Sirppa Kinos tarkasteli väitöskirjassaan sosionomi (ylempi AMK) ‑tutkinnon suorittaneiden kohtaamia haasteita ja sijoittumista työelämään.

 

 

2000-luvun alussa ammat­ti­kor­kea­kou­lut suun­nit­te­li­vat uusia työ­elä­mä­läh­töi­siä jat­ko­tut­kin­toja. Kor­kea­kou­lut kaa­vai­li­vat, että ylem­mästä ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tuk­sesta val­mis­tuu työ­elä­män tar­pei­siin vas­taa­via ammat­ti­lai­sia, jotka suo­rit­ta­vat tut­kin­non oman päi­vä­työnsä ohessa. Monilla aloilla teh­tiin työ­elä­mä­kar­toi­tusta siitä, mil­lai­siin teh­tä­viin uusia osaa­jia kai­va­taan. Sosi­aa­lia­lalla kar­toi­tusta ei kui­ten­kaan kos­kaan tehty. Tästä huo­li­matta ensim­mäi­set sosio­nomi (ylempi AMK) ‑tut­kin­non kou­lu­tus­oh­jel­mat käyn­nis­tyi­vät vuonna 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulussa.

Vuonna 2004 väi­tös­kir­ja­tut­kija Sirppa Kinos siir­tyi kun­tou­tus­so­si­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tis­taan Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lun pal­ve­luk­seen ja työs­ken­teli vuo­desta 2007 alkaen sosio­nomi (ylempi AMK) ‑kou­lu­tuk­sessa. Samalla Kinos vai­kutti val­ta­kun­nal­li­sessa ammat­ti­kou­lu­ver­kos­tossa, jossa hän teki ope­tus­suun­ni­tel­ma­työtä kysei­sen tut­kin­non parissa.

Turun yli­opis­tossa sosio­lo­giaa ja sosi­aa­li­po­li­tiik­kaa opis­kel­lut Kinos kiin­nos­tui siitä, mil­lai­set työ­elä­mä­nä­ky­mät hänen oppi­lail­leen tule­vai­suu­dessa avautuisivat.

– Minulla heräsi kiin­nos­tus tie­tää, mil­lai­siin teh­tä­viin kou­lu­tamme ihmi­siä ja mil­lai­seen työ­elä­mään heitä val­mis­tel­laan, nyky­ään yli­opet­ta­jana työs­ken­te­levä Kinos sanoo.

Kinos suun­tasi tut­ki­muk­sensa kaik­kiin nii­hin suo­men­kie­li­siin kor­kea­kou­lui­hin, joissa sosio­nomi (ylempi AMK) ‑kou­lu­tusta toteu­te­taan. Hän sai aineis­toa lähes kai­kista niistä, ja mukana oli lopulta tois­ta­kym­mentä ammat­ti­kor­kea­kou­lua. Webro­pol-kyse­lyyn vas­tasi 205 opin­to­jen lop­pu­vai­heessa ole­vaa opis­ke­li­jaa, joista yli puo­let lupau­tui seurantakyselyyn.

Työnantajat tuntevat koulutuksen huonosti.

– Sain myö­hem­min palata ura­ke­hi­tyk­seen ja oppi­mi­seen koh­dis­tu­nei­siin toi­vei­siin ja nii­den toteu­tu­mi­seen 113 tut­kin­nosta val­mis­tu­neen vas­taa­jan kanssa. Alusta asti oli sel­vää, että opis­ke­li­joi­den työ­urat oli­vat hyvin moni­muo­toi­sia, Kinos kertoo.

Kinos hah­mot­teli kerää­mänsä mää­räl­li­sen ja laa­dul­li­sen aineis­ton poh­jalta vas­tausta väi­tös­kir­jansa kysy­myk­siin siitä, miten sosio­no­min ylem­män ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non suo­rit­ta­neet oli­vat sijoit­tu­neet työ­elä­mään, mil­laista osaa­mista he oli­vat kerän­neet ja mitä toi­min­taym­pä­ris­tön haas­teita he koh­ta­si­vat urallaan.

Odotukset korkealla: lisää ammattitaitoa, uusia asiakasryhmiä ja työtehtäviä

Opis­ke­li­joilla oli Kinok­sen mukaan kol­men tyyp­pi­siä opin­noille ase­tet­tuja tavoit­teita. Suu­rin osa toi­voi oman ammat­ti­tai­tonsa ja osaa­mi­sensa kehit­ty­mistä. Jot­kut toi­voi­vat saa­vansa nykyi­seen työ­hönsä uusia ele­ment­tejä uuden­lai­silla työ­teh­tä­villä tai uusilla asia­kas­ryh­millä. Noin kol­mas­osa tavoit­teli ura­ke­hi­tystä esi­mer­kiksi esi­mies­työn parissa. Vali­tet­ta­vasti vas­taa­jien tavoit­teet eivät kai­kilta osin pääs­seet toteutumaan.

Lähes­tul­koon kaikki vas­taa­jat koki­vat, että oma osaa­mi­nen oli kehit­ty­nyt, mutta uraan liit­ty­vät toi­veet toteu­tui­vat hei­kom­min. Kolme nel­jästä vas­ta­jaasta ker­toi, että voisi työs­ken­nellä nykyi­sessä työs­sään myös ilman ylem­pää ammattitutkintoa.

Vas­taa­jien mukaan kou­lu­tuk­sessa kehit­tyi eri­tyi­sesti asian­tun­ti­jao­saa­mi­nen. Myös kyky työs­ken­nellä itse­näi­sesti sekä kriit­ti­nen ja glo­baali ajat­telu kehit­tyi­vät. Ihmis­ten ja asioi­den joh­ta­mi­nen tuli tutuksi, hen­ki­lös­tö­hal­lin­non osaa­mi­nen kehit­tyi ja vas­tuun­otto alan kehit­tä­mi­sestä kas­voi. Myös tut­ki­muk­seen pääsi syven­ty­mään lisää ylem­mässä ammattikorkeakoulututkinnossa.

Huo­mio­nar­voista on, että sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan kehit­tä­mi­sen ja pal­ve­lu­joh­ta­mi­sen kou­lu­tus­oh­jel­man valin­neet vas­taa­jat oli­vat kai­kista tyy­ty­väi­sim­piä tut­kin­toonsa, ja hei­dän ura­ke­hi­tyk­sensä oli toi­vo­tum­paa. Myös työ­nan­ta­jan puo­lelta koettu arvos­tus oli suu­rinta tässä ryh­mässä. Kou­lu­tuk­sen käy­neet sai­vat kai­kista vas­taa­jista kes­ki­mää­rin parasta palk­kaa ja he koki­vat oppi­neensa eniten.

Digitalisaatio, monikulttuurisuus ja sote avaavat uudelle osaamiselle kysyntää.

– Esi­mie­su­raa luo­dessa on hyvä tutus­tua tähän kysei­seen kou­lu­tus­oh­jel­maan ja kat­sella myös yksi­tyi­sen ja kol­man­nen sek­to­rin tar­joa­mia työ­paik­koja. Jul­ki­sen sek­to­rin vir­ka­ra­ken­teet suo­si­vat jon­kin ver­ran yli­opis­ton mais­te­reita, Kinos harmittelee.

Mikäli esi­mies­työ ei kui­ten­kaan kiin­nosta, on uran raken­ta­mi­nen sosio­no­min ylem­män ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non poh­jalta vai­keam­paa. Kehit­tä­mis- ja asian­tun­ti­ja­teh­tä­viin sijoit­tui vas­taa­jista vain hyvin pieni osuus. Kinok­sen koke­muk­sen mukaan täl­lai­siin teh­tä­viin pal­ka­taan her­kem­min yli­opis­tosta valmistuneita.

Enemmän esimieskoulutusta ja koulutuksen tunnettuutta

Tulok­set voi­vat kuu­los­taa loh­dut­to­milta ura­ke­hi­tyk­sestä haa­vei­le­ville sosio­no­meille. Kinos on kui­ten­kin toi­vei­kas, ja näkee tar­vetta kol­men­tyyp­pi­sille toimenpiteille.

– Ensin­nä­kin tulisi poh­tia, pitäi­sikö kou­lu­tusta kehit­tää lisää esi­mies­työtä kohti, jos työ­elä­mä­paikka näyt­tää löy­ty­vän sieltä luon­te­vim­min, Sirppa Kinos pohtii.

Toi­saalta hän kokee, että ylem­män ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non suo­rit­ta­neille sosio­no­meille voisi löy­tyä uusia työ­elä­mä­mah­dol­li­suuk­sia kel­poi­suus­lain kautta.

Kun sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon kel­poi­suuk­sia mää­ri­tel­lään lain­sää­dän­nöllä, tulisi päät­tä­jien poh­tia perus­teel­li­sesti sitä, mil­lai­sissa työ­teh­tä­vissä tämän ryh­män asian­tun­ti­juus pal­ve­lee par­hai­ten. Tätä ryh­mää ei usein oteta huo­mioon eri­lai­sissa kel­poi­suus­la­kia kos­ke­vissa esityksissä.

Suuri vai­ku­tus on myös sillä, että työ­nan­ta­ja­puoli tun­tee sosio­nomi (ylempi AMK) ‑kou­lu­tusta hei­kosti. Kou­lu­tuk­sen tun­net­tuu­den paran­ta­mi­nen on Kinok­sen mukaan ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen, ammat­ti­lii­ton ja alan ammat­ti­lais­ten yhtei­nen projekti.

– Yhteis­kun­nan moni­kult­tuu­ris­tu­mi­nen, pal­ve­lu­jär­jes­tel­mä­uu­dis­tuk­set ja digi­ta­li­saa­tio ovat uusia sosi­aa­lia­lan haas­teita, jotka kysy­vät ammat­ti­lai­selta vah­vaa työ­elä­mä­läh­töistä osaa­mista, Kinos sanoo.

– Uskon, että tule­vai­suu­den hyvin­voin­nin seka­ta­lous tulee avaa­maan täl­lai­selle työ­elä­mä­läh­töi­selle osaa­mi­selle lisää kysyn­tää. Talen­tian, ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen sekä alan ammat­ti­lais­ten tulee­kin jat­kaa työtä sen eteen, että näky­väksi pää­see myös sel­lai­nen osaa­mi­nen, jota ei tällä het­kellä hyö­dyn­netä täysimittaisesti.

Ella Ran­ta­nen

 

Val­tio­tie­tei­den lisen­si­aatti Sirppa Kinok­sen väi­tös­kirja ”Sosio­no­mit (ylempi AMK) muut­tu­villa työ­mark­ki­noilla. Tut­kin­non suo­rit­ta­nei­den sijoit­tu­mi­nen työ­elä­mään, osaa­mi­nen ja toi­min­taym­pä­ris­tön haas­teet” tar­kas­tet­tiin Turun yli­opis­tossa per­jan­taina 18.9.2020.