Usein viljelijät ottavat minuun yhteyttä taloudellisen tilanteen varjolla. Sitten kun menen käymään tilalla, tulee esiin muutakin murhetta ja huolta, sanoo Voimaa farmarille ‑hankkeessa työskentelevä sosiaalityön opiskelija Maria Savolainen.

 

 

Hanke­asian­tun­tija Maria Savo­lai­nen käve­lee pel­lon­lai­taa aamuau­rin­gossa. Vii­mei­sen puo­len­toista vuo­den aikana maa­ta­lous­yrit­tä­jyy­den nurja puoli on tul­lut hänelle tutuksi.

Hän työs­ken­te­lee MTK Pir­kan­maan Voi­maa far­ma­rille ‑hank­keessa. Se tar­joaa maa­ta­lous­yrit­tä­jille apua jak­sa­mi­seen, työ­hy­vin­voin­tiin ja talous­pul­miin.

Maria Savo­lai­nen opis­ke­lee työn ohessa sosi­aa­li­työtä Tam­pe­reen yli­opis­tossa. Syk­syllä hän aloit­taa syven­tä­vät opin­not.

– Olen lam­mas­far­ma­rin tytär Lai­hialta ja itse­kin maa­ti­lan emäntä. Ymmär­rän maa­ti­lan arkea ja tie­dän, mitä kaik­kea vuo­den kier­toon kuu­luu.

Savo­lai­sen mukaan sosi­aa­li­työn opin­noista on ollut hänelle val­ta­vasti hyö­tyä, vaik­kei työs­ken­tely Voi­maa far­ma­rille ‑hank­keessa niitä edel­ly­te­tä­kään.

– Opin­to­jen kautta minulla on jon­kin­lai­nen ymmär­rys suo­ma­lai­sesta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mästä, ja olen toki saa­nut opin­noista myös eväitä vai­keuk­sissa ole­van ihmi­sen koh­taa­mi­seen.

Pirkanmaalla on liki 4 000 maatilaa

Maa­ti­loista run­saat sata saa apua Voi­maa far­ma­rille ‑hank­keesta. Savo­lai­sen lisäksi työtä tuot­ta­jien hyväksi tekee han­ke­pääl­likkö Maija Pispa.

– Hanke on ensia­pu­luon­toi­nen. Pyrimme löy­tä­mään mah­dol­li­sim­man pian rat­kai­suja ja tahoja, joi­den puo­leen asiak­kaat voi­vat kään­tyä, Savo­lai­nen ker­too.

Taval­li­sim­min asia­kas­suhde saa alkunsa maa­ta­lous­yrit­tä­jän omasta yhtey­de­no­tosta. Soitto tai säh­kö­posti saat­taa tulla myös esi­mer­kiksi suku­lai­selta, naa­pu­rilta, eläin­lää­kä­riltä, lomit­ta­jalta tai maa­ta­lou­den asian­tun­ti­ja­jär­jestö ProAgrian neu­vo­jalta.

Luottamuksellista ja maksutonta tukea on tarjolla jokaisessa maakunnassa.

– Jos yhteyttä ottaa joku muu kuin vil­je­lijä itse, tilan­teet ovat sil­loin usein kär­jis­ty­neitä. Vil­je­lijä saat­taa hävetä omaa tilan­net­taan tai sit­ten hän ei enää tun­nista sitä.

Kun yhtey­den­otto tulee, Savo­lai­nen sopii tila­käyn­nin. Tilalla hän kes­kus­te­lee yrit­tä­jän tai yrit­tä­jien kanssa ja pyr­kii kes­kus­te­le­malla saa­maan tilan­tee­seen sel­vyyttä.

– Ensim­mäi­sellä käyn­nillä kar­toi­te­taan koko­nais­ti­lanne. Siinä menee väki­sin­kin aikaa, kun käymme läpi maa­ti­lan ja asiak­kaan asiat, jotka voi­vat olla toi­sis­taan irral­li­sia­kin.

Taval­li­sesti Savo­lai­nen menee tilalle yksin. Jos tapaus on haas­tava tai tilalla on pal­jon väkeä, läh­tee kol­lega mukaan. Uhkaa­via tilan­teita Savo­lai­nen ei ole työs­sään koke­nut.

Usein jo pihasta näkee, millä tolalla asiat ovat

– Piha­piiri saat­taa olla räjäh­tä­neen näköi­nen. Kaikki tava­rat ovat läsäh­tä­neet sii­hen, mihin ne on jätetty ja eläi­met ovat huo­nolla hoi­dolla, ker­too Savo­lai­nen.

Savo­lai­sen mukaan kaikki eläin­tuo­tan­to­suun­nat ovat eri­tyi­sen kuor­mit­ta­via, koska eläin­ten­hoito on sito­vaa. Eläi­met kun on hoi­det­tava vuo­den jokai­sena päi­vänä.

– Asiak­kaissa on todella pal­jon niitä, jotka ovat ihan lop­puun uupu­neita. Tila­käyn­neillä näkyy, että maa­ta­lous­yrit­tä­jät ovat kiinni työs­sään, eikä vapaita juuri ole.

Pir­tin pöy­dällä Savo­laista saat­taa odot­taa pino avaa­mat­to­mia las­kuja.

– Työ­uu­pu­mus saat­taa olla syy sii­hen, että tilan talous­kin on rem­pal­laan. Tai sit­ten talou­dessa on tul­lut taka­pak­kia ja se aiheut­taa mie­len­ter­vey­del­li­siä ongel­mia.

Las­kut jää­vät yleensä avaa­matta siksi, ettei nii­hin ole varaa, Savo­lai­nen sanoo. Täl­löin hän aloit­taa ura­kan avaa­malla kuo­ret ja lajit­te­le­malla las­kut erä­päi­vän mukaan.

– Sit­ten per­kaamme yrit­tä­jän kanssa pinoista kii­reel­li­sim­mät. Jos kyseessä on kotie­läin­tila, niin aina­kin säh­kö­lasku pitää saada hoi­det­tua jol­lain ilveellä.

Seu­raa­vaksi Savo­lai­nen soit­taa ulos­ot­to­vi­ras­toon ja ottaa yhteyttä perin­tä­toi­mis­toi­hin, ja siten asiat alka­vat pik­ku­hil­jaa sel­vitä.

Kuvassa ruskeita lehmiä kesälaitumella.

Kuva: Laura Vesa

Kiinni solmuihin

Talou­den ja työ­taa­kan lisäksi suku­pol­ven­vaih­dok­set kiris­tä­vät usein ihmis­suh­teita maa­ti­loilla. Vanha ja nuori pari eivät aina enää edes puhu toi­sil­leen.

– Vanha pari käy jaka­massa neu­vo­jaan, vaikka niitä ei ole pyy­detty, jol­loin nuori pari kokee, ettei­vät he saa elää ja kehit­tää tilaa halua­mal­laan tavalla, sanoo Savo­lai­nen.

Savo­lai­sen mukaan suh­de­soppa rat­keaa vain kes­kus­te­le­malla avoi­mesti.

– Kes­kus­telu syn­nyt­tää usein uusia oival­luk­sia. Erääs­sä­kin tapauk­sessa vanha pari päätti muut­taa pois tilalta. Se oli var­masti hyvä rat­kaisu molem­mille osa­puo­lille.

Jos­kus taas jat­kaja ei ota vas­tuuta tilan töistä.

– Eräs­kin nuori isäntä ei viitsi nousta aamulla navet­taan, koska hän tie­tää, että van­hem­mat mene­vät kui­ten­kin, Savo­lai­nen ker­too.

Täl­lai­sissa tapauk­sissa van­han parin pitäisi Savo­lai­sen mukaan sanou­tua koko­naan irti tilan hoi­dosta. Oival­luk­sen on kui­ten­kin tul­tava heiltä itsel­tään, hän toteaa.

– Viime käyn­nillä teimme luku­jär­jes­tyk­sen, jotta nuo­relle isän­nälle tulisi päi­viä, joina hän oikeasti olisi vas­tuussa tilasta.

Kit­kaa saat­taa olla myös työn­te­ki­jöi­den kanssa tai isän­tä­pa­rin välillä. Maa­ti­loilla pari­suh­teen hoi­ta­mi­nen jää hel­posti työ­to­ve­ruu­den jal­koi­hin, Savo­lai­nen sanoo.

Maatalousyrittäjä voi saada 500 euron ostopalvelujen sitoumuksen esimerkiksi terapiapalveluihin, juridiseen apuun tai talousneuvontaan.

– Yksi keino on miet­tiä isän­tä­pa­rin kes­ki­näistä työn­ja­koa eli onko molem­milla oma vas­tuu­alu­eensa ja oli­siko vas­tuun­jaon vah­vis­ta­mi­sesta apua. Suo­sit­te­len usein myös pari­te­ra­piaa.

Lähiruokaa arvostetaan, mutta ei sen eteen tehty työ

Moni­mut­kai­nen ja kan­kea byro­kra­tia tuo maa­ta­lous­yrit­tä­jien arkeen omat pai­neensa. Heitä ahdis­taa myös tuot­ta­jia arvos­te­leva jul­ki­nen kes­kus­telu.

– Lähi­ruo­kaa ja luo­mua arvos­te­taan, mutta nii­den eteen teh­tyä työtä ei. Se syö vil­je­li­jöi­den moti­vaa­tiota ja vai­kut­taa jak­sa­mi­seen­kin, Savo­lai­nen ker­too.

Voi­maa far­ma­rille ‑hanke val­men­taa Savo­laista sosi­aa­lia­lan töi­hin.

– Tämä työ antaa todella pal­jon. Tapauk­set ovat eri­lai­sia ja haas­ta­via. Elä­män koko kirjo on läsnä tiloilla ja opin jat­ku­vasti lisää. Se on tässä ihan parasta.

Eri­tyi­sesti Savo­laista pal­kit­se­vat onnis­tu­mi­set, kuten yksin mai­to­ti­lal­laan työs­ken­nel­leen isän­nän tapauk­sessa. Hän ei halun­nut mennä lää­kä­riin, vaikka oli todella huo­nossa kun­nossa.

– Jank­ka­sin ja jank­ka­sin hänelle siitä. Sit­ten eräänä päi­vänä hän soitti ja ker­toi käy­neensä lää­kä­rissä ja saa­neensa kun­tou­tusta puol­ta­van lausun­non.

Savo­lai­nen kokee, että työstä on hänelle hyö­tyä myös opin­noissa.

– Minulla on mie­lessä kon­kreet­ti­sia esi­merk­kejä, kun käsit­te­lemme vaikka sosi­aa­lioi­keutta tai pal­ve­lu­jär­jes­tel­miä. Lisäksi työ antaa näkö­kul­maa ja moti­vaa­tiota opin­toi­hin.

Meeri Ylä-Tuu­ho­nen

”Viljelijää ei kuulla sote-palveluissa”

Sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­set eivät aina ymmärrä maa­ta­lous­yrit­tä­jien työn­ku­vaa, jol­loin yrit­tä­jät saat­ta­vat jäädä vaille tar­vit­se­maansa apua, sanoo Maria Savo­lai­nen.

Esi­mer­kiksi sosi­aa­li­toi­mis­tossa maa­ta­lous­yrit­täjä saat­taa saada keho­tuk­sen myydä omai­suut­taan, vaikka se on ole­massa elin­kei­noa var­ten.

– Perus­oi­keu­det tur­vaa­vat myös maa­ta­lous­yrit­tä­jille oikeu­den sosi­aa­li­tur­vaan, vii­me­si­jai­seen toi­meen­tu­loon, elin­kei­no­va­pau­teen ja omai­suu­den­suo­jaan, Savo­lai­nen sanoo.
Maa­ta­lous­yrit­tä­jät eivät Savo­lai­sen mukaan aina hae toi­meen­tu­lo­tu­kea, vaikka oli­si­vat­kin sii­hen oikeu­tet­tuja, koska tuen saa­mi­nen ja hake­mi­nen on koh­tuut­to­man moni­mut­kaista.

– Jos sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä on asiak­kaana maa­ta­lous­yrit­täjä, hän voisi ottaa mei­hin yhteyttä. Autamme mie­lel­lämme. Han­ke­työn­te­ki­jöitä on joka maa­kun­nassa, Savo­lai­nen vink­kaa.

Osa lää­kä­reistä taas ei myönnä maa­ta­lous­yrit­tä­jille riit­tä­vän pit­kiä sai­raus­lo­mia. Lää­käri saat­taa esi­mer­kiksi olet­taa, että mai­to­ti­lal­li­nen voi levätä jou­luna, vaikka leh­mät täy­tyy lyp­sää myös sil­loin.
Savo­lai­nen ker­too maa­ta­lous­yrit­tä­jästä, joka ei pys­ty­nyt työs­ken­te­le­mään nivel­ri­kon vuoksi. Hän toi­voi pää­se­vänsä työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle.

– Lää­käri kir­joitti lausun­toon, että poti­las sovel­tuu emän­nän teh­tä­viin. Hänellä ei ollut mitään käsi­tystä, mitä ne ovat, eikä emäntä tul­lut kuul­luksi eikä ymmär­re­tyksi.