Ammattilaisten huoli laadukkaan varhaiskasvatuksen tilasta pitäisi ottaa tosissaan.

 

 

Suoma­lai­sen hyvin­voin­ti­val­tion asuk­kaan huono-osai­suu­den voi nähdä elin­ta­son, elä­män­laa­dun ja elä­män­ta­po­jen yhteen nivou­tu­neena, koh­ta­lok­kaana kent­tänä, jota mää­rää­vät talou­del­li­nen niuk­kuus, alhai­seksi ja mer­ki­tyk­set­tö­mäksi koettu yhteis­kun­nal­li­nen asema, rik­ko­nai­set arjen rutii­nit, elä­män­hal­lin­nan puute ja eri­lai­set riippuvuudet.

Huono-osai­suu­den on tut­ki­muk­sissa todettu voi­van periy­tyä yli­su­ku­pol­vi­sesti. Tämän jat­ku­mon kat­kai­sun kriit­ti­senä het­kenä näh­dään usein nuo­ren itse­näis­ty­mis­vaihe perus­kou­lun jäl­keen, jol­loin suunta tule­vai­suu­delle ja aikui­suu­delle asetetaan.

Merkittävänä huono-osai­suu­den ehkäi­syn ja tuen kan­nalta tulisi kui­ten­kin nähdä jo lap­sen var­hais­lap­suus sekä sen tukena toteu­tuva var­hais­kas­va­tus, joka on viime aikoina ollut kri­tii­kin ja kehi­tyk­sen kohteena.

Laadukas var­hais­kas­va­tus tut­ki­tusti vähen­tää köy­hyy­den ja huono-osai­suu­den vai­ku­tuk­sia las­ten elä­mässä vah­vis­ta­malla las­ten kog­ni­tii­vi­sia ja sosi­aa­li­sia tai­toja sekä mah­dol­lis­ta­malla van­hem­pien työs­sä­käyn­nin, joka osal­taan paran­taa per­hei­den elinoloja.

Miten tunnistetaan apua tarvitsevat ajoissa?

Monesti ensim­mäi­nen haaste on tun­nis­taa ikä­ryh­mästä ne lap­set, joita yli­su­ku­pol­vi­nen huono-osai­suus seu­raa. Toisista per­heistä tie­dämme jo val­miiksi näi­den mah­dol­li­set haas­teet, kun per­heellä on asiak­kuuk­sia sosi­aa­li­huol­lon kanssa ja tuki­pal­ve­lui­ta­kin jo usein käynnissä.

Mutta entä ne per­heet ja per­hei­den lap­set, joi­den haas­ta­vat tilan­teet eivät vält­tä­mättä näy heti pääl­le­päin tai aiem­paa tie­toa per­heen voin­nista ei ole?

"Ammattikoulupohjainen, tehdastyössä oleva aviomieheni saa palkkaa 600–900 € enemmän, kuin minä korkeakoulun käyneenä vakaopena. Hän ei ole vastuussa kuin koneesta ja sen tuottamasta sisällöstä. Ja sen sisällönkin voi aina heittää vaikka roskiin ja tehdä uuden jos ei onnistu. Hän ei ole vastuussa kenenkään maailman rakkaimmasta aarteesta, hänen kasvusta, oppimisesta ja kehityksestä, kuten me varhaiskasvattajat."

Duodecimin mukaan käy­tös­häi­riöi­den esiin­ty­vyys lap­silla ja nuo­rilla on noin viisi pro­sent­tia. Näitä voi olla vai­kea tun­nis­taa, kun esi­mer­kiksi tunne-elä­män häi­riöt suun­tau­tu­vat lap­seen sisään­päin. Sisäänpäin oirei­le­vien las­ten tuen tar­pei­siin ei kou­lussa vält­tä­mättä osata kiin­nit­tää huo­miota, jos lapsi käyt­täy­tyy kou­lussa hyvin mutta oireil­lee kotona.

Miten var­hais­kas­va­tuk­sessa tun­nis­te­taan nämä haas­tei­den kanssa pai­ni­vat lap­set ja per­heet riit­tä­vän ajoissa, jotta heitä voi­daan tukea? Mitkä yli­pää­tään ovat riit­tä­viä tuki­toi­mia? Riittävätkö var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­tön resurs­sit haas­ta­van arjen kes­kellä ja amma­til­li­nen osaa­mi­nen myös näi­den huo­maa­mat­to­mam­pien tapaus­ten havaitsemiseen?

Huoli otettava tosissaan

Instagramiin luo­tiin syk­syllä 2021 kanava ”Varhaiskasvatuksen ker­to­muk­sia”, jossa var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jat, las­ten­hoi­ta­jat ja avus­ta­jat ker­to­vat työnsä arjesta ja sen vai­ku­tuk­sista hei­dän yksityiselämäänsä.

Kertomuksista nousee esiin, kuinka hen­ki­löstö jous­taa yli omien rajo­jensa, on kuor­mit­tu­nutta ja vaih­taa alaa, sijai­sia ei ole tai he ovat alalle kou­lut­ta­mat­to­mia, ryh­mä­koot ovat liian suu­ria ja suh­de­lu­vuilla pela­taan. Palkka on pieni suh­teessa kou­lu­tuk­seen ja työn vas­tui­siin, sai­ras­lo­mat ja työ­uu­pu­mus käve­le­vät käsi kädessä, alka­nut päih­de­riip­pu­vuus­kin on roh­keasti mainittu.

Esiin tuleva päi­vä­ko­tien arki ja työ kas­vat­ta­jien itsensä koke­mana on kovaa luet­ta­vaa, mutta var­masti monelle huol­ta­jalle ja sosiaali­alan työn­te­ki­jälle vali­tet­ta­van tuttua.

Varhaiskasvatus alana ilme­nee ammat­ti­lais­ten suusta kuul­tuna huono-osai­sena jäse­nenä yhteis­kun­nan ammat­tien kirjossa.

"Olen ollut sairaslomalla pari viikkoa pahentuneen ahdistushäiriön ja uupumuksen takia. Sain lääkityksen. En pysty ajattelemaan töihin paluuta saamatta ahdistusoireita. En palaa päiväkotityöhön enää."

On huo­les­tut­ta­vaa havaita yhte­ne­väi­syyk­siä var­hais­kas­va­tusa­lan ammat­ti­lais­ten koke­muk­sien ja huono-osai­suu­den muo­to­jen välillä. Varhaiskasvatuksen hen­ki­löstö, jonka pitäisi työs­sään tukea las­ten kas­vua ja kehi­tystä sekä ehkäistä myös huono-osai­suu­den jat­ku­moa, kokee resurs­sit työnsä laa­duk­kaa­seen toteut­ta­mi­seen heik­koina, työn arvos­tuk­sen mata­lana, ja he itse saat­ta­vat voida huonosti.

Varhaiskasvatuksen nyky­ti­lan­netta ei voi yleis­tää koko maata ja alaa kat­ta­vaksi ano­nyy­mien sosi­aa­li­sen median kir­joi­tus­ten poh­jalta, mutta ammat­ti­lais­ten huoli laa­duk­kaan var­hais­kas­va­tuk­sen tolasta on otet­tava tosissaan.

Varhaiskasvatuksen sosionomien tärkeä rooli

Viime vuo­sina on tehty useita sel­vi­tyk­siä ja laki­muu­tok­sia var­hais­kas­va­tuk­seen, mutta riit­tä­vät talou­del­li­set sat­sauk­set ovat jää­neet tekemättä.

Alan ammat­ti­lais­ten tavoite tuoda ken­tän ääni ja tilanne kuul­luksi on toteu­tu­nut, kun polii­ti­kot ovat vie­neet alan epä­koh­tiin liit­ty­viä aloit­teita eteen­päin. Myös eri tie­do­tus­vä­li­neet ovat tuo­neet ken­tän kes­tä­mät­tö­miä olo­suh­teita laa­jem­paan val­ta­kun­nal­li­seen keskusteluun.

Suomen hal­li­tus on esit­tä­nyt edus­kun­nalle var­hais­kas­va­tus­lain muut­ta­mista siten, että var­hais­kas­va­tuk­sessa otet­tai­siin käyt­töön malli, joka paran­taisi lap­sen oikeutta saada var­hais­kas­va­tuk­sessa tar­vit­se­maansa tukea.

"Nyt varhaisen puuttumisen edellytykset ovat paremmat, mutta ilman ammattitaitoisia ihmisiä ja riittäviä resursseja erilaisten haasteiden kanssa kamppailevat jäävät helposti vaille sellaista tukea, joka helpottaisi heidän oppimistaan, kasvuaan ja kehitystään. Päiväkoti ei ole lasten säilöpaikka, vaan paikka, jossa lapsille pyritään luomaan parhaat mahdolliset edellytykset ja perusta paitsi nykyhetkeen myös tulevaisuuden elinikäistä oppimista varten."

Mallin tavoit­teena on taata lap­sille tasa­ver­tai­nen oikeus oppi­mi­sen ja hyvin­voin­nin tukeen, ja se vah­vis­taisi tuen jat­ku­moa var­hais­kas­va­tuk­sesta esi- ja perusopetukseen.

Lapsen tuen tarve ja toi­men­pi­teet sii­hen liit­tyen kir­jat­tai­siin laki­sää­tei­sesti lap­sen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maan ja tuen tar­vetta ja toi­mia sii­hen liit­tyen seu­rat­tai­siin säännöllisesti.

Sosiaalialan ammat­ti­jär­jestö Talentia on esit­tä­nyt ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riölle kehit­tä­mi­seh­do­tuk­sia, joi­den pää­mää­ränä on, että lapsi ja hänen per­heensä saa­vat tukea ajoissa, eivätkä ongel­mat kär­jisty. Talentia esit­tää esi­mer­kiksi, että lap­sen tuen tarve ja vakan eri­tyi­so­pet­ta­jan resurs­sit on huo­mioi­tava teh­täessä mitoi­tuk­sia hyvän var­hais­kas­va­tuk­sen toteuttamiseksi.

Talentiasta ehdo­te­taan myös, että var­hais­kas­va­tus­laissa ja var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­massa tulee sää­tää vielä tar­kem­min lapsi- ja per­he­koh­tai­sesta hyvinvointityöstä.

Varhaiskasvatuksen sosio­no­milla näh­dään mer­kit­tävä rooli tässä työssä, jonka avulla voi­tai­siin yhdis­tää vahva las­ten ja per­hei­den hyvin­voin­nin tun­te­mus sekä peda­go­gi­nen osaa­mi­nen. Talentia koros­taa myös pal­ve­luoh­jauk­sen mer­ki­tystä var­hai­sen tuen mahdollistajana.

Epäkohtia ylläpitävät rakenteet esiin

Varhaiskasvatuksen hen­ki­lös­töllä on var­masti halu tehdä työnsä hyvin, luoda osal­taan las­ten kehi­tyk­selle ja kas­vulle suo­tui­sat olo­suh­teet ja tukea las­ten sekä hei­dän per­hei­densä hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksen ker­to­muk­sia ‑puheen­vuo­roissa tois­tuu eri­tyi­sesti oikean­lais­ten resurs­sien var­mis­ta­mi­nen ja ammat­ti­tai­toi­sen hen­ki­lös­tön pitä­mi­nen ja saa­mi­nen alalle palk­kausta ja työn arvos­tusta vahvistamalla.

Huono-osai­suu­den vähen­tä­mi­sen näkö­kul­masta tar­kas­tel­len var­hais­kas­va­tuk­sen osaa­mi­seen kuu­luu työn sosi­aa­li­pe­da­go­gi­nen tar­kas­telu: miten kas­va­tuk­sel­li­sissa käy­tän­nöissä voi toteut­taa ja edis­tää inhi­mil­li­sem­pää ja kes­tä­vää yhteiskuntaa.

"Mut kuulkaas kun mä en enää pärjää eikä kenenkään kuuluisi pärjätä. En hakeutunut tälle alalle pärjätäkseni. En opiskellut kolmea vuotta pärjäämistieteiden kandiksi. Mutta kuitenkin joka päivä töihin mennessä päällimmäisenä ajattelen pärjäämistä. Miten mä, kollegat ja lapset tullaan tänäänkin pärjäämään. Siitä on vaka tehty: pärjäämisestä. Nimimerkillä: Toivonsa menettänyt ja pian vakasta poistuva ope."

Sen lisäksi, että ammat­ti­lai­set tuke­vat lap­sia ja per­heitä näi­den eri­lai­sissa elä­män­ti­lan­teissa ja arjessa, ammat­ti­lais­ten asian­tun­ti­juutta on myös taito tuoda julki epä­koh­tia yllä­pi­tä­viä rakenteita.

Varhaiskasvatuksen mah­dol­li­suu­det tehdä hyvin­voin­ti­työtä ja yli­pää­tään työ­tään hyvin, vaa­tii yhteis­kun­nal­lista vai­kut­ta­mista ja juuri nyt työn vaa­ti­vuu­den esille nos­ta­mista ja arvos­tuk­sen kohottamista.

Varhaiskasvatuksen ammat­ti­lai­set vaa­li­vat tämän päi­vän ja tule­vai­suu­den tär­keim­piä ja rak­kaim­pia aarteitamme.

Artikkeli on kir­joi­tettu Tampereen ammat­ti­kor­kea­kou­lun sosio­nomi YAMK ‑opis­ke­li­joi­den opin­to­jak­solla Sosiaalityön ajan­koh­tai­nen tut­ki­mus huono-osaisuudesta.

Jenna Aittala, Jaana Jokelainen, Eeva Kollin, Kalle Kuusniemi & Marja Sorvanniemi

sosiaali­alan eri­tyis­asian­tun­tija / sosio­nomi YAMK ‑opis­ke­li­jat, TAMK,

Päivi Heimonen, yli­opet­taja, TAMK

Sitaatit ovat Instagram-tililtä Varhaiskasvatuksen kertomuksia.