Työväkivaltaa ei saa vähätellä. Ei peruskoulutuksessa eikä työelämässä. Jokaisella työpaikalla tulisi ennakoida riskit ja tehdä turvallisuuden kannalta välttämättömät valmistelevat toimet: ennakoida uhkaavat tilanteet, ohjeistaa, huolehtia hälytysjärjestelmistä ja tarjota henkilöstökoulutuksia.

 

 

Laurea ammat­ti­kor­kea­koulun lehtorin ja mielen­ter­veystyön opettajan Aulikki Ylinivan mielestä taitojen kartut­ta­minen haasteel­listen asiakas­ti­lan­teiden varalle on jopa osa ammatil­lista kehit­ty­mistä.

– Erityisen tärkeää on oppia pelon hallintaa ja oman käytöksen vaiku­tusta toiseen ihmiseen, sillä pelko voi eskaloida tilan­netta arvaa­mat­tomaan suuntaan, sanoo myös psykiat­risen sairaan­hoi­tajan koulu­tuksen saanut Yliniva.

Oppilai­tosten tarjoa­missa koulu­tuk­sissa tulisi huomioida vahvemmin se, että opiske­li­joiden suorit­taessa pitkiä työhar­joit­te­lu­jaksoja kentällä he saattavat joutua osalli­siksi näihin tilan­teisiin. Valmis­tau­tu­maton henkilö voi kokea asiakkaan käytöksen ja mahdol­lisen väkivallan uhan vuoksi niin voima­kasta ahdis­tusta, että se voi jopa ajaa hänet pois alalta.

Yliniva muistuttaa mahdol­li­sesta lakiuu­dis­tuk­sesta, jossa kaikki asiakas­työssä sovel­let­tavat pakko­toimet pyritään saamaan yhteiseen asiakas- ja potilas­lakiin. Valmis­te­lussa on myös esitetty, että työnan­ta­jalle asetet­taisiin velvol­lisuus tarjota henki­lös­tölleen voiman­käyttöön liittyvää koulu­tusta, mikäli työssä on olemassa väkivallan uhka.

– Pidän tällaista koulu­tus­vel­vol­li­suutta tärkeänä. Se edistäisi sekä asiak­kaiden että henki­löstön turval­li­suutta, Yliniva korostaa.

Laurea tarjoaa MAPA-koulutusta

Suurin osa asiakastyön ongel­ma­ti­lan­teista voidaan hoitaa henki­löstön oikealla suhtau­tu­mi­sella, jolloin asiakas voi kokea tulleensa kuulluksi ja ymmär­re­tyksi. Työnte­kijän on myös osattava arvioida käyttäy­ty­miseen liittyviä riskejä: milloin hän itse voi hoitaa tilanteen, milloin taas on poistuttava paikalta ja hälytettävä apua.

Valmiuksia tällaiseen päätök­sen­tekoon on Laureassa opetettu vuodesta 2005 lähtien, jolloin ammat­ti­kor­kea­koulu ryhtyi organi­soimaan MAPA-koulut­ta­ja­kou­lu­tusta maahamme. MAPA® on lyhenne sanoista Management of Actual or Potential Aggression, joka on Englan­nissa kehitetty kohtaa­misen menetelmä.

MAPA-koulutuksen pääpaino on sanattomassa ja sanallisessa vuorovaikutuksessa.

Suomen mapa® keskus sijaitsee Laurean Hyvinkään kampuk­sella, mutta toiminta suuntautuu koko maahan. Meillä on 13 erityis­tason koulut­tajaa ja noin 200 serti­fioitua koulut­tajaa, jotka voivat tarjota perus­tason ja osin myös vaativan tason koulu­tusta omilla työpai­koillaan.

Yliniva on keskuksen maavas­taava. Hänen mukaansa menetelmää käytetään jo useissa sairaan­hoi­to­pii­reissä ja kunnissa. MAPA-koulu­tukseen on vuosina 2016 – 2017 osallis­tunut 4 500 henkilöä. Sosiaa­li­huol­lossa, esimer­kiksi lasten­suo­je­lu­yk­si­köissä ja kehitys­vam­maisten hoito­yk­si­köissä, toimii noin 30 koulut­tajaa.

Ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa ei aiheesta juuri tarjota koulu­tusta. Laurean hoitotyön opetus­suun­ni­telma on harmo­ni­soitu siten, että kaikki opiske­lijat suorit­tavat kaksi­päi­väisen MAPA-perus­kurssin heti opinto­jensa alussa. Hoito- ja sosiaa­lialan opiske­lijat voivat suorittaa täyden­tä­vissä opinnoissa viisi­päi­väisen, myös vaativiin asiakas­ti­lan­teisiin koulut­tavan MAPA-kurssin.

”Huono kohtelu luontaisetu”

Voivatko sosiaa­lialan työnte­kijät ammatil­li­sista syistä sietää taval­lista enemmän uhkaavaa tai väkival­taista käytöstä?

– Kyllä sosiaa­lialan ja hoivatyön ammat­teihin on sisään­kir­joi­tettu se, että me siedämme huonoa kohtelua. Se on ikään kuin luontaisetu, Yliniva toteaa.

– Koulu­tuk­sessa ihmiset suorastaan huokaavat, että vihdoinkin näistä saa puhua. He ovat tottuneet siihen, että jos erehtyy puhumaan asiak­kaista kieltei­sesti, se ymmär­retään helposti ammatil­li­seksi epäon­nis­tu­mi­seksi.

MAPA-koulu­tuksen pääpaino on sanat­to­massa ja sanal­li­sessa vuoro­vai­ku­tuk­sessa. Harjoi­tusten kautta kehittyy ymmärrys siitä, miten oma toiminta vaikuttaa toiseen henkilöön muun muassa lähes­ty­misen, ilmeiden ja tilan­käytön kautta.

– Opitaan tunnis­tamaan non-verbaa­lista käytöstä. Ei vain asiakkaan vaan myös omaamme. Miten voisin käyttäytyä ahdis­tuneen asiakkaan kanssa tavalla, joka rauhoittaa eikä kiihdytä tilan­netta?

– Ainahan väkivalta ei kohdistu työnte­kijään. Asiakkaat voivat vahin­goittaa itseään, erityi­sesti kehitys­vam­maisten hoito­yk­si­köissä tai lasten­suo­je­lu­lai­tok­sissa. Provo­soinnin tai hyökkäyksen kohteeksi voi joutua myös toinen asiakas.

Fyysinen väliintulo on viimeinen vaihtoehto

Fyysinen väliintulo tehdään kohtuul­li­sella voiman­käy­töllä, jolloin otteissa ei sallita kipua tai nivelten ääria­sentoja. Vaativien asiakas­ti­lan­teiden koulu­tuk­sessa ohjataan nopeaan lähes­ty­miseen esimer­kiksi silloin, kun asiakas lyö toista tai on akuutisti itsetu­hoinen.

– Monelta työpai­kalta puuttuvat menet­te­ly­ohjeet. Me lähdemme koulu­tuk­ses­samme siitä, että perus­tuslain koske­mat­to­muuden suoja koskee myös työnte­kijää, Yliniva painottaa.

Monelta työpaikalta puuttuvat menettelyohjeet.

Joskus ottamista kiinni vältellään niin pitkälle, että asiak­kaiden turval­lisuus vaarantuu. Yliniva kertoo sosiaa­li­huollon alaisesta vanhus­ten­huollon yksiköstä, missä asiak­kaaseen koske­mista varottiin niin tiukasti, että vanhukset saattoivat mukiloida toisiaan työnte­ki­jöiden siihen puuttu­matta.

Valviran selvi­tyksen mukaan sosiaa­li­huollon asiak­kaisiin kohdis­tet­tuihin rajoit­ta­mis­toi­men­pi­teisiin ja niiden perus­teisiin liittyy epäsel­vyyttä. Se johtuu osittain siitä, ettei itsemää­rää­mi­soi­keuden rajoit­ta­mista ole lainsää­dän­nössä yksise­lit­tei­sesti säännelty lukuun ottamatta lasten­suo­jelua ja kehitys­vam­ma­huoltoa.

– Sama ongelma koskee tervey­den­huoltoa, jossa vain tahdon­vas­tai­sessa psykiat­ri­sessa hoidossa on tarkkaan määri­telty rajoi­tus­toimet ja niiden perusteet, Yliniva täsmentää.

Aikuis­puo­lella työnte­ki­jöiden toimintaa ohjaa selkeimmin rikoslaki. Hätävar­jelun pykälissä sallitaan suojau­tu­minen oikeu­det­to­malta hyökkäyk­seltä. Mutta puolus­tau­tu­minen on kuitenkin mitoi­tettava oikein, ettei tule syyllis­ty­neeksi hätävar­jelun liioit­teluun.

Markku Tasala