Alpo Heikkinen on Talentian erityisasiantuntija.

Alpo Heikkinen on Talentian työelä­mäyk­sikön erityis­asian­tuntija. Kuva: Veikko Somerpuro

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveys­vi­rasto rajasi terveys- ja päihde­pal­ve­lujen psyko­te­ra­peuttien kilpai­lu­tuk­sessa sosionomi- ja sosiaa­li­työn­te­ki­jä­taus­taiset psyko­te­ra­peutit ammatin­har­joit­tajina ja yrittäjinä kilpai­lu­tuksen ulkopuo­lelle. Oikeus osallistua kilpailuun ja psyko­te­rapian tuotta­miseen annettiin vain sairaan­hoi­ta­jalle, psyko­lo­gille ja lääkä­rille.

Päätöstä perus­teltiin sillä, että koska kyseessä on vaikeammin psyyk­ki­sesti oirei­levat potilaat, psyko­te­rapian tulee perustua lääke­tieteen paradigmaan ja tervey­den­huollon ammat­ti­hen­kilön tausta­tut­kintoon. Ajatuksena on, että psyko­so­si­aa­liseen ja vuoro­vai­ku­tus­osaa­miseen perus­tu­vissa autta­mi­sam­mattien tehtä­vissä vain tietyt tausta­kou­lu­tukset antavat valmiudet ”vaikeiden tapausten” käsit­telyyn – ja tässä tapauk­sessa sosiaa­lialan tausta­kou­lutus hieman helpompiin ja keveämpiin terapia­ta­pauksiin.

Helsingin kaupungin psykoterapiapalveluiden kilpailutuksessa on kyseessä tyylipuhdas professiosumutus.

Kiinnostuin kilpai­lu­tuksen rajauksen perus­te­luista ja ryhdyin etsimään Helsingin kaupungin hankin­ta­sään­nöstä kohtaa, jossa kerrot­taisiin, miten tervey­den­huollon tausta­tut­kinto antaa parhaimman osaamisen psyko­te­rapian tuotta­miseen? Onko olemassa käsitys, että psyko­te­ra­peut­ti­kou­lutus olisi jaettu lääke­tie­teel­liseen psyko­te­ra­piaan ja sosiaa­li­huol­lol­liseen psyko­te­ra­piaan ja orien­toi­du­taanko koulu­tuk­sessa hallin­nol­listen suuntausten perus­teella?

Miten lääke­tie­teel­linen paradigma tausta­kou­lu­tuksena tuottaa asiakas­tar­peiden pohjalta paremman vuoro­vai­ku­tus­osaa­misen? Tai miten tervey­den­huollon näkemys tuottaa paremman arvioinnin, nimenomaan juuri näissä ” vaikeissa tapauk­sissa” vaikkapa palve­lu­jär­jes­tel­mä­osaa­miseen?

Kaikkiin kysymyksiin en ole vielä löytänyt vastauksia. Sen sijaan yksi kohta rajaus­pe­rus­te­luista jo kaatui. Perus­te­luita laatineet olivat nimittäin näppä­rästi löytäneet sosiaa­li­huol­tolain sovel­ta­mi­sop­paasta kohdan, jonka pohjalta tulkittiin, että lääke­tie­teel­li­sesti myönnetty psyko­te­rapia on tervey­den­huollon toimintaa eikä perustu sosiaa­li­huollon palve­lu­tar­peeseen.

Paha vain, ettei sovel­ta­mi­soppaan kohtaa maltettu lukea loppuun asti. Siellä nimittäin sanotaan, että on sovel­lettava sekä sosiaali- ja tervey­den­huollon säännöksiä ja että ratkai­se­vinta on asiakkaan etu, jolloin kuntoutus voi olla ”vaikeis­sakin tapauk­sissa” sekä lääkin­näl­listä että sosiaa­lista kuntou­tusta. Tervey­den­huollon lainsää­dännön kautta hoitoon pääsy ei rajaa psyko­te­rapiaa ja muita kuntou­tuksen keinoja tervey­den­huollon tausta­tut­kin­nolle.

Helsingin kaupungin psyko­te­ra­pia­pal­ve­luiden kilpai­lu­tuk­sessa onkin kyseessä tyyli­puhdas profes­sio­su­mutus. Kilpai­lutus on ehdoiltaan puolu­eel­linen, ja psyko­te­rapian nimeä­minen ainoastaan tervey­den­huollon ammat­ti­si­säl­löksi on harhaan­johtava.

Laaja-alainen yhteis­kun­nal­linen ja palve­lu­jär­jes­tel­mä­osaa­minen on kaikkein haasta­vim­missa tilan­teissa välttä­mä­töntä psyko­te­ra­peutin osaamista ja siihen sosiaa­lialan tausta­kou­lutus antaa hyvät valmiudet psyko­te­ra­pia­val­miuksien lisäksi.

Alpo Heikkinen