Usein viljelijät ottavat minuun yhteyttä taloudellisen tilanteen varjolla. Sitten kun menen käymään tilalla, tulee esiin muutakin murhetta ja huolta, sanoo Voimaa farmarille ‑hankkeessa työskentelevä sosiaalityön opiskelija Maria Savolainen.

 

 

Hankeasian­tuntija Maria Savolainen kävelee pellon­laitaa aamuau­rin­gossa. Viimeisen puolen­toista vuoden aikana maata­lous­yrit­tä­jyyden nurja puoli on tullut hänelle tutuksi.

Hän työsken­telee MTK Pirkanmaan Voimaa farma­rille ‑hankkeessa. Se tarjoaa maata­lous­yrit­tä­jille apua jaksa­miseen, työhy­vin­vointiin ja talous­pulmiin.

Maria Savolainen opiskelee työn ohessa sosiaa­li­työtä Tampereen yliopis­tossa. Syksyllä hän aloittaa syven­tävät opinnot.

– Olen lammas­far­marin tytär Laihialta ja itsekin maatilan emäntä. Ymmärrän maatilan arkea ja tiedän, mitä kaikkea vuoden kiertoon kuuluu.

Savolaisen mukaan sosiaa­lityön opinnoista on ollut hänelle valta­vasti hyötyä, vaikkei työskentely Voimaa farma­rille ‑hankkeessa niitä edelly­te­täkään.

– Opintojen kautta minulla on jonkin­lainen ymmärrys suoma­lai­sesta palve­lu­jär­jes­tel­mästä, ja olen toki saanut opinnoista myös eväitä vaikeuk­sissa olevan ihmisen kohtaa­miseen.

Pirkanmaalla on liki 4 000 maatilaa

Maati­loista runsaat sata saa apua Voimaa farma­rille ‑hankkeesta. Savolaisen lisäksi työtä tuottajien hyväksi tekee hanke­pääl­likkö Maija Pispa.

– Hanke on ensia­pu­luon­toinen. Pyrimme löytämään mahdol­li­simman pian ratkaisuja ja tahoja, joiden puoleen asiakkaat voivat kääntyä, Savolainen kertoo.

Taval­li­simmin asiakas­suhde saa alkunsa maata­lous­yrit­täjän omasta yhtey­de­no­tosta. Soitto tai sähkö­posti saattaa tulla myös esimer­kiksi sukulai­selta, naapu­rilta, eläin­lää­kä­riltä, lomit­ta­jalta tai maata­louden asian­tun­ti­ja­jär­jestö ProAgrian neuvo­jalta.

Luottamuksellista ja maksutonta tukea on tarjolla jokaisessa maakunnassa.

– Jos yhteyttä ottaa joku muu kuin viljelijä itse, tilanteet ovat silloin usein kärjis­ty­neitä. Viljelijä saattaa hävetä omaa tilan­nettaan tai sitten hän ei enää tunnista sitä.

Kun yhtey­denotto tulee, Savolainen sopii tilakäynnin. Tilalla hän keskus­telee yrittäjän tai yrittäjien kanssa ja pyrkii keskus­te­le­malla saamaan tilan­teeseen selvyyttä.

– Ensim­mäi­sellä käynnillä kartoi­tetaan kokonais­ti­lanne. Siinä menee väkisinkin aikaa, kun käymme läpi maatilan ja asiakkaan asiat, jotka voivat olla toisistaan irral­li­siakin.

Taval­li­sesti Savolainen menee tilalle yksin. Jos tapaus on haastava tai tilalla on paljon väkeä, lähtee kollega mukaan. Uhkaavia tilan­teita Savolainen ei ole työssään kokenut.

Usein jo pihasta näkee, millä tolalla asiat ovat

– Pihapiiri saattaa olla räjäh­täneen näköinen. Kaikki tavarat ovat läsäh­täneet siihen, mihin ne on jätetty ja eläimet ovat huonolla hoidolla, kertoo Savolainen.

Savolaisen mukaan kaikki eläin­tuo­tan­to­suunnat ovat erityisen kuormit­tavia, koska eläin­ten­hoito on sitovaa. Eläimet kun on hoidettava vuoden jokaisena päivänä.

– Asiak­kaissa on todella paljon niitä, jotka ovat ihan loppuun uupuneita. Tilakäyn­neillä näkyy, että maata­lous­yrit­täjät ovat kiinni työssään, eikä vapaita juuri ole.

Pirtin pöydällä Savolaista saattaa odottaa pino avaamat­tomia laskuja.

– Työuu­pumus saattaa olla syy siihen, että tilan talouskin on rempallaan. Tai sitten talou­dessa on tullut takapakkia ja se aiheuttaa mielen­ter­vey­del­lisiä ongelmia.

Laskut jäävät yleensä avaamatta siksi, ettei niihin ole varaa, Savolainen sanoo. Tällöin hän aloittaa urakan avaamalla kuoret ja lajit­te­le­malla laskut eräpäivän mukaan.

– Sitten perkaamme yrittäjän kanssa pinoista kiireel­li­simmät. Jos kyseessä on kotie­läintila, niin ainakin sähkö­lasku pitää saada hoidettua jollain ilveellä.

Seuraa­vaksi Savolainen soittaa ulosot­to­vi­rastoon ja ottaa yhteyttä perin­tä­toi­mis­toihin, ja siten asiat alkavat pikku­hiljaa selvitä.

Kuvassa ruskeita lehmiä kesälaitumella.

Kuva: Laura Vesa

Kiinni solmuihin

Talouden ja työtaakan lisäksi sukupol­ven­vaih­dokset kiris­tävät usein ihmis­suh­teita maati­loilla. Vanha ja nuori pari eivät aina enää edes puhu toisilleen.

– Vanha pari käy jakamassa neuvojaan, vaikka niitä ei ole pyydetty, jolloin nuori pari kokee, etteivät he saa elää ja kehittää tilaa halua­mallaan tavalla, sanoo Savolainen.

Savolaisen mukaan suhde­soppa ratkeaa vain keskus­te­le­malla avoimesti.

– Keskustelu synnyttää usein uusia oival­luksia. Erääs­säkin tapauk­sessa vanha pari päätti muuttaa pois tilalta. Se oli varmasti hyvä ratkaisu molem­mille osapuo­lille.

Joskus taas jatkaja ei ota vastuuta tilan töistä.

– Eräskin nuori isäntä ei viitsi nousta aamulla navettaan, koska hän tietää, että vanhemmat menevät kuitenkin, Savolainen kertoo.

Tällai­sissa tapauk­sissa vanhan parin pitäisi Savolaisen mukaan sanoutua kokonaan irti tilan hoidosta. Oival­luksen on kuitenkin tultava heiltä itseltään, hän toteaa.

– Viime käynnillä teimme lukujär­jes­tyksen, jotta nuorelle isännälle tulisi päiviä, joina hän oikeasti olisi vastuussa tilasta.

Kitkaa saattaa olla myös työnte­ki­jöiden kanssa tai isäntä­parin välillä. Maati­loilla parisuhteen hoita­minen jää helposti työto­ve­ruuden jalkoihin, Savolainen sanoo.

Maatalousyrittäjä voi saada 500 euron ostopalvelujen sitoumuksen esimerkiksi terapiapalveluihin, juridiseen apuun tai talousneuvontaan.

– Yksi keino on miettiä isäntä­parin keski­näistä työnjakoa eli onko molem­milla oma vastuu­alu­eensa ja olisiko vastuunjaon vahvis­ta­mi­sesta apua. Suosit­telen usein myös parite­rapiaa.

Lähiruokaa arvostetaan, mutta ei sen eteen tehty työ

Monimut­kainen ja kankea byrokratia tuo maata­lous­yrit­täjien arkeen omat paineensa. Heitä ahdistaa myös tuottajia arvos­televa julkinen keskustelu.

– Lähiruokaa ja luomua arvos­tetaan, mutta niiden eteen tehtyä työtä ei. Se syö vilje­li­jöiden motivaa­tiota ja vaikuttaa jaksa­mi­seenkin, Savolainen kertoo.

Voimaa farma­rille ‑hanke valmentaa Savolaista sosiaa­lialan töihin.

– Tämä työ antaa todella paljon. Tapaukset ovat erilaisia ja haastavia. Elämän koko kirjo on läsnä tiloilla ja opin jatku­vasti lisää. Se on tässä ihan parasta.

Erityi­sesti Savolaista palkit­sevat onnis­tu­miset, kuten yksin maito­ti­lallaan työsken­nelleen isännän tapauk­sessa. Hän ei halunnut mennä lääkäriin, vaikka oli todella huonossa kunnossa.

– Jankkasin ja jankkasin hänelle siitä. Sitten eräänä päivänä hän soitti ja kertoi käyneensä lääkä­rissä ja saaneensa kuntou­tusta puoltavan lausunnon.

Savolainen kokee, että työstä on hänelle hyötyä myös opinnoissa.

– Minulla on mielessä konkreet­tisia esimerkkejä, kun käsit­te­lemme vaikka sosiaa­lioi­keutta tai palve­lu­jär­jes­telmiä. Lisäksi työ antaa näkökulmaa ja motivaa­tiota opintoihin.

Meeri Ylä-Tuuhonen

”Viljelijää ei kuulla sote-palveluissa”

Sosiaali- ja tervey­salan ammat­ti­laiset eivät aina ymmärrä maata­lous­yrit­täjien työnkuvaa, jolloin yrittäjät saattavat jäädä vaille tarvit­se­maansa apua, sanoo Maria Savolainen.

Esimer­kiksi sosiaa­li­toi­mis­tossa maata­lous­yrittäjä saattaa saada kehotuksen myydä omaisuuttaan, vaikka se on olemassa elinkeinoa varten.

– Perus­oi­keudet turvaavat myös maata­lous­yrit­tä­jille oikeuden sosiaa­li­turvaan, viime­si­jaiseen toimeen­tuloon, elinkei­no­va­pauteen ja omaisuu­den­suojaan, Savolainen sanoo.
Maata­lous­yrit­täjät eivät Savolaisen mukaan aina hae toimeen­tu­lo­tukea, vaikka olisi­vatkin siihen oikeu­tettuja, koska tuen saaminen ja hakeminen on kohtuut­toman monimut­kaista.

– Jos sosiaa­li­työn­te­ki­jällä on asiak­kaana maata­lous­yrittäjä, hän voisi ottaa meihin yhteyttä. Autamme mielel­lämme. Hanke­työn­te­ki­jöitä on joka maakun­nassa, Savolainen vinkkaa.

Osa lääkä­reistä taas ei myönnä maata­lous­yrit­tä­jille riittävän pitkiä sairaus­lomia. Lääkäri saattaa esimer­kiksi olettaa, että maito­ti­lal­linen voi levätä jouluna, vaikka lehmät täytyy lypsää myös silloin.
Savolainen kertoo maata­lous­yrit­tä­jästä, joka ei pystynyt työsken­te­lemään nivel­rikon vuoksi. Hän toivoi pääse­vänsä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle.

– Lääkäri kirjoitti lausuntoon, että potilas soveltuu emännän tehtäviin. Hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä ne ovat, eikä emäntä tullut kuulluksi eikä ymmär­re­tyksi.