Miten lapsille selvitetään tietokoneen toimintaperiaatteet? Entä täytyykö heille opettaa koodausta?

 

Yksi var­hais­kas­va­tuk­sen tär­keim­piä teh­tä­viä on näyt­tää lap­sille ympä­röi­vää maa­il­maa ja sen ilmiöitä, olipa kyseessä fysi­kaa­li­nen maa­ilma kuten tuu­let ja sateet, sosi­aa­li­nen maa­ilma tai ihmi­sen tun­teet ja aja­tuk­set.

− Koska yhteis­kunta ja mei­dän kult­tuu­rimme ovat niin vah­vasti medioi­tu­neet, digi­ta­li­soi­tu­neet ja tek­no­lo­gi­soi­tu­neet, olisi sulaa hul­luutta jät­tää ne var­hais­kas­va­tuk­sen ulko­puo­lelle, sanoo las­ten­tar­han­opet­taja ja väi­tös­kir­ja­tut­kija Pekka Mer­tala Oulun yli­opis­tosta.

Tek­no­lo­gia­kas­va­tus on mai­nittu myös var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man perus­teissa. Siinä ohja­taan tutus­tu­maan eri­tyi­sesti arjen tek­no­lo­gi­aan. Liik­keelle läh­de­tään ihmet­te­lystä ja ympä­ris­tön tut­ki­mi­sesta.

Digitaalinen tieto on tehty ykkösistä ja nollista.

− Lap­sille teh­dään näky­väksi digi­taa­li­nen maa­ilma, jossa on tie­to­ko­neita joka pai­kassa: pesu­ko­neissa, tele­vi­sioissa, autoissa, äly­pu­he­li­missa, jopa leluissa on hie­nos­tu­nutta tek­no­lo­giaa.

Arjen tek­no­lo­gi­aan voi­daan sukel­taa pin­taa syvem­mälle tut­ki­malla esi­mer­kiksi, mil­lai­sista kom­po­nen­teista tie­to­kone koos­tuu, mil­lai­sia joh­toja, pii­ri­le­vyjä tai muita osia siinä on. Las­ten kanssa voi­daan raken­taa oma tie­to­kone kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leista. Tähän on saa­ta­vana hel­pot ohjeet­kin. Myös inter­ne­tin maa­il­man tutus­tu­mi­seksi päi­vä­koti- ja ala­kou­lui­käi­sille on saa­ta­vana Miten inter­net toi­mii ‑opas.

Unelmien peli

Mer­tala ker­too, kuinka eräässä oulu­lai­sessa päi­vä­ko­dissa hen­ki­lö­kunta havaitsi, että digi­taa­li­set pelit näyt­te­le­vät las­ten lei­keissä, puheissa ja pii­rus­tuk­sissa entistä mer­kit­tä­väm­pää roo­lia. Usein las­ten pelaa­mi­sin­toon suh­tau­du­taan kiel­tei­sesti ja saa­te­taan jopa kiel­tää leik­ki­mästä peli­tee­mai­sia leik­kejä eri­tyi­sesti sil­loin, jos nii­hin liit­tyy väki­val­taa.

Tässä oulu­lai­sessa päi­vä­ko­dissa alet­tiin kui­ten­kin miet­tiä, kuinka las­ten peli-innos­tusta voi­tai­siin hyö­dyn­tää myön­tei­sesti. Alkoi päi­vä­ko­din Unel­mien peli ‑pro­jekti, jossa lap­set ryh­tyi­vät pelaa­mi­sen sijaan suun­nit­te­le­maan pelejä: jokai­nen sai suun­ni­tella itsel­leen lem­pi­pe­lin. Osa lap­sista suun­nit­teli jo ole­massa ole­van pelin ja jot­kut suun­nit­te­li­vat pelejä, joilla oli sel­keä yhteys johon­kin peliin pie­nin muu­tok­sin.

Suun­ni­tel­missa oli pal­jon ihan uusia, las­ten oman mie­li­ku­vi­tuk­sen tuot­teita, joi­hin he oli­vat saa­neet idean kir­jasta, las­te­noh­jel­masta tai muusta tär­keästä koke­muk­sesta. Jot­kut peleistä oli­vat digi­taa­li­sia, jot­kut lau­ta­pe­lejä ja olipa myös joi­ta­kin kort­ti­pe­lejä. Ideoi­den poh­jalta muo­dos­tet­tiin pien­ryh­miä, jotka alkoi­vat työs­tää pelejä.

Suun­nit­te­lu­työssä tar­vit­tiin käden­tai­toja, sillä sii­hen käy­tet­tiin pape­ria, kynää ja kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leja. Tie­to­ko­netta käy­tet­tiin sään­tö­jen kir­joit­ta­mi­seen ja digi­ka­me­roita tar­vit­taessa valo­ku­vaa­mi­seen. Myös luku- ja las­ku­tai­toa sekä yhteis­työ­tai­toja jou­dut­tiin har­joit­te­le­maan.

− Lap­set eivät siis piir­tä­neet heti val­mista peliä, vaan nime­no­maan suun­nit­te­li­vat sen. Näin he saat­toi­vat kriit­ti­sesti tar­kas­tella sekä tun­te­mi­aan pelejä, mutta myös omia suun­ni­tel­mi­aan ja muut­taa niitä, Mer­tala ker­too.

Unel­mien pelejä suun­ni­tel­tiin, tes­tat­tiin ja raken­net­tiin pit­kin kevät­kautta. Kun pelit oli­vat val­miit, ne esi­tel­tiin van­hem­mille, joille jär­jes­tet­tiin aikaa jäädä päi­vä­ko­tiin pelaa­maan niitä las­tensa kanssa.

Tietokoneet ja tietokoneohjelmat muuntavat ykköset ja nollat ne sellaisiksi, että tietoa voi katsella, kuunnella ja käyttää.

Kun lap­silta kysel­tiin hei­dän koke­muk­sis­taan suun­nit­te­li­joina, he osa­si­vat ker­toa muun muassa, minkä koh­dan he teki­si­vät eri tavalla, jos suun­nit­te­li­si­vat pelin uudes­taan. He osa­si­vat erot­taa myös suun­nit­te­lun eri vai­heita ja ymmär­si­vät sen, että suun­ni­tel­mia voi­daan muut­taa ja tehdä ne aina uudes­taan.

Trendikäs koodaus

Mer­ta­laa pyy­de­tään jos­kus kou­lu­tus­ti­lai­suuk­siin ker­to­maan koo­dauk­sen opet­ta­mi­sesta päi­vä­ko­ti­lap­sille. Hän kui­ten­kin muis­tut­taa, että var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man perus­teissa ei mai­nita sanal­la­kaan koo­daa­mista, vaikka se onkin nyky­ään kovin tren­di­kästä. Mer­ta­lan työn alla ole­vassa tut­ki­muk­sessa on käy­nyt ilmi, että sanat koodi, koo­daus ja ohjel­mointi ovat usein lap­sille vie­raita.

Koo­daa­mi­sen ope­tus on Mer­ta­lan mukaan tek­no­lo­gia­kas­va­tuk­sen näkö­kul­masta tur­haa, ellei lap­silla ole käsi­tystä har­joi­tus­ten yhtey­destä digi­taa­lis­ten tek­no­lo­gioi­den toi­min­ta­pe­ri­aat­tei­siin.

Olen­naista on saada heille ymmär­rys, että maa­il­mamme sisäl­tää pal­jon tek­no­lo­gi­sia lait­teita, joi­den kaik­kien toi­min­ta­pe­ri­aate on suun­nil­leen saman­lai­nen: konei­den sisällä on sekä fyy­si­siä osia ja ohjel­mia, joi­den avulla ne pys­ty­vät teke­mään kyllä−ei-vaihtoehtoihin perus­tu­via toi­min­toja. Koo­daa­malla ihmi­set teke­vät niitä ohjel­mia, joita tie­to­kone suo­rit­taa. Kun esi­mer­kiksi pai­ne­taan hii­ren tai näp­päi­mis­tön näp­päintä, se antaa syöt­teen koneelle, ja ohjelma rea­goi sii­hen, mutta kone ei itse ajat­tele mitään.

Rakenna oma tietokone kierrätystavarasta.

Mer­tala ker­too, että tut­ki­mus­ten mukaan ohjel­moin­nil­li­sen ajat­te­lun har­joit­telu voi tukea ongel­man­rat­kai­su­tai­to­jen kehit­ty­mistä. Ohjel­moin­nil­li­sella ajat­te­lulla tar­koi­te­taan esi­mer­kiksi ongel­mien pur­ka­mista osiin ja toi­min­nan kaa­vo­jen tun­nis­ta­mista. Näi­den har­joit­te­lua ei kui­ten­kaan ole vält­tä­mä­töntä kyt­keä tek­no­lo­gia­kas­va­tuk­seen.

− Var­hais­kas­va­tuk­sessa on pal­jon het­kiä, joissa voi­daan har­joi­tella ohjei­den ja toi­min­to­jen anta­mista sekä nii­den pilk­ko­mista pie­niin osiin, kuten missä jär­jes­tyk­sessä ulko­vaat­teet kan­nat­taa pukea päälle? Entä mil­lai­sista eril­li­sistä toi­min­noista käsien pese­mi­nen tai palik­ka­tor­nin raken­ta­mi­nen koos­tuu?

Iita Ket­tu­nen