­sella jär­jes­tää tur­val­li­sen pal­ve­lun edel­lyt­tä­mät hen­ki­lös­tö­re­surs­sit. Ammat­tieet­ti­sen lau­ta­kun­nan mukaan on vai­keaa kuvi­tella tilan­netta, jossa asuk­kaan tuen tar­peen ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­suus rajoit­tuu vain kotiin, eikä ret­kelle osal­lis­tuessa avun ja tuen tarve ole enää jat­ku­vaa ja ympä­ri­vuo­ro­kau­tista.

Jat­kossa ret­kiä var­ten olisi hyvä laa­tia ris­ki­kar­toi­tus osana asia­kas­tur­val­li­suu­den oma­val­von­taa. Poti­las- ja asia­kas­tur­val­li­suus­stra­te­gian mukaan työ­nan­ta­jan teh­tä­vänä on mää­ri­tellä tur­val­li­sen pal­ve­lun edel­lyt­tä­mät resurs­sit ja var­mis­taa nii­den saa­ta­vuus.

Hen­ki­lö­kun­nalla on puo­les­taan sosi­aa­li­huol­to­lain 48 §:n mukai­nen ilmoi­tus­vel­vol­li­suus ”jos hän teh­tä­vis­sään huo­maa tai saa tie­toonsa epä­koh­dan tai ilmei­sen epä­koh­dan uhan asiak­kaan sosi­aa­li­huol­lon toteut­ta­mi­sessa.”

Työn­te­ki­jän amma­til­li­nen vas­tuu ulot­tuu työ­teh­tä­viin ja työ­ajan amma­til­li­siin teh­tä­viin. Yöval­von­nan osalta vas­tuu on sillä, joka on nimetty yön vas­tuu­hen­ki­löksi. Muilla pai­kalla oli­joilla ei vapaa-aika­naan ole sen isom­paa vas­tuuta kuin muil­la­kaan ihmi­sillä hädän het­kellä.

Jos varal­lao­loon perus­tuva yöai­kai­nen val­vonta on asia­kas­tur­val­li­suu­den kan­nalta riit­tävä toi­men­pide, on jon­kun oltava vas­tuu­hen­ki­lönä ja saa­tava siitä asian­mu­kai­nen kor­vaus.

Kehi­tys­vam­mai­sen ihmi­sen hyvään elä­mään ja asu­mi­seen liit­tyy oleel­li­sesti liik­ku­mi­nen kodin ulko­puo­lella. Ne tulee kui­ten­kin toteut­taa siten, ettei asia­kas­tur­val­li­suus vaa­rannu.

Työ­nan­taja ei voi las­kea asia­kas­tur­val­li­suutta työn­te­ki­jöi­den vapaa­eh­toi­suu­den tai vel­vol­li­suu­den­tun­non varaan. Toi­min­ta­ta­paa, jossa työ­nan­taja luot­taa sii­hen, että työn­te­ki­jät ovat asuk­kai­den käy­tet­tä­vissä myös vapaa-aika­naan, voi­daan pitää työn­te­ki­jöi­den ammat­tie­tii­kan sys­te­maat­ti­sena hyväk­si­käyt­tönä.

Ammat­tieet­ti­sen näkö­kul­man lisäksi jäse­nen tilan­teessa on myös muis­tet­tava, mitä työ­ai­ka­lain­sää­dän­nössä ja työ­eh­to­so­pi­muk­sissa sano­taan työ­ajoista lei­reillä. Läh­tö­kohta on, että työ­ajat ja tar­vit­ta­vat yövuo­rot on mää­ri­tel­tävä etu­kä­teen työ­vuo­ro­luet­te­loon. Mah­dol­li­set kor­vauk­set yli- ja lisä­työstä voi­daan mak­saa sen perus­teella.

Alpo Heik­ki­nen
eri­tyis­asian­tun­tija, ammat­tieet­ti­sen lau­ta­kun­nan sih­teeri
ammat­ti­jär­jestö Talen­tia