Lastensuojelun asiakasmäärän rajaus on viimein tulossa ja kunnissa valmistaudutaan uudistukseen vaihtelevalla tasolla.

 

 

Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro

MTV uuti­soi lop­pu­vuo­desta aiheesta ja nosti mal­lie­si­mer­kiksi Keravan, jossa on sat­sattu palk­kaan, kehit­tä­mis­työ­hön ja lähi­joh­ta­mi­seen. Omaa mata­laa palk­ka­ta­so­aan on puo­lus­tel­lut Tampere, jossa on pit­kään kär­sitty teki­jä­pu­lasta, vaikka heillä on ker­to­mansa mukaan poik­keuk­sel­li­sen hyvät henkilöstöetuudet.

Yksityiskohtaisesti niistä ei tosin saatu tark­kaa tie­toa ja useat tam­pe­re­lai­set kyse­li­vät, mitä ne mah­ta­vat olla.

Aikanaan, kun olin Helsingin kau­pun­gilla töissä, työn­te­ki­jöitä hem­mo­tel­tiin var­sin hyvillä kult­tuuri- ja lii­kun­tae­duilla. Oli kun­to­sa­lia, jump­paa, hiih­to­kerho ja edul­li­sia lip­puja teatteriin.

Kaupungin kou­lu­tus­tar­jonta oli ver­taansa vailla ja työ­suh­dea­sun­to­ja­kin pys­tyi hake­maan. Valitettavasti palk­ka­taso teki elä­mästä pää­kau­pun­ki­seu­dulla sen ver­ran haas­ta­vaa, että muut edut eivät riit­tä­neet sen kompensointiin.

Sosiaalialan kor­kea­kou­lu­te­tut ovat tot­tu­neet vähään. Vaatimuslistalla ei yleensä ole ensim­mäi­senä upo­uusi työ­suhde-Tesla tai pal­kan päälle tuleva per­hea­sunto kal­liilla alueella.

Sen sijaan moni toi­voo, että voisi kehit­tää omaa osaa­mis­taan myös työ­ajalla tai vii­meis­tellä roik­ku­van gra­dun. Yritysmaailmasta tutut lou­nas- ja kult­tuu­ri­se­te­lit toi­mi­vat erit­täin kovana rekrytointikorttina.

Myös etä­työ­mah­dol­li­suus, nyky­ai­kai­set ja toi­mi­vat työ­vä­li­neet ja ter­veel­li­nen ja viih­tyisä toi­misto saa­vat osaa­jien päät kääntymään.

Jos joku tar­joaa lyhen­net­tyä työ­ai­kaa samalla pal­kalla, ollaan jo aika vakuut­ta­valla osas­tolla. Moni hymyi­lee hyväk­sy­västi jo sille, että talo tar­joaa kah­vit, pik­ku­jou­luna syö­dään kun­nolla työ­nan­ta­jan las­kuun ja työ­pai­kan pihalle saa park­kee­rata ilmai­seksi läm­pö­tol­pal­li­selle ruudulle.

Tärkeintä on tieto siitä, että arvos­te­taan, kun­nioi­te­taan ja halu­taan pitää kiinni. Se tunne raken­ne­taan riit­tä­villä resurs­seilla, asian­tun­te­valla joh­ta­mi­sella, työ­hy­vin­voin­ti­teoilla ja tie­tysti kun­non pal­kalla. Jos aidosti halu­taan antaa ext­raa, pitää se tehdä avoi­mesti ja eriteltynä.

Silloin ei puhuta poik­keuk­sel­li­sen hyvistä eduista sum­ma­mu­ti­kassa, vaan lät­käis­tään pöy­tään herk­ku­tar­jo­tin, joka on sel­västi parempi kuin naapuripöydässä.

Kaisa Yliruokanen