Monilla työpaikoilla on pitkin kevättä tehty toimistojen sisäisiä koronan exit-suunnitelmia.

 

 

Kuva: Veikko Somerpuro

Miten työt pan­de­mian pää­tyt­tyä hoi­de­taan? Tehdäänkö töitä enem­män etänä kuin ennen koro­naa? Jatketaanko kehi­tet­ty­jen digi­taa­lis­ten rat­kai­su­jen hyö­dyn­tä­mistä ja kehi­te­täänkö niitä edelleen?

Kevan tut­ki­muk­sen mukaan korona kuor­mitti jul­ki­sen alan työn­te­ki­jöitä eri tavoin. Kokemus oman työn mer­ki­tyk­sel­li­syy­destä ja innos­ta­vuu­desta on säi­ly­nyt, mutta eri­tyi­sesti sote-aloilla on koro­na­vuonna oltu tiukoilla.

Sosiaalialalla hen­ki­lös­tön tyy­ty­väi­syys esi­hen­ki­lön tukeen on las­ke­nut ja työ­kuor­mi­tus säi­ly­nyt kor­kealla. Myös työyh­tei­sön ilma­pii­rin kokee hyväksi entistä har­vempi ja luot­ta­mus toi­siin ihmi­siin työyh­tei­sössä on heikentynyt.

Toisaalta kunta-alalla teh­tiin val­tava digi­loikka ja kult­tuu­ri­nen muu­tos. Talentian keväällä 2020 toteut­tama koro­na­sel­vi­tys osoitti, että monilla sosiaali­alan työ­pai­koilla otet­tiin pan­de­mian myötä käyt­töön uusia digi­taa­li­sia työkaluja.

Luonnollisesti digi­loikka aiheutti myös huolta asiak­kai­den yhden­ver­tai­suu­desta: 60 % vas­taa­jista arvioi, että hei­dän asiak­kail­laan ei ole riit­tä­viä val­miuk­sia ja väli­neitä yhteydenpitoon.

Olemme uudenlaisen työkulttuurin käännekohdassa.

Korona on siis tuo­nut muka­naan hyvää ja huo­noa. Osa työn­te­ki­jöistä on kui­ten­kin voi­nut parem­min, kun työn, per­heen ja vapaa-ajan yhdis­tä­mi­nen on ollut helpompaa.

Teknologia kehit­tyy ja mah­dol­lis­taa myös sosiaali­alalla uuden­lai­sia rat­kai­suja. Olisi sääli vetää koko pan­de­mian aikai­nen kehi­tys­työ pön­töstä alas ja palata vanhaan.

Tärkeää on myös ymmär­tää, että asiak­kaina on pian suku­pol­via, joille kän­nykkä tai tie­to­kone on se luon­nol­li­sin kom­mu­ni­kaa­tio­vä­line ja heitä ei vält­tä­mättä auteta samoilla mene­tel­millä kuin van­hem­pia ikäpolvia.

Toivottavasti mis­sään ei kui­ten­kaan palata las­ke­maan mon­tako etä­työ­päi­vää kuu­kau­dessa voi tehdä, vaan mie­ti­tään yksi­löl­li­siä ja moni­muo­toi­sia rat­kai­suja työn­te­ki­jöi­den ja asiak­kai­den näkökulmasta.

Olemme nyt uuden­lai­sen työ­kult­tuu­rin kään­ne­koh­dassa, jossa meillä on mah­dol­li­suus joko suun­nata kohti uutta tai jämäh­tää vanhaan.

Kaisa Yliruokanen