Laki asiak­kaan valin­nan­va­pau­desta on par­hail­laan lain­sää­dän­nön arvioin­ti­neu­vos­ton käsit­te­lyssä. Jou­lu­kuussa 2017 hal­li­tus täs­mensi laki­luon­nosta ja päätti, että sote-kes­kuk­sissa annet­tava sosi­aa­li­huol­lon neu­vonta ja ohjaus ovat lail­lis­tet­tu­jen sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­löi­den teh­tä­viä.

Muu­tos on tär­keä, mutta ei vielä sel­kiytä sosi­aa­li­huol­lon ja sosi­aa­li­työn ase­maa osana sote-uudis­tusta.

Ongel­mana on edel­leen, että laki­luon­nok­sessa sosi­aa­li­huolto ja sosi­aa­li­työ näh­dään ensi­si­jai­sesti viran­omais­työnä: hal­lin­to­pää­tös­ten teke­mi­senä. Sosi­aa­li­huol­toon liit­ty­vään jul­ki­sen val­lan käyt­töön on suh­tau­dut­tava vaka­vasti. Sosi­aa­li­työ on kui­ten­kin pal­jon muu­ta­kin: moni­puo­li­sesti tukea tar­joa­vaa työtä eikä aina tar­vita viran­omais­a­se­maa. Asia­kas voi hakea kes­kus­te­lua­pua tai tukea oman elä­män­ti­lan­teensa sel­vit­te­lyyn, ei vält­tä­mättä muita pal­ve­luja.

Lain perus­te­lu­teks­teissä neu­vonta ja ­ohjaus sit­ten jo kom­pas­tu­vat­kin mer­kil­li­seen kir­jauk­seen, jossa koros­te­taan, ettei lail­lis­te­tun sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lön teke­mää työtä sote-kes­kuk­sessa kat­sota var­si­nai­seksi sosi­aa­li­pal­ve­luksi. Jo lain­val­mis­te­lun alku­vai­heissa kes­kus­te­luissa väläy­tel­tiin ter­mejä ”ylei­nen neu­vonta” tai ”infor­ma­tii­vi­nen, mata­lan kyn­nyk­sen neu­vonta”, josta ei synny asiak­kuutta tai asia­kas­kir­jauk­sia.

Asiakkuutta ei synny, mutta eikö kirjaaminen olisi kuitenkin välttämätöntä?

Miten muu­ten onnis­tuu sote-uudis­tuk­sessa tie­dolla joh­ta­mi­nen, ellei maa­kun­nalla ole tie­toa pal­velu- ja maa­kun­ta­stra­te­giansa val­mis­te­lussa asuk­kai­den pal­ve­lu­tar­peesta? Sen perus­teella maa­kun­nan pal­ve­lu­verkko tulisi toteut­taa ja huo­leh­tia pal­ve­lui­den saa­ta­vuu­desta sekä saa­vu­tet­ta­vuu­desta. Tai millä perus­tel­laan sosi­aa­li­pal­ve­lui­den tar­peet, teh­tä­vät ja tavoit­teet, ellei tie­toa tuo­teta myös perus­ta­solla?

Jos sosi­aali- ja ter­veys­kes­kuk­sissa sosi­aa­li­huol­lon ohjaus ja neu­vonta toteu­tu­vat kapea-alai­sena, sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen saa­ta­vuus ja saa­vu­tet­ta­vuus toteu­tu­vat huo­nom­min kuin ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­jen. Syn­tyy väis­tä­mättä kyn­nys päästä pal­ve­lu­jen pii­riin.

Maakunnan liikelaitoksen ja sote-keskuksen välistä yhteistyötä pyritään lakiluonnoksessa turvaamaan sosiaalihuollon liikkuvilla palveluilla.

Sosi­aa­li­huol­lon ryh­män teh­tävä olisi laaja ja vaa­tiva. Jo pel­käs­tään se, että anne­taan sosi­aa­li­huol­lon kon­sul­taa­tio­pal­ve­luita edel­lyt­täisi, että ryh­män asian­tun­te­mus kat­taisi kaikki sosi­aa­li­huol­lon pal­ve­lu­teh­tä­vät.

Epä­sel­vää on sekin, oli­siko ryh­män ensi­si­jai­nen teh­tävä var­mis­taa tie­don­kul­kua ja pal­ve­lui­den toi­mi­vuutta moni­mut­kai­sessa jär­jes­tel­mässä? Vai tuli­siko ryh­män ensi­si­jai­nen tar­koi­tus olla, että teh­dään sosi­aa­li­työtä ympä­ris­töissä, joissa asiak­kaat ovat ja elä­vät?

Näillä suun­ni­tel­milla sote-kes­kus tasa­pai­not­te­lisi yhden jalan eli ter­vey­den­huol­lon varassa.