Ammattijärjestö Talentia vaatii työpaikoille nollatoleranssia väkivaltaa ja sen uhkaa kohtaan. Jotta työpaikoista saadaan turvallisia, on työnantajien ja työntekijöiden sitouduttava tekemään kaikkensa sen eteen.

 

Talen­tia teki sel­vi­tyk­sen jäsen­tensä koke­masta työ­vä­ki­val­lasta ja sen uhkasta. Tulos­ten mukaan joka vii­des sosi­aa­lia­lan kor­kea­kou­lu­tettu oli koke­nut työs­sään väki­val­taa tai sen uhkaa jos­sa­kin muodossa.

Ylei­sintä oli sanal­li­nen asia­ton koh­telu, jonka koh­teena oli joka kol­mas työn­te­kijä vähin­tään pari ker­taa kuu­kau­dessa, joka kuu­des vii­koit­tain. Sanal­lista uhkai­lua oli koke­nut joka vii­des vähin­tään pari ker­taa kuu­kau­dessa. Myös fyy­si­nen väki­valta on tut­tua. Joka kuu­detta oli nipis­tetty, pot­kittu tai purtu, joka kym­me­nettä oli lyöty nyr­killä tai terä­aseella tai hei­tetty esi­neillä, sel­viää vastauksista.

Työ­pai­kat ovat var­sin eri­lai­sia väki­val­ta­ko­ke­mus­ten suh­teen. Kou­lu­ko­deissa, lasten­kodeissa ja vam­mais­pal­ve­lu­yk­si­köissä jopa puo­let työn­te­ki­jöistä saa osak­seen vii­koit­tain sanal­lista väki­val­taa: pilk­kaa, louk­kaa­mista, arvos­te­lua, nimittelyä.

Nel­jäs­osa työn­te­ki­jöistä sai stres­sioi­reita väki­val­lan uhkasta. Joka vii­des pel­käsi väki­val­taa tai sen uhkaa.

Väki­val­ta­ko­ke­muk­set aiheut­ta­vat ahdis­tusta, uni­häi­riöitä, pel­koa ja pois­sao­loja. Ne saat­ta­vat myös joh­taa haluun vaih­taa työpaikkaa.

Kyse on asenteesta

– Sosi­aa­lia­lalla esiin­tyy lii­kaa väki­val­taa. Tavoit­teena pitää olla nol­la­to­le­ranssi väkival­lan suh­teen, vaa­tii Talen­tian ammat­ti­asioi­den pääl­likkö Marjo Varsa.

– Tar­vi­taan kol­men­laista lähes­ty­mistä: väki­val­lan mah­dol­li­suuk­sia on ehkäis­tävä, väki­val­taa on vähen­net­tävä ja kiel­tei­set tilan­teet on käsiteltävä.

Luon­nol­li­sesti työym­pä­ristö pitää saat­taa sel­lai­seksi, että se on tur­val­li­nen. Hälytysna­pit, esteet­tö­mät pois­tu­mis­tiet ja var­ti­joi­den käyttö ovat esi­merk­kejä tur­val­li­sesta työym­pä­ris­töstä. Sel­vi­tyk­sessä kol­mas­osa vas­taa­jista koki, ettei työym­pä­ris­töä ole suun­ni­teltu turvalliseksi.

Aivan oman tilan­teensa tuo työn teke­mi­nen asiak­kaan kotona. Koti­käyn­nille ei kenen­kään pitäisi jou­tua mene­mään yksin. Tar­vit­taessa pitäisi olla mah­dol­li­suus saada myös poliisi tur­vaa­maan kotikäyntiä.

– Esi­mies­ten ei kan­nata vähä­tellä työn­te­ki­jöi­den pel­koja tai ris­kien ole­mas­sao­loa. Esi­mie­het koke­vat väki­val­taa vähem­män kuin työn­te­ki­jät, tämä näkyy selvityksessämme.

Kyse­lyssä havait­tiin ongel­mia työ­vä­ki­val­ta­ti­lan­tei­den tai nii­den uhkan käsit­te­lyssä ja ehkäi­se­mi­sessä. Moni vas­taaja ei tun­te­nut tai tien­nyt ole­massa ole­vista jär­jes­tel­mistä, tai koki ne riit­tä­mät­tö­minä. Lai­tok­sissa varau­tu­mi­nen oli hoi­dettu parem­min kuin sosi­aa­li­toi­mis­toissa tai päiväkodeissa.

Tietoa ja tietoisuutta lisättävä

– Työ­suo­je­lua ja työ­suo­je­lu­tie­toi­suutta on vah­vis­tet­tava työ­pai­koilla. Se vaa­tii sitou­tu­mista sekä työ­nan­ta­jalta että työn­te­ki­jöiltä, toteaa Marja Varsa.

Marjo Varsa suo­sit­te­lee, että työ­pai­kan toi­min­ta­mal­lit käy­dään läpi työn­te­ki­jöi­den, asiak­kai­den ja asiak­kai­den omais­ten kanssa.

– Kenel­le­kään ei saa olla epä­sel­vää, mikä on sal­lit­tua mikä kiel­let­tyä käy­töstä ja miten väki­val­taan tul­laan suh­tau­tu­maan. Eikä riitä, että ohjeet pii­lo­te­taan int­ra­net­tiin. Tar­vi­taan huo­neen­tau­luja ja julisteita.

– Kan­nat­taa varau­tua ja sopia käy­tän­nöistä, sillä tut­ki­muk­sen mukaan työ­pai­kan riit­tävä varau­tu­mi­nen asia­kas­vä­ki­val­taan sekä sovi­tut käy­tän­nöt ovat yhtey­dessä vähäi­sem­pään stres­sin koke­mi­seen, pelon tun­tei­siin tai työ­pai­kan vaih­toa­ja­tuk­siin ja parem­piin koet­tui­hin val­miuk­siin toi­mia uhka-ja väki­val­ta­ti­lan­teissa. Lisäksi hyvät käy­tän­nöt sääs­tä­vät rahaa.

Marjo Varsa varoit­taa asen­teesta, että sosi­aa­lia­lan työ­hön kuu­luisi asiak­kaan tyy­ty­mät­tö­myy­den ja jopa väki­val­lan koh­taa­mista. Tai että kyse on ammat­tio­saa­mi­sesta, että pitäisi olla niin hyvä taito koh­data asia­kas, ettei väki­val­taa synny. Tai että väki­val­tai­sesti tai uhkaa­vasti käyt­täy­ty­nyttä asia­kasta pitäisi ymmärtää.

Työsuojelusta turvallisuus- ja työsuojelujohtamiseen

Talen­tian amma­til­lis­ten asioi­den neu­von­ta­nu­me­roon ja säh­kö­pos­tiin tulee pal­jon kysy­myk­siä työ­hy­vin­voin­tiin ja ‑tur­val­li­suu­teen liittyen.

Psy­ko­so­si­aa­li­nen kuor­mi­tus on käsite, joka pitäisi saada tie­dos­te­tuksi työ­suo­je­lussa, toteaa Marjo Varsa.

– Perin­tei­set työ­suo­je­lun­vä­li­neet sovel­tu­vat hei­kosti psy­ko­so­si­aa­li­sen kuor­mi­tuk­sen vähen­tä­mi­seen ja siksi niitä pitää kehittää.

Sosi­aa­lia­lan työ on itses­sään psy­ko­so­si­aa­li­sesti kuor­mit­ta­vaa. Työ­suo­je­lu­lain­sää­däntö vel­voit­taa työ­nan­ta­jaa pitä­mään huolta työn­te­ki­jöi­den työ­tur­val­li­suu­desta ja siitä, ettei työ kuor­mita niin pal­jon, että se sai­ras­tut­taa. Työ­ter­veys­lai­tok­sen tuore sel­vi­tys kui­ten­kin ker­too, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on kak­sin­ker­tai­nen riski mie­len­ter­vey­den häi­riöi­hin ver­rat­tuna pal­kan­saa­jiin yleensä. Sai­ras­tu­vuutta selit­tää psy­ko­so­si­aa­li­nen kuorma, jota aiheut­taa liian suuri asia­kas­määrä ja ris­ti­rii­tai­set odotukset.

Väki­val­ta­sel­vi­tys ja sai­ras­tu­vuus­sel­vi­tys haas­ta­vat sosi­aa­lia­lan työn joh­ta­mista. On aika siir­tyä työ­suo­je­lusta tur­val­li­suus-ja työ­suo­je­lu­joh­ta­mi­seen, jossa työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tia uhkaa­vat teki­jät mini­moi­daan ja raken­ne­taan tur­val­lista ja hyvin­voi­vaa työ­paik­kaa, Varsa vaatii.

– Kun ale­taan val­mis­tella sote-orga­ni­saa­tiota, on syytä kiin­nit­tää huo­mio myös työ­suo­je­luun. Muu­tos ja sen tuoma epä­tie­toi­suus on psy­ko­so­si­aa­li­sen kuor­mi­tuk­sen lähde. Siksi muu­tos­joh­ta­mi­sessa ja eri orga­ni­saa­tioi­den kult­tuu­rien yhteen­so­vit­ta­mi­sessa on pal­jon haas­tetta myös työsuojelullisesti.

Työpaikan pitäisi tehdä rikosilmoitus ja tarjota oikeusapua

Talen­tian puheen­joh­taja Tero Ris­ti­mäki pitää eri­tyi­sen ongel­mal­li­sena sitä, että työ­vä­ki­val­ta­ti­lan­teista ei tehdä rikosilmoituksia.

Kyse­lyn perus­teella voisi pää­tellä, että työ­pai­koilla ei ole juu­ri­kaan sovittu oikeus­a­vun jär­jes­tä­mi­sestä tai oikeus­ku­luista vas­taa­mi­sesta. Alle joka kym­me­nes vas­taaja ker­toi sovi­tuista käy­tän­nöistä, enem­mistö ei tien­nyt, onko asiasta sovittu.

– Työ­vä­ki­valta ei ole asia­no­mis­ta­ja­ri­kos ja ilmoi­tuk­sen voi tehdä esi­mies tai muu työ­pai­kan edus­taja. Näin suo­jel­laan uhria, joka saat­taa pelätä seu­rauk­sia riko­sil­moi­tuk­sen teke­mi­sestä. Työ­nan­ta­jan tulee myös tukea työn­te­ki­jää tar­joa­malla oikeusapua.

Kris­tiina Koskiluoma