Eläkeläishahmo Tyyne Kettunen tubettaa terävästi sote-uudistuksesta ja kummastelee sen käänteitä live-keikoilla. Tanssin ja teatterin moniottelija Johanna Keinänen muistuttaa, että huumori auttaa jaksamaan ja hallitsemaan pelkoja takkuavan uudistuksen keskellä.

 

 

Mikä on poti­laan tulos­vas­tuu? Onko parempi, että on monta pientä vai­vaa vai yksi hyvin paha?” Olipa asia niin tai näin, Tyyne Ket­tu­nen on val­mis kan­ta­maan vas­tuunsa, jotta tilas­toi­hin saa­daan riit­tä­västi leik­kauk­sia ja hoi­to­toi­men­pi­teitä.

Koo­mikko Johanna Kei­nä­nen on kier­tä­nyt Tyyne Ket­tusena, sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen suur­ku­lut­ta­jaksi itsensä esit­te­le­vänä sii­lin­jär­ve­läi­senä elä­ke­läis­hah­mona, jo 25 vuotta.

– Alku­vuo­sina yri­tin mei­kata itsel­leni ryp­pyjä. Nyt ei enää tar­vitse, Kei­nä­nen nau­raa.

Vii­meis­ten 1,5 vuo­den aikana Tyy­nestä on tul­lut myös some­julk­kis, joka tubet­taa sote-uudis­tuk­sen kie­mu­roista ja tans­sii sote-tan­hua, Tyy­nen sanoin ”lop­pu­mat­to­malta tun­tu­vaa ja aika kivu­liasta smol­na­laista sisä­pii­ri­tans­sia.”

Videoilla Tyyne kiit­tää muu­ta­maa edel­listä hal­li­tusta siitä, että sotea on saa­nut poh­tia rau­hassa. Yhtei­söl­li­syys on palan­nut, kun kaikki ovat tasa­ve­roi­sesti kau­hun val­lassa.

– Nuku­tus Turussa, leik­kaus Tam­pe­reella ja heräämö Joen­suussa, kum­mas­te­lee Tyyne eri­kois­sai­raan­hoi­don kes­kit­ty­mistä.

Sote vaatii kommentointia

Johanna Kei­nä­nen muun­tau­tuu nopeasti Tyy­neksi. Kel­ta­rus­kea mekko, lie­ri­hattu, tei­pillä kor­ja­tut sil­mä­la­sit, rus­kea käsi­laukku, suk­ka­housut ja lenk­ka­rit – ne ovat Tyy­nen asu. Samalla Kei­nä­nen hakee tyy­ne­mäi­siä ilmeitä, eleitä ja mur­retta.

– Täy­tyy muis­taa ottaa sor­muk­set pois. Tyyne on nimit­täin sinkku, Kei­nä­nen sanoo.

Tyyne Ket­tusen hahmo esiin­tyi alun perin las­ten­teat­te­rissa kah­den muun mum­mon kanssa. Siinä vai­heessa mum­mot eivät vielä kom­men­toi­neet yhtään mitään. He step­pa­si­vat.

Älkää tehkö sosiaali- ja terveysasioista poliittisia valtakysymyksiä.

Vähi­tel­len Tyyne alkoi kier­tää ter­vey­den­hoi­toa­lan tilai­suuk­sissa, joi­hin kai­vat­tiin keven­nystä asia­pi­tois­ten esi­tys­ten väliin. Näkö­kul­mana oli­vat eri­lai­set poti­laat, joita hoi­to­hen­ki­löstö työs­sään koh­taa.

– Tyyne on esi­merkki ihmi­sestä, jolla on oma diag­noosi mukana aina kun hän menee vas­taa­no­tolle, Kei­nä­nen kuvaa.

Vähi­tel­len Tyy­nen hah­molta alet­tiin toi­voa kom­ment­teja menossa ole­viin uudis­tuk­siin: ensin kun­ta­lii­tok­siin ja Paras-hank­kee­seen. Sit­ten seu­ra­si­vat hal­li­tus­ten pyr­ki­myk­set syn­nyt­tää Suo­meen uutta sote-mal­lia.

– Kun ava­sin sote-oven, siellä oli monta asiaa, jotka huu­ta­vat kom­men­toin­tia. Se kos­ket­taa meitä ihmi­siä niin monella tavalla.

Youtube-tähdeksi

Teat­te­rin ja tans­sin moniot­te­lija Johanna Kei­nä­nen on stand up ‑komii­kan lisäksi tans­si­nut, teh­nyt koreo­gra­fioita, näy­tel­lyt, ohjan­nut ja käsi­kir­joit­ta­nut esi­tyk­siä.

Alle kou­lui­käi­senä hän jär­jesti kotinsa olo­huo­neessa tans­sie­si­tyk­sen. Kap­pa­leena soi Mikko Ala­ta­lon Hasar­di­hom­mia, jonka ryt­missä Kei­nä­nen tanssi ja huis­kutti sifon­ki­hui­villa. Ylei­söksi hän oli raa­han­nut mum­monsa ja pap­pansa, jotka asui­vat samassa talossa.

– Piti olla yleisö ja mar­kan pää­sy­maksu. Olen miet­ti­nyt ansain­ta­lo­giik­kaa hasar­di­hom­mille heti alusta läh­tien, Kei­nä­nen nau­raa.

Hei­nä­ve­deltä Etelä-Savosta Kei­nä­sen tie kulki 16-vuo­ti­aana Kuo­pioon tai­de­lu­kion tans­si­lin­jalle. Teini-ikäi­senä tanssi lin­kit­tyi omaan kehol­li­suu­teen ja mur­ro­siän tuo­miin muu­tok­siin. Tans­sies­saan Kei­nä­nen tunsi itsensä ehjäksi.

– Tuli tunne, että osaan hal­lita itseäni, kehi­tyn ja löy­dän uutta, Kei­nä­nen muis­te­lee.

Kuvassa näyttelijä Johanna Keinänen

Johanna Kei­nä­nen on ollut Tyy­nenä jo 25 vuotta. Kuva: Veikko Somer­puro

Kon­ser­va­to­rion jäl­keen vas­ta­val­mis­tu­nut tans­sin­opet­taja lähti mukaan Tans­si­teat­teri Mini­miin, jonka toi­min­nasta pää­tet­tiin tehdä ympä­ri­vuo­tista. Minimi jal­kau­tui teke­mään esi­tyk­siä muun muassa kaduille ja kou­luille.

– Se on aika suo­raa koh­taa­mista kai­ken­lais­ten ihmis­ten kanssa. Ei ins­ti­tuu­tion suo­jissa ja pää­sy­lip­pu­kas­san takana ole­vaa esiin­ty­mistä esit­tä­välle tai­teelle vih­kiy­ty­neille kult­tuu­rin suur­ku­lut­ta­jille.

Kuu­den kier­to­lais­vuo­den jäl­keen Kei­nä­nen jat­koi opis­ke­lua ja val­mis­tui tans­si­tai­teen mais­te­riksi Teat­te­ri­kor­kea­kou­lun koreo­gra­fi­lin­jalta. Vuo­desta 2006 alkaen hän on työl­lis­tä­nyt itse­ään free­lance­rina.

Katu­teat­te­rin välit­tö­myys ja ihmis­ten pariin tule­mi­nen näky­vät edel­leen Kei­nä­sen työssä esi­mer­kiksi Tyy­nen hah­mossa teh­tä­villä stand up ‑kei­koilla.

Sosi­aa­li­nen media on tuo­nut muka­naan myös uuden­lai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ylei­sön kanssa. Par­hai­ten mie­leen ovat jää­neet palaut­teet, joissa Tyy­nen on ker­rottu pelas­ta­neen päi­vän sai­raa­la­sän­gyn poh­jalla tai hoi­to­työn arjessa.

– Tuttu ker­toi, että hänen 80-vuo­tias äitinsä olisi pysy­nyt pois inter­ne­tistä, jos ei olisi ollut Tyy­neä. Täl­lai­sesta palaut­teesta saa itse­kin iloa.

Sote-uudistus ilman sosiaalista

Sote-uudis­tusta on arvos­teltu kes­kit­ty­mi­sestä ter­vey­den­huol­toon ja sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen jät­tä­mi­sestä syr­jään. Tämä näkyy myös Tyy­nessä, joka on nime­no­maan ter­veys­pal­ve­lu­jen suur­ku­lut­taja ja tavat­to­man kiin­nos­tu­nut leik­kauk­sista ja muista jän­nit­tä­vistä ope­raa­tioista.

Kei­koilla Tyyne on poh­dis­kel­lut toki myös sosi­aa­li­pal­ve­luja, esi­mer­kiksi koti­hoi­don pal­ve­lu­jen digi­ta­li­soi­tu­mista. Videolla Tyyne tuu­mii ikäih­mis­ten ole­van Suo­men har­maata kul­taa, jota kan­sain­vä­li­set pörs­siyh­tiöt tule­vat vuo­le­maan.

Johanna Kei­nä­nen muis­tut­taa, että huu­mo­rilla on hir­vit­tä­vän tär­keä mer­ki­tys ihmis­ten jak­sa­mi­sessa ja pel­ko­jen hal­lin­nassa.

– Ihmi­sillä on pal­jon huolta. Moni miet­tii, ymmär­ränkö ja löy­dänkö apua. Minkä nimi­sellä tak­silla pää­sen sai­raa­laan, ja miten sen tak­sin edes saa tilat­tua? Tie­dänkö enää mihin mennä ja mistä voin kysyä?

Yhteisöllisyys on palannut, kun kaikki ovat tasaveroisesti kauhun vallassa.

Myös digi­taa­li­set uudis­tuk­set herät­tä­vät lisä­huolta ihmi­sissä, joille netistä tie­don­haku on jo yli­voi­maista tai vaa­tii huo­mat­ta­via lisä­pon­nis­tuk­sia.

– Ei ole hyvä, jos nau­ra­mi­sella tukah­du­te­taan aito huoli tai lakais­taan maton alle asia, joka pitää ottaa vaka­vasti. Sitä ei saa tapah­tua. Mutta nauru on ollut pelon häl­ven­tä­mi­sen konsti ihmi­sille aina.

Mutta milloin sote-uudistus on valmis?

Johanna Kei­nä­nen uskoo vuonna 2019 aloit­ta­van hal­li­tuk­sen saa­van uudis­tuk­sen maa­liin kau­tensa lop­pu­met­reillä, vaikka hel­posti se ei nyt­kään käy. Aiheita Tyy­nen sket­sei­hin pulp­puaa var­masti edel­leen.

Tyyne puo­les­taan visioi vuo­desta 2050, jol­loin sosi­aali- ja ter­veys­va­lio­kun­nan puheen­joh­taja Aaro Nii­nistö ilmoit­taa soten ole­van ihan kohta val­mis.

– Tyy­nen veik­kauk­sessa voi olla vähän kemial­lista lisää mukana. Tyy­nellä oli niin jän­nit­tävä päivä, että hän otti vahin­gossa lääk­keet ystä­vänsä Leik­kaan Lei­lan dose­tista, Kei­nä­nen vir­nis­tää.

Mil­lai­sia ter­vei­siä Tyyne lähet­täisi uudelle hal­li­tuk­selle? Kei­nä­nen etsii kas­voil­leen tyy­ne­mäistä ilmettä ja pai­no­kasta äänen­sä­vyä. Nyt ei ole vit­sai­lun aika.

– Älkää tehkö sosi­aali- ja ter­vey­s­asioista poliit­ti­sia val­ta­ky­sy­myk­siä. Älkää aja­telko oman puo­lu­een menes­tystä, vaan aja­tel­kaa ihmis­ten hyvin­voin­tia. Aina.

Näi­hin ter­vei­siin on helppo yhtyä.

Hanna Moi­la­nen