Varhais­kas­va­tukseen on laadittu ensim­mäistä kertaa oma ruokai­lusuo­situs. Aihe on tärkeä, sillä varhais­kas­va­tuksen ruoka­pöy­dissä raken­netaan tulevai­suuden terveyttä.

 

Suomalai­sissa lapsi­per­heissä lasten ruoka­valion laatu on kehit­tynyt hyvään suuntaan. Alle koului­käiset lapset syövät aikai­sempaa enemmän kasviksia sekä hedelmiä ja kovan rasvan osuus energiasta on vähen­tynyt. Lasten D-vitamii­nitila on myös kohen­tunut.

Tehtä­vääkin riittää. Suosi­tel­luista viidestä päivit­täi­sestä kasvis-, hedelmä- ja marja-annok­sesta syödään edelleen keski­määrin vain puolet. Lisäksi lasten ruoka­valion laatu heikkenee ensim­mäisen ikävuoden jälkeen, kun he siirtyvät syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa. Erityi­sesti lisätyn sokerin ja suolan sekä tyydyt­tyneen rasvan ja eläin­pro­teiinin määrä ruoka­va­liossa kasvaa.

Tervey­delle epäedul­liset elintavat kasaan­tuvat perheille, joilla on niukat tulot, vähäi­nen koulutus tai he ovat tulleet nuorina vanhem­miksi. Varhais­kas­va­tuk­sella onkin hyvät mahdol­li­suudet tasoittaa ja edistää tasa-arvoa sekä vaikuttaa lasten ruokai­lu­tot­tu­muksiin, ateria­rytmiin ja ruoka­kas­va­tukseen. Varhais­kas­va­tuksen ruoka­pöy­dissä luodaan pohja koko elämää varten.

Toiminnan tueksi Valtion ravit­se­mus­neu­vot­te­lu­kunta on nyt julkaissut varhais­kas­va­tuksen ruokai­lusuo­si­tuksen Terveyttä ja iloa ruoasta. Julkaisu on ensim­mäinen, joka on tehty alle koului­käisiä lapsia varten.

Iloa ruuasta

Ruokai­lusuo­si­tuksen punainen lanka on ruokailo. Iloinen mieli ja hyvä olo tulevat ruoasta, sen tekemi­sestä ja yhdessä syömi­sestä.

Ateriat rytmit­tävät varhais­kas­va­tuksen päivää. Ne eivät saisi olla rutiineja, joiden jälkeen päästään jatkamaan ”oikeisiin päivän toimiin”. Aterioiden tulisi myös olla pedago­gi­sesti mietittyä, kokonais­val­taista toimintaa. Ruokail­lessa voidaan kasvattaa ja opettaa. Yhteinen ateria on hoidon ja hyvin­voinnin hetkiä. Ruokailu on lisäksi hyvä mahdol­lisuus keskittyä yksit­täiseen lapseen ja keskus­tella ja kuulla hänen viestejään.

Lasten ruokailu on varhaiskasvatuksessa lakisääteistä.

.

Uusi ruokai­lusuo­situs pohjautuu varhais­kas­va­tus­suun­ni­telman perus­teisiin. Tavoit­teena on edistää myönteistä suhtau­tu­mista ruokaan ja syömiseen sekä kehittää lasten edelly­tyksiä omatoi­miseen ruokailuun. Aikuinen päättää, mitä ruokaa on tarjolla ja milloin – lapsi tietää itse, minkä verran hän jaksaa syödä. Lasten välillä on eroja, ja niitä on tärkeä kunnioittaa.

Mallia­teriat auttavat suunnit­te­lussa

Lasten ruokailu on varhais­kas­va­tuk­sessa lakisää­teistä. Kokoai­kai­sessa varhais­kas­va­tuk­sessa olevalle lapselle tarjotaan päivän aikana keski­määrin kolme ateriaa, jotka kattavat noin 2/3 päivit­täi­sestä energian ja ravin­toai­neiden tarpeesta. Varhais­kas­va­tuk­sessa ja kotona tarjot­tavat ateriat muodos­tavat yhdessä terveel­lisen ja täysi­pai­noisen kokonai­suuden.

Tarjotun ruuan terveel­li­syyttä ja täysi­pai­noi­suutta määrit­tävät suosi­tuk­sessa annetut ruoka- ja ravin­toai­ne­koh­taiset ohjeet. Suosi­tuksen mallia­teria on ruoka­pal­velun apuväline aterioiden suunnit­teluun elintar­vi­ke­han­kin­noista ruoan tarjoiluun saakka.

Päivän malli­lau­taset ovat kokonai­suuksia. Nyt viimeistään heitetään romukoppaan ajattelu, että leivän ja maidon saa vasta kun pääruoka on syöty. Myös välipala on tärkeä osa kokonai­suutta. Se maistuu, jos lounas ei olisikaan maistunut – se ehkä maistuu seuraa­valla kerralla.

Mallia­te­ria­kuvat ovat tärkeä viesti huolta­jille lapsille tarjot­tavien aterioiden koostu­muk­sesta ja ne kannus­tavat vuoro­pu­heluun lasten ruokai­lusta kodin ja varhais­kas­va­tuksen välillä.

– Lasten huoltajat ovat kiinnos­tu­neita ruokai­lusta ja niistä on luontevaa saada aikaan hyviä keskus­te­luita, sanoo Valtion ravit­se­mus­neu­vot­te­lu­kunnan pääsih­teeri Arja Lyyti­käinen.

– Varhais­kas­vatus tarjoaa upean mahdol­li­suuden edistää kasvisten käyttöä ruoka­lis­ta­suun­nit­te­lulla ja tutus­tut­ta­malla lapsia eri aistien avulla kasvisten maailmaan, sanoo työryhmän puheen­johtaja, tutki­mus­pro­fessori Suvi Virtanen Terveyden ja hyvin­voinnin laitok­selta.

On myös tärkeää, että lapsella on lupa kertoa, jos hän ei pidä jostain ruuasta.

Suositus kannustaa palko­kasvien, kuten herneen, härkä­pavun, papujen, linssien ja niistä valmis­tet­tujen tuotteiden käyttöön. Ne ovat hyviä kasvi­pro­teiinin lähteitä ja kestäviä valintoja sekä terveyden että ympäristön kannalta. Suosi­tuk­sessa myös muistu­tetaan, että lapset tarvit­sevat pehmeää rasvaa kasvuunsa. Rasvaton maito sisältää maidon tärkeät ravin­toaineet, mutta siitä puuttuvat kovat rasvat.

Kasvaako porkkana puussa?

Lapset ovat synnyn­näi­sesti uteliaita, ja heitä on helppo rohkaista tutkimaan ruokaa. Lapset käyttävät kaikkia aistejaan ja tutus­tuvat ilolla ruoka­maa­ilmaan.

Makumiel­ty­mykset kehit­tyvät hiljalleen. Lapset pitävät luonnostaan makeasta, ja suolan makuunkin tykäs­ty­minen tulee varhain. Monet kasvikset ovat karvaita suussa, ja niiden syömistä täytyy opetella vähitellen.

On myös tärkeää, että lapsella on lupa kertoa, jos hän ei pidä jostain ruuasta. Sen jälkeen voidaan keskus­tella, mikä siinä on pahaa.

On hyvä, että lapset tutus­tuvat ruuan alkuperään eikä ruoka vain tule mustissa laati­koissa päivä­kotiin. Esimer­kiksi eräässä espoo­lai­sessa päivä­ko­dissa on vilje­ly­laarit, joissa lapset vilje­levät itse vihan­neksia ja saavat syödä niitä. Ruoka­kas­va­tuk­sessa voidaan monipuo­li­sesti hyödyntää erilaisia oppimis­ympäristöjä kuten päivä­kodin omaa keittiötä, läheistä metsää, ruoka­kauppaa, toria tai digitaa­lisia oppimi­sym­pä­ristöjä.

Ruokai­lusuo­situs verkossa

Suosi­tuk­sessa annetaan vinkkejä ja teemoja, joita voidaan käyttää oman toiminnan arvioin­nissa. Lisäksi kannus­tetaan pohtimaan, miten lapset otetaan mukaan suunnit­teluun. Varhais­kas­va­tuksen ruokailun kehit­tä­mi­sessä keskeisiä toimi­joita ovat myös vanhem­pain­ryhmät, kunta­koh­taiset lasten ravit­se­muksen monia­laiset työryhmät ja asiakas­raadit.

Terveyttä ja iloa ruuasta -suositus on tilat­ta­vissa Terveyden ja hyvin­voin­nin­lai­toksen verkko­kau­pasta thl.fi/kirjakauppa. Sähköi­sesti siihen pääsee tutus­tumaan osoit­teessa julkari.fi/handle/10024/135907. Ruotsin- ja englan­nin­kie­liset versiot julkaistaan inter­ne­tissä myöhemmin.

Helena Jaakkola