Setan senio­rityön juuret ovat vuodessa 2012, jolloin alkoi ensim­mäinen Yhden­ver­tainen vanhuus -hanke. Siinä tehtiin sateen­kaa­ri­se­nio­reille kysely, jonka mukaan 30 prosenttia vastaa­jista oli jättänyt käyttä­mättä sote-palve­luita epäasial­lisen kohtelun pelossa, kertoo Touko Niinimäki.

 

Samoihin aikoikin tehdyssä ammat­ti­lais­ky­se­lyssä 75 prosenttia vastaa­jista kertoi, ettei opinnoissa käsitelty lainkaan sukupuolen ja seksu­aa­lisen suuntau­tu­misen moninai­suutta. Senio­rityön pohjaa vahvis­tettiin Yhden­ver­tainen vanhuus II -hankkeessa, ja tänä vuonna Setan senio­rityö vakinais­tettiin.

Senio­rityön kolme tukijalkaa ovat vaikut­ta­mistyö, sote-, kulttuuri- ja liikun­ta­pal­ve­luiden ammat­ti­lai­sille sekä opiske­li­joille suunnatut koulu­tukset ja sateen­kaa­ri­se­nio­reiden vertais­tu­ki­ryhmät.

Ikään­ty­ville suunna­tuissa palve­luissa monet työkäy­tännöt ja toimin­ta­mallit raken­tuvat edelleen sen normin pohjalle, että olisi olemassa vain kaksi sukupuolta.

– Setan senio­ri­työssä tuodaan esille, että ihminen ikääntyy kaikkine ominais­piir­teineen, kertoo senio­rityön koordi­naattori, sosionomi (AMK) Touko Niinimäki.

Setan senio­rityön ytimessä on ihmisten yhden­ver­tainen ja sensi­tii­vinen kohtaa­minen

–Työnte­ki­jöiden ei tarvitse ottaa paineita sateen­kaa­ri­ter­mi­no­lo­giasta. Hyvään alkuun pääsee avoimella ja keskus­te­le­valla ilmapii­rillä, sanoo Touko Niinimäki.

Meidän tulisi päästä pois puhumattomuuden kulttuurista.

– Asiakasta ei saa määrittää työnte­kijän omista lähtö­koh­dista, vaan pitää kysyä asiak­kaalta itseltään, miten hän haluaa itsensä määri­tellä. Ei saa olettaa eikä pakottaa ihmistä rooliin, joka on risti­rii­dassa hänen identi­teet­tinsä kanssa.

Sateen­kaa­ri­se­niorien identi­teetit nähdään usein seksu­aa­li­suuden ja seksin kautta. Tämä estää näkemästä ihmistä kokonai­suutena.

– Tarvit­semme ymmär­rystä, miten erityi­sesti sosiaa­linen identi­teetti ja sukupuo­li­roolit vaikut­tavat sateen­kaa­ri­se­nio­reiden arkie­lämään.

Seksu­aa­liseen suuntau­tu­miseen ja sukupuolen moninai­suuteen liittyvät teemat ovat edelleen tabuja ikään­ty­neiden palve­luissa, sanoo Touko Niinimäki.

– Sateen­kaa­ri­se­nio­reilla on paljon salaa­misen kokemuksia, sillä muun muassa homosek­su­aa­liset teot olivat rangais­tavia vuoteen 1971 asti eikä sukupuolen korjaa­mi­sesta ollut asial­lista tietoa eikä tukea siihen tarjolla.

– Yksi yhden­ver­taisen ikään­ty­misen tavoite on, että päästään pois puhumat­to­muuden ja piilot­telun kulttuu­rista. Asioiden oletta­misen sijaan kannattaa aina antaa tilaa ihmisen omalle itsemää­rit­te­ly­oi­keu­delle.

Helena Jaakkola