Kahdeksanvuotiaana menehtyneen Eerikan asiakkuus lastensuojelussa alkoi puolitoistavuotiaana. Tytön kuolemasta alkaneet selvitykset ja oikeudenkäynnit muuttivat suomalaista lastensuojelua. Miten sosiaali­työntekijät rikkoivat työssään virkavelvollisuuttaan, kun heidät tuomittiin siitä oikeudessa?

Helsin­gin yliopis­ton rikosoikeu­den pro­fes­sori Kim­mo Nuo­tio pitää oikeu­denkäyn­nin asetel­maa suo­ma­laises­sa oikeushis­to­ri­as­sa poikkeuk­sel­lise­na. Syyt­täjä vaati 11 virkamiehelle ran­gais­tus­ta virkavelvol­lisu­u­den rikkomis­es­ta. Syytet­ty­inä oli neljä sosi­aal­i­työn­tek­i­jää, neljä lääkäriä, kak­si tervey­denhoitajaa ja las­tenpsyki­a­tri. Helsin­gin käräjäoikeus tuomit­si kak­si sosi­aal­i­työn­tek­i­jää tuot­ta­muk­sel­lis­es­ta virkavelvol­lisu­u­den rikkomis­es­ta viime heinäku­us­sa.
Kaik­ki syyte­tyt virkamiehet oli­vat hoi­ta­neet Eerikan asioi­ta tytön kuole­maan saak­ka toukoku­us­sa 2012. Isä ja hänen naisys­tävän­sä tuomit­ti­in elinkautiseen murhas­ta Helsin­gin käräjäoikeudessa maalisku­us­sa 2013.

– Syyt­teis­sä ei ollut enää kysymys lapsen sur­mas­ta. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den osalta kyse oli siitä, oli­si­vatko he täyt­tämäl­lä lain­mukaiset velvol­lisuuten­sa voineet vaikut­taa tapah­tu­mien kulku­un, Nuo­tio täs­men­tää.
– Tuomio­ta harkit­taes­sa piti hyvin tarkasti kat­soa, mitkä ovat olleet sosi­aal­i­työn­tek­i­jän lak­isääteiset tehtävät ja velvol­lisu­udet. Tämä on var­masti alan merkit­tävin virkarikos­oikeudenkäynti.

Helsin­gin kaupun­gin sosi­aali- ja ter­veysvi­ras­ton johtavaa lakimi­estä Kar­ri Välimäkeä kuul­ti­in oikeudessa asiantun­ti­ja­todis­ta­jana las­ten­suo­jelus­sa nou­date­tu­ista toiminta­tavoista. Hän korostaa esit­tävän­sä haas­tat­telus­sa vain omia henkilöko­htaisia näke­myk­siään, eivätkä hänen mielip­i­teen­sä edus­ta viras­ton kan­taa.

Olisivatko sosiaalityöntekijät lakisääteiset velvollisuutensa täyttämällä voineet vaikuttaa tapahtumien kulkuun?

Tuomio­ta on kiitel­ty päätök­sen laa­jan ja vah­van perustelu­osan täh­den. Vaik­ka kyseessä on vain käräjäoikeu­den eikä ylem­pi­en oikeus­asteiden tuomio, sil­lä on Välimäen mielestä vira­nomaisi­in näh­den ohjaavaa vaiku­tus­ta.
– Sosi­aalivi­ra­nomais­ten lisäk­si poli­isi tulee var­masti käyt­tämään tuomio­ma­te­ri­aalia työssään. Syyt­täjävi­ra­nomaisille se tar­joaa arvo­kasta tietoa syyte­harkin­nan poh­jak­si, Väli­mäki toteaa.
Sosiaalitoimi syytösten kohteeksi

Helsin­gin las­ten­suo­jelun johta­ja Sisko Lounatvuori pitää oikeu­den­päätöstä juridis­es­ti korkeata­soise­na. Siitä on käy­ty niin viras­ton sisäl­lä kuin val­takun­nal­lis­es­tikin hyödyl­listä keskustelua.
– Päätös on hyvä perus­ta lähteä pohti­maan virkavelvol­lisu­u­teen ja vira­nomaishark­in­taan liit­tyviä kysymyk­siä. Sitä voi hyö­dyn­tää henkilöstön koulu­tuk­ses­sa, uusien työn­tek­i­jöi­den pere­hdy­tyk­sessä ja nos­taa esille rekry­toin­nis­sa.

Virkarikosoikeu­denkäyn­ti kesti viisi viikkoa, mut­ta tapah­tu­mi­in liit­tyvien asioiden käsit­tely ja oikeu­denkäyn­tien valmis­te­lut jatkui­v­at tytön kuole­mas­ta läh­tien kol­men vuo­den ajan. Tuo aika koet­ti­in piinal­lisek­si val­ta­van medi­ahuomion kohteek­si joutuneessa sosi­aali-­­ ­ja ter­veysvi­ras­tossa.

– Keskustelu tiedo­tusvä­lineis­sä ja sosi­aalises­sa medi­as­sa ei aina ollut rak­en­tavaa. Virkamiehille esitet­ti­in epäasial­lisia syytök­siä. Valitet­tavasti syyt­täjänkin puheen­vuorois­sa oli sama asenne, Lounatvuori muis­telee.
– Meille las­tat­ti­in sel­l­aisi­akin velvoit­tei­ta, jot­ka eivät kuu­lu sosi­aal­i­työhön. Kyl­lähän julk­isu­u­den viesti oli sil­loin se, että las­ten­suo­jelu on syylli­nen lapsen kuole­maan.

Las­ten­suo­jelus­sa toimi­vat esimiehet ja johdon edus­ta­jat sai­vat näitä syytök­siä myös sähkö­postin kaut­ta. Eerikan tapauk­seen liit­tyvä voimakas tun­nekuo­hu sai mon­et arvostelijoista uno­hta­maan, että oikeu­denkäyn­nis­sä tutkit­ti­in työn­tek­i­jöi­den osalta vain virkavelvol­lisu­u­den täyt­tämistä.
– Jän­nitin etukä­teen tuomio­ta. Kun se saati­in, olin helpot­tunut ja ylpeä oikeuslaitok­ses­tamme. Se kykeni kaiken kohun keskel­lä pitäy­tymään juuri siinä heille tutkit­tavak­si annetus­sa asi­as­sa.

Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto joutui tapauksen aikana valtavan mediahuomion kohteeksi, minkä vuoksi Sisko Lounatvuori pelkäsi käräjoikeuden päätöstä. Kuva: Liisa Takala.

Helsin­gin sosi­aali- ja ter­veysvi­ras­to jou­tui tapauk­sen aikana val­ta­van medi­ahuomion kohteek­si, minkä vuok­si Sisko Lounatvuori pelkäsi käräjoikeu­den päätöstä. Kuva: Liisa Takala.

Valviran kummallinen lausunto

Kim­mo Nuo­tion mielestä tuomios­sa on hienos­ti väl­tet­ty jälkivi­isaus. Tuomion yleis­pe­rusteluis­sa tode­taan ratkaisuharkin­nan lähtöko­hdas­ta näin: ”Niiden suh­teen asian arvioin­ti on tul­lut perus­taa vain siihen, minkä tietämyk­sen poh­jal­ta kukin viran­halti­ja asi­as­sa kul­loinkin on toimin­ut ja mitä häneltä sen val­os­sa sil­loin kohtu­udel­la on voin­ut edel­lyt­tää.”

– Viran­halti­joiden toim­intaa on tarkastelta­va juuri siinä tilanteessa, kun ei vielä tiede­tä, mitä tapah­tuneen takana on ja mitä viran­halti­jan toimin­nas­ta seu­raa, Nuo­tio sel­ven­tää.
– Mitä las­ten­suo­jeluil­moituk­sia tai mui­ta doku­ment­te­ja oli sil­lä het­kel­lä pöy­däl­lä ja mitä niille olisi pitänyt tehdä? Virka­toim­intaa on arvioitu ammatil­lis­ten kri­tee­rien, työ­nan­ta­jan määräys­ten ja lak­isääteis­ten velvol­lisuuk­sien poh­jal­ta.

Työoikeu­den pro­fes­sori Sep­po Kosk­i­nen Turun yliopis­tos­ta kum­mas­telee poli­isin esi­tutkin­nas­saan käyt­tämää Valvi­ran asiantun­ti­jalausun­toa, joka poikkeaa oikeu­den ajal­lis­es­ti tarkasti rajaa­mas­ta tarkastelus­ta. Valvi­ra perustelee kri­ti­ikkiään viran­halti­joiden pitem­mälle ajan­jak­solle ulot­tuvan toimin­nan ja sen seu­rausten poh­jal­ta.

– Oli kohtu­u­ton­ta syytet­ty­jen kannal­ta, että syyt­täjä lähti syyt­tämään tiety­iltä osin sel­l­aisen lausun­non perus­teel­la, joka oli tehty toisen­laisil­la tiedoil­la, Kosk­i­nen sanoo.
Kar­ri Välimäen mukaan Valvi­ran lausun­to oli tyr­määvä. Se herät­ti viras­tossa kauhun­sekaisia tun­tei­ta. Kun syyt­täjänkin asenne oli tiuk­ka, alet­ti­in pelätä oikeu­denkäyn­nin muo­dos­tu­van todel­la han­kalak­si.

Mut­ta käräjäoikeus tor­jui tämän osan valvon­tavi­ra­nomaisen kri­ti­ik­istä tode­ten näytön arvioin­nis­saan Valvi­ran viitan­neen ”jälkikäteis­arvioin­ti­in lapsen kasvuolo­suhtei­den riskitek­i­jöistä, mikä ei ole ollut oikea lähtöko­h­ta tämän virkarikosasian arvioin­nis­sa”. Samal­la se huo­maut­ti, ettei Valvi­ran käyt­tämil­lä kahdel­la asiantun­ti­jal­la ollut ”työkoke­mus­ta joko ollenkaan sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä tai ei ainakaan Helsingistä”.

Järjestelmää ei voitu syyttää

Välimä­ki ei muista koko virkau­ransa ajal­ta vas­taa­van­laista oikeu­denkäyn­tiä, jos­sa syytet­ty­jen penkille on istutet­tu liu­ta sosi­aalialan ammat­ti­laisia. Useim­miten syyte­hark­in­ta on pysähtynyt esi­tutk­in­taan.

Tapauk­sen poikkeuk­sel­lisu­us näkyi Välimäen mielestä myös siinä, että esi­tutkin­nas­ta pää­tyi niin run­saasti väitet­tyjä laimin­lyön­te­jä ensin syyte­hark­in­taan ja lop­ul­ta nos­tet­tui­hin syyt­teisi­in. Suurin osa syyt­teistähän kaa­tui oikeudessa.

– Luulen poli­isin ajatelleen, että syyt­täjä ratkaiskoon teko­jen moitit­tavu­u­den. Syyt­täjä taas on var­masti halun­nut nähdä käräjäoikeu­den kan­nan ja peruste­lut, Välimä­ki pohtii.

Koskisen mielestä syytet­tyjä oli paljon, mut­ta hier­arkkises­sa julk­ishallinnos­sa niiden lukumäärä olisi voin­ut olla suurem­pikin. Työ­tur­val­lisu­us­rikok­sis­sa on taval­lista, että syyt­teeseen joutuu organ­isaa­tion esimiehiä useam­malta tasol­ta.

Virkavelvollisuuden rikkominen
  • Tahalli­nen virkavelvol­lisu­u­den rikkomi­nen: rikkoo tietois­es­ti virka­toimin­nas­sa nou­datet­tavi­in sään­nök­si­in tai määräyk­si­in perus­tu­vaa virkavelvol­lisu­ut­taan.
  • Tuot­ta­muk­selli­nen virkavelvol­lisu­u­den rikkomi­nen: laimin­lyö vaa­dit­tavaa huolel­lisu­ut­ta tai osoit­taa muu­ta huoli­mat­to­muut­ta.
  • Vähäi­nen virkavelvol­lisu­u­den rikkomi­nen: ei ole ran­gais­tavaa, kun teon haitallisu­us ja vahin­gol­lisu­us on vähäi­nen.

Vähäisiä ovat esimerkik­si sel­l­ais­ten menet­te­ly­ta­pasään­nösten rikkomiset, joil­la ei ole viran­hoidon tai yksi­ty­is­ten etu­jen kannal­ta san­ot­tavaa merk­i­tys­tä.
Oikeuskäytän­nössä on vähäisyyt­tä arvioi­taessa annet­tu merk­i­tys­tä muun muas­sa virhei­den tois­tu­vu­udelle ja lukumäärälle. Tuot­ta­muk­selli­nen rikkomi­nen voidaan kat­soa vähäisek­si lähtöko­htais­es­ti helpom­min kuin tahalli­nen.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston johtava lakimies Karri Välimäki.

– Eerikan tapaus kan­nus­taa tekemään päätök­siä. Jos asi­akkaan toimin­nas­sa tai ker­tomas­sa on ris­tiri­ito­ja, on niistä tehtävä johtopäätök­set, Kar­ri Välimä­ki toteaa. Kuva: Liisa Takala.

 

– Tuomios­sa hier­arkia tuli esi­in vain siltä osin, kun Eerikas­ta vas­tu­ullisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän lisäk­si tuomit­ti­in hänen lähin esimiehen­sä, johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Mut­ta ylem­män tason esimiehiä ja johtoa ei lähdet­ty syyt­tämään esimerkik­si liian vähäis­ten resurssien tar­joamis­es­ta tai valvon­nan puut­tumis­es­ta.

Tuomion mukaan yksit­täistä vas­taa­jaa ei ole ”voitu saat­taa rikos­vas­tu­useen tapah­tu­ma-aikaan vallinneen jär­jestelmän mah­dol­lis­es­ta toim­i­mat­to­muud­es­ta”. Syyte­tyt sosi­aal­i­työn­tek­i­jät oli­vat lausun­nois­saan vedonneet suureen työmäärään­sä. Kun oikeus ei noteer­an­nut tätä lainkaan, eikö jär­jestelmässä sen mielestä ollut lainkaan ongelmia?

– Oikeudessa käyti­in läpi yksilöi­den virkavelvol­lisuuk­sien täyt­tämistä, jol­loin jär­jestelmä jää taustalle. Jos jär­jestelmä olisi jotenkin estänyt yksilöä päätök­sien toteut­tamises­sa, niin se olisi ollut toinen jut­tu, Kosk­i­nen selit­tää.

”Kiireel­liset tilanteet ja töi­den jär­jestämi­nen sen mukaises­ti kuu­lu­vat sosi­aal­i­työn­tek­i­jän työn luon­teeseen”, tuomios­sa lausu­taan ja lisätään, ettei täl­lainen työti­lanne poista virkavas­tu­u­ta asi­as­sa.
Sisko Lounatvuoren mukaan sosi­aal­i­työn resursse­ja ei ole Helsingis­sä lisät­ty vuo­den 2013 organ­isaa­tiou­ud­is­tuk­sen jäl­keen, jol­loin sosi­aali- ja ter­veysvi­ras­to yhdis­tyivät. Helsin­gin tilanne on resurssien osalta ollut paras ver­rat­tuna mui­hin Kuusikko-kun­ti­in.

Langettava tuomio oikein

Kim­mo Nuo­tio ja Sep­po Kosk­i­nen totea­vat, että kuka tahansa tuomio­ma­te­ri­aali­in tutus­tunut on var­masti vaku­ut­tunut siitä, että virkami­esten menet­te­ly oli tutkit­ta­va. Nuo­tion mielestä taustal­la tapah­tunut henkirikos oli pahin mah­dolli­nen.
Lapsen ongelmien paris­sa työsken­teli use­ampia vira­nomaisia. Hänen asiansa kul­ki pöy­dältä toiselle vuosikausien ajan syn­nyt­täen jatku­vasti uusia lausun­to­ja. Oliko syyl­lisyy­den ratkaisem­i­nen tästä syys­tä eri­tyisen vaikea­ta?

– Kun asi­aa hoidet­ti­in pitkään ja lop­putu­los oli tämä, rikko­mus on jälki­käteen help­poakin tun­nistaa. Syyl­lisen löytämistä se vaikeut­taa. Lapsen vastuusosiaali­työntekijäkin ehti ker­taalleen vai­h­tua, Kosk­i­nen pun­taroi.
Käräjäoikeus tuomit­si johta­van sosi­aal­i­työn­tek­i­jän ja Eerikas­ta vas­tu­ullisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän tuot­ta­muk­sel­lis­es­ta virkavelvol­lisu­u­den rikkomis­es­ta. Edelli­nen tuomit­ti­in 25 päiväsakkoon, mikä merk­it­si rahas­sa 625 euroa. Jälkim­mäi­nen jätet­ti­in lop­ul­ta tuomit­se­mat­ta ran­gais­tuk­seen.

Tuomion lop­putotea­muk­ses­sa san­o­taan vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jästä, että hän ”on esit­tänyt selvi­tyk­sen siitä, että tapah­tuneen joh­dos­ta hän on menet­tänyt ter­veyten­sä ja työkykyn­sä”. Näin hänet jätet­ti­in ”enem­pään seu­raa­muk­seen tuomit­se­mat­ta”.
Kohtu­ullisu­us­pe­ri­aatet­ta ei ran­gais­tuk­sen mit­taamises­sa ole Nuo­tion mukaan kovin usein sovel­let­tu. Tämä ei kuitenkaan poista teon moitit­tavu­ut­ta.

Oikeudessa käytiin läpi yksilöiden virkavelvollisuuksien
täyttämistä, jolloin järjestelmän ongelmat jäävät taustalle.

– Jos esimerkik­si rat­ti­juop­po ajaa ulos tieltä ja loukkaan­tuu itse vakavasti, niin samal­la taval­la voidaan ottaa loukkaan­tu­mi­nen huomioon rat­ti­juo­pon ran­gais­tus­ta määrät­täessä, Nuo­tio ver­taa.
Virkavelvol­lisu­u­den rikkomis­es­ta on seu­rauk­se­na sakko tai enin­tään vuosi vankeut­ta. Jos kysymys on tuot­ta­muk­sel­lis­es­ta teosta, seu­raa­mus on ain­oas­taan varoi­tus tai sakko. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den tuomio­ta voidaan pitää lievänä.
– Pitää muis­taa, ettei tyy­dyt­ty varoituk­seen. Teko ei ollut tahalli­nen, mut­ta tuot­ta­muk­sel­lise­na siitä ran­gais­ti­in ankaram­man mah­dol­lisu­u­den perus­teel­la, Kosk­i­nen pain­ot­taa.

Las­ten­suo­jelun doku­men­toin­nista väitel­lyt ja sitä pitkään tutk­in­ut sosi­aal­i­työn pro­fes­sori Aino Kääriäi­nen (ma.) Helsin­gin yliopis­tos­ta pitää tuomio­ta huolel­lis­es­ti laa­dit­tuna ja kir­joitet­tuna. Itse ran­gais­tus­ta hän pitää asian vakavu­u­teen näh­den aika säy­seänä.
– Työn­tek­i­jöille on ollut isoin tuomio se, että tyt­tö mene­htyi, sanoo Kääriäi­nen, joka on istunut kahdek­san vuo­den ajan Helsin­gin hallinto-oikeudessa asiantun­ti­ja­jäse­nenä.
– Raskas osa tuomio­ta oli myös tapauk­sen saa­ma mit­ta­va julk­isu­us. Ran­gais­tuk­sek­si voidaan lukea sekin, että toinen tuomi­tu­ista menet­ti ter­veyten­sä ja työkykyn­sä.
– Virkamiehelle tuomio virkavelvol­lisu­u­den rikkomis­es­ta on sub­jek­ti­ivise­na koke­muk­se­na katas­trofi. Objek­ti­ivis­es­ti arvioiden se on suh­teel­lisen vähäpätöi­nen rikos, toteaa puolestaan Välimä­ki.

Mistä sosiaalityöntekijät tuomittiin?

Vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä sai tuomion kah­den­lai­sista virheistä. Hän oli ensin­näkin laimin­lyönyt lak­isääteisen velvol­lisuuten­sa tehdä ilmoi­tus poli­isille epäilystä, joka kos­ki lapsen pahoin­pite­lyä hänen kasvuym­päristössään.
Sosi­aalivi­ras­ton ohjeis­tuk­sen mukaan ilmoituk­sen olisi voin­ut tehdä myös viras­ton oma­lle laki­asi­ainyk­siköl­lle, minne ilmoi­tusten käsit­te­ly oli sil­loin pääsään­töis­es­ti keskitet­ty. Jo tuol­loinen las­ten­suo­jelu­la­ki antoi mah­dol­lisu­u­den ilmoit­taa suo­raan poli­isille salas­s­api­tosään­nösten sitä estämät­tä.

Toinen ran­gais­tuk­seen johtanut menet­te­lyvirhe tapah­tui, kun vas­taa­ja oli laimin­lyönyt velvol­lisuuten­sa ryhtyä kiireel­lisi­in las­ten­suo­je­lu­toimen­piteisi­in. Hänen olisi pitänyt päät­tää kiireel­lis­es­tä sijoituk­ses­ta ja ryhtyä valmis­tele­maan huostaan­ot­toa. Huostaan­oton edel­ly­tyk­set oli­vat kevääl­lä 2012 ole­mas­sa, sil­lä ”puut­teet lapsen huolen­pidos­sa ja muut kasvuolot uhka­si­vat vakavasti vaaran­taa lapsen ter­veyt­tä ja kehi­tys­tä”.

Virkavelvol­lisu­u­den rikkomisen kat­sot­ti­in ajoit­tuvan mar­rasku­un puo­livälin 2011 ja toukoku­un puo­livälin 2012 väliseen aikaan. Tuona aikana vas­taa­ja oli saanut usei­ta las­ten­suo­jeluil­moituk­sia tai mui­ta yhtey­de­not­to­ja kos­kien lapsen epäiltyä kaltoinko­htelua. Niitä tuli koulus­ta ja naa­pureil­ta.
– Vähin­tään viimeis­ten ilmoi­tusten tul­lessa kevääl­lä olisi pitänyt herätä. Niis­sä oli niin vahvo­ja viit­teitä väki­val­las­ta, Kar­ri Välimä­ki toteaa.

Käräjäoikeu­den mukaan vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän toim­imisvelvol­lisu­ut­ta ei ole pois­tanut samaan työryh­mään kuu­lunei­den sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den ja johta­van sosi­aal­i­työn­tek­i­jän arviot siitä, ettei tilanne vaat­in­ut kiireel­lisiä toimen­piteitä.
Vas­taa­jan oli kuitenkin kat­sot­tu olleen huolis­saan lapsen tilanteesta ja pyrki­neen eri toimen­piteil­lä selvit­tämään asi­aa. Nämä seikat oli­vat vaikut­ta­mas­sa tuomion lieven­e­miseen. Ei ollut kyse tahal­lisu­ud­es­ta vaan huoli­mat­to­muud­es­ta.

Johtavalle sosi­aal­i­työn­tek­i­jälle tuomio langetet­ti­in samoi­hin las­ten­suo­je­lu­toimen­piteisi­in liit­tyvistä laimin­lyön­neistä, mut­ta päätök­sessä huomioiti­in myös hänen esimiesase­mansa.
Käräjäoikeus lausui lop­putotea­muk­ses­saan tilanteen arvioin­tia vaikeut­ta­neen, ”ettei lap­si ole use­ampi­en taho­jen puhutuk­ses­ta huoli­mat­ta läht­enyt ker­tomaan koti­a­siois­taan mitään kaltoinko­htelu­un viit­taavaa”.

– Lapsel­la ei ollut sel­l­aista luot­ta­mus­ta kehenkään koulus­sa eikä muual­lakaan, jot­ta hän olisi voin­ut ker­toa, mihin nämä mustel­mat ja hiusten­lähtö oikeasti liit­tyivät, sanoo Kim­mo Nuo­tio, jota tytön yksinäisyys järkyt­ti.
Vira­nomais­toim­intaa las­ten­suo­jelun ja ter­vey­den­huol­lon kesken oikeus piti koordi­noimat­tomana, ”mikä on johtanut tietokatkok­si­in eri toim­i­joiden välil­lä”.

Valehteleva isä ja huijaava naisystävä

Tuomios­sa moitit­ti­in sosi­aal­i­toimea liian pitkään jatkuneesta luot­ta­muk­ses­ta yksin­huolta­jaisään, jon­ka tiedet­ti­in vale­hdelleen per­heen asum­isoloi­hin ja isän naisys­tävään liit­tyneistä seikoista.
– Lapsen isään luotet­ti­in hänen yhteistyökykyn­sä ja empaat­tisuuten­sa takia. Sil­läkin oli merk­i­tys­tä, että hänen suos­tu­muk­sel­laan lap­si sijoitet­ti­in kodin ulkop­uolelle, Välimä­ki selit­tää.

Harkinnassa sivuutettiin lapsen välittömään vaaraan viitanneet objektiiviset tekijät.

Lap­si sijoitet­ti­in avo­huol­lon tuk­i­toime­na per­hetukikeskuk­seen syksyl­lä 2011. Siel­lä lapsel­la ei havait­tu käyt­täy­tymishäir­iöitä tai muitakaan oire­i­ta. Las­ten­suo­jelu olisi halun­nut jatkaa sijoi­tus­ta, mut­ta lap­si kotiutet­ti­in huhtiku­us­sa isän ja isänäidin vaa­timuk­ses­ta.
– Oikeus arvioi isän luotet­tavu­u­den heiken­tyneen kaiken aikaa. Sitä mukaa kuin väki­val­tavi­it­teet voimis­tu­i­v­at, olisi isän san­omis­ten pain­oar­von pitänyt sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den silmis­sä vähen­tyä, Välimä­ki tulk­it­see.

Syyt­täjän mielestä vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä oli laimin­lyönyt tava­ta Eerikaa henkilöko­htais­es­ti riit­tävän usein. Käräjäoikeus hylkäsi syyt­teen ja tote­si tapaamis­ten määrän ole­van sosi­aal­i­työn­tek­i­jän hark­in­taval­taan kuu­lu­va asia. Aino Kääriäisen mielestä lapsen per­in­po­h­jainen kuulem­i­nen saat­toi jäädä isästä syn­tyneen ”hyvän tyypin” vaikutel­man alle.
– On luotet­tu siihen, että muut ammat­ti­laiset eri­tyis­es­ti ter­vey­den­huol­lon puolelta ovat saa­neet kuul­la las­ta.

Kääriäi­nen muis­tut­taa sosi­aal­i­työhön kuu­lu­vas­ta peru­so­le­tuk­ses­ta, jon­ka mukaan asi­akkaan ker­tomaan usko­taan. Hän ker­too Iso-Bri­tan­ni­as­sa tapah­tuneista vas­taav­ista lapsen kuole­maan johtaneista kaltoinko­hteluista. Tapauk­sia tutk­in­ut Eileen Munro puhuu ensi­vaikutel­mas­ta, jon­ka val­taan työn­tek­i­jät usein jäävät.

Työoikeuden professori Seppo Koskinen Turun yliopisto.

– Tuomio kan­nus­taa sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä tai mui­ta las­ten kanssa toimivia tekemään ilmoituk­sia kaltoinko­htelu­un liit­tyvistä vähäi­sistäkin epäi­ly­istä, sanoo Sep­po Kosk­i­nen. Kuva: Vesa-Mat­ti Väärä.

Lastensuojelun uudet toimintaohjeet

Helsin­gin kaupun­gin las­ten­suo­jelun toim­intao­hjei­ta on Eerikan tapauk­sen jäl­keen uud­is­tet­tu. Ohjei­den laa­timiseen on käytet­ty tuke­na Kar­ri Välimäen muis­tio­ta, johon hän on kerän­nyt virkarikos­tuomion keskeisen sisäl­lön.
– Sosi­aal­i­työn­tek­i­jäl­lä on päätök­sen­tekon­sa ja hark­in­tansa perus­tak­si oikeus saa­da, mut­ta myös velvol­lisu­us han­kkia monipuolista tietoa ja muiden osaa­jien tietämys­tä, Sisko Lounatvuori luon­nehtii ohjei­ta.

Sosi­aal­i­huol­lon asi­akkaan ase­mas­ta ja oikeuk­sista annet­tu laki oikeut­taa vira­nomaisia saa­maan kaik­ki ne tiedot ja selvi­tyk­set, jot­ka lak­isääteisen tehtävän suorit­tamisek­si ovat vält­tämät­tömiä.
– Oikeus kos­kee myös vira­nomaiselle annet­tu­jen tieto­jen tark­istamista, Välimä­ki huo­maut­taa.

Van­hempi­en antamia tieto­ja on tarpeen tark­istaa, jos ne ovat keskenään ris­tiri­itaisia. Tark­ist­a­mi­nen on syytä tehdä, vaik­ka se saat­taa olla las­ten­suo­jelun peri­aat­tei­den vas­taista.
Välimä­ki kehot­taa otta­maan vakavasti las­ten­suo­jeluil­moituk­set eri­tyis­es­ti sil­loin, kun ilmoituk­sia tulee use­am­mal­ta henkilöltä, joil­la ei ole yhteistä nimit­täjää.

– Tarkoi­tan toiseen van­hempaan kohdis­tu­vaa suku­laisu­ut­ta, ystävyyt­tä ja naa­pu­ru­ut­ta tai muu­ta vas­taavaa suhdet­ta. Per­heen sisäiset ris­tiri­idatkin on otet­ta­va huomioon. Mut­ta lapsen huoltoa tai asum­ista koske­van riita-asian vireil­läo­lo ei tee las­ten­suo­jeluil­moituk­ses­ta aihee­ton­ta.

– Isästä syn­tynyt myön­teinen ensi­vaikutel­ma ohjaa työn­tek­i­jöi­den tiedon­muo­dos­tus­ta jatkos­sakin. Vaik­ka isästä saadaan ris­tiri­itaista tietoa, niin sitä ei kuitenkaan usko­ta vaan luote­taan omaan ensi­vaikutel­maan.

Raitis­tuneen isän taustal­la oli alkoholi­ongelmia, alaikäiseen kohdis­tunut seksuaali­rikos ja muu­ta häir­iökäyt­täy­tymistä. Kun aiem­min mie­len­ter­veysongelmista kärsinyt ja vale­henkilöl­lisyy­del­lä esi­in­tynyt naisys­tävä ei vaa­timuk­sista huoli­mat­ta toimit­tanut pas­sia nähtäväk­si, yksi las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jöistä selvit­ti naisen taus­taa. Kävi muun muas­sa ilmi, että naisys­tävän omat lapset oli otet­tu huostaan.

Isän perus­tur­va­jo­hta­jana pienessä kun­nas­sa työsken­nel­lyt äiti osal­lis­tui sosiaalityön­tekijöiden ja isän neu­vot­telu­un Eerikan sijoituk­sen päät­tyessä per­hetukikeskuk­ses­sa. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ker­toi poli­isille isoäidin tulleen neu­vot­telu­un lakikir­ja mukanaan. Isoäi­ti vaku­ut­teli suku­lais­ten tuke­van hänen poikaansa. Neu­vot­telun lop­putu­lok­se­na tyt­tö kotiutet­ti­in, paria kuukaut­ta ennen kuole­maansa.

Olosuhdeselvityksen laiminlyönti

Kääriäisen mielestä Eerikan tapauk­ses­sa tehti­in jälkikä­teen arvioiden kohtalokas virhe jo ensime­treil­lä. Lap­si sijoitet­ti­in muun muas­sa äidin päi­hdeon­gelmien takia kiireel­lis­es­ti isälle 2010, minkä jäl­keen isästä tehti­in sopimuk­sel­la todel­la nopeasti yksin­huolta­ja.

– Kiireelli­nen sijoi­tus isälle on ymmär­ret­tävä. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den on per­at­ta­va lähiomaiset siinä vai­heessa. Mut­ta häm­mästyin havaites­sani, että selvi­tys­tä isän kodin olo­suhteista ei asi­akir­jo­jen perus­teel­la ollut tuol­loin tehty, Kääräi­nen ihmettelee.

Oikeusmin­is­ter­iön tutk­in­taryh­män tutk­in­taselostuk­ses­sa siihen tar­tu­taan. Valvi­ra arvosteli sitä lausun­nos­saan. Syyt­täjä syyt­tikin tuomi­tun vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän edeltäjää selvi­tyk­sen laimin­lyön­nistä sekä kiireel­lisen sijoit­tamisen jatka­mat­ta jät­tämis­es­tä. Oikeu­den mielestä vallinneen käytän­nön poh­jal­ta työn­tek­i­jäl­lä ei ollut velvol­lisu­ut­ta tehdä selvi­tys­tä, kos­ka Eeri­ka oli ollut jo pitem­pään las­ten­suo­jelun asi­akas.

Lop­pu­vuon­na 2011 Eerikan äiti nos­ti kan­teen tytön huolta­ju­ud­es­ta. Hän teki usei­ta las­ten­suo­jeluil­moituk­sia koskien tytön kohtelua ja isän naisys­tävää. Kääriäi­nen arvelee, että työn­tek­i­jät saat­toi­vat leima­ta ilmoituk­set ”huoltori­idak­si”, joka ei las­ten­suo­jelun toimi­val­taan kuu­lu.

– Tämä on kri­it­ti­nen het­ki, jos­ta pitää var­maan yrit­tää oppia. Ymmär­rän sen kiireen, minkä takia hel­posti ajatel­laan: ”Taas tuo äiti soit­taa!” Ote­taan valmi­ita tulk­in­take­hyk­siä ja kat­e­gorisoidaan ihmisiä.

Kääriäi­nen ihmettelee epä­suh­taa: äidin päi­hdeon­gel­ma ja sotkuinen koti riit­tivät kiireel­liseen huostaan­ot­toon, mut­ta isän kodin ahtaat asum­isolot tai tois­tu­vat val­heet eivät aiheut­ta­neet mitään vas­taavaa. Hän viit­taa tässä omaan tutkimuk­seen­sa, joka kos­kee olo­suhde­selvi­tys­ten puolelle aset­tumisen tulk­in­to­ja käräjäoikeu­den huoltori­itapäätök­sis­sä.

– Tutkimuk­seni lähti liik­keelle isien esitet­tyä kri­ti­ikkiä siitä, että selvi­tyk­set kir­joite­taan äite­jä suo­siviksi. En artikke­lis­sani voin­ut vahvis­taa isien väitet­tä. Selvi­tys­ten johtopäätök­sis­sä ase­tut­ti­in pääasi­as­sa las­ten puolelle ja vain alle viides­osas­sa äitien puolelle.

– Isät selvästi halut­ti­in myös nähdä myön­teisessä val­os­sa, kos­ka täl­laista kri­ti­ikkiähän on yleis­es­ti esitet­ty sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä kohtaan. Luulen asen­teen olleen Eerikan tapauk­ses­sakin vaikut­ta­mas­sa taustal­la, vaik­ka työn­tek­i­jät eivät sitä tun­nistaisikaan.

 

– Tuomio­ma­te­ri­aalin lukemisen jäl­keen en löytänyt sieltä mitään sel­l­aista kohtaa, jos­sa salas­s­api­to olisi estänyt asian hoita­misen, Aino Kääriäi­nen sanoo. Kuva: Liisa Takala.

Sosiaalityön professori Aino Kääriäinen (ma.) Helsingin yliopisto.
Laaja harkintavalta ja ”apuvälineet”

Syyt­täjä tart­tui oikeu­denkäyn­nis­sä eri­laisi­in suun­nitelmi­in ja las­ten­suo­jelu­asi­akaskir­joi­hin väit­täen niiden olleen puut­teel­lis­es­ti laa­dit­tu­ja. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den olisi syyt­teen mukaan pitänyt kut­sua kokoon laa­ja moni­ammatill­i­nen yhteistyö­palaveri lapsen asioiden joh­dos­ta.

Käräjäoikeus tote­si neu­vot­telu­jen jär­jestämisen ole­van ”las­ten­suo­jelun työkalu, jon­ka muo­to ja laa­ju­us ovat sosi­aal­i­työn­tek­i­jän harkin­nas­sa”. Samal­la taval­la asi­akas­su­un­nitel­mat kat­sot­ti­in ”työsken­te­lyn apu­vä­lineik­si”, joiden ”muodol­lisil­la puut­teil­la ei ole käytän­nössä ollut merk­i­tys­tä lapsen edun tai las­ten­suo­je­lu­työn toteut­tamisen kannal­ta”.
– Näis­sä ja myös las­ten tapaami­sis­sa sosiaali­työntekijä organ­isoi toim­intaa laa­jan hark­in­taval­tansa poh­jal­ta. Mil­lä taval­la hän sen tekee, ei ole rikosoikeudel­lis­es­ti kiin­nos­tavaa, Kar­ri Välimä­ki perustelee.

Tuomion oikeuspe­ri­aat­teis­sa tode­taan: ”Virkamiehel­lä on päätök­sen­teossaan tiet­ty hark­in­taval­ta soveltaa lakia tai mui­ta päätök­sen­tekoa ohjaavia sään­nök­siä… Virkamiehen hark­in­taval­tansa rajois­sa tekemiä ratkaisu­ja ei voi pitää virkavelvol­lisu­u­den vas­taisi­na. Ratkaisu, jota esitet­ty­jen perustelu­idenkin val­os­sa voidaan pitää huonona, ei vält­tämät­tä osoi­ta asianomaisen päät­täjän rikkoneen virkavelvol­lisu­ut­taan.”

Laki siis sal­lii pitkälle menevän ammatil­lisen harkin­nan, mut­ta kävikö Eerikan tapauk­ses­sa niin, että harkin­nan käyt­tämis­es­tä kuitenkin ran­gais­ti­in?
– Käräjäoikeus kat­soi, että tuomios­sa maini­tu­in kohdin sosi­aal­i­työn­tek­i­jät ylit­tivät lais­sa heille annetun hark­in­taval­lan. Se joh­tui siitä, että he sivu­ut­ti­vat harkin­nas­saan ne objek­ti­iviset tek­i­jät, jot­ka viit­ta­si­vat lapsen ole­van välit­tömässä vaaras­sa, Välimä­ki analysoi.

– Ne viit­teet välit­tömään vaaraan oli­vat niin voimakkai­ta, että he syyl­listyivät virkavelvol­lisuuten­sa rikkomiseen.
Kääriäi­nen toteaa oikeu­den arvioi­neen käyte­tyt las­ten­suo­jelu­asi­akir­jat huolel­lis­es­ti laa­di­tuik­si. Ongel­ma ei olekaan ollut niiden kir­joit­tamises­sa vaan siinä, että niitä doku­ment­te­ja olisi pitänyt myös itse pysähtyä luke­maan ana­lyyt­tis­es­ti.
– Pitää kir­joit­taa työtä varten ja työn tekemisek­si. Jokaise­na kir­joit­tamisen het­kenä tule­vaisu­us on kuitenkin auki. Emme voi tietää koskaan, mitä meille tai asi­akkaillemme tapah­tuu huomen­na.

Doku­men­toin­nin merk­i­tys nousee todel­la isok­si työn­tek­i­jöi­den vai­htues­sa. Eerikas­ta vas­tu­ulli­nen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä vai­h­tui kesäl­lä 2010. Myöhem­min tämä tehtävässä aloit­tanut työn­tek­i­jä tuomit­ti­in oikeudessa.
Oikeusmin­is­ter­iön työryh­män tutkinta­selostuksessa tode­taan, että ”per­heen tukemisen aja­tus, van­hempi­en oikeuk­sien kun­nioit­ta­mi­nen ja per­heen yksi­ty­isyy­den suo­ja ylit­tävät päätök­sen­tekoti­lanteessa lapsen edun”.

Kääriäi­nen sanoo, ettei ole tuomiomate­riaalin lukemisen jäl­keen löytänyt sieltä mitään sel­l­aista kohtaa, jos­sa salas­s­api­to olisi estänyt asian hoita­misen. Sen taakse ei voi men­nä, onhan tässä ”toimit­tu kuitenkin lapsen asial­la vira­nomais­ten kesken”.

Mitä Eerikan tapaus opetti?

Syyt­täjän ja tuomiois­tu­imen toim­intaa voi raskaas­ta pros­es­sista huoli­mat­ta pitää palveluk­se­na niin oikeusjär­jestelmälle kuin sosi­aalialan viran­hoidollekin. Käräjäoikeus tuli päätök­sessään julkikir­joit­ta­neek­si, mil­laista juridista liikku­mati­laa viran­halti­joil­la on hei­dän tehdessään päätök­siä vaikeis­sa las­ten­suo­je­lu­ti­lanteis­sa.

Isästä saatua ristiriitaista tietoa ei uskota, vaan luotetaan omaan ensivaikutelmaan.

Kar­ri Välimäen mielestä Eerikan tapauk­sen – kuten myös per­hesur­mien – opetuk­sia on huomioitu monis­sa lak­i­u­ud­is­tuk­sis­sa. Las­ten­suo­jelu­laki­in tuli velvol­lisu­us kir­ja­ta lapsen asi­akas­su­un­nitel­maan tarkem­min lapsen ja työn­tek­i­jän väliset tapaamiset. Työn­tek­i­jäl­lä on oikeus kuul­la las­ta jopa ilman huolta­jan suos­tu­mus­ta.
– Lapsen kasvuolo­suhtei­den selvit­tämi­nen tulee jatkos­sa koske­maan kaikkia lapsen kanssa tekemi­sis­sä ole­via ihmisiä.

Näi­den henkilöi­den taus­to­ja selvitetään parem­min, Välimä­ki ker­too.
Tiedonva­i­h­don kehit­tämiseen on viras­tossa kiin­nitet­ty huomio­ta. Välimäen mukaan ei ole järkevää olla luovut­ta­mat­ta asiantun­ti­jalle sitä tietoa, joka aut­taa hän­tä käyt­tämään asiantun­ti­ju­ut­taan las­ten­suo­jelun toivo­ma­l­la taval­la.
– Mitä parem­pia lausun­to­ja saamme, sen varmem­mal­la poh­jal­la on las­ten­suo­jelumme sil­loin, kun se läh­tee päätök­siä tekemään.

Ilmoi­tusvelvol­lisu­ut­ta poli­isille on laa­jen­net­tu lain­säädän­nössä, joka kos­kee suo­jat­tomas­sa ase­mas­sa ole­vien las­ten, per­hei­den ja henkilöi­den kanssa työsken­tele­viä vira­nomaisia. Las­ten­suo­jelus­sa tuli aiem­min ilmoit­taa epäi­lyt sek­suaalis­es­ta hyväk­sikäytöstä, mut­ta nyt velvol­lisu­us kos­kee muu­takin väki­val­taa.

Eerikan tapaus on Helsin­gin las­ten­suo­jelus­sa ensim­mäi­nen, jos­sa tuomio tuli kiireel­lisen sijoituk­sen tekemät­tä jät­tämis­es­tä. Asiak­kailta on useim­miten tul­lut moit­tei­ta ilman lail­lisia perustei­ta tehdy­istä sijoituk­sista.
– Kiireelli­nen sijoi­tus on luon­teeltaan vapau­den riis­to, jos­sa kajo­taan perus­tus­lail­la säädet­ty­i­hin ihmisen koske­mat­to­muu­teen ja henkilöko­htaiseen vapau­teen. Sijoi­tus­päätök­sen tekem­i­nen voi olla ris­ki. Nyt näimme, että myös tekemät­tä jät­tämi­nen voi olla ris­ki.

– Eerikan tapaus kan­nus­taa tekemään päätök­siä. Jos asi­akkaan toimin­nas­sa tai ker­tomas­sa on viit­teitä ris­tiri­idoista, niistä on tehtävä viipymät­tä johtopäätök­set, Välimä­ki kehot­taa.
Sisko Lounatvuori toivoo las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jöi­den säi­lyt­tävän rohkeuten­sa harki­ta ja tehdä vaikeitakin päätök­siä, joiden peruste­lut on muis­tet­ta­va huolel­lis­es­ti kir­ja­ta. Tuomios­ta nousee vaade selkeään doku­men­toin­ti­in. Asi­akkaille on kir­joitet­ta­va rehellis­es­ti.

– Ei kääritä san­ot­tavaa sel­l­ais­ten yleis­ten käsit­tei­den alle, jot­ka eivät ker­ro siitä, mis­tä konkreet­tis­es­ti ollaan huolis­saan.
Aino Kääriäisen mukaan las­ten­suo­jelus­sa tarvi­taan edelleenkin vii­sai­ta ammat­ti­laisia, jot­ka tietävät, mitä tekevät. Täl­laisen onnet­toman tapah­tu­masar­jan ei saisi antaa leima­ta koko työkent­tää. Eikä se sitä hänen mielestään teekään.
– Eerikan tapaus osoit­taa sen, että kaik­ki van­hem­mat eivät ole hyviä ja lapsen paras­ta ajat­tele­via. Sen myön­tämi­nen voi olla joskus tuskallista.

Markku Tasala

 

Lähdeaineis­to

Helsin­gin käräjäoikeu­den tuomio 10.7.2015. Asianu­mero R 14/5262.

Kahdek­san­vuo­ti­aan lapsen kuole­maan johta­neet tapah­tu­mat. Val­tioneu­vos­ton 25.10.2012 aset­ta­man tutk­in­taryh­män tutk­in­taselostus. Oikeusmin­is­ter­iön selvi­tyk­siä ja ohjei­ta 32/2013.

Las­ten­suo­jelun avo­huol­lon sosi­aal­i­työn kehit­tämisessä huomioon otet­tavia seikko­ja Helsin­gin käräjäoikeu­den 10.7.2015 anta­man tuomion (R 14/5262) perustelu­jen joh­dos­ta. Kar­ri Välimäen muis­tio (2015).

”Las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työ asi­akir­joina.” Aino Kääriäisen väitöskir­ja. Helsin­gin yliopis­to 2003.

”Sosi­aal­i­toimen olo­suhde­selvi­tyk­set tek­steinä – johtopäätösten argu­men­toin­ti ja puolelle aset­tumisen tulkin­nat.” Aino Kääriäi­nen. Oikeus 4/2015.