Ammat­ti­jär­jestö Talentia vaatii työpai­koille nolla­to­le­ranssia väkivaltaa ja sen uhkaa kohtaan. Jotta työpai­koista saadaan turval­lisia, on työnan­tajien ja työnte­ki­jöiden sitou­duttava tekemään kaikkensa sen eteen.

 

Talentia teki selvi­tyksen jäsen­tensä kokemasta työvä­ki­val­lasta ja sen uhkasta. Tulosten mukaan joka viides sosiaa­lialan korkea­kou­lu­tettu oli kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa jossakin muodossa.

Yleisintä oli sanal­linen asiaton kohtelu, jonka kohteena oli joka kolmas työntekijä vähintään pari kertaa kuukau­dessa, joka kuudes viikoittain. Sanal­lista uhkailua oli kokenut joka viides vähintään pari kertaa kuukau­dessa. Myös fyysinen väkivalta on tuttua. Joka kuudetta oli nipis­tetty, potkittu tai purtu, joka kymme­nettä oli lyöty nyrkillä tai teräaseella tai heitetty esineillä, selviää vastauksista.

Työpaikat ovat varsin erilaisia väkival­ta­ko­ke­musten suhteen. Koulu­ko­deissa, lasten­kodeissa ja vammais­pal­ve­lu­yk­si­köissä jopa puolet työnte­ki­jöistä saa osakseen viikoittain sanal­lista väkivaltaa: pilkkaa, loukkaa­mista, arvos­telua, nimittelyä.

Neljäsosa työnte­ki­jöistä sai stres­sioi­reita väkivallan uhkasta. Joka viides pelkäsi väkivaltaa tai sen uhkaa.

Väkival­ta­ko­ke­mukset aiheut­tavat ahdis­tusta, unihäi­riöitä, pelkoa ja poissaoloja. Ne saattavat myös johtaa haluun vaihtaa työpaikkaa.

Kyse on asenteesta

– Sosiaa­lia­lalla esiintyy liikaa väkivaltaa. Tavoit­teena pitää olla nolla­to­le­ranssi väkival­lan suhteen, vaatii Talentian ammat­ti­asioiden päällikkö Marjo Varsa.

– Tarvitaan kolmen­laista lähes­ty­mistä: väkivallan mahdol­li­suuksia on ehkäistävä, väkivaltaa on vähen­nettävä ja kielteiset tilanteet on käsiteltävä.

Luonnol­li­sesti työym­pä­ristö pitää saattaa sellai­seksi, että se on turval­linen. Hälytysna­pit, esteet­tömät poistu­mistiet ja varti­joiden käyttö ovat esimerkkejä turval­li­sesta työym­pä­ris­töstä. Selvi­tyk­sessä kolmasosa vastaa­jista koki, ettei työym­pä­ristöä ole suunni­teltu turvalliseksi.

Aivan oman tilan­teensa tuo työn tekeminen asiakkaan kotona. Kotikäyn­nille ei kenen­kään pitäisi joutua menemään yksin. Tarvit­taessa pitäisi olla mahdol­lisuus saada myös poliisi turvaamaan kotikäyntiä.

– Esimiesten ei kannata vähätellä työnte­ki­jöiden pelkoja tai riskien olemas­saoloa. Esimiehet kokevat väkivaltaa vähemmän kuin työnte­kijät, tämä näkyy selvityksessämme.

Kyselyssä havaittiin ongelmia työvä­ki­val­ta­ti­lan­teiden tai niiden uhkan käsit­te­lyssä ja ehkäi­se­mi­sessä. Moni vastaaja ei tuntenut tai tiennyt olemassa olevista järjes­tel­mistä, tai koki ne riittä­mät­töminä. Laitok­sissa varau­tu­minen oli hoidettu paremmin kuin sosiaa­li­toi­mis­toissa tai päiväkodeissa.

Tietoa ja tietoi­suutta lisättävä

– Työsuo­jelua ja työsuo­je­lu­tie­toi­suutta on vahvis­tettava työpai­koilla. Se vaatii sitou­tu­mista sekä työnan­ta­jalta että työnte­ki­jöiltä, toteaa Marja Varsa.

Marjo Varsa suosit­telee, että työpaikan toimin­ta­mallit käydään läpi työnte­ki­jöiden, asiak­kaiden ja asiak­kaiden omaisten kanssa.

– Kenel­lekään ei saa olla epäselvää, mikä on sallittua mikä kiellettyä käytöstä ja miten väkivaltaan tullaan suhtau­tumaan. Eikä riitä, että ohjeet piilo­tetaan intra­nettiin. Tarvitaan huoneen­tauluja ja julisteita.

– Kannattaa varautua ja sopia käytän­nöistä, sillä tutki­muksen mukaan työpaikan riittävä varau­tu­minen asiakas­vä­ki­valtaan sekä sovitut käytännöt ovat yhtey­dessä vähäi­sempään stressin kokemiseen, pelon tunteisiin tai työpaikan vaihtoa­ja­tuksiin ja parempiin koettuihin valmiuksiin toimia uhka-ja väkival­ta­ti­lan­teissa. Lisäksi hyvät käytännöt säästävät rahaa.

Marjo Varsa varoittaa asenteesta, että sosiaa­lialan työhön kuuluisi asiakkaan tyyty­mät­tö­myyden ja jopa väkivallan kohtaa­mista. Tai että kyse on ammat­tio­saa­mi­sesta, että pitäisi olla niin hyvä taito kohdata asiakas, ettei väkivaltaa synny. Tai että väkival­tai­sesti tai uhkaa­vasti käyttäy­ty­nyttä asiakasta pitäisi ymmärtää.

Työsuo­je­lusta turval­lisuus- ja työsuojelujohtamiseen

Talentian ammatil­listen asioiden neuvon­ta­nu­meroon ja sähkö­postiin tulee paljon kysymyksiä työhy­vin­vointiin ja -turval­li­suuteen liittyen.

Psyko­so­si­aa­linen kuormitus on käsite, joka pitäisi saada tiedos­te­tuksi työsuo­je­lussa, toteaa Marjo Varsa.

– Perin­teiset työsuo­je­lun­vä­lineet sovel­tuvat heikosti psyko­so­si­aa­lisen kuormi­tuksen vähen­tä­miseen ja siksi niitä pitää kehittää.

Sosiaa­lialan työ on itsessään psyko­so­si­aa­li­sesti kuormit­tavaa. Työsuo­je­lu­lain­sää­däntö velvoittaa työnan­tajaa pitämään huolta työnte­ki­jöiden työtur­val­li­suu­desta ja siitä, ettei työ kuormita niin paljon, että se sairas­tuttaa. Työter­veys­lai­toksen tuore selvitys kuitenkin kertoo, että sosiaa­li­työn­te­ki­jöillä on kaksin­ker­tainen riski mielen­ter­veyden häiriöihin verrattuna palkan­saajiin yleensä. Sairas­tu­vuutta selittää psyko­so­si­aa­linen kuorma, jota aiheuttaa liian suuri asiakas­määrä ja risti­rii­taiset odotukset.

Väkival­ta­sel­vitys ja sairas­tu­vuus­sel­vitys haastavat sosiaa­lialan työn johta­mista. On aika siirtyä työsuo­je­lusta turval­lisuus-ja työsuo­je­lu­joh­ta­miseen, jossa työnte­ki­jöiden hyvin­vointia uhkaavat tekijät minimoidaan ja raken­netaan turval­lista ja hyvin­voivaa työpaikkaa, Varsa vaatii.

– Kun aletaan valmis­tella sote-organi­saa­tiota, on syytä kiinnittää huomio myös työsuo­jeluun. Muutos ja sen tuoma epätie­toisuus on psyko­so­si­aa­lisen kuormi­tuksen lähde. Siksi muutos­joh­ta­mi­sessa ja eri organi­saa­tioiden kulttuurien yhteen­so­vit­ta­mi­sessa on paljon haastetta myös työsuojelullisesti.

Työpaikan pitäisi tehdä rikosil­moitus ja tarjota oikeusapua

Talentian puheen­johtaja Tero Ristimäki pitää erityisen ongel­mal­lisena sitä, että työvä­ki­val­ta­ti­lan­teista ei tehdä rikosilmoituksia.

Kyselyn perus­teella voisi päätellä, että työpai­koilla ei ole juurikaan sovittu oikeusavun järjes­tä­mi­sestä tai oikeus­ku­luista vastaa­mi­sesta. Alle joka kymmenes vastaaja kertoi sovituista käytän­nöistä, enemmistö ei tiennyt, onko asiasta sovittu.

– Työvä­ki­valta ei ole asiano­mis­ta­ja­rikos ja ilmoi­tuksen voi tehdä esimies tai muu työpaikan edustaja. Näin suojellaan uhria, joka saattaa pelätä seurauksia rikosil­moi­tuksen tekemi­sestä. Työnan­tajan tulee myös tukea työnte­kijää tarjoa­malla oikeusapua.

Kristiina Koski­luoma