Ammattijärjestö Talentia vaatii työpaikoille nollatoleranssia väkivaltaa ja sen uhkaa kohtaan. Jotta työpaikoista saadaan turvallisia, on työnantajien ja työntekijöiden sitouduttava tekemään kaikkensa sen eteen.

 

Talen­tia teki selvi­tyk­sen jäsen­ten­sä koke­mas­ta työväki­val­las­ta ja sen uhkas­ta. Tulosten mukaan joka viides sosi­aalialan korkeak­oulutet­tu oli kokenut työssään väki­val­taa tai sen uhkaa jos­sakin muo­dos­sa.

Yleis­in­tä oli sanalli­nen asi­a­ton kohtelu, jon­ka kohteena oli joka kol­mas työn­tek­i­jä vähin­tään pari ker­taa kuukaudessa, joka kuudes viikoit­tain. Sanal­lista uhkailua oli kokenut joka viides vähin­tään pari ker­taa kuukaudessa. Myös fyysi­nen väki­val­ta on tut­tua. Joka kuudet­ta oli nip­is­tet­ty, potkit­tu tai pur­tu, joka kymmenet­tä oli lyö­ty nyrkil­lä tai teräaseel­la tai heit­et­ty esineil­lä, selviää vas­tauk­sista.

Työ­paikat ovat varsin eri­laisia väki­val­takoke­musten suh­teen. Koulukodeis­sa, lasten­kodeissa ja vam­mais­palveluyk­siköis­sä jopa puo­let työn­tek­i­jöistä saa osak­seen viikoit­tain sanal­lista väki­val­taa: pilkkaa, loukkaamista, arvostelua, nimit­te­lyä.

Neljä­sosa työn­tek­i­jöistä sai stres­sioire­i­ta väki­val­lan uhkas­ta. Joka viides pelkäsi väki­val­taa tai sen uhkaa.

Väki­val­takoke­muk­set aiheut­ta­vat ahdis­tus­ta, uni­häir­iöitä, pelkoa ja pois­saolo­ja. Ne saat­ta­vat myös johtaa halu­un vai­h­taa työ­paikkaa.

Kyse on asenteesta

– Sosi­aalialal­la esi­in­tyy liikaa väki­val­taa. Tavoit­teena pitää olla nol­la­tol­er­anssi väkival­lan suh­teen, vaatii Tal­ent­ian ammat­ti­a­sioiden pääl­likkö Mar­jo Varsa.

– Tarvi­taan kol­men­laista läh­estymistä: väki­val­lan mah­dol­lisuuk­sia on ehkäistävä, väki­val­taa on vähen­net­tävä ja kiel­teiset tilanteet on käsiteltävä.

Luon­nol­lis­es­ti työym­päristö pitää saat­taa sel­l­aisek­si, että se on tur­valli­nen. Hälytysna­pit, esteet­tömät pois­tu­misti­et ja var­ti­joiden käyt­tö ovat esimerkke­jä tur­val­lis­es­ta työym­päristöstä. Selvi­tyk­sessä kol­ma­sosa vas­taa­jista koki, ettei työym­päristöä ole suun­nitel­tu tur­val­lisek­si.

Aivan oman tilanteen­sa tuo työn tekem­i­nen asi­akkaan kotona. Kotikäyn­nille ei kenen­kään pitäisi joutua men­emään yksin. Tarvit­taes­sa pitäisi olla mah­dol­lisu­us saa­da myös poli­isi tur­vaa­maan kotikäyn­tiä.

– Esimi­esten ei kan­na­ta vähätel­lä työn­tek­i­jöi­den pelko­ja tai riskien ole­mas­saoloa. Esimiehet koke­vat väki­val­taa vähem­män kuin työn­tek­i­jät, tämä näkyy selvi­tyk­sessämme.

Kyselyssä havait­ti­in ongelmia työväki­val­tati­lantei­den tai niiden uhkan käsit­telyssä ja ehkäisemisessä. Moni vas­taa­ja ei tun­tenut tai tien­nyt ole­mas­sa ole­vista jär­jestelmistä, tai koki ne riit­tämät­töminä. Laitok­sis­sa varautu­mi­nen oli hoidet­tu parem­min kuin sosi­aal­i­toimis­tois­sa tai päiväkodeis­sa.

Tietoa ja tietoisuutta lisättävä

– Työ­suo­jelua ja työ­suo­je­lu­ti­etoisu­ut­ta on vahvis­tet­ta­va työ­paikoil­la. Se vaatii sitou­tu­mista sekä työ­nan­ta­jal­ta että työn­tek­i­jöiltä, toteaa Mar­ja Varsa.

Mar­jo Varsa suosit­telee, että työ­paikan toim­inta­mallit käy­dään läpi työn­tek­i­jöi­den, asi­akkaiden ja asi­akkaiden omais­ten kanssa.

– Kenellekään ei saa olla epä­selvää, mikä on sal­lit­tua mikä kiel­let­tyä käytöstä ja miten väki­val­taan tul­laan suh­tau­tu­maan. Eikä riitä, että ohjeet piilote­taan intranet­ti­in. Tarvi­taan huoneen­taulu­ja ja julis­tei­ta.

– Kan­nat­taa varautua ja sopia käytän­nöistä, sil­lä tutkimuk­sen mukaan työ­paikan riit­tävä varautu­mi­nen asi­akasväki­val­taan sekä sovi­tut käytän­nöt ovat yhtey­dessä vähäisem­pään stressin kokemiseen, pelon tun­teisi­in tai työ­paikan vai­h­toa­jatuk­si­in ja parem­pi­in koet­tui­hin valmiuk­si­in toimia uhka-ja väki­val­tati­lanteis­sa. Lisäk­si hyvät käytän­nöt säästävät rahaa.

Mar­jo Varsa varoit­taa asen­teesta, että sosi­aalialan työhön kuu­luisi asi­akkaan tyy­tymät­tömyy­den ja jopa väki­val­lan kohtaamista. Tai että kyse on ammat­tiosaamis­es­ta, että pitäisi olla niin hyvä taito koh­da­ta asi­akas, ettei väki­val­taa syn­ny. Tai että väki­val­tais­es­ti tai uhkaavasti käyt­täy­tynyt­tä asi­akas­ta pitäisi ymmärtää.

Työsuojelusta turvallisuus- ja työsuojelujohtamiseen

Tal­ent­ian ammatil­lis­ten asioiden neu­von­tanu­meroon ja sähkö­posti­in tulee paljon kysymyk­siä työhyv­in­voin­ti­in ja ‑tur­val­lisu­u­teen liit­tyen.

Psykososi­aa­li­nen kuor­mi­tus on käsite, joka pitäisi saa­da tiedoste­tuk­si työ­suo­jelus­sa, toteaa Mar­jo Varsa.

– Per­in­teiset työ­suo­jelun­vä­li­neet sovel­tu­vat heikosti psykososi­aalisen kuor­mi­tuk­sen vähen­tämiseen ja sik­si niitä pitää kehit­tää.

Sosi­aalialan työ on itsessään psykososi­aalis­es­ti kuor­mit­tavaa. Työ­suo­jelu­lain­säädän­tö velvoit­taa työ­nan­ta­jaa pitämään huol­ta työn­tek­i­jöi­den työ­tur­val­lisu­ud­es­ta ja siitä, ettei työ kuor­mi­ta niin paljon, että se sairas­tut­taa. Työter­veyslaitok­sen tuore selvi­tys kuitenkin ker­too, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä on kaksinker­tainen ris­ki mie­len­ter­vey­den häir­iöi­hin ver­rat­tuna palka­nsaa­ji­in yleen­sä. Sairas­tu­vu­ut­ta selit­tää psykososi­aa­li­nen kuor­ma, jota aiheut­taa liian suuri asi­akas­määrä ja ris­tiri­itaiset odotuk­set.

Väki­val­ta­selvi­tys ja sairas­tu­vu­us­selvi­tys haas­ta­vat sosi­aalialan työn johtamista. On aika siir­tyä työ­suo­jelus­ta tur­val­lisu­us-ja työ­suo­jelu­jo­htamiseen, jos­sa työn­tek­i­jöi­den hyv­in­voin­tia uhkaa­vat tek­i­jät min­i­moidaan ja raken­netaan tur­val­lista ja hyv­in­voivaa työ­paikkaa, Varsa vaatii.

– Kun ale­taan valmis­tel­la sote-organ­isaa­tio­ta, on syytä kiin­nit­tää huomio myös työ­suo­jelu­un. Muu­tos ja sen tuo­ma epäti­etoisu­us on psykososi­aalisen kuor­mi­tuk­sen lähde. Sik­si muu­tosjo­htamises­sa ja eri organ­isaa­tioiden kult­tuurien yhteenso­vit­tamises­sa on paljon haastet­ta myös työ­suo­jelullis­es­ti.

Työpaikan pitäisi tehdä rikosilmoitus ja tarjota oikeusapua

Tal­ent­ian puheen­jo­hta­ja Tero Ris­timä­ki pitää eri­tyisen ongel­mallise­na sitä, että työväki­val­tati­lanteista ei tehdä rikosil­moituk­sia.

Kyse­lyn perus­teel­la voisi päätel­lä, että työ­paikoil­la ei ole juurikaan sovit­tu oikeusavun jär­jestämis­es­tä tai oikeusku­luista vas­taamis­es­ta. Alle joka kymmenes vas­taa­ja ker­toi sovi­tu­ista käytän­nöistä, enem­mistö ei tien­nyt, onko asi­as­ta sovit­tu.

– Työväki­val­ta ei ole asian­omis­ta­jarikos ja ilmoituk­sen voi tehdä esimies tai muu työ­paikan edus­ta­ja. Näin suo­jel­laan uhria, joka saat­taa pelätä seu­rauk­sia rikosil­moituk­sen tekemis­es­tä. Työ­nan­ta­jan tulee myös tukea työn­tek­i­jää tar­joa­mal­la oikeusa­pua.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma