Järvenpään varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi tsemppaa henkilöstöä vasun läpi ja rentoutuu kuuntelemalla äänikirjoja työmatkoilla.

 

Päivä­työ vai yötyö? Varhaiskasvatus vai las­ten­suo­jelu? Miia Kemppi jou­tui poh­ti­maan sitä uransa alku­tai­pa­leella. Oli vuosi 2000, ja hänellä oli plak­ka­rissa sosio­no­min (AMK) pape­rit ja työ­ko­ke­musta sekä las­ten­suo­je­lusta että päi­vä­hoi­don puolelta.

Pienen lap­sen äidille pää­tös oli lopulta helppo: hän suun­tasi var­hais­kas­va­tuk­seen. Jatkuva opis­kelu vei hänet pian esi­mies­teh­tä­viin. Vuonna 2016 hän siir­tyi Järvenpäähän joh­ta­maan var­hais­kas­va­tusta. Nyt hänestä tun­tuu, että ura­va­linta osui oikeaan.

– Tykkään tästä alasta. Koko ajan tulee eteen uutta. Tylsää puur­ta­mista ei ole ollut kos­kaan. Varsinkin esi­mies­työssä jou­tuu koko ajan päi­vit­tä­mään osaamista.

Hiotaan timantti askel askeleelta

Kempin työssä käy nyt rytinä. Niin hän kuvaa monia muu­tok­sia, joita var­hais­kas­va­tuk­sessa on meneil­lään. Lakia uusi­taan, vasuja teh­dään ja uusia toi­min­ta­ta­poja sisäis­te­tään. Haastetta tuo myös sote.

– Puhumme Järvenpäässä uudesta kun­nasta. Mietimme, mitä meille jää, kun sote tulee. Ajattelemme, että meille jää vas­tuu kun­ta­lais­ten hyvin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mi­sestä. Pitää miet­tiä, miten se tehdään.

Kemppi on tsemp­paava pomo.

Mennään eteenpäin yhdessä askel askeleelta.

– Varhaiskasvatuksessa työym­pä­ristö muut­tuu ja työ­tyyli muut­tuu. Suurin muu­tos on se, että nyt läh­de­tään lap­sesta. Lapsen tar­peista, kiin­nos­tuk­sen koh­teista ja osal­li­suu­desta. Se on ihanaa.

Järvenpäässä koko hen­ki­löstö käy vasua var­ten kah­den vuo­den pro­ses­si­kou­lu­tuk­sen. Kemppi kai­vaa tie­to­ko­neel­taan esiin pie­niä videoita, joita kau­pun­gissa käy­te­tään vasun sisäis­tä­mi­seen. Työntekijät käy­vät toi­nen toi­si­aan haas­ta­tel­len läpi, mitä ovat vasun tavoit­teet sekä toi­min­ta­mal­lit ja mitä ter­mit tar­koit­ta­vat arjessa.

– Meillä vasua vie­dään läpi vähän eri lailla. Yksi esi­mies teki opin­näy­te­työ­nään pro­ses­sin, jossa kävimme kaikki vasun asiat läpi. Sitten vasu laa­dit­tiin eri yksi­köit­ten aja­tus­ten poh­jalta. Nyt sen käyt­töön­ot­toa käy­dään läpi työil­loissa ja tiimeissä.

Kemppi kuu­los­te­lee siellä tar­kalla kor­valla päi­vä­ko­tien tunnelmia.

– Vasusta ollaan innos­tu­neita. Jokainen voi alkaa tii­min ja yhtei­sön tuke­mana kehit­tää omaa toi­min­taansa. Mennään eteen­päin yhdessä askel aske­leelta, hio­taan siitä timantti, Kemppi kannustaa.

Muutos voi uuvut­taa, jos yrit­tää pitää kiinni van­hasta, hän sanoo. Aikansa elä­neistä työ­ta­voista pitää pääs­tää irti. Ennen las­ten ves­sassa käyn­nil­le­kin teh­tiin tavoit­teet, hän naurahtaa.

– Kaikki lap­set pan­tiin askar­te­le­maan ja sak­set kou­raan. Nyt aikui­nen tark­kai­lee lap­sia ja tart­tuu nii­hin asioi­hin, jotka lasta kiin­nos­ta­vat. Kannattaa aja­tella, mil­lai­sia nuo­ria aikui­sia vasu-lap­sista tulee. He ovat tot­tu­neet käyt­tä­mään omia vah­vuuk­si­aan, he uskal­ta­vat kokeilla ja onnis­tua. He ovat tot­tu­neet teke­mään asioita poru­kalla. Tämä antaa meille aikui­sille moti­vaa­tiota uudistua.

Hän toi­voo, ettei kukaan lan­nistu, jos tun­tuu, ettei jaksa tai ei enää osaa mitään.

– Näin suuri muu­tos raken­ne­taan pit­kän ajan kuluessa. Siihen tar­vi­taan koko työyh­tei­sön ja orga­ni­saa­tion tuki. Tarvitaan aikaa ja armol­li­suutta. Kun oman työn sisältö tulee kiin­nos­ta­vam­maksi, se lisää omaa­kin hyvinvointia.

Mistä löytää lastentarhanopettajia?

Lahtelainen Miia Kemppi tuli Järvenpäähän töi­hin Heinolasta. Myös siellä hän vas­tasi var­hais­kas­va­tuk­sesta. Järvenpäässä haas­teet ovat osin suu­rem­mat: kau­punki kas­vaa ja las­ten määrä lisääntyy.

– Täällä pal­ve­lu­jen pitää olla lähellä, sillä kai­killa per­heillä ei ole autoa. Lisäksi osa-aikais­ten määrä on yli nelin­ker­tais­tu­nut sen jäl­keen, kun 20 tun­nin var­hais­kas­va­tusoi­keus tuli lakiin. Samalla var­hais­kas­va­tuk­seen tulee entistä nuo­rem­pia lap­sia, eten­kin 2–4‑vuotiaita.

Etenkin esiopetuksen ammattilaisista on pulaa.

Järvenpää tar­joaa osa-aikai­sille kahta mal­lia: lapsi on päi­vä­ko­dissa 2,5 päi­vää vii­kossa tai 4 tun­tia joka arkipäivä.

– Meidän tavoit­teemme on, että lap­sista 65 pro­sent­tia saa var­hais­kas­va­tusta. Nyt näyt­tää siltä, että luku nousee sen yli vielä tänä vuonna. Meidän pitää aja­tella toi­min­nan logiikka uudel­leen, Kemppi miettii.

Se vaa­tii tilas­to­jen ja ennus­tei­den jat­ku­vaa seu­raa­mista. Kun saisi vielä päte­viä työn­te­ki­jöitä, Miia Kemppi huokaisee.

– Heinolassa tätä ongel­maa ei ollut. Kilpailemme Järvenpäässä työn­te­ki­jöistä pää­kau­pun­ki­seu­dun iso­jen kun­tien kanssa. Ne vetä­vät nuo­ret las­ten­tar­han­opet­ta­jat. Helsingin yli­opisto ei pysty kou­lut­ta­maan niin pal­jon, että meil­le­kin riittää.

Kempillä on aina haku päällä. Rekrytointeja pitää tehdä useita ker­toja vuo­dessa. Silti kaik­kiin paik­koi­hin ei saada päte­viä. Etenkin esio­pe­tuk­sen ammat­ti­lai­sista on pulaa.

Hän pel­kää, että tilanne vain pahe­nee, jos var­hais­kas­va­tuk­sen tie­kar­tassa esi­te­tyt kou­lu­tus­vaa­ti­muk­set jää­vät uuteen lakiin. Varhaiskasvatuslain uusin uudis­tus on tulossa voi­maan ensi elo­kuussa. Päiväkoteihin halu­taan enem­män yli­opis­to­kou­lu­tuk­sen saa­neita las­ten­tar­han­opet­ta­jia. Kemppiä suun­ni­telma arveluttaa.

– Koulutusmääriä pitäisi lisätä huo­mat­ta­vasti enem­män kuin ne 1 000 paik­kaa, joita tie­kar­tassa esi­te­tään. Lastentarhanopettajia myös siir­tyy eläk­keelle. Onkohan ne las­kel­mat rea­lis­ti­sia? Joudutaanko me täällä palk­kaa­maan las­ten­hoi­ta­jia eskariopeiksi?

Hän toi­voo malt­tia ammat­ti­lii­toilta ja päiväkodeilta.

– Jos menee rii­te­lyksi, se voi vai­kut­taa alan hou­kut­te­le­vuu­teen. Uskaltavako nuo­ret kou­lut­tau­tua sosio­no­miksi, kun työ­teh­tä­vät ja pal­kat ovat auki? Vääntö voi ohjata nuor­ten ammatinvalintaa.

Sinuhe ja Aarnio nollaavat pään

Kun työ vaa­tii pal­jon, vapaalla pitää tuu­let­taa päätä. Miia Kemppi ren­tou­tuu liik­ku­malla. Kun lap­set oli­vat pie­nem­piä, perhe ret­keili pal­jon. Nyt hän tekee pit­kiä lenk­kejä maastopyörällä.

– Pääsen ulkoi­lu­rei­teille suo­raan takaovelta.

Hän ajaa töi­hin omalla autolla. Työmatkat syö­vät enem­män aikaa kuin Heinolan vuo­sina. Kemppi keksi uuden tavan ren­tou­tua. Hän kuun­te­lee ääni­kir­joja, kun hän ajaa töistä kotiin. Matka vie ruuh­kan mukaan 45–60 minuuttia.

– Tulen kotiin vir­keäm­pänä kuin läh­din töistä. Kuuntelen 1–2 kir­jaa vii­kossa. Tykkään jän­nä­reistä, olen kuun­nel­lut Remekset ja Dan Brownit. Sinuhe Epyptiläinen oli aivan mah­tava. Niin pal­jon sävyjä, kau­nista tari­naa, ajat­to­muutta, ihmisyyttä.

– Kerran ajoin ris­teyk­sestä ohi, kun nau­raa räkä­tin Paasilinnan Onnelliselle mie­helle.

Kirjojen kuun­telu kou­kut­taa, hän varoit­taa. Tapa on tart­tu­nut myös avo­puo­li­soon, joka liik­kuu pal­jon autol­laan työssä. Nyt paris­kunta remon­toi kotia ääni­ro­maa­nien tahtiin.

– Kuuntelen par­hail­laan Keisari Aarniota. Siihen pitää oikein kes­kit­tyä. Joskus en oikein malta lopet­taa kuun­te­le­mista koto­na­kaan. Lapset eivät tykkää.

Jaana Laitinen

 

Kuka Mia Kemppi

  • 44-vuo­tias.
  • Asuu Lahdessa.
  • Neljän ylä­as­tei­käi­sen ja lukio­lai­sen äiti.
  • Koulutus päi­vä­hoi­taja, sosio­nomi (AMK), sosio­nomi (YAMK), joh­ta­mi­sen eri­koi­sam­mat­ti­tut­kinto, amma­til­li­sen opet­ta­jan tut­kinto, esimieskoulutuksia.
  • Uran alussa töissä päi­vä­ko­dissa ja las­ten­suo­je­lussa. Myrskylän päi­vä­hoi­don pääl­likkö 2001–2002, Hollolan per­he­päi­vä­hoi­don ohjaaja 2002–2011, Heinolan var­hais­kas­va­tus­joh­taja 2012–2016, Järvenpään var­hais­kas­va­tus­joh­taja 2016 lähtien.
  • Oli mukana vuo­sina 2011–2012 ­kah­dessa Kaste-hank­keessa, joissa kehi­tet­tiin lap­si­per­hei­den pal­ve­luja per­he­neu­vo­laan ja perhetyöhön.