Eläkeläishahmo Tyyne Kettunen tubettaa terävästi sote-uudistuksesta ja kummastelee sen käänteitä live-keikoilla. Tanssin ja teatterin moniottelija Johanna Keinänen muistuttaa, että huumori auttaa jaksamaan ja hallitsemaan pelkoja takkuavan uudistuksen keskellä.

 

 

Mikä on poti­laan tulos­vas­tuu? Onko parem­pi, että on mon­ta pien­tä vaivaa vai yksi hyvin paha?” Oli­pa asia niin tai näin, Tyyne Ket­tunen on valmis kan­ta­maan vas­tu­un­sa, jot­ta tilas­toi­hin saadaan riit­tävästi leikkauk­sia ja hoito­toimen­piteitä.

Koomikko Johan­na Keinä­nen on kiertänyt Tyyne Ket­tuse­na, sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen suurku­lut­ta­jak­si itsen­sä esit­televänä siil­in­järveläisenä eläkeläishah­mona, jo 25 vuot­ta.

– Alku­vu­osi­na yritin meika­ta itsel­leni ryp­pyjä. Nyt ei enää tarvitse, Keinä­nen nau­raa.

Viimeis­ten 1,5 vuo­den aikana Tyynestä on tul­lut myös some­julkkis, joka tubet­taa sote-uud­is­tuk­sen kiemuroista ja tanssii sote-tan­hua, Tyy­nen sanoin ”lop­pumat­toma­l­ta tun­tu­vaa ja aika kivu­lias­ta smol­nalaista sisäpi­ir­i­tanssia.”

Videoil­la Tyyne kiit­tää muu­ta­maa edel­listä hal­li­tus­ta siitä, että sotea on saanut pohtia rauhas­sa. Yhteisöl­lisyys on palan­nut, kun kaik­ki ovat tasaverois­es­ti kauhun val­las­sa.

– Nuku­tus Turus­sa, leikkaus Tam­pereel­la ja heräämö Joen­su­us­sa, kum­mas­telee Tyyne erikois­sairaan­hoidon keskit­tymistä.

Sote vaatii kommentointia

Johan­na Keinä­nen muun­tau­tuu nopeasti Tyynek­si. Keltaruskea mekko, lier­i­hat­tu, teip­il­lä kor­jatut silmäl­a­sit, ruskea käsi­laukku, sukka­housut ja lenkkar­it – ne ovat Tyy­nen asu. Samal­la Keinä­nen hakee tyynemäisiä ilmeitä, eleitä ja mur­ret­ta.

– Täy­tyy muis­taa ottaa sor­muk­set pois. Tyyne on nimit­täin sinkku, Keinä­nen sanoo.

Tyyne Ket­tusen hah­mo esi­in­tyi alun perin las­tenteat­teris­sa kah­den muun mum­mon kanssa. Siinä vai­heessa mum­mot eivät vielä kom­men­toi­neet yhtään mitään. He step­pa­si­vat.

Älkää tehkö sosiaali- ja terveysasioista poliittisia valtakysymyksiä.

Vähitellen Tyyne alkoi kiertää ter­vey­den­hoitoalan tilaisuuk­sis­sa, joi­hin kai­vat­ti­in keven­nys­tä asi­api­tois­t­en esi­tys­ten väli­in. Näkökul­mana oli­vat eri­laiset poti­laat, joi­ta hoito­henkilöstö työssään kohtaa.

– Tyyne on esimerk­ki ihmis­es­tä, jol­la on oma diag­noosi mukana aina kun hän menee vas­taan­otolle, Keinä­nen kuvaa.

Vähitellen Tyy­nen hah­mol­ta alet­ti­in toivoa kom­ment­te­ja menos­sa ole­vi­in uud­is­tuk­si­in: ensin kun­tali­itok­si­in ja Paras-han­kkeeseen. Sit­ten seura­si­vat hal­li­tusten pyrkimyk­set syn­nyt­tää Suomeen uut­ta sote-mallia.

– Kun avasin sote-oven, siel­lä oli mon­ta asi­aa, jot­ka huu­ta­vat kom­men­toin­tia. Se kos­ket­taa meitä ihmisiä niin monel­la taval­la.

Youtube-tähdeksi

Teat­terin ja tanssin moniot­teli­ja Johan­na Keinä­nen on stand up ‑komi­ikan lisäk­si tanss­in­ut, tehnyt kore­ografioi­ta, näytel­lyt, ohjan­nut ja käsikir­joit­tanut esi­tyk­siä.

Alle kouluikäisenä hän jär­jesti kotin­sa olo­huoneessa tanssiesi­tyk­sen. Kap­paleena soi Mikko Alat­alon Hasardi­hom­mia, jon­ka ryt­mis­sä Keinä­nen tanssi ja huiskut­ti sifonki­huiv­il­la. Yleisök­si hän oli raa­han­nut mum­mon­sa ja pap­pansa, jot­ka asui­v­at samas­sa talos­sa.

– Piti olla yleisö ja markan pääsy­mak­su. Olen miet­tinyt ansain­ta­logi­ikkaa hasardi­hom­mille heti alus­ta läh­tien, Keinä­nen nau­raa.

Heinävedeltä Etelä-Savos­ta Keinäsen tie kul­ki 16-vuo­ti­aana Kuo­pi­oon taidelukion tanssil­in­jalle. Tei­ni-ikäisenä tanssi linkit­tyi omaan kehol­lisu­u­teen ja mur­rosiän tuomi­in muu­tok­si­in. Tanssies­saan Keinä­nen tun­si itsen­sä ehjäk­si.

– Tuli tunne, että osaan hal­li­ta itseäni, kehi­tyn ja löy­dän uut­ta, Keinä­nen muis­telee.

Kuvassa näyttelijä Johanna Keinänen

Johan­na Keinä­nen on ollut Tyy­nenä jo 25 vuot­ta. Kuva: Veikko Somer­puro

Kon­ser­va­to­ri­on jäl­keen vas­tavalmis­tunut tanssinopet­ta­ja lähti mukaan Tanssiteat­teri Min­imi­in, jon­ka toimin­nas­ta päätet­ti­in tehdä ympärivuo­tista. Min­i­mi jalka­u­tui tekemään esi­tyk­siä muun muas­sa kaduille ja kouluille.

– Se on aika suo­raa kohtaamista kaiken­lais­ten ihmis­ten kanssa. Ei insti­tuu­tion suo­jis­sa ja pää­sylip­pukas­san takana ole­vaa esi­in­tymistä esit­tävälle taiteelle vihkiy­tyneille kult­tuurin suurku­lut­ta­jille.

Kuu­den kier­to­laisvuo­den jäl­keen Keinä­nen jatkoi opiskelua ja valmis­tui tanssi­taiteen mais­terik­si Teat­teriko­rkeak­oulun kore­ografil­in­jal­ta. Vuodes­ta 2006 alka­en hän on työl­listänyt itseään free­lance­ri­na.

Katuteat­terin välit­tömyys ja ihmis­ten pari­in tulem­i­nen näkyvät edelleen Keinäsen työssä esimerkik­si Tyy­nen hah­mossa tehtävil­lä stand up ‑keikoil­la.

Sosi­aa­li­nen media on tuonut mukanaan myös uuden­laisen vuorovaiku­tuk­sen yleisön kanssa. Parhait­en mieleen ovat jääneet palaut­teet, jois­sa Tyy­nen on ker­rot­tu pelas­ta­neen päivän sairaalasäng­yn poh­jal­la tai hoito­työn arjes­sa.

– Tut­tu ker­toi, että hänen 80-vuo­tias äitin­sä olisi pysynyt pois inter­netistä, jos ei olisi ollut Tyyneä. Täl­lais­es­ta palaut­teesta saa itsekin iloa.

Sote-uudistus ilman sosiaalista

Sote-uud­is­tus­ta on arvostel­tu keskit­tymis­es­tä ter­vey­den­huoltoon ja sosi­aali­palvelu­jen jät­tämis­es­tä syr­jään. Tämä näkyy myös Tyy­nessä, joka on nimeno­maan ter­veyspalvelu­jen suurku­lut­ta­ja ja tavat­toman kiin­nos­tunut leikkauk­sista ja muista jän­nit­tävistä oper­aa­tioista.

Keikoil­la Tyyne on pohdiskel­lut toki myös sosi­aali­palvelu­ja, esimerkik­si koti­hoidon palvelu­jen dig­i­tal­isoi­tu­mista. Vide­ol­la Tyyne tuumii ikäih­mis­ten ole­van Suomen har­maa­ta kul­taa, jota kan­sain­väliset pörssiy­htiöt tule­vat vuole­maan.

Johan­na Keinä­nen muis­tut­taa, että huumo­ril­la on hirvit­tävän tärkeä merk­i­tys ihmis­ten jak­samises­sa ja pelko­jen hallinnas­sa.

– Ihmisil­lä on paljon huol­ta. Moni miet­tii, ymmär­ränkö ja löy­dänkö apua. Minkä nimisel­lä tak­sil­la pääsen sairaalaan, ja miten sen taksin edes saa tilat­tua? Tiedänkö enää mihin men­nä ja mis­tä voin kysyä?

Yhteisöllisyys on palannut, kun kaikki ovat tasaveroisesti kauhun vallassa.

Myös dig­i­taaliset uud­is­tuk­set herät­tävät lisähuol­ta ihmi­sis­sä, joille netistä tiedonhaku on jo ylivoimaista tai vaatii huo­mat­tavia lisäpon­nis­tuk­sia.

– Ei ole hyvä, jos nau­ramisel­la tukah­dute­taan aito huoli tai lakaistaan maton alle asia, joka pitää ottaa vakavasti. Sitä ei saa tapah­tua. Mut­ta nau­ru on ollut pelon häl­ven­tämisen kon­sti ihmisille aina.

Mutta milloin sote-uudistus on valmis?

Johan­na Keinä­nen uskoo vuon­na 2019 aloit­ta­van hal­li­tuk­sen saa­van uud­is­tuk­sen maali­in kaut­en­sa lop­pume­treil­lä, vaik­ka hel­posti se ei nytkään käy. Aihei­ta Tyy­nen sket­sei­hin pulp­puaa var­masti edelleen.

Tyyne puolestaan visioi vuodes­ta 2050, jol­loin sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­nan puheen­jo­hta­ja Aaro Niin­istö ilmoit­taa soten ole­van ihan koh­ta valmis.

– Tyy­nen veikkauk­ses­sa voi olla vähän kemi­al­lista lisää mukana. Tyynel­lä oli niin jän­nit­tävä päivä, että hän otti vahin­gos­sa lääk­keet ystävän­sä Leikkaan Leilan dosetista, Keinä­nen vir­nistää.

Mil­laisia ter­veisiä Tyyne lähet­täisi uudelle hal­li­tuk­selle? Keinä­nen etsii kasvoilleen tyynemäistä ilmet­tä ja pain­okas­ta äänen­sävyä. Nyt ei ole vit­sailun aika.

– Älkää tehkö sosi­aali- ja ter­veysasioista poli­it­tisia val­takysymyk­siä. Älkää ajatelko oman puolueen men­estys­tä, vaan ajatelkaa ihmis­ten hyv­in­voin­tia. Aina.

Näi­hin ter­veisi­in on help­po yhtyä.

Han­na Moila­nen