Järvenpään varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi tsemppaa henkilöstöä vasun läpi ja rentoutuu kuuntelemalla äänikirjoja työmatkoilla.

 

Päivätyö vai yötyö? Varhais­kas­vatus vai lasten­suojelu? Miia Kemppi joutui pohtimaan sitä uransa alkutai­pa­leella. Oli vuosi 2000, ja hänellä oli plakka­rissa sosio­nomin (AMK) paperit ja työko­ke­musta sekä lasten­suo­je­lusta että päivä­hoidon puolelta.

Pienen lapsen äidille päätös oli lopulta helppo: hän suuntasi varhais­kas­va­tukseen. Jatkuva opiskelu vei hänet pian esimies­teh­täviin. Vuonna 2016 hän siirtyi Järven­päähän johtamaan varhais­kas­va­tusta. Nyt hänestä tuntuu, että urava­linta osui oikeaan.

– Tykkään tästä alasta. Koko ajan tulee eteen uutta. Tylsää puurta­mista ei ole ollut koskaan. Varsinkin esimies­työssä joutuu koko ajan päivit­tämään osaamista.

Hiotaan timantti askel askeleelta

Kempin työssä käy nyt rytinä. Niin hän kuvaa monia muutoksia, joita varhais­kas­va­tuk­sessa on meneillään. Lakia uusitaan, vasuja tehdään ja uusia toimin­ta­tapoja sisäis­tetään. Haastetta tuo myös sote.

– Puhumme Järven­päässä uudesta kunnasta. Mietimme, mitä meille jää, kun sote tulee. Ajatte­lemme, että meille jää vastuu kunta­laisten hyvin­voinnin ja terveyden edistä­mi­sestä. Pitää miettiä, miten se tehdään.

Kemppi on tsemp­paava pomo.

Mennään eteenpäin yhdessä askel askeleelta.

– Varhais­kas­va­tuk­sessa työym­pä­ristö muuttuu ja työtyyli muuttuu. Suurin muutos on se, että nyt lähdetään lapsesta. Lapsen tarpeista, kiinnos­tuksen kohteista ja osalli­suu­desta. Se on ihanaa.

Järven­päässä koko henki­löstö käy vasua varten kahden vuoden proses­si­kou­lu­tuksen. Kemppi kaivaa tieto­ko­neeltaan esiin pieniä videoita, joita kaupun­gissa käytetään vasun sisäis­tä­miseen. Työnte­kijät käyvät toinen toisiaan haasta­tellen läpi, mitä ovat vasun tavoitteet sekä toimin­ta­mallit ja mitä termit tarkoit­tavat arjessa.

– Meillä vasua viedään läpi vähän eri lailla. Yksi esimies teki opinnäy­te­työnään prosessin, jossa kävimme kaikki vasun asiat läpi. Sitten vasu laadittiin eri yksiköitten ajatusten pohjalta. Nyt sen käyttöön­ottoa käydään läpi työil­loissa ja tiimeissä.

Kemppi kuulos­telee siellä tarkalla korvalla päivä­kotien tunnelmia.

– Vasusta ollaan innos­tu­neita. Jokainen voi alkaa tiimin ja yhteisön tukemana kehittää omaa toimin­taansa. Mennään eteenpäin yhdessä askel askeleelta, hiotaan siitä timantti, Kemppi kannustaa.

Muutos voi uuvuttaa, jos yrittää pitää kiinni vanhasta, hän sanoo. Aikansa elä­neistä työta­voista pitää päästää irti. Ennen lasten vessassa käynnil­lekin tehtiin tavoitteet, hän naurahtaa.

– Kaikki lapset pantiin askar­te­lemaan ja sakset kouraan. Nyt aikuinen tarkkailee lapsia ja tarttuu niihin asioihin, jotka lasta kiinnos­tavat. Kannattaa ajatella, millaisia nuoria aikuisia vasu-lapsista tulee. He ovat tottuneet käyttämään omia vahvuuk­siaan, he uskal­tavat kokeilla ja onnistua. He ovat tottuneet tekemään asioita porukalla. Tämä antaa meille aikui­sille motivaa­tiota uudistua.

Hän toivoo, ettei kukaan lannistu, jos tuntuu, ettei jaksa tai ei enää osaa mitään.

– Näin suuri muutos raken­netaan pitkän ajan kuluessa. Siihen tarvitaan koko työyh­teisön ja organi­saation tuki. Tarvitaan aikaa ja armol­li­suutta. Kun oman työn sisältö tulee kiinnos­ta­vam­maksi, se lisää omaakin hyvin­vointia.

Mistä löytää lastentarhanopettajia?

Lahte­lainen Miia Kemppi tuli Järven­päähän töihin Heino­lasta. Myös siellä hän vastasi varhais­kas­va­tuk­sesta. Järven­päässä haasteet ovat osin suuremmat: kaupunki kasvaa ja lasten määrä lisääntyy.

– Täällä palve­lujen pitää olla lähellä, sillä kaikilla perheillä ei ole autoa. Lisäksi osa-aikaisten määrä on yli nelin­ker­tais­tunut sen jälkeen, kun 20 tunnin varhais­kas­va­tusoikeus tuli lakiin. Samalla varhais­kas­va­tukseen tulee entistä nuorempia lapsia, etenkin 2 – 4-vuotiaita.

Etenkin esiopetuksen ammattilaisista on pulaa.

Järvenpää tarjoaa osa-aikai­sille kahta mallia: lapsi on päivä­ko­dissa 2,5 päivää viikossa tai 4 tuntia joka arkipäivä.

– Meidän tavoit­teemme on, että lapsista 65 prosenttia saa varhais­kas­va­tusta. Nyt näyttää siltä, että luku nousee sen yli vielä tänä vuonna. Meidän pitää ajatella toiminnan logiikka uudelleen, Kemppi miettii.

Se vaatii tilas­tojen ja ennus­teiden jatkuvaa seuraa­mista. Kun saisi vielä päteviä työnte­ki­jöitä, Miia Kemppi huokaisee.

– Heino­lassa tätä ongelmaa ei ollut. Kilpai­lemme Järven­päässä työnte­ki­jöistä pääkau­pun­ki­seudun isojen kuntien kanssa. Ne vetävät nuoret lasten­tar­han­opet­tajat. Helsingin yliopisto ei pysty koulut­tamaan niin paljon, että meillekin riittää.

Kempillä on aina haku päällä. Rekry­tointeja pitää tehdä useita kertoja vuodessa. Silti kaikkiin paikkoihin ei saada päteviä. Etenkin esiope­tuksen ammat­ti­lai­sista on pulaa.

Hän pelkää, että tilanne vain pahenee, jos varhais­kas­va­tuksen tiekar­tassa esitetyt koulu­tus­vaa­ti­mukset jäävät uuteen lakiin. Varhais­kas­va­tuslain uusin uudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa. Päivä­ko­teihin halutaan enemmän yliopis­to­kou­lu­tuksen saaneita lasten­tar­han­opet­tajia. Kemppiä suunni­telma arveluttaa.

– Koulu­tus­määriä pitäisi lisätä huomat­ta­vasti enemmän kuin ne 1 000 paikkaa, joita tiekar­tassa esitetään. Lasten­tar­han­opet­tajia myös siirtyy eläkkeelle. Onkohan ne laskelmat realis­tisia? Joudu­taanko me täällä palkkaamaan lasten­hoi­tajia eskario­peiksi?

Hän toivoo malttia ammat­ti­lii­toilta ja päivä­ko­deilta.

– Jos menee riite­lyksi, se voi vaikuttaa alan houkut­te­le­vuuteen. Uskal­tavako nuoret koulut­tautua sosio­no­miksi, kun työteh­tävät ja palkat ovat auki? Vääntö voi ohjata nuorten ammatin­va­lintaa.

Sinuhe ja Aarnio nollaavat pään

Kun työ vaatii paljon, vapaalla pitää tuulettaa päätä. Miia Kemppi rentoutuu liikku­malla. Kun lapset olivat pienempiä, perhe retkeili paljon. Nyt hän tekee pitkiä lenkkejä maasto­pyö­rällä.

– Pääsen ulkoi­lu­rei­teille suoraan takao­velta.

Hän ajaa töihin omalla autolla. Työmatkat syövät enemmän aikaa kuin Heinolan vuosina. Kemppi keksi uuden tavan rentoutua. Hän kuuntelee äänikirjoja, kun hän ajaa töistä kotiin. Matka vie ruuhkan mukaan 45 – 60 minuuttia.

– Tulen kotiin virkeämpänä kuin lähdin töistä. Kuuntelen 1 – 2 kirjaa viikossa. Tykkään jännä­reistä, olen kuunnellut Remekset ja Dan Brownit. Sinuhe Epypti­läinen oli aivan mahtava. Niin paljon sävyjä, kaunista tarinaa, ajatto­muutta, ihmisyyttä.

– Kerran ajoin risteyk­sestä ohi, kun nauraa räkätin Paasi­linnan Onnel­li­selle miehelle.

Kirjojen kuuntelu koukuttaa, hän varoittaa. Tapa on tarttunut myös avopuo­lisoon, joka liikkuu paljon autollaan työssä. Nyt paris­kunta remontoi kotia ääniro­maanien tahtiin.

– Kuuntelen parhaillaan Keisari Aarniota. Siihen pitää oikein keskittyä. Joskus en oikein malta lopettaa kuunte­le­mista kotonakaan. Lapset eivät tykkää.

Jaana Laitinen

 

Kuka Mia Kemppi

  • 44-vuotias.
  • Asuu Lahdessa.
  • Neljän yläas­tei­käisen ja lukio­laisen äiti.
  • Koulutus päivä­hoitaja, sosionomi (AMK), sosionomi (YAMK), johta­misen erikoi­sam­mat­ti­tut­kinto, ammatil­lisen opettajan tutkinto, esimieskoulu­tuksia.
  • Uran alussa töissä päivä­ko­dissa ja lasten­suo­je­lussa. Myrskylän päivä­hoidon päällikkö 2001 – 2002, Hollolan perhe­päi­vä­hoidon ohjaaja 2002 – 2011, Heinolan varhais­kas­va­tus­johtaja 2012 – 2016, Järvenpään varhais­kas­va­tus­johtaja 2016 lähtien.
  • Oli mukana vuosina 2011 – 2012 ­kahdessa Kaste-hankkeessa, joissa kehitettiin lapsi­per­heiden palveluja perhe­neu­volaan ja perhe­työhön.