Työvoi­ma­pal­ve­lut ovat hal­li­tuk­sen uudis­tus­ten seu­raa­vana koh­teena. Tiedämme jo, että työn­vä­li­tys­toi­minta yksi­tyis­te­tään ja han­ka­lasti työl­lis­tet­tä­vät siir­ty­vät maa­kun­tien ja kun­tien vastuulle.

Hallituksen tou­ko­kui­nen esi­tys kokei­lusta jär­jes­tää työ­voi­ma­pal­ve­lut kun­nissa on herät­tä­nyt vilk­kaan kes­kus­te­lun. 35-sivui­seen esi­tyk­seen sisäl­tyy pie­nenä yksi­tyis­koh­tana mah­dol­li­suus kokeilla pal­ka­tonta työ­ko­kei­lua myös yri­tyk­sissä jopa vuo­den ajan.

Kristiina Koskiluoma. Kuva: Veikko Somerpuro

Työllistettävä saisi 9 euron päi­vä­kor­vauk­sen teke­mäs­tään työstä. Kieltäytyminen joh­taisi tukien leik­kaa­mi­seen. ”Orjatyömarkkinat 100-vuo­ti­aan Suomen häpeä”, ”val­tioko yri­tys­ten palk­ko­jen mak­sa­jaksi”, ”työil­ma­piiri rapau­tuu työ­pai­koilla” jäi­vät mie­leen tyr­mis­ty­neistä kommenteista. 

Pakko kysyä, minkälaisen ihmiskäsityksen varassa hallitus tekee politiikkaa.

Monet ammat­ti­liit­to­joh­ta­jat ovat olleet jyr­kän kiel­tei­siä. Palkattomien työ­mark­ki­noi­den luo­mi­nen sot­kee työ­mark­ki­noita ja lisää pai­netta alen­taa palk­koja. Yrittäjäpuolella on kum­mas­teltu hal­li­tuk­sen avo­kä­ti­syyttä, ja Jari Sarasvuokin on varoit­ta­nut yrit­tä­jiä tart­tu­masta help­poon rahaan, joka voi rapaut­taa koko työyh­tei­sön motivaation.

Tuntuu siltä, että hal­li­tus uskoo työt­tö­myy­den syynä ole­van työtä vält­te­levä työ­tön. Häntä pitää patis­taa ja pakot­taa ran­gais­tuk­sen uhalla.

Miten on työ­paik­ko­jen luo­mi­sen laita? Tutkimusta, kehit­tä­mistä ja uusia ideoita tar­vi­taan, mutta juuri niistä hal­li­tus on lei­kan­nut. Monenlaista yri­tys­tu­kea on kehi­tetty, jopa sel­laista, jota yri­tyk­set eivät haluaisi. Sotu-mak­suja on keven­netty. Mutta tus­kin yrit­tä­jät uskal­si­vat unel­moida, että val­tio alkaisi mak­saa yri­tys­ten palk­koja. Siihenhän puhe uuden­lai­sista työ­mark­ki­noista kui­ten­kin viit­taa: tar­jolle tuo­daan pie­ni­palk­kai­sia töitä, joilla ei elä, mutta jotka on pakko ottaa vas­taan. Ja nyt tar­jo­taan ilmaista työ­voi­maa. Täydentävänä tulona sosi­aa­li­turva ja leipäjonot.

Kristiina Koskiluoma