Setan seniorityön juuret ovat vuodessa 2012, jolloin alkoi ensimmäinen Yhdenvertainen vanhuus ‑hanke. Siinä tehtiin sateenkaarisenioreille kysely, jonka mukaan 30 prosenttia vastaajista oli jättänyt käyttämättä sote-palveluita epäasiallisen kohtelun pelossa, kertoo Touko Niinimäki.

 

Samoi­hin aikoi­kin teh­dyssä ammat­ti­lais­ky­se­lyssä 75 pro­sent­tia vas­taa­jista ker­toi, ettei opin­noissa käsi­telty lain­kaan suku­puo­len ja sek­su­aa­li­sen suun­tau­tu­mi­sen moni­nai­suutta. Senio­ri­työn poh­jaa vah­vis­tet­tiin Yhden­ver­tai­nen van­huus II ‑hank­keessa, ja tänä vuonna Setan senio­ri­työ vaki­nais­tet­tiin.

Senio­ri­työn kolme tuki­jal­kaa ovat vai­kut­ta­mis­työ, sote‑, kult­tuuri- ja lii­kun­ta­pal­ve­lui­den ammat­ti­lai­sille sekä opis­ke­li­joille suun­na­tut kou­lu­tuk­set ja sateen­kaa­ri­se­nio­rei­den ver­tais­tu­ki­ryh­mät.

Ikään­ty­ville suun­na­tuissa pal­ve­luissa monet työ­käy­tän­nöt ja toi­min­ta­mal­lit raken­tu­vat edel­leen sen nor­min poh­jalle, että olisi ole­massa vain kaksi suku­puolta.

– Setan senio­ri­työssä tuo­daan esille, että ihmi­nen ikään­tyy kaik­kine omi­nais­piir­tei­neen, ker­too senio­ri­työn koor­di­naat­tori, sosio­nomi (AMK) Touko Nii­ni­mäki.

Setan seniorityön ytimessä on ihmisten yhdenvertainen ja sensitiivinen kohtaaminen

–Työn­te­ki­jöi­den ei tar­vitse ottaa pai­neita sateen­kaa­ri­ter­mi­no­lo­giasta. Hyvään alkuun pää­see avoi­mella ja kes­kus­te­le­valla ilma­pii­rillä, sanoo Touko Nii­ni­mäki.

Meidän tulisi päästä pois puhumattomuuden kulttuurista.

– Asia­kasta ei saa mää­rit­tää työn­te­ki­jän omista läh­tö­koh­dista, vaan pitää kysyä asiak­kaalta itsel­tään, miten hän haluaa itsensä mää­ri­tellä. Ei saa olet­taa eikä pakot­taa ihmistä roo­liin, joka on ris­ti­rii­dassa hänen iden­ti­teet­tinsä kanssa.

Sateen­kaa­ri­se­nio­rien iden­ti­tee­tit näh­dään usein sek­su­aa­li­suu­den ja sek­sin kautta. Tämä estää näke­mästä ihmistä koko­nai­suu­tena.

– Tar­vit­semme ymmär­rystä, miten eri­tyi­sesti sosi­aa­li­nen iden­ti­teetti ja suku­puo­li­roo­lit vai­kut­ta­vat sateen­kaa­ri­se­nio­rei­den arkie­lä­mään.

Sek­su­aa­li­seen suun­tau­tu­mi­seen ja suku­puo­len moni­nai­suu­teen liit­ty­vät tee­mat ovat edel­leen tabuja ikään­ty­nei­den pal­ve­luissa, sanoo Touko Nii­ni­mäki.

– Sateen­kaa­ri­se­nio­reilla on pal­jon salaa­mi­sen koke­muk­sia, sillä muun muassa homo­sek­su­aa­li­set teot oli­vat ran­gais­ta­via vuo­teen 1971 asti eikä suku­puo­len kor­jaa­mi­sesta ollut asial­lista tie­toa eikä tukea sii­hen tar­jolla.

– Yksi yhden­ver­tai­sen ikään­ty­mi­sen tavoite on, että pääs­tään pois puhu­mat­to­muu­den ja pii­lot­te­lun kult­tuu­rista. Asioi­den olet­ta­mi­sen sijaan kan­nat­taa aina antaa tilaa ihmi­sen omalle itse­mää­rit­te­ly­oi­keu­delle.

Helena Jaak­kola