Lapsena koetulla köyhyydellä on pitkät jäljet. Köyhyys vaikeuttaa lapsen kaverisuhteiden ylläpitämistä ja saa aikaan ulkopuolisuuden tunnetta, millä on vaikutusta lapsen itsetunnon kehittymiseen.

 

 

Vuosien 1995–2007 välillä lap­si­köy­hyys kol­min­ker­tais­tui. Uudelleen lap­si­köy­hyys alkoi kas­vaa vuo­desta 2012. Lapsiköyhyys näkyy myös var­hais­kas­va­tuk­sessa. Millaisilla kei­noilla var­hais­kas­va­tuk­sen työn­te­ki­jät puut­tu­vat tai voi­si­vat puut­tua lapsiköyhyyteen?

Sosionomi (YAMK) ‑opis­ke­li­jat haas­tat­te­li­vat tätä artik­ke­lia var­ten kahta koke­nutta var­hais­kas­vat­ta­jaa hei­dän koke­muk­sis­taan ja ideois­taan per­hei­den aut­ta­mi­seksi. He halua­vat esiin­tyä vain etu­ni­mil­lään var­hais­kas­va­tuk­sen eri­tyi­so­pet­taja Pirjona ja var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja Tiinana.

Perheen ongelmista huolimatta etusijalla lapsen paras

Perheet pyr­ki­vät sin­nit­te­le­mään hei­kossa talou­del­li­sessa tilan­teessa pit­kään ja las­ten asiat yri­te­tään pitää kun­nossa. Vanhemmat jät­tä­vät omat tar­peensa huo­miotta saa­dak­seen vas­tat­tua lap­sensa tar­pei­siin. Lapset kui­ten­kin tie­dos­ta­vat per­heensä hei­kon talou­del­li­sen tilan­teen ver­ra­tes­saan itse­ään ja koke­muk­si­aan mui­hin lap­siin. Esimerkiksi esio­pe­tusi­käi­set lap­set osaa­vat jo poh­tia asioita syväl­li­sem­min ja per­heen köy­hyys tulee ilmi ryh­män kanssa kes­kus­tel­lessa. Tällöin he saat­ta­vat ker­toa, että ovat tun­te­neet itsensä näl­käi­seksi nuk­ku­maan men­nessä tai ettei kotona esi­mer­kiksi ole ollut aamu­pa­laa tarjolla.

Toiminta on suunniteltava niin, että se mahdollistaa kaikille lapsille osallistumisen, on tasa-arvoista ja yhdenvertaista.

Ongelmat usein kasaan­tu­vat köy­hissä lap­si­per­heissä. Vanhemmilla saat­taa olla haas­teita mie­len­ter­vey­den ja päih­tei­den kanssa. Lisäksi arjen- ja talou­den­hal­lin­nan tai­dot ovat hukassa. Päiväkodissa tämä ilme­nee vai­keu­tena tuoda lapsi sovi­tusti var­hais­kas­va­tuk­seen ja huo­leh­tia lap­selle sään mukai­nen ja puh­das vaatetus.

– Tuntuu pahalta pyy­tää lap­selle ehjiä ja sopi­van kokoi­sia vaat­teita, kun tie­tää ettei per­heellä ole nii­hin varaa. Tämän vuoksi pyy­dän per­hettä odot­ta­maan seu­raa­vaa tukea tai kek­sin väliai­kai­sia rat­kai­suja vaa­teon­gel­miin yhdessä per­heen kanssa. Perheitä on esi­mer­kiksi ohjattu hank­ki­maan urhei­lu­vä­li­neitä avus­tus­jär­jes­tö­jen yllä­pi­tä­mistä kirp­pu­to­reista, ker­too Tiina.

Sosiaalisten suhteiden haasteet ja arjessa selviytyminen

Köyhyys vai­kut­taa lap­sen sosi­aa­li­siin suhteisiin.

– Usein köy­hän per­heen lap­sella ei ole varaa läh­teä vapaa-ajalla leik­ki­mään sisä­hu­vi­puis­toi­hin tai osal­lis­tua mak­sul­li­siin har­ras­te­ryh­miin. Tällöin kave­ri­suh­tei­den ulko­puo­lelle voi hel­posti ajau­tua, vaikka niitä yri­te­tään vaa­lia var­hais­kas­va­tus­päi­vän aikana, ker­too Tiina.

– Joskus hyvin toi­meen tule­vien per­hei­den van­hem­mat rajoit­ta­vat lap­sensa leik­ki­mistä vapaa-ajalla köy­hien per­hei­den las­ten kanssa. Ei kut­suta köy­hän per­heen lasta omaan kotiin leikkimään.

Ulkoinen paine vai­keut­taa las­ten väli­siä suh­teita. Köyhien per­hei­den lap­set eivät aina esi­mer­kiksi osal­listu kave­ri­synt­tä­reille, sillä heillä ei ole varaa ostaa lah­jaa san­ka­rille vie­tä­väksi. Nämä lap­set saat­ta­vat jou­tua myös luo­pu­maan omista syn­ty­mä­päi­vis­tään, sillä nii­den pitä­mi­seen ei ole varaa.

– Itsetunnolla hei­kosti varus­tau­tu­neet lap­set kasaa­vat itsel­leen asiasta pai­neita. Kuinka moni perhe jät­tää synt­tä­rit pitä­mättä omalle lap­sel­leen, koska ei ole varaa tar­joi­luun? Paine varal­li­suutta suu­rem­paan juh­lin­taan on kova, Pirjo pohtii.

Toivo paremmasta tulevaisuudesta

Pirjo ja Tiina koke­vat tär­keänä tavan, jolla var­hais­kas­va­tuk­sessa ja esio­pe­tuk­sessa työs­ken­te­le­vät ammat­ti­lai­set koh­taa­vat köy­hyy­dessä elä­vän lap­sen ja hänen perheensä.

– Vanhempiin ja lap­seen pitää raken­taa avoin ja luot­ta­muk­sel­li­nen suhde. On tär­keää vah­vis­taa van­hem­muutta ja luoda uskoa parem­paan tule­vai­suu­teen. Tarvittaessa per­hei­den kanssa voi­daan yhteis­työssä tehdä ilmoi­tus sosi­aa­li­huol­lon tarpeesta.

Varhaiskasvatus on parasta ennaltaehkäisevää lastensuojelua.

Varhaiskasvatuksen ammat­ti­lais­ten tulee tar­jota opas­tusta ja neu­von­taa per­heen tilan­teen hel­pot­ta­mi­seksi ja ker­toa eri pal­ve­luista ja mil­laista apua olisi saa­ta­villa per­heen akuut­tiin tilan­tee­seen tai ennal­taeh­käi­se­västi. Tarvittaessa pitää myös ohjata hake­maan apua sosiaalitoimesta.

Köyhyydestä pitää uskal­taa puhua myös las­ten kanssa ja opet­taa heitä empaat­ti­suu­teen ja avun tar­joa­mi­seen heikommalle.

– Lapsille on hyvä puhua, mikä mer­ki­tys on toi­sista huo­len pitämisellä.

Tiina ker­toi kes­kus­tel­leensa lap­si­ryh­mänsä kanssa köy­hyy­destä yhden lap­sen ker­rot­tua per­heensä koke­masta nälästä.

– Meidän tulee opet­taa, että on ole­massa köy­hiä per­heitä ja kai­killa ei ole varaa ruo­kaa, vaat­tei­siin ja leluihin.

Molemmat haas­ta­tel­ta­vat koki­vat, että köy­hän per­heen lap­sen itse­tun­toa tulee vah­vis­taa posi­tii­vi­sen palaut­teen kautta, jotta lapsi luot­taisi itseensä ja tule­vai­suu­teen. Vanhempia tulisi myös ohjata itse­tun­non vah­vis­ta­mi­seksi anta­maan myön­teistä palau­tetta lapselleen.

– Pitää luoda toi­voa parem­masta huo­mi­sesta ja tuoda esille lap­sen vah­vuuk­sia ja voi­ma­va­roja, toteaa Tiina.

Talousneuvontaa ja ymmärrystä

Miten lap­si­köy­hyy­teen voi­tai­siin var­hais­kas­va­tuk­sessa puut­tua enemmän?

– Yhteistyötä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den kanssa pitäisi lisätä, jotta per­heitä voisi aut­taa koko­nais­val­tai­sesti. Sosiaalityöntekijät ovat yleensä yhtey­dessä var­hais­kas­va­tuk­seen, jos per­heellä on jo asia­kas­suhde per­hee­seen. Mutta voi­siko tehdä jotain muuta yhteis­työtä jo ennal­taeh­käi­se­västi, poh­tii Pirjo.

– Voisivatko sosi­aa­li­työn­te­ki­jät esi­mer­kiksi käydä ennal­taeh­käi­se­västi kar­toit­ta­massa lap­si­per­hei­den tilan­teita var­hais­kas­va­tuk­sen työn­te­ki­jöi­den ja per­hei­den kanssa. Tai ken­ties osal­lis­tua van­hem­pai­nil­toi­hin tai pitää pari ker­taa vuo­dessa avointa vas­taan­ot­toa päi­vä­ko­din tiloissa, jol­loin perhe voisi mata­lalla kyn­nyk­sellä tulla kes­kus­te­le­maan arjen tilan­tees­taan, poh­tii Tiina.

Tiina kysyy myös, voi­siko var­hais­kas­va­tuk­sen työn­te­ki­jöitä kou­lut­taa per­hei­den tuke­mi­seen talou­den hallinnassa.

Köyhyys vaikuttaa lapsen sosiaalisiin suhteisiin.

– Elämänhallintataitojen ohjausta jokai­nen var­masti jo tekee­kin per­hei­den kanssa kes­kus­tel­lessa, mutta mitäpä jos per­hettä ohjat­tai­siin myös talou­den hallinnassa?

Tämä saat­taisi vaa­tia kou­lu­tusta sekä aika­re­surs­sin ja työn­te­ki­jä­re­surs­sin lisää­mistä, mutta oli­siko se kui­ten­kin hal­vem­paa tukea vah­vasti ennalta kuin läh­teä kor­jaa­maan jo hyvin sol­muun men­nyttä per­heen tilan­netta. Tärkeintä molem­pien haas­ta­tel­ta­vien mie­lestä olisi mah­dol­li­sim­man var­hai­nen puuttuminen.

– Pitäisi uskal­taa puhua rahasta ja per­heen jak­sa­mi­sesta. Kasvatuskeskusteluihin pitäisi varata kun­nolla aikaa, jotta asioista voi­tai­siin kun­nolla puhua per­heen kanssa koko per­heen hyvin­voin­nista, toteaa Tiina.

Pirjo ja Tiina nos­ti­vat esille myös var­hais­kas­va­tuk­sen työn­te­ki­jöi­den asen­teet köy­hiä per­heitä koh­taan ja toi­voi­vat ymmär­rystä per­hei­den tilanteeseen.

– Köyhiä per­heitä tuo­mi­taan liian hana­kasti ja aja­tel­laan, että perhe kulut­taa rahan tupak­kaan tai olu­een.” totesi Pirjo.

Toisten rahat­to­muus kon­kre­ti­soi­tuu päi­vä­ko­dissa kerät­tä­vissä ret­ki­ra­hoissa. Kaikkien las­ten tulee saada osal­lis­tua ret­kiin. Retkirahasta saa­te­taan kysyä van­hem­pai­nil­lassa, jol­loin harva uskal­taa vas­tata kaik­kien kuul­len, ettei pysty vaa­dit­tua sum­maa maksamaan.

– Voisiko ret­ki­ra­han kerätä tal­koo­työllä tai miet­tiä ret­kien jär­jes­tä­mistä uudel­leen? Jollekin ikä­luo­kalle tar­jot­tai­siin aina ilmai­nen retki, jol­loin jokai­nen pää­sisi vuo­rol­laan osal­lis­tu­maan, Pirjo ehdottaa.

Tästä asiasta onkin Opetushallituksen perus­o­pe­tusta kos­keva ohje, jonka mukaan toi­min­taan kuu­lu­vaan ohjel­maan osal­lis­tu­mi­nen on mak­su­tonta. Jos rahaa kerä­tään van­hem­milta, on sen oltava vapaa­eh­toista ja raha on käy­tet­tävä kaik­kien las­ten osallistumiseen.

Kierrätys ja ylijäämäruuan jakaminen

Tiina ja Pirjo ideoi­vat myös päi­vä­ko­tei­hin pysy­vää käy­tän­töä vaihto- ja kier­rä­tys­pis­teelle ja päi­vä­ko­din yli­jää­mä­ruuan tar­joa­mista perheille.

– Apu ja tuki tulisi niin lähelle, että per­heen olisi se helppo ottaa vas­taan. Hävikkiruoka tulisi hyö­ty­käyt­töön ja bio­jäte vähenisi.

Pirjon ja Tiinan mie­lestä aikai­sem­min tun­nut­tiin ymmär­tä­vän parem­min lap­si­köy­hyyttä. Päiväkotiin men­tiin ja siellä ole­mi­nen riitti. Retkiä teh­tiin lähi­to­rille ja metsään.

Nykyisin van­hem­mat koke­vat suu­ria pai­neita jo yksin las­ten vaatetuksesta.

– Kilpavarustelu on tul­lut kaik­keen. Ennen tul­tiin päi­vä­ko­tiin huo­nom­milla vaat­teilla ja vain kau­pun­gille puet­tiin parem­mat vaat­teet.  Nykyään kai­killa lap­silla pitäisi olla gore­texit, tal­vi­lenk­ka­rit, los­ka­rit… Ennen pär­jäsi vähem­mällä, kun­han lap­sella oli vaat­teet ja ken­gät. Kuka aset­taa nämä rajat vaa­te­tuk­selle, vaa­di­meko me ammat­ti­lai­set vai vaa­te­teol­li­suus lii­kaa, kysyy Pirjo.

 

Tämän artik­ke­lin ovat kir­joit­ta­neet Tampereen ammat­ti­kor­kea­kou­lun sosio­nomi (YAMK) ‑opis­ke­li­jat Jaakko Härsilä, Minna Korkiakoski, Riikka Matinaho, Milla Mäki ja Johanna Nieminen osana Sosiaalityön ajan­koh­tai­nen tut­ki­mus liit­tyen huono-osai­suu­teen ‑opin­to­jak­soa.

Ohjaava opet­taja YTT, yli­opet­taja Merja Sinkkonen

 

Lähteet

Lehto, N. 2017. Köyhyyden eriar­vois­tama lap­suus. Varsinais-Suomen las­ten­suo­je­lu­jär­jes­töt ry. Luettu 20.11.2019.
Partio, L. 2019. Lapsen köy­hyys on ulko­puo­li­suutta. EAPN-Finin lap­si­per­he­köy­hyys­ryhmä. Luettu 20.11.2019.
Lapset ja per­heet. 2019. Uutinen Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen (THL) www-sivuilla 17.5.2019. Viitattu 20.11.2019.