Työelämän epävarmuustekijät ruokkivat huolestuneisuutta, mutta mahdollistavat myös positiivisen muutoksen.

 

 

Heti alkuun huo­not uuti­set: epä­var­muu­den tun­teesta on mah­do­tonta päästä koko­naan eroon.

– Eikä pidä­kään, hymyi­lee val­men­nus­kes­kus Toisintekijät oy:n toi­mi­tus­joh­taja Mari Rosenlund. 

– Epävarmuus tekee meistä ihmi­siä, eikä kukaan ole kos­kaan täy­sin varma siitä, mitä huo­mi­nen tuo tul­les­saan. Se on koko elä­män juju.

Rosenlund on kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi (AMK), ja Toisintekijät oy:n asia­kas­työssä hän toi­mii työ­noh­jaa­jana, val­men­ta­jana ja kou­lut­ta­jana. Noin puo­let hänen omista asiak­kais­taan on sosiaali­alan toimijoita.

Epävarmuus tekee meistä ihmisiä.

Rosenlundin eri­koi­sa­laa on epä­var­muu­den sie­tä­mi­nen työ­elä­mässä, ja hän ker­too­kin seu­raa­vaksi hyvät uuti­set: epä­var­muu­den aikaan­saa­maa pahaa oloa on mah­dol­lista lievittää.

Tunteen aiheut­taja kan­nat­taa ensin tehdä itsel­leen tutuksi. Työelämän epä­var­muus­te­ki­jöitä voi­daan Rosenlundin mukaan jakaa ulkoi­siin ja sisäisiin.

– Ulkoisiin epä­var­muus­te­ki­jöi­hin kuu­luu hur­jan vilk­kaasti muut­tuva toi­min­taym­pä­ristö ja sen tuo­mat haas­teet, hän sanoo.

Siirtyminen hyvin­voin­tia­lueille poh­di­tut­taa eri­tyi­sesti sosi­aali- ja ter­vey­sa­lo­jen ammat­ti­lai­sia. Sen lisäksi koro­na­vuo­det ja Euroopan sota­ti­lanne hei­jas­tu­vat väki­sin­kin työelämään.

Isot ulkoi­set epä­var­muu­det vai­kut­ta­vat sisäi­siin epä­var­muus­te­ki­jöi­hin, jotka liit­ty­vät työyh­tei­sön ja asiak­kai­den tilanteisiin.

– Asiakkaiden haas­ta­vat tilan­teet saat­ta­vat iso­jen ulkois­ten muu­tos­ten myötä käydä yhä haas­ta­vam­miksi. Voi olla huolta, onko tar­peeksi työn­te­ki­jöitä tai vaa­din­taanko heiltä uuden­laista ammat­tio­saa­mista, Rosenlund luettelee.

Hän huo­maut­taa, että monet epä­var­muu­det eivät rajaudu vain työ­elä­mään, vaan läpi­leik­kaa­vat koko elä­mää. Epävarmuustekijöiden yti­meen aset­tu­vat minuu­teen ja ammatti-iden­ti­teet­tiin liit­ty­vät kysymykset.

Myös myönteisiä vaikutuksia

Epävarmuuden koke­mus on yksi­löl­li­nen, oli kon­teksti mikä tahansa.

– On hen­ki­lö­koh­taista, kuinka pal­jon kukin sie­tää epä­var­muutta ja toi­saalta var­muutta omasta työ­elä­mäs­tään, Rosenlund sanoo.

Ajattelu ja tun­teet mää­rit­te­le­vät sen, kuinka toi­mimme epä­var­muutta aiheut­ta­vassa tilan­teessa. Kiperässä tilan­teessa kan­nat­taa­kin pysäh­tyä tar­kas­te­le­maan omia tul­kin­to­jaan epä­var­muus­te­ki­jästä: onko kyseessä pel­käs­tään uhkaava asia, vai voi­siko tilan­tee­seen löy­tää myös posi­tii­vi­sen näkökannan?

Epävarmuus sanana herät­tää yleensä kiel­tei­siä mie­li­ku­via, mutta Rosenlund on koh­dan­nut ural­laan myös epä­var­mo­jen tilan­tei­den myön­tei­siä vaikutuksia.

– On ker­rottu, että tilanne lisää ihmis­ten yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­netta ja aut­taa löy­tä­mään uusia rat­kai­su­mal­leja sekä tar­kas­te­le­maan työtä uudesta näkökulmasta.

Toisaalta epä­var­man tilan­teen käsit­tely voi toi­mia mit­ta­rina siitä, kuinka hyvin voi luot­taa itsensä ja työyh­tei­sönsä pär­jää­mi­seen uudessa tilanteessa.

Palautumista kannattaa suunnitella

Työn epä­var­muus­te­ki­jät hei­jas­tu­vat työn­te­ki­jän hyvin­voin­tiin ensi­kä­dessä kuor­mi­tuk­sen näkö­kul­masta. Unen laatu, fyy­si­nen jak­sa­mi­nen ja kes­kit­ty­mis­kyky anta­vat vih­jeitä kuor­mi­tuk­sen tilasta.

– Omien rajo­jen vuo­ta­mi­nen ja kuor­mit­tu­mi­nen vai­kut­ta­vat myös muis­tiin, tie­don jäsen­tä­mi­seen ja tun­tei­den sää­te­lyyn, Rosenlund kertoo.

Työstä palau­tu­mi­nen kan­nat­taa hänen mukaansa suun­ni­tella ja aika­tau­lut­taa, koska se har­voin tapah­tuu vahin­gossa. Mikrotauot, kes­kus­te­lut kol­le­gan kanssa tai ulkoilu kes­ken päi­vän ovat hyviä tapoja yllä­pi­tää rutii­nia ja toi­saalta tie­toi­sesti poi­keta siitä.

– Lepo, ravinto ja liike ovat palau­tu­mi­sen fysio­lo­gi­nen perus­runko, mutta sen lisäksi on muita palau­tu­mis­ka­na­via, kuten luovuus.

Epävarmuuden kokeminen on yksilöllistä.

Puutarhan hoito ja nik­ka­rointi ovat esi­merk­kejä luo­vasta palaut­ta­vasta teke­mi­sestä. Liikunta voi olla oman olon mukaan joko matala- tai kor­kea­syk­keistä. Sosiaalinen palau­tuja naut­tii jouk­kue­la­jeista, mutta toi­si­naan yksi­no­lo­kin voi palaut­taa, eten­kin, jos työ itses­sään on sosiaalista.

Monelle luon­to­yh­teys on tär­keä palau­tu­mis­ka­nava. Älynystyröitä vaa­ti­vissa puu­hissa, esi­mer­kiksi sudo­ku­jen ja ris­ti­koi­den äärellä, aja­tuk­set saa pois työ­asioista, Rosenlund sanoo.

Käytäväkeskustelut kunniaan

Palautumisen ohella Rosenlund kehot­taa panos­ta­maan minä-tai­toi­hin, joilla tar­koi­te­taan hen­ki­lö­koh­tai­sia tai­toja oman itse­tun­te­muk­sen vahvistamiseksi.

– Taitoihin kuu­luu omien tun­tei­den tun­nis­ta­mi­nen ja hyväk­sy­mi­nen sekä se, että luo omaa tur­val­li­suutta tuke­via rutii­neja arkeen, Rosenlund kertoo.

Keinoihin lukeu­tuu myös ajan­sal­linta, kuten Toisintekijöissä sano­taan. Aikaa on Rosenlundin mukaan tär­keää sal­lia myös itsel­leen ja oman hyvin­voin­tinsa eteen.

– Sosiaalialan ammat­ti­lai­set ovat ihmis­suh­de­työn asian­tun­ti­joita. Välillä koh­taa­mi­nen oman itsensä ja kol­le­gan kanssa kui­ten­kin unoh­tuu, hän sanoo.

Minä-tai­to­jen lisäksi onkin tär­keää kurot­tau­tua itsensä ulko­puo­lelle ja käydä avointa dia­lo­gia työyhteisössä.

– Kuulluksi ja näh­dyksi tule­mi­nen on hir­veän tär­keää, mutta se on jää­nyt taka-alalle etä­työ­ajassa. Epävarmuutta kokies­samme menemme hel­posti aja­tus­maa­il­maan, että olemme yksin tilanteessa.

– Nyt tar­vi­taan taas epä­muo­dol­lista, van­haa kun­non käy­tä­vä­kes­kus­te­lua sekä ryh­mään kuu­lu­mi­sen tun­netta, Rosenlund sanoo.

Hänen mukaansa myös tie­don kerää­mi­nen epä­var­muutta aiheut­ta­vasta asiasta on hyvä sel­viy­ty­mis­keino, kun­han tie­toa etsii luo­tet­ta­vista lähteistä.

Kolikon toi­nen puoli on, että ei päästä itse­ään kuor­mit­tu­maan infor­maa­tio­tul­van alla.

– Välillä tekee hyvää sul­kea uutis­ka­na­vat koko­naan. Olla tässä ja nyt.

Harjoitus: Epävarmuuden vastakohta

Kirjoita pape­rille, mikä on omasta mie­les­täsi epä­var­muu­den tun­teen vas­ta­kohta. Onko se var­muus, luot­ta­mus, tur­val­li­suus, enna­koi­ta­vuus vai jokin muu?
Laadi sit­ten lista siitä, mil­lai­sissa het­kissä tun­net tätä epä­var­muu­den vas­ta­koh­taa. Millaisilla kon­kreet­ti­silla kei­noilla voi­sit vah­vis­taa tun­netta, ja mitä tar­vit­si­sit lisää elä­määsi, jotta tunne vahvistuisi?

Ella Rantanen