Maritta Jylhälehto on sosiaalityöntekijä, joka tekee sosiaaliohjausta valinnanvapauskokeilussa Jyväskylässä.

 

Sosiaali- ja tervey­den­huollon valin­nan­va­paus­ko­keilut alkoivat keväällä 2017 Hämeen­lin­nassa, Jyväs­ky­lässä, Keski-Uudel­la­maalla, Tampe­reella ja Ylä-Savossa. Hämeen­lin­nassa ja Jyväs­ky­lässä palve­lu­pa­kettiin kuuluu myös sosiaa­liohjaus.

− Jyväs­kylän kaupungin lisäksi meillä ovat mukana Hanka­salmen ja Uuraisten kunnat. Valin­nan­va­paus­ko­keiluun hyväk­syttiin aluksi kolme palve­lun­tuot­tajaa. Jaan työaikani näiden kolmen sote-keskuksen kesken ja toimin niissä sosiaa­lioh­jaajana toimi­ni­mi­poh­jalta. Asiakkaat ohjataan luokseni ajanva­rauk­sella, kertoo Maritta Jylhä­lehto.

− Tämä ei ole paras mahdol­linen toimin­ta­malli. Sosiaa­lioh­jaajan palvelun tulisi olla koko ajan saata­villa ja sosiaa­lioh­jauksen ammat­ti­laisten tulisi olla tiimien jäsen.

Käytännössä työ on tarttua yhdessä asiakkaan kanssa hänen asiavyyhtiinsä.

Jylhä­lehto aloitti työnsä viime syksynä, ja työ aloitettiin aivan nollasta. Ensim­mäisiä tehtäviä oli pereh­dyttää sote-keskusten henki­löstö ja kertoa, millai­sissa asioissa asiak­kaita voi ohjata sosiaa­lioh­jaajan luo.

− Näissä kolmessa tervey­salan yrityk­sessä sosiaa­liohjaus on palveluna uutta, eikä heillä ollut kokemusta esimer­kiksi terveys­so­si­aa­li­työstä.

Terveys edellä mennään

Tammi­kuussa valin­nan­va­paus­ko­kei­lusta saatiin ensim­mäinen valta­kun­nal­linen välira­portti. Kokeiluun kuulu­villa alueilla asuu yhteensä 336 000 asukasta, ja heistä 5,1 prosenttia valitsi yksityisen sote-keskuksen. Yli 70 prosenttia asiak­kaista käytti lääkä­ri­pal­ve­luita. Sosiaa­lioh­jauksen käyntejä oli alle prosentti.

− Olen pitänyt omaa seurantaa, millai­sissa asioissa ihmiset tulevat sosiaa­lioh­jaajan luokse. Kysymyksiä on ollut liittyen etuuksiin ja asunnon hakemiseen, omais­hoitoon, lapsiin, vammai­suuteen, työhön paluuseen ja työkykyyn. Joku on kertonut mielen­ter­veyden ongel­mista, joku yksinäi­syy­destä ja tekemisen puutteesta, kertoo Jylhä­lehto.

Käytän­nössä työ on tarttua yhdessä asiakkaan kanssa hänen asiavyyh­tiinsä.

− Annan heille hyödyl­listä tietoa ja neuvoja sekä ohjaan muihin palve­luihin tai vaikkapa kansa­lais­jär­jes­töjen tarjonnan piiriin.

On totta, että asiakkaat tulevat yksityiseen sote-keskukseen ”terveys edellä”, sanoo Jylhä­lehto.

− Minulla on kuitenkin näky, että ihmiset voivat tulle tänne myös ”sosiaa­linen edellä”. Olemme hyvä ensikon­takti tilan­teissa, joissa asiak­kaalla on vaikeasti hahmottuva ongel­ma­kimppu tai oireita, joihin on lääke­tie­teel­li­sesti vaikea tarttua. Sosiaa­lioh­jauk­sessa voidaan keskus­tellen pohtia, onko juurisyy niska­ki­vussa vai siinä, että on yksinäinen tai talous­on­gelmat ahdis­tavat.

Sosiaaliohjaus ei ole irtopalikka

− Minulla on sosiaa­li­työn­te­kijän pohja­kou­lutus ja ammatti-identi­teetti. Innostun uuden kehit­tä­mi­sestä. Kun minua pyydettiin valin­nan­va­paus­ko­keiluun mukaan kehit­tämään sosiaa­lioh­jausta, suostuin vain pienen harkinnan jälkeen.

Jylhä­lehto hahmottaa tällä hetkellä sote-keskuksen sosiaa­lioh­jauksen matalan­kyn­nyksen toimintana, jonka piiriin asiakas voi helposti piipahtaen tulla.

Sosiaaliohjaajan palvelun tulisi olla koko ajan saatavilla.


− Yhdessä katsomme, mitkä asiat lyövät elämässä kapuloita rattaisiin ja aloitamme sitten muutokseen tähtäävän työn.

− Sote-keskuksen sosiaa­liohjaus on meille kaikille uutta, mutta kokei­lussa haemme tarkempaa sisältöä sille, millaisiin asiak­kaiden tarpeisiin sote-keskuksen sosiaa­liohjaus voisi vastata. Olen myös mukana laajassa julkisen sektorin ja muiden toimi­joiden yhteis­työ­ver­kos­tossa, missä luomme sisältöä tälle työlle.

Jylhä­lehto perään­kuu­luttaa sosiaa­lialan ammat­ti­lai­silta hyvää ammatil­lista aktii­vi­suutta.

− Emme saa tyytyä siihen, että sosiaa­liohjaus mainitaan ikään kuin irtopa­likkana valin­nan­va­pauden piiriin kuuluvien palve­luiden listalla.

Helena Jaakkola