Työvoima­palve­lut ovat hal­li­tuk­sen uud­is­tusten seu­raa­vana kohteena. Tiedämme jo, että työn­väl­i­tys­toim­inta yksi­ty­is­tetään ja han­kalasti työl­lis­tet­tävät siir­tyvät maakun­tien ja kun­tien vas­tu­ulle.

Hal­li­tuk­sen toukokuinen esi­tys kokeilus­ta jär­jestää työvoima­palve­lut kun­nis­sa on herät­tänyt vilkkaan keskustelun. 35-sivuiseen esi­tyk­seen sisäl­tyy pienenä yksi­tyisko­htana mah­dol­lisu­us kokeil­la palkaton­ta työkokeilua myös yri­tyk­sis­sä jopa vuo­den ajan.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma. Kuva: Veikko Somer­puro

Työl­lis­tet­tävä saisi 9 euron päiväko­r­vauk­sen tekemästään työstä. Kieltäy­tymi­nen johtaisi tukien leikkaamiseen. ”Orjatyö­markki­nat 100-vuo­ti­aan Suomen häpeä”, ”val­tioko yri­tys­ten palkko­jen mak­sa­jak­si”, ”työilmapi­iri rapau­tuu työ­paikoil­la” jäivät mieleen tyr­mistyneistä kom­menteista.

Pakko kysyä, minkälaisen ihmiskäsityksen varassa hallitus tekee politiikkaa.

Mon­et ammat­tili­it­to­jo­hta­jat ovat olleet jyrkän kiel­teisiä. Palkat­tomien työ­markki­noiden luomi­nen sot­kee työ­markki­noi­ta ja lisää painet­ta alen­taa palkko­ja. Yrit­täjäpuolel­la on kum­mas­tel­tu hal­li­tuk­sen avokätisyyt­tä, ja Jari Sarasvuokin on varoit­tanut yrit­täjiä tart­tumas­ta help­poon rahaan, joka voi rapaut­taa koko työy­hteisön moti­vaa­tion.

Tun­tuu siltä, että hal­li­tus uskoo työt­tömyy­den syynä ole­van työtä vält­televä työtön. Hän­tä pitää patis­taa ja pakot­taa ran­gais­tuk­sen uhal­la.

Miten on työ­paikko­jen luomisen lai­ta? Tutkimus­ta, kehit­tämistä ja uusia ideoita tarvi­taan, mut­ta juuri niistä hal­li­tus on leikan­nut. Mon­en­laista yri­tys­tukea on kehitet­ty, jopa sel­l­aista, jota yri­tyk­set eivät halu­aisi. Sotu-mak­su­ja on keven­net­ty. Mut­ta tuskin yrit­täjät uskalsi­vat unel­moi­da, että val­tio alka­isi mak­saa yri­tys­ten palkko­ja. Siihen­hän puhe uuden­lai­sista työ­markki­noista kuitenkin viit­taa: tar­jolle tuo­daan pieni­palkkaisia töitä, joil­la ei elä, mut­ta jot­ka on pakko ottaa vas­taan. Ja nyt tar­jo­taan ilmaista työvoimaa. Täy­den­tävänä tulona sosi­aal­i­tur­va ja leipäjonot.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma