Varhaiskasvatusta uhkaa vakava työvoimapula ja sijaiskierre, jos varhaiskasvatuksen tiekartan virheellisiin laskelmiin perustuvaa mallia henkilöstörakenteen muuttamiseksi ei korjata. Korjausliike on tehtävä nyt, sillä parhaillaan uudistetaan varhaiskasvatuslakia, jossa säädetään lastentarhanopettajien kelpoisuusehdoista.

 

Opetus- ja kulttuu­ri­mi­nis­teriön (OKM) Varhais­kas­va­tuksen kehit­tä­misen tiekartta vuosille 2017 – 2030 -julkaisua hyödyn­netään varhais­kas­va­tuslain uudis­tuk­sessa. Viiden varhais­kas­va­tusalaa edustavan ammat­ti­jär­jestön selvitys kuitenkin osoittaa, ettei uudessa varhais­kas­va­tus­laissa voi säätää henki­löstön kelpoi­suusehtoja tiekartan pohjalta.

OKM:n tiekartan henki­löstöä koske­vassa osuudessa ehdotetaan, että nykyinen lasten­tar­han­opet­tajan tehtävä pilkotaan kahdeksi eri tehtä­väksi, jotka olisivat varhais­kas­va­tuksen opettaja ja varhais­kas­va­tuksen sosionomi. Varhais­kas­va­tuksen opettajan tehtävät halutaan rajata yliopis­tojen kandi­daatin tutkinnon suorit­ta­neille lasten­tar­han­opet­ta­jille ja kasvattaa heidän osuuttaan varhais­kas­va­tuk­sessa voimak­kaasti.

Tällä hetkellä kelpoisten, varhais­kas­va­tukseen erikois­tu­neiden sosionomi­taustaisten lastentarhan­opettajien tulisi käydä lisäkou­lutus – riippu­matta työvuo­sista ja kokemuk­sista – jotta he voivat toimia varhais­kas­va­tuksen opettajina. Lisäkou­lu­tus­vaa­timus koskisi noin 5 000 sosio­no­mi­taus­taista lasten­tar­han­opet­tajaa. Varhais­kas­va­tuksen sosio­nomin tehtävää varhais­kas­va­tuk­sessa ei ole aikai­semmin ollut, ja on hyvin epävarmaa kuinka innok­kaasti kunnat haluavat perustaa uusia tehtäviä päivä­ko­teihin.

Tiekartan mukaisen henki­lös­tö­ra­kenteen tuominen varhais­kas­va­tukseen on nykyti­lan­teessa epärea­lis­tinen ja lähes mahdoton toteuttaa, todetaan ammat­ti­jär­jes­töjen tammi­kuussa julkai­se­massa Lapsen parhaaksi -selvi­tyk­sessä.

Tiekartan malli henki­lös­tö­ra­ken­teeksi perustuu virheel­lisiin laskelmiin. Uusia, yliopis­to­kou­lu­tuksen saaneita lasten­tar­han­opet­tajia tarvit­taisiin lisää lähes 7 000. Tämän joukon saaminen työmark­ki­noille kestää yli 20 vuotta. Uusissa laskel­missa on käytetty Tilas­to­kes­kuksen, Opetus­hal­li­tuksen ja THL:n tilastoja.

Varhaiskasvatuslain uudistukseen tiekartassa esitettyä henkilöstörakennetta ei voi viedä.

Lapsen parhaaksi -selvi­tyk­sessä tuodaan myös esiin vakavat puutteet kansal­li­sessa tilas­toin­nissa henki­löstön osalta. Järjestöt vaativat, että ne tulisi pikai­sesti saattaa ajan tasalle, jotta varhais­kas­va­tuksen kehit­tä­minen ja päätök­senteko perus­tuvat oikeille tiedoille.

− On harmil­lista ja käsit­tä­mä­tön­täkin, miten huonoa varhais­kas­va­tuksen henki­löstön tilas­tointi on ollut. Meillä suunni­tellaan todella isoja muutoksia henki­lös­tö­ra­ken­teeseen ilman, että on ollut käytet­tä­vissä tietoa eri henki­lös­tö­ryh­mistä, sanoo ammat­ti­jär­jestö Talentian ammat­ti­asian­pääl­likkö Marjo Varsa.

Suunta voidaan vielä muuttaa – varhaiskasvatusta on kehitettävä yhdessä

Jotta varhais­kas­va­tus­pal­velut voidaan turvata tulevina vuosina, tiekartan virheel­liset laskelmat henki­lös­tö­mää­ristä tulee oikaista ja tehdä uusi suunni­telma, vaativat ammat­ti­jär­jestöt.

Kyse ei ole pikkua­siasta. Varhais­kas­va­tus­pal­ve­luita käyttää 260 000 lasta perheineen.

− Jos virheel­lisiä lukuja ei nyt huomioida ja jatketaan tiekartan esittä­mällä tavalla, edessä on vakava työvoi­mapula ja epäpä­tevien sijaisten määrä lisääntyy väistä­mättä. Yliopis­toista ei yksin­ker­tai­sesti valmistu riittä­västi lasten­tar­han­opet­tajia korvaamaan muun muassa eläköi­tyviä, sanoo Marjo Varsa.

Varhais­kas­va­tusalaa edustavien ammat­ti­jär­jes­töjen lisäksi myös Kunta­lii­tossa ollaan oltu huolissaan sijaisten määrän lisään­ty­mi­sestä. Vaihtuva henki­lö­kunta on lasten kannalta epätoi­vottava kehitys­suunta nyt kun varhais­kas­va­tuk­sessa muutoinkin ajetaan käytäntöön monia uudis­tuksia.

− On tärkeää, että tieto varhais­kas­va­tusta uhkaa­vasta henki­lös­tö­lin­jauk­sesta saadaan laajasti tietoon. Selvitys esitellään varhais­kas­va­tuksen neuvot­te­lu­kun­nassa tammi­kuussa. Varhais­kas­va­tus­lakia uudis­tetaan virka­mies­työnä, ja siihen pääsemme vaikut­tamaan vasta lausun­to­kier­rok­sella, sanoo Varsa.

Varhais­kas­vatus työllistää tukipal­ve­luineen 70 000 henkilöä, ja varhais­kas­va­tuksen kustan­nukset ovat merkittävä ja tärkeä osa kunta­ta­loutta.

Opetus- ja kulttuu­ri­mi­nis­teriön julkai­semaa varhais­kas­va­tuksen tiekarttaa on arvos­teltu, että siinä varhais­kas­va­tusta kehitetään yksipuo­li­sesti vain yhden ammat­ti­kunnan, yliopis­toissa kandi­daat­ti­tut­kinnon suorit­ta­neiden lastentarhan­opettajien näkökul­masta.

Suoma­laisen varhais­kas­va­tuksen onnis­tu­minen perustuu kuitenkin moniam­ma­til­lisen tiimin työhön, missä kasvatus, opetus ja hoito muodos­tavat tiiviin, pedago­giikkaa painot­tavan kokonai­suuden ja jossa vanhemmat ovat tiiviisti mukana kasva­tus­kump­pa­nuuden hengessä. Tähän malliin varhais­kas­va­tuksen on jatkos­sakin perus­tuttava.

− Educare tarkoittaa päivä­kodin arjessa asioiden limit­ty­mistä toisiinsa. Jokainen hoito­ti­lanne on opetus­ti­lanne ja opetus­ti­lanne voi myös olla hoito­ti­lanne, sanoo Marjo Varsa.

Lapsen parhaaksi -selvi­tyk­sessä nostettiin esille myös tiekartan vaiku­tukset työyh­tei­söissä. Raja-aitoja on jo nostettu, ja luotta­mukseen perus­tuvat varhais­kas­va­tus­tiimit ovat rakoilleet.

− On ollut ikävä kuulla työelä­mästä tietoja, joiden mukaan kandi­daatti-lasten­tar­han­opet­tajat eivät enää osallistu lasten pesuihin tai muihin hoidol­lisiin tehtäviin. He katsovat, että tällaiset tehtävät eivät kuulu opetta­jalle. Tämä ei voi tuntua lapsesta hyvältä eikä ole hyvä esimerkki kenel­lekään, toteaa Varsa.

Varhaiskasvatus toimii yhä erittäin hyvin.

Kasva­tusta, opetusta ja hoitoa antavat lasten­tar­hao­pet­tajien lisäksi lasten­hoi­tajat, perhe­päi­vä­hoi­tajat, lähihoi­tajat ja laste­noh­jaajat. Lasten kasvua ja oppimista auttavat parhaiten, jos kaikilla alan ammat­ti­lai­silla on mahdol­lisuus lisä- ja täyden­nys­kou­lu­tukseen, jolla pedago­gisia taitoja voi parantaa, todetaan Lapsen parhaaksi -selvi­tyk­sessä.

− Esimer­kiksi kunnal­li­sessa perhe­päi­vä­hoi­dossa on edelleen yli 20 000 lasta ja hoitajia on yli 6 000. Perhe­päi­vä­hoi­tajien tuki omaan työhön on keskei­sessä asemassa kehitet­täessä varhais­kas­va­tusta kokonai­suutena, Marjo Varsa toteaa.

Sosio­no­mi­kou­lu­tusta on jo kehitetty paljon sitten 2013, jolloin Korkea­kou­lujen arvioin­ti­neu­vosto arvioi varhais­kas­va­tuksen koulu­tukset Suomessa. Nykyään sosio­nomit opiske­levat keski­määrin 120 op varhais­kas­va­tuksen opintoja.

−  Seuraa­vaksi tulisi selvittää, että riittä­vätkö nykyiset oppisi­sällöt myös esiope­tukseen antamiseen vai pitääkö koulu­tus­si­sältöjä vielä kehittää.  Tavoit­teemme on, että jatkossa sosio­nomit saavat suoraan pätevyyden toimia opettajana myös esiope­tuk­sessa, kertoo Marjo Varsa.

Mistä laatu syntyy?

Tiekartan julkai­se­misen jälkeen on sitkeästi luotu ilmapiiriä, että varhais­kas­va­tuk­sessa olisi jotain vakavasti vialla – ja tämä johtuu nimenomaan varhais­kas­va­tuksen henki­lös­tö­ra­ken­teesta. Ehjää ei kuitenkaan tarvitse korjata, mutta hyvää kannattaa parantaa sopivin mittaisin askelin, toteavat Lapsen parhaaksi -selvi­tyksen taustalla olevat ammat­ti­jär­jes­töjen.

Suoma­lainen varhais­kas­va­tus­malli on toiminut erinomai­sesti, ja vanhempien palaute palve­lusta on myönteistä. Viimei­simpiä asiakas­kysely vanhem­mille on julkaistu pääkau­pun­ki­seu­dulta. Suoma­lainen varhais­kas­vatus on myös kansain­vä­li­sesti arvos­tettua.

− Varhais­kas­va­tuksen laatua ei paranneta raken­ta­malla pieniin työyh­tei­söihin keino­te­koisia hierar­kioita eikä etenkään pilkko­malla nykyinen lasten­tar­han­opet­tajan tehtävä kahteen eri tehtävään. Jako on keino­te­koinen ja rikkoisi täysin toimivan tehtä­vä­ra­kenteen, korostaa Varsa.

Ammat­ti­jär­jestö Talentia kannattaa, että pitkällä aikavä­lillä korkea­kou­lu­tet­tujen määrää lisätään varhais­kas­va­tuk­sessa. Monet kokemukset varhais­kas­va­tuksen arjesta jo osoit­tavat, että ammat­ti­kor­kea­kou­lusta ja yliopis­tosta lasten­tar­han­opet­ta­jiksi valmis­tuneet ovat hyviä työpareja.

− Korkea­kou­lu­tet­tujen määrän kasvat­ta­minen onnistuu vain säilyt­tä­mällä nykyiset lasten­tar­han­opet­tajan kelpoi­suusehdot ja lisää­mällä sekä yliopis­tojen että ammat­ti­kor­kea­kou­lujen lasten­tar­han­opet­tajan opintojen aloitus­paikkoja. Aluksi tavoite olisi 50 prosenttia / 50 prosenttia eli puolet henki­löstä olisi opettajia ja puolet hoitajia, kertoo Varsa.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen onnistuminen perustuu moniammatillisen tiimin työhön.

Varhais­kas­va­tuk­sella on monen­laisia tehtäviä, eivätkä ne ole toisiaan poissul­kevia. On tärkeää, ettei varhais­kas­va­tusta kehitetä erillään muista palve­luista. Varhais­kas­vatus on lapsen oikeus, mutta se on myös tärkeä perhe­palvelu ja mahdol­listaa esimer­kiksi vanhempien työssä­käynnin tai opiskelun. Varhais­kas­va­tuksen roolia lasten ja nuorten hyvin­voinnin tuessa koros­tetaan vahvasti Lapsi- ja perhe­pal­ve­lujen muutos­oh­jel­massa (Lape).

− Tästäkin näkökul­masta lasten­tar­han­opet­ta­jiksi valmis­tu­neiden erilaiset paino­tukset koulu­tus­si­säl­löissä on rikkaus, ei ongelma.

Varhais­kas­va­tuk­sessa on tapah­tunut viime vuosina monia lainsää­dän­tö­muu­toksia, joilla on osin ollut varhais­kas­va­tuksen laatua heiken­täviä vaiku­tuksia. Vuonna 2015 säädettiin päivä­ko­teihin enimmäis­ryh­mäkoko ja vuoden 2016 suhde­luvun muutos taas merkitsi käytän­nössä mahdol­li­suutta kasvattaa ryhmä­kokoja.

Oulun yliopiston tekemän selvi­tyksen mukaan kielteisiä seurauksia on muun muassa ollut se, että lasten määrä ryhmissä on kasvanut osassa kuntia. Ryhmien säänte­lyssä on liikaa tulkin­nan­va­rai­suutta erityi­sesti poikkea­ma­sään­nösten osalta. Työnte­kijät kertovat, että tilan­teesta kärsivät eniten nuorimmat, erityistä tukea tarvit­sevat ja suomen kielen oppimiseen tukea tarvit­sevat lapset. Henki­löstön keskuu­dessa on myös kuormit­tu­nei­suutta ja työssä­jak­sa­misen ongelmia.

Henki­löstön määrä on keskeisin laatu­tekijä, toteaa Marjo Varsa.

− Henki­löstöä tulee olla kokopäi­väi­sesti riittä­västi ryhmissä, ja huomioon tulisi ottaa päivä­kodin aukio­loaika kokonai­suu­dessaan. Henki­löstöä tulisi olla paikalla riittä­västi niin aamutun­neilla kuin iltapäivän viimei­sillä tunneil­lakin.

Toimia tarvitaan myös ryhmä­ko­kojen kasvun hillit­se­mi­seksi ja päivä­ko­ti­ryhmien muodos­ta­miseen liittyvä sääntely tulee uudistaa.

− On myös otettava huomioon, että varhais­kas­va­tus­pal­ve­luiden käyttö tulee lisään­tymään, kun perhe­va­paisiin suunni­tellaan muutoksia ja maksut­tomuus lisääntyy.

Helena Jaakkola

Tausta

Lapsen parhaaksi -selvi­tyksen julkai­sivat viisi varhais­kas­va­tusalaa edustavaa ammat­ti­jär­jestöä: Sosiaa­lialan korkea­kou­lu­tet­tujen ammat­ti­jär­jestö Talentia sekä Julkisten ja hyvin­voin­tia­lojen liitto JHL, Suomen lähi- ja perus­hoi­ta­ja­liitto SuPer, Sosiaali- ja tervey­salan ammat­ti­jär­jestö Tehy ja Suomen Lasten­hoi­toalan Liitto SLaL.

Selvi­tystyö tilattiin Vertikal Oy:ltä. Vertikal on asian­tun­ti­jaor­ga­ni­saatio, joka tekee muun muassa kuntien, minis­teriön ja muiden tahojen käyttöön erilaisia selvi­tyksiä. Lapsen parhaaksi -selvi­tyksen on laatinut Simo Pokki.