Maria Löfgren kannattaa panna merkille, sillä hän edustaa talentialaisia ja muita julkisen sektorin korkeasti koulutettuja kevään tärkeissä neuvotteluissa.

 

 

Maria Löfgrenille on tär­keää, että hän voi samas­tua edun­val­vot­ta­viinsa. Julkisen sek­to­rin kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen neu­vot­te­lu­jär­jes­tön JUKOn toi­min­nan­joh­ta­jana hän samas­tuu juko­lais­ten pit­kään kou­lu­tuk­seen ja asian­tun­ti­juu­teen. JUKO neu­vot­te­lee jul­ki­sella sek­to­rilla työs­ken­te­le­vien talen­tia­lais­ten sopimukset.

Yrit­tä­jä­per­heen tyt­tä­renä Löfgren olisi voi­nut samas­tua myös yrit­tä­jyy­teen. Ensimmäinen työ­paikka oli suvun yri­tys Vihdissä.

– Oli kova koulu olla rek­ka­kus­kien pomo 23-vuo­ti­aana vas­ta­val­mis­tu­neena lakinaisena.

Työ kyllä sujui, mutta Maria Löfgreniä häi­ritsi vahva vastakkainasettelu.

– Minä koin, että olemme samalla puo­lella, mutta työn­te­ki­jöi­den ammat­tiyh­dis­tys näki asian toisin.

Noina vuo­sina syn­tyi kui­ten­kin ymmär­rys hen­ki­lös­tön mer­ki­tyk­sestä. Tätä Löfgren vakuut­taa nyt kun­ta­työ­nan­ta­jalle puo­lus­taes­saan työn­te­ki­jöi­den ase­maa ja työhyvinvointia.

Jo opin­to­jen aikana Löfgren kiin­nos­tui työ­oi­keu­desta, josta tuli sit­ten hänen työ­kent­tänsä. Työ työn­te­ki­jöi­den edun­val­vo­jana alkoi työ­suh­de­la­ki­mie­henä Ekonomiliitossa ja jat­kui Akavassa.

– Ensimmäisiä suu­ria teh­tä­viä Akavassa oli vai­kut­taa EU:n työ­ai­ka­di­rek­tii­vin uudis­ta­mi­seen. Uudistustyö kesti kauan, ja toi asian­tun­ti­ja­työn työ­ai­ka­suo­je­luun mer­kit­tä­viä paran­nuk­sia kuten päi­vys­ty­sai­koi­hin liit­ty­viä korvauksia.

Ammattiyhdistysliike naisistuu ja myös johtajina nähdään enemmän naisia.

Akavan työ­elä­mä­asioi­den joh­ta­jana työnä oli­vat työ­lain­sää­dän­nön lisäksi sosi­aa­li­tur­vaan ja työt­tö­myys­tur­vaan liit­ty­vät kysy­myk­set. Tuona aikana työ­tur­val­li­suus ja työ­hy­vin­voin­ti­ky­sy­myk­set nousi­vat koko ajan tär­keäm­miksi ja kuu­lui­vat myös Löfgrenin työnkuvaan.

Seuraava ura­käänne tapah­tui vuonna 2017, kun Maria Löfgrenistä tuli Julkisalan kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen neu­vot­te­lu­jär­jes­tön JUKOn toiminnanjohtaja.

– JUKO oli hyväk­sy­nyt his­to­riansa ensim­mäi­sen stra­te­gian ja uutena toi­min­nan­joh­ta­jana teh­tä­väni oli brän­dätä JUKO vah­vana ja ulos­päin näky­vänä neuvottelujärjestönä.

Neuvottelupöydässä suhtaudutaan tasa-arvoisesti

Maria Löfgren on viet­tä­nyt useam­man yön neu­vot­te­luissa Etelärannassa.  Ykkösketjuun kuu­lui vain mie­hiä vielä muu­tama vuosi sit­ten kil­pai­lu­ky­ky­so­pi­musta neu­vo­tel­lessa, mutta neu­vo­nan­ta­ja­ketju oli jo nais­ten hallussa.

– Naisena pai­kan saa­mi­nen työ­mark­ki­na­päät­tä­jien jouk­koon on kovan työn takana. Neuvottelupöydässä suh­tau­tu­mi­nen on jo tasa-arvoista. Vain sillä on mer­ki­tystä, mitä kes­kus­te­lui­hin tuot­taa. Kikkelikorttien aika on onneksi kaukana.

Maria Löfgren val­mis­tau­tuu neu­vot­te­le­maan JUKOn joh­ta­jana sote-sopi­muk­sesta Kunta- ja hyvin­voin­tia­lan­työ­nan­ta­jat Kuntatyönantajien kanssa.

Neuvoteltavana ovat keväällä myös muut jul­ki­sen alan sopi­muk­set. Opettajasopimus ja lää­kä­ri­so­pi­mus ovat JUKOn mono­po­leja, johon muut pää­so­pi­ja­jär­jes­töt eivät pääse vai­kut­ta­maan, mutta sote-sopi­muk­sen, tek­nii­kan sopi­muk­sen ja ylei­sen kun­nal­li­sen työ- ja vir­kaeh­to­so­pi­muk­sen neu­vot­te­luissa mukana ovat myös muut pää­so­pi­ja­jär­jes­töt: hoi­ta­jia ja pelas­tus­hen­ki­lös­töä edus­tava Sote ry sekä JHL:n ja Jytyn muo­dos­tama Julkisen alan unioni JAU ry.

– Vaikka työn­te­ki­jöi­den kes­ki­näistä soli­daa­ri­suutta esiin­tyy jos­sain mää­rin, ei yksi­kään ryhmä suostu luo­pu­maan omasta osas­taan toi­sen hyväksi. Tällaisessa ase­tel­massa ei par­haalla tai­dol­la­kaan saa yhdelle ryh­mälle huo­mat­ta­vasti toi­sia parem­pia korotuksia.

Maria Löfgren ei koe pai­netta neu­vot­te­luista, sillä hän luot­taa vank­kaan juko­lai­seen tiimiinsä.

– Joka kerta sopi­mus on syn­ty­nyt. Koen enem­män­kin pai­netta siitä, että saan JUKOn orkes­te­rin neu­vot­te­luissa tar­vit­ta­vaan viree­seen ennen neuvotteluja.

Tavoitteena erillisrahoitus

JUKOn tavoit­teena on osto­voi­man paran­ta­mi­nen. Löfgren epäi­lee, että inflaa­tio­vauh­din kas­vaessa tämä voi keväällä olla haas­teel­li­sempi tavoite kuin nyt luulisi.

Yleiskorotusten lisäksi JUKO haluaa myös jul­ki­selle sek­to­rille meka­nis­mit, joi­den avulla pal­kat voi­vat liu­kua yli sovitun.

– Yritykset käyt­tä­vät tar­vit­taessa enem­män rahaa pal­kan­ko­ro­tuk­siin kuin mitä työ­eh­to­so­pi­muk­sessa on sovittu. Näillä liu­ku­milla työ­nan­taja vas­taa työn­te­ki­jä­pu­laan, pal­kit­see hyvästä työstä, huo­leh­tii työn­te­ki­jöi­den pysy­vyy­destä. Tämän seu­rauk­sena jul­ki­nen sek­tori jää jat­ku­vasti jäl­keen yksi­tyi­sestä, kun kun­nat eivät täl­laista ”oman rahan” käyt­töä juuri tunne. Kuntapäättäjien kan­nat­taisi käyt­tää poliit­tista val­taa ja varau­tua palk­ka­bud­je­tissa muu­hun­kin liik­ku­mi­seen kuin yleiskorotukset.

Liukumista joh­tu­vaa yksi­tyi­sen ja jul­ki­sen sek­to­rin palk­kae­roa kurot­tiin umpeen vuo­sina 2004 ja 2007 kun­tia kos­ke­valla Kunpas‑, val­tiota kos­ke­valla Valpas- ja kirk­koa kos­ke­valla Kirpas-ohjelmalla.

– Ilman nii­den vai­ku­tusta, palk­kaero olisi nyt pal­jon suu­rempi. Nyt olisi aika saada jota­kin saman­kal­taista, ja lisäksi palk­ka­ke­hi­tyk­sen seu­ranta, jonka avulla kor­jausta voi­daan jat­kaa tarvittaessa.

JUKOlle ei kui­ten­kaan riitä, että pääs­tään samaan kuin muut, vaan se haluaa eril­lis­ra­hoi­tuk­sen, jonka tur­vin 3–5 vuo­den kuluessa kor­ja­taan palk­kause­pä­koh­tia. Epäkohdilla tar­koi­te­taan tilan­teita, joissa palk­kaus ei vas­taa teh­tä­vän vaativuutta.

– Palkkaohjelman val­mis­telu vaa­tii JUKOn neu­vot­te­li­joilta pal­jon käsi­työtä, kun pitää käydä läpi hin­noit­te­lu­koh­dit­tain läpi teh­tä­vät, joissa näitä epä­koh­tia löy­tyy. Tätä työtä teh­dään parhaillaan.

Tehdyn per­kauk­sen poh­jalta voi­daan las­kea kuinka pal­jon rahaa tar­vi­taan, ja missä ajassa kor­jauk­set on rea­lis­tista olet­taa tehdyksi.

Optio joustavaan ruokailuun

Työaikasuojelu ON JUKOn kes­kei­nen tavoite sote-sopimuksessa.

Maria Löfgren uskoo talen­tia­lai­sia kiin­nos­ta­van, että JUKOlle on todella tär­keää saada hen­ki­lös­tölle optio jous­ta­vaan ruo­kai­luun työ­ai­kana. Nyt tämä mah­dol­li­suus on vain jak­so­työ­ai­kaa sovel­ta­vien teh­tä­vissä. Muiden koh­dalla 30 minuu­tin ruo­ka­tauko piden­tää työ­si­don­nai­suutta, vaikka käy­tän­nössä ruo­ka­tun­tia ei ehdi pitää.

– Tämä huu­tava epä­kohta hier­tää työn­te­ki­jöi­den suh­teita, aiheut­taa tul­kin­ta­rii­toja ja hei­ken­tää ilma­pii­riä työ­pai­koilla, perus­te­lee Löfgren ja ihmet­te­lee, mik­sei työ­nan­taja ole tart­tu­nut asiaan.

Työn ja perhe-elä­män tasa­pai­noa kos­ke­vassa EU-direk­tii­vissä on oikeus 5 päi­vän omais­hoi­toon palkattomana.

– Meillä on tavoit­teena jon­ki­nas­tei­nen pal­kal­li­suus, ei ehkä kui­ten­kaan täy­si­mää­räi­nen, Löfgren toteaa.

Löfgren muis­tut­taa, että elo­kuussa voi­maan tuleva per­he­va­paa­uu­dis­tus on myös saa­tava sopi­muk­siin sisään ja kor­jat­tava ter­mi­no­lo­gia suku­puo­li­neut­raa­liksi. Tavoitteenahan laissa on jakaa per­he­va­paat tasai­sem­min van­hem­pien kesken.

Uhoa löytyy tarvittaessa

Ei ole help­poa neu­vot­te­lu­kier­rosta. Nytkin pai­netta tuo­vat esi­mer­kiksi jul­ki­sen talou­den kes­tä­vyys­vaje ja hoi­ta­jien huip­puun vede­tyt odotukset.

JUKOssa uumoil­laan, että hoi­ta­ja­jär­jes­töissä viri­tel­lään työ­tais­te­lu­ko­neis­toa riip­pu­matta sopi­muk­sen sisällöstä.

– Kyllä meil­lä­kin uhoa löy­tyy, mutta JUKOssa ei ole halua lak­koi­luun lak­koi­lun ilosta. Jos meitä ollaan vie­mässä kölin alta tai joku kyn­nys­ky­sy­mys vaa­tii, olemme val­miit työtaisteluun.

Luotan JUKOn vankkaan neuvottelutiimiin.

Löfgren tuo esiin sen, että JUKO edus­taa hyvin monia­laista ammat­ti­lais­ten jouk­koa. Monista ammat­ti­ryh­mistä on huu­tava pula.

– Pärjäämme tuo­malla näi­den ammat­ti­ryh­mien edut esille ja sillä, että meillä on kai­killa avain­pai­koilla omat edus­ta­jat. Populistiseen huu­to­kuo­roon mei­dän ei tar­vitse läh­teä mukaan. Keskitymme omaan kisaan.

Kuntatyönantajat val­mis­tau­tu­vat omalla tahol­laan. Neuvottelutavoitteita ei ole vielä esi­telty puo­lin eikä toi­sin, mutta Maria Löfgren uumoi­lee, että työ­nan­taja haluaa mah­dol­li­sim­man pie­net pal­kan­ko­ro­tuk­set ja mah­dol­li­sim­man suu­relta osin pai­kal­li­sesti sovittavina.

JUKOssa ei sinänsä vas­tus­teta pai­kal­lista sopi­mista, mutta jos koro­tuk­set ovat pie­net ja niistä sovi­taan suu­relta osin pai­kal­li­sesti, ei jaet­ta­vaa riitä kor­jaus­ten tekoon.

On myös odo­tet­ta­vissa, että työ­nan­taja haluaa yhte­näis­tää sosi­aa­li­puo­len työaikamuotoja.

– Tämä ei sovi meille, kun meillä on kovin monen­lai­sia ammat­ti­ryh­miä, toteaa Löfgren ykskantaan.

Harmonisoimisesta sopimisella kiire

Kun sote-sopi­mus syn­tyi viime syys­kuussa, pää­tet­tiin jat­kaa van­han KVTES:in mukaista palkkahinnoittelua.

Nyt käyn­nissä on palk­kaus­jär­jes­tel­män uudis­ta­mi­nen. JUKOn puo­lesta pää­so­pi­joi­den pöy­dässä neu­vot­te­le­vat neu­vot­te­lu­pääl­likkö Jouni Vattulainen, Talentian neu­vot­te­lu­joh­taja Tuomas Hyytinen ja Suomen Terveydenhoitajaliiton neu­vot­te­lu­pääl­likkö Harri Liikkainen.

Tuomas Hyytinen ker­too, että Talentian kes­kei­senä tavoit­teena on laa­jen­taa sosio­no­mien hin­noit­te­lu­kohta useam­man tasoi­seksi. Sosionomin teh­tä­vissä voi­daan erot­taa vaa­ti­vam­pia ja eri­tyi­sen vaa­ti­via teh­tä­viä. Tämän tulisi näkyä myös hin­noit­te­lussa, toteaa Hyytinen.

Löfgren toteaa, että juuri nyt on sopiva aika saada hin­noit­te­lu­muu­tok­sia, mutta varoit­taa, että help­poa se ei tule ole­maan. Ei var­sin­kaan, jos se mak­saa työnantajalle.

Meillä ei ole halua lakkoiluun lakkoilun ilosta.

Palkkaharmonisointitarve hyvin­voin­tia­lueilla tulee ole­maan suuri. Harmonisointi on laki­sää­tei­nen ja on ole­massa vahva oikeus­käy­täntö, jonka mukaan pal­kat har­mo­ni­soi­daan kor­keim­man pal­kan tasolle. Kuntatyönantaja haluaisi käyt­tää har­mo­ni­soin­ti­ta­sona medi­aa­ni­palk­kaa luva­ten kui­ten­kin, että kenen­kään palkka ei laske. Huhutaan myös, että Kuntatyönantaja haluaisi koplata palk­ka­har­mo­ni­soin­nin uuden palk­kaus­jär­jes­tel­män kanssa.

Maria Löfgrenin mie­lestä on jo kiire aloit­taa neu­vot­te­lut har­mo­ni­soin­nista. Yhtä kii­reel­listä hänen mukaansa olisi saada val­tiolta pää­tök­set palk­ka­har­mo­ni­soin­nista aiheu­tu­vien kulu­jen kor­vaa­mi­sesta hyvin­voin­tia­lueille. Harmonisointitarvehan on suo­raa seu­rausta val­tio­val­lan teke­mistä päätöksistä.

Keskinäinen riippuvuus näkyväksi

JUKOssa kat­so­taan myös pitemmälle.

– Tarvitsemme vakautta ja enna­koi­ta­vuutta lisää­vän työ­mark­ki­na­mal­lin, jossa yhdis­ty­vät yksi­tyi­sen ja jul­ki­sen sek­to­rin näkö­kul­mat. Tehtävänä on löy­tää asiat, joi­den edis­tä­mi­seen kaikki ovat val­miit läh­te­mään mukaan.

Löfgren selit­tää, että kes­keistä on tehdä näky­väksi jul­ki­sen sek­to­rin ja yksi­tyi­sen sek­to­rin kes­ki­näi­nen riip­pu­vuus. Vientiteollisuus tuot­taa varal­li­suutta ja osal­lis­tuu vero­tuk­sen kautta jul­ki­sen sek­to­rin rahoittamiseen.

Julkinen sek­tori tuot­taa pal­ve­lut, jotka mah­dol­lis­ta­vat ihmis­ten työs­sä­käyn­nin, kou­lu­te­tun työ­voi­man, ter­vey­den­huol­lon ja monia muita pal­ve­luita, joita ilman tuo­tan­non pyö­rät eivät pyörisi.

– Lisäksi tar­vi­taan ymmär­rys sille, että jul­ki­sen sek­to­rin työ­voi­ma­pu­laa ei saada hal­lin­taan ilman, että pal­kat ovat teh­tä­vän vaa­ti­vuu­den tasolla ja kil­pai­lu­ky­kyi­set ja työ­olot koh­tuul­li­set. Julkinen sek­tori ei voi sitou­tua jär­jes­tel­mään, jossa joku ulko­puo­li­nen taho vuosi toi­sen jäl­keen ker­too, minkä ver­ran mei­dän palk­ko­jamme voi­daan korottaa.

Neuvottelut käynnissä

Sopimusneuvotteluita käy­dään par­hail­laan. Seuraa neu­vot­te­lu­jen edis­ty­mistä talentia.fi/neuvottelut

Kristiina Koskiluoma