Perheryhmäkoti on alaikäisten turvapaikanhakijoiden perhe, sanoo ryhmäkodin ohjaaja Jasmin Laitila.

 

 

Kun alai­käi­nen, ilman van­hem­pia Suomeen tul­lut tur­va­pai­kan­ha­kija saa oles­ke­lu­lu­van, hän aset­tuu asu­maan per­he­ryh­mä­ko­tiin. Tampereella sijait­se­vassa Satakielen ryh­mä­ko­dissa asuu 11 lasta ja nuorta. Nuorin lap­sista on kahdeksanvuotias.

Osalla lap­sista ja nuo­rista on ollut oles­ke­lu­lupa jo Suomeen tul­les­saan, sillä he ovat tul­leet tänne jon­kun Satakielessä asu­van per­hee­nyh­dis­tä­mi­sen kautta. Kaikille lap­sille laa­di­taan kotou­tu­mis­suun­ni­telma. Perheryhmäkodin ohjaa­jan teh­tä­vänä on lap­sen kotou­tu­mi­sen tuke­mi­nen hänen kotou­tu­mis­suun­ni­tel­mansa mukaan.

– Perheryhmäkoti on las­ten ja nuor­ten perhe, ja ohjaa­jat ovat ikään kuin van­hem­pien sijai­sia, ker­too Satakielessä ohjaa­jana työs­ken­te­levä sosio­nomi (amk) Jasmin Laitila.

Jokaisella lap­sella on kaksi omaoh­jaa­jaa, jotka työs­ken­te­le­vät pareit­tain. Heidän teh­tä­viinsä kuu­luu huo­leh­tia las­ten arjen sujumisesta.

– Etsimme hänelle kou­lu­pai­kan, käymme van­hem­pai­nil­loissa, autamme läk­syissä, etsimme har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia ja kesä­työ­pai­kan, menemme mukaan ter­veys­tar­kas­tuk­siin ja autamme tar­vit­taessa vaateostoksissa.

Edustaja huolehtii lapsen edusta

Perheryhmäkodissa asu­vat lap­set ja nuo­ret saa­vat liik­kua vapaasti kau­pun­gilla, mutta heillä on ilmoi­tus­vel­vol­li­suus liik­ku­mi­sis­taan ja kotiin­tu­loa­jat. He osal­lis­tu­vat myös talon asioi­den suun­nit­te­luun ja saa­vat esit­tää toi­vei­taan muun muassa har­ras­tus­ten, ret­kien tai vaik­kapa talon ruo­ka­lis­tan suhteen.

Jokaiselle ilman huol­ta­jaa maa­han tul­leelle alai­käi­selle mää­rä­tään edus­taja huo­leh­ti­maan lap­sen edun toteu­tu­mi­sesta viran­omai­s­asioissa. Edustaja hoi­taa muun muassa tur­va­paik­ka­me­net­te­lyyn ja oles­ke­lu­lu­van hake­mi­seen sekä per­hee­nyh­dis­tä­mis­ha­ke­muk­seen liit­ty­vät asiat, ja hän tekee tii­vistä yhteis­työtä ohjaa­jien kanssa.

Kulttuurieroista keskustellaan

Kulttuurierot mää­rit­te­le­vät jos­kus muun muassa sen, mistä asioista las­ten kanssa voi­daan puhua ja mistä ei.

– Mutta on asioita, joita esi­mer­kiksi tei­nit kai­kista kult­tuu­reista poh­ti­vat, ja kun on saatu luot­ta­musta, he pys­ty­vät kysy­mään ja ker­to­maan hyvin­kin suo­raan niistä, Laitila sanoo.

Tällä het­kellä kaikki Satakielen lap­set ja nuo­ret ovat poi­kia, joten ohjaa­jien mie­lestä on hyvä nos­taa esiin muun muassa suku­puol­ten väli­seen tasa-arvoon liit­ty­viä asioita.

– Minä voin esi­mer­kiksi kor­jata pyö­rää tai nau­lata sei­nään nau­loja, mutta en osaa lait­taa ruo­kaa. Se voi herät­tää hil­peää keskustelua.

Kulttuurikasvatusryhmissä van­hem­pien las­ten kanssa kes­kus­tel­laan kult­tuu­rie­roista kos­kien muun muassa pari- ja ihmis­suh­de­asioita, tyt­tö­jen ja poi­kien väli­siä suh­teita sekä arvoja, haa­veita ja toi­veita. Seksuaalikasvatusta antaa terveydenhoitaja.

Epätietoisuus stressaa

Itsenäistymässä ole­vat 17-vuo­ti­aat nuo­ret käy­vät ohjaa­jien vetä­mää kokki- ja sii­vous­kou­lua, jossa ope­tel­laan ruoan lait­toa, talous­asioita ja sii­vousta. Kun nuori täyt­tää 18 vuotta, hänelle ale­taan etsiä omaa vuo­kra- tai opiskelija-asuntoa.

– Kun nuori siir­tyy asu­maan itsek­seen, var­mis­tamme, että hän osaa var­masti kaikki tär­keim­mät asiat.

Laitila ker­too ole­vansa työs­tään hyvin innostunut.

– Raskainta on, jos nuo­rella on huono olo esi­mer­kiksi nega­tii­vi­sesta per­hee­nyh­dis­tä­mis­pää­tök­sestä, enkä voi sii­hen vaikuttaa.

Lähes kai­killa lap­silla on huoli per­hees­tään. Perheenyhdistämispäätöksen odot­ta­mi­nen on ras­kasta ja stres­saa­vaa. Lapset ovat usein her­mos­tu­neita ja äreitä epä­tie­toi­suu­den vuoksi.

Ohjaajan teh­tä­vänä on sei­soa viran­omais­ten pää­tös­ten takana, mutta omaoh­jaaja on yleensä myös lap­sen kuun­te­lija ja tukija hänen hen­ki­sessä kas­vus­saan ja trau­moista selviämisessä.

– Kivointa on työn vaih­te­le­vuus. Olemme esi­hen­ki­löiltä saa­neet kai­ken tuen. Voimme itse tehdä työs­tämme oman näköi­sen ja kehit­tää ja kek­siä asioita las­ten ja nuor­ten kanssa, Laitila kiittelee.

Iita Kettunen