Järvenpään varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi tsemppaa henkilöstöä vasun läpi ja rentoutuu kuuntelemalla äänikirjoja työmatkoilla.

 

Päivä­työ vai yötyö? Varhaiskas­va­tus vai las­ten­suo­jelu? Miia Kemp­pi jou­tui pohti­maan sitä uransa alku­taipaleel­la. Oli vuosi 2000, ja hänel­lä oli plakkaris­sa sosionomin (AMK) paper­it ja työkoke­mus­ta sekä las­ten­suo­jelus­ta että päivähoidon puolelta.

Pienen lapsen äidille päätös oli lop­ul­ta help­po: hän suun­tasi varhaiskas­vatuk­seen. Jatku­va opiskelu vei hänet pian esimi­este­htävi­in. Vuon­na 2016 hän siir­tyi Jär­ven­päähän johta­maan varhaiskas­va­tus­ta. Nyt hänestä tun­tuu, että uraval­in­ta osui oikeaan.

– Tykkään tästä alas­ta. Koko ajan tulee eteen uut­ta. Tyl­sää puur­tamista ei ole ollut koskaan. Varsinkin esimi­estyössä joutuu koko ajan päivit­tämään osaamista.

Hiotaan timantti askel askeleelta

Kempin työssä käy nyt ryt­inä. Niin hän kuvaa monia muu­tok­sia, joi­ta varhaiskas­vatuk­ses­sa on meneil­lään. Lakia uusi­taan, vasu­ja tehdään ja uusia toim­intat­apo­ja sisäis­tetään. Haastet­ta tuo myös sote.

– Puhumme Jär­ven­päässä uud­es­ta kun­nas­ta. Mietimme, mitä meille jää, kun sote tulee. Ajat­telemme, että meille jää vas­tuu kun­ta­lais­ten hyv­in­voin­nin ja ter­vey­den edis­tämis­es­tä. Pitää miet­tiä, miten se tehdään.

Kemp­pi on tsemp­paa­va pomo.

Mennään eteenpäin yhdessä askel askeleelta.

– Varhaiskas­vatuk­ses­sa työym­päristö muut­tuu ja työ­tyyli muut­tuu. Suurin muu­tos on se, että nyt lähde­tään laps­es­ta. Lapsen tarpeista, kiin­nos­tuk­sen kohteista ja osal­lisu­ud­es­ta. Se on ihanaa.

Jär­ven­päässä koko henkilöstö käy vasua varten kah­den vuo­den pros­es­sik­oulu­tuk­sen. Kemp­pi kaivaa tietokoneeltaan esi­in pieniä videoita, joi­ta kaupungis­sa käytetään vasun sisäistämiseen. Työn­tek­i­jät käyvät toinen toisi­aan haas­tatellen läpi, mitä ovat vasun tavoit­teet sekä toim­inta­mallit ja mitä ter­mit tarkoit­ta­vat arjes­sa.

– Meil­lä vasua viedään läpi vähän eri lail­la. Yksi esimies teki opin­näyte­työnään pros­essin, jos­sa kävimme kaik­ki vasun asi­at läpi. Sit­ten vasu laa­dit­ti­in eri yksiköit­ten aja­tusten poh­jal­ta. Nyt sen käyt­töönot­toa käy­dään läpi työil­lois­sa ja tiimeis­sä.

Kemp­pi kuu­lostelee siel­lä tarkalla kor­val­la päiväko­tien tun­nelmia.

– Vasus­ta ollaan innos­tunei­ta. Jokainen voi alkaa tiimin ja yhteisön tuke­m­ana kehit­tää omaa toim­intaansa. Men­nään eteen­päin yhdessä askel askeleelta, hio­taan siitä timant­ti, Kemp­pi kan­nus­taa.

Muu­tos voi uuvut­taa, jos yrit­tää pitää kiin­ni van­has­ta, hän sanoo. Aikansa elä­neistä työ­tavoista pitää päästää irti. Ennen las­ten ves­sas­sa käyn­nillekin tehti­in tavoit­teet, hän nau­rah­taa.

– Kaik­ki lapset pan­ti­in askartele­maan ja sak­set kouraan. Nyt aikuinen tarkkailee lap­sia ja tart­tuu niihin asioi­hin, jot­ka las­ta kiin­nos­ta­vat. Kan­nat­taa ajatel­la, mil­laisia nuo­ria aikuisia vasu-lap­sista tulee. He ovat tot­tuneet käyt­tämään omia vahvuuk­si­aan, he uskalta­vat kokeil­la ja onnis­tua. He ovat tot­tuneet tekemään asioi­ta porukalla. Tämä antaa meille aikuisille moti­vaa­tio­ta uud­is­tua.

Hän toivoo, ettei kukaan lan­nis­tu, jos tun­tuu, ettei jak­sa tai ei enää osaa mitään.

– Näin suuri muu­tos raken­netaan pitkän ajan kulues­sa. Siihen tarvi­taan koko työy­hteisön ja organ­isaa­tion tuki. Tarvi­taan aikaa ja armol­lisu­ut­ta. Kun oman työn sisältö tulee kiin­nos­tavam­mak­si, se lisää omaakin hyv­in­voin­tia.

Mistä löytää lastentarhanopettajia?

Lahte­lainen Miia Kemp­pi tuli Jär­ven­päähän töi­hin Heino­las­ta. Myös siel­lä hän vas­tasi varhaiskas­vatuk­ses­ta. Jär­ven­päässä haas­teet ovat osin suurem­mat: kaupun­ki kas­vaa ja las­ten määrä lisään­tyy.

– Tääl­lä palvelu­jen pitää olla lähel­lä, sil­lä kaikil­la per­heil­lä ei ole autoa. Lisäk­si osa-aikaisten määrä on yli nelink­er­tais­tunut sen jäl­keen, kun 20 tun­nin varhaiskas­va­tu­soikeus tuli laki­in. Samal­la varhaiskas­vatuk­seen tulee entistä nuorem­pia lap­sia, etenkin 2–4‑vuotiaita.

Etenkin esiopetuksen ammattilaisista on pulaa.

Jär­ven­pää tar­joaa osa-aikaisille kah­ta mallia: lap­si on päiväkodis­sa 2,5 päivää viikos­sa tai 4 tun­tia joka arkipäivä.

– Mei­dän tavoit­teemme on, että lap­sista 65 pros­ent­tia saa varhaiskas­va­tus­ta. Nyt näyt­tää siltä, että luku nousee sen yli vielä tänä vuon­na. Mei­dän pitää ajatel­la toimin­nan logi­ik­ka uudelleen, Kemp­pi miet­tii.

Se vaatii tilas­to­jen ja ennustei­den jatku­vaa seu­raamista. Kun saisi vielä päte­viä työn­tek­i­jöitä, Miia Kemp­pi huokaisee.

– Heino­las­sa tätä ongel­maa ei ollut. Kil­pailemme Jär­ven­päässä työn­tek­i­jöistä pääkaupunkiseudun iso­jen kun­tien kanssa. Ne vetävät nuoret las­ten­tarhanopet­ta­jat. Helsin­gin yliopis­to ei pysty koulut­ta­maan niin paljon, että meillekin riit­tää.

Kem­pil­lä on aina haku pääl­lä. Rekry­toin­te­ja pitää tehdä usei­ta ker­to­ja vuodessa. Silti kaikki­in paikkoi­hin ei saa­da päte­viä. Etenkin esiopetuk­sen ammat­ti­lai­sista on pulaa.

Hän pelkää, että tilanne vain pahe­nee, jos varhaiskas­vatuk­sen tiekar­tas­sa esite­tyt koulu­tus­vaa­timuk­set jäävät uuteen laki­in. Varhaiskas­va­tus­lain uusin uud­is­tus on tulos­sa voimaan ensi eloku­us­sa. Päiväkotei­hin halu­taan enem­män yliopis­tok­oulu­tuk­sen saanei­ta las­ten­tarhanopet­ta­jia. Kemp­piä suun­nitel­ma arve­lut­taa.

– Koulu­tus­määriä pitäisi lisätä huo­mat­tavasti enem­män kuin ne 1 000 paikkaa, joi­ta tiekar­tas­sa esitetään. Las­ten­tarhanopet­ta­jia myös siir­tyy eläk­keelle. Onko­han ne laskel­mat real­is­tisia? Joudu­taanko me tääl­lä palkkaa­maan las­ten­hoita­jia eskar­i­opeik­si?

Hän toivoo malt­tia ammat­tili­itoil­ta ja päiväkodeil­ta.

– Jos menee riite­lyk­si, se voi vaikut­taa alan houkut­tele­vu­u­teen. Uskaltavako nuoret koulut­tau­tua sosionomik­si, kun työte­htävät ja palkat ovat auki? Vään­tö voi ohja­ta nuorten ammat­in­val­in­taa.

Sinuhe ja Aarnio nollaavat pään

Kun työ vaatii paljon, vapaal­la pitää tuulet­taa päätä. Miia Kemp­pi rentoutuu liikku­mal­la. Kun lapset oli­vat pienem­piä, per­he retkeili paljon. Nyt hän tekee pitk­iä lenkke­jä maastopy­öräl­lä.

– Pääsen ulkoil­ure­it­eille suo­raan takaovelta.

Hän ajaa töi­hin oma­l­la autol­la. Työ­matkat syövät enem­män aikaa kuin Heinolan vuosi­na. Kemp­pi kek­si uuden tavan rentoutua. Hän kuun­telee äänikir­jo­ja, kun hän ajaa töistä koti­in. Mat­ka vie ruuhkan mukaan 45–60 min­u­ut­tia.

– Tulen koti­in virkeäm­pänä kuin lähdin töistä. Kuun­te­len 1–2 kir­jaa viikos­sa. Tykkään jän­näreistä, olen kuun­nel­lut Remek­set ja Dan Brownit. Sin­uhe Epyp­tiläi­nen oli aivan mah­ta­va. Niin paljon sävyjä, kau­nista tari­naa, ajat­to­muut­ta, ihmisyyt­tä.

– Ker­ran ajoin risteyk­ses­tä ohi, kun nau­raa räkätin Paasilin­nan Onnel­liselle miehelle.

Kir­jo­jen kuun­telu koukut­taa, hän varoit­taa. Tapa on tart­tunut myös avop­uolisoon, joka liikkuu paljon autol­laan työssä. Nyt pariskun­ta remon­toi kotia ääniro­maanien tahti­in.

– Kuun­te­len parhail­laan Keis­ari Aarnio­ta. Siihen pitää oikein keskit­tyä. Joskus en oikein mal­ta lopet­taa kuun­telemista koton­akaan. Lapset eivät tykkää.

Jaana Laiti­nen

 

Kuka Mia Kemppi

  • 44-vuo­tias.
  • Asuu Lahdessa.
  • Neljän yläasteikäisen ja luki­o­laisen äiti.
  • Koulu­tus päivähoita­ja, sosiono­mi (AMK), sosiono­mi (YAMK), johtamisen erikoisam­mat­ti­tutk­in­to, ammatil­lisen opet­ta­jan tutk­in­to, esimieskoulu­tuksia.
  • Uran alus­sa töis­sä päiväkodis­sa ja las­ten­suo­jelus­sa. Myrskylän päivähoidon pääl­likkö 2001–2002, Hol­lolan per­hep­äivähoidon ohjaa­ja 2002–2011, Heinolan varhaiskas­va­tusjo­hta­ja 2012–2016, Jär­ven­pään varhaiskas­va­tusjo­hta­ja 2016 läh­tien.
  • Oli mukana vuosi­na 2011–2012 ­kahdessa Kaste-han­kkeessa, jois­sa kehitet­ti­in lap­siper­hei­den palvelu­ja per­heneu­volaan ja per­hetyöhön.