Pakolaisten hoitamatta jääneet psyykkiset ongelmat saattavat kärjistyä heidän lapsissaan.

 

Maahan­muut­ta­ja­taus­tais­ten, eri­tyi­sesti pako­lai­sina maa­han tul­lei­den hen­ki­löi­den, psy­kiat­ri­sen hoi­don tarve on sel­västi suu­rempi kuin mah­dol­li­suus saada hoi­toa, sanoo joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Eeva-Liisa Lejon Tampereen kau­pun­gin  mie­len­ter­veys- ja  päihdepalveluista.

Muualla Suomessa ei Tampereen lisäksi ole tiet­tä­västi kun­nal­lista psy­kiat­ri­sen eri­kois­sai­raan­hoi­don työ­ryh­mää, jossa kes­ki­tyt­täi­siin pel­käs­tään pako­lais­taus­tais­ten asiak­kai­den hoi­ta­mi­seen. Helsingissä ja Oulussa toi­mii Kidutettujen kun­tou­tus­kes­kus, ja Mielenterveysseuran krii­si­kes­kuk­set Helsingissä ja Turussa tar­joa­vat kes­kus­te­lua­pua myös maa­han­muut­ta­jille, mutta muu­ten pal­ve­lut ovat hyvin vaihtelevia.

− Ongelmana on, että maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten hen­ki­löi­den psyyk­ki­siä häi­riöitä ei aina tun­nis­teta tai hoi­to­jär­jes­tel­mästä ei löydy riit­tä­vää osaa­mista ja tar­vit­si­jat jää­vät vaille hoitoa.

Poliklinikalla hoidetaan vuosittain parisataa asiakasta, ja  asiakaskäyntejä on kaikkiaan parituhatta.

Eeva-Liisa Lejon on työs­ken­nel­lyt vuo­desta 2003 läh­tien maa­han­muut­ta­jien psy­kiat­rian polikli­ni­kalla. Poliklinikka perus­tet­tiin Tampereelle vuonna 1996. Alkuvuosina siellä hoi­det­tiin myös tur­va­pai­kan­ha­ki­joita, mutta nykyi­sin asiak­kaiksi pää­se­vät vain kun­ta­pai­kan saa­neet pako­lais­taus­tai­set henkilöt.

Trauma vaikeuttaa kotoutumista

Poliklinikan asia­kas­mää­rät ovat kas­va­neet viime vuo­sina maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sen  väes­tön lisään­tyessä. Oleskeluluvan saa­neita tur­va­pai­kan­ha­ki­joita muut­taa vas­taan­ot­to­kes­kuk­sista omaeh­toi­sesti Tampereelle, ja kau­pun­kiin vuo­sit­tain otet­ta­vien kiin­tiö­pa­ko­lais­ten määrä nos­tet­tiin sataan Syyrian sodan myötä. Lisäksi per­hee­nyh­dis­tä­mis­ten kautta tulee isoja perheitä.

Poliklinikan tii­missä on tähän asti työs­ken­nel­lyt Lejonin lisäksi vain psy­kiatri ja fysio­te­ra­peutti, mutta tänä vuonna sii­hen saa­tiin psy­ko­logi kun­nan  kotouttamisrahoilla.

Asiakkaissa on lähes yhtä pal­jon mie­hiä ja nai­sia. Asiakas voi saada lähet­teen  polikli­ni­kalle jo maa­han­tu­lo­tar­kas­tuk­sen yhtey­dessä. Etusijalla ovat vas­ta­tul­leet, kun aikai­sem­min asiak­kaina oli­vat myös täällä pidem­pään asu­neet. Alkuhaastattelussa saat­taa tulla esille hänen trau­maat­ti­nen taus­tansa, kuten van­kila- ja kidutuskokemukset.

Monet tule­vat sota-alu­eelta, jossa hei­dän lähi­su­ku­lai­si­aan on saa­tettu tap­paa tai nämä voi­vat olla edel­leen koti­maassa hen­gen­vaa­rassa. Asiakkaan oireilu saat­taa ilmetä uni­häi­riöinä, eri­lai­sina somaat­ti­sina oireina ja kipuina sekä kes­kit­ty­mis- ja muis­ti­vai­keuk­sina. Mielenterveysongelmat voi­vat tulla esiin, jos ei pär­jää kie­li­kurs­silla tai kotout­ta­mi­sessa tulee muun­lai­sia ongel­mia. Lähete voi tulla myös perus­ter­vey­den­huol­losta, sai­raa­lasta psy­kiat­rian puo­lelta tai  opiskelijaterveydenhuollosta.

Psykoedukaatiota

Monissa kult­tuu­reissa psy­kiat­ri­seen hoi­toon suh­tau­du­taan edel­leen nih­keästi  lei­mau­tu­mi­sen pelosta. Monet pel­kää­vät lääk­kei­den aiheut­ta­van riip­pu­vuutta. Psykoedukaatiossa asiak­kaalle sel­vi­te­tään, että trau­maat­ti­set koke­muk­set ja pelot voi­vat aiheut­taa vat­sa­ki­pua tai näkyä jän­ni­tys­ti­loina ja keskittymiskyvyttömyytenä.

Fysioterapeutti antaa psy­ko­fyy­sistä fysio­te­ra­piaa, jossa opi­taan tule­maan sinuiksi oman kehon kanssa. Traumaattisissa koke­muk­sis­sa­han ihmi­nen usein vie­raan­tuu omasta kehos­taan, jotta kes­täisi ahdis­ta­van tilanteen.

Tulkit  toimivat myös kulttuuri-

tulkkeina.

− Tärkeää on myös ker­toa, että itse­kin voi tehdä jotain oman mie­len­ter­vey­tensä hyväksi, kuten vaik­kapa liik­kua enem­män, Lejon lisää.

Keskusteluterapiassa mie­len­ter­veys­työ­hön kou­lu­tettu tulkki on vält­tä­mä­tön. Kun kysy­mys on esi­mer­kiksi psy­koot­ti­sista oireista, tul­kin on kään­net­tävä poti­laan puhe lähes sanasta sanaan, jotta saa­daan sel­ville poti­laan todellisuudentaju.

Kulttuuritulkkeja tar­vi­taan, sillä esi­mer­kiksi ihmis­ten käsi­tyk­set eri sai­rauk­sista ja nii­den syistä poik­kea­vat pal­jon eri kult­tuu­reissa. Jos asia­kas on niin trau­ma­ti­soi­tu­nut, että ei ole pys­ty­nyt oppi­maan suo­men kieltä kun­nolla, aut­taa sosi­aa­li­työn­te­kijä hoi­ta­maan hänen asioi­taan Kelan tuista toimeentulotukihakemuksiin.

− Kun asia­kas alkaa toi­pua, voi­daan hänelle etsiä sopiva kie­li­kurssi. Psyykkiset häi­riöt voi­vat vai­kut­taa myös van­hem­muu­teen, jol­loin sosi­aa­li­työn­te­kijä on yhtey­dessä lap­si­per­hei­den sosiaalipalveluihin.

Jos lap­set tar­vit­se­vat psy­kiat­rista hoi­toa, jär­jes­tää sosi­aa­li­työn­te­kijä  ver­kos­to­pa­la­ve­reita hoi­ta­vien taho­jen kanssa. Lejon tekee tii­vistä yhteis­työtä las­ten­suo­je­lun, per­he­työn ja kun­nan perus­so­si­aa­li­työn kanssa ja tapaa kotout­ta­mis­puo­len sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä ja ‑ohjaa­jia ker­ran kuukaudessa.

Hoitoa saatava kaikille tarvitseville

Lejon tekee myös tera­peut­tista kes­kus­te­lu­työtä ja on osal­lis­tu­nut vuo­sien var­rella usei­siin trau­ma­ti­soi­tu­mi­seen liit­ty­viin kou­lu­tuk­siin. Hän koros­taa, että toi­pu­mi­sessa on suuri mer­ki­tys lap­suu­den­ko­din oloissa.

Jos perus­tur­val­li­suus on siellä ollut hyvä, on trau­moista toi­pu­mi­nen­kin hel­pom­paa. Jos van­hem­mat ovat kuol­leet tai ihmi­nen on lap­sena koke­nut hyl­kää­mistä ja väki­val­taa, se vai­kut­taa sii­hen, miten myö­hem­mät trau­mat vai­kut­ta­vat hänen per­soo­nal­li­suu­teensa tai psyyk­ki­seen vakauteensa.

Toisen sukupolven  maahan-

muuttajilla esiintyy enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin  tulijasuku-

polvella, jos ne jäävät heillä hoitamatta.

Poliklinikka on saa­nut hyvää palau­tetta, ja hoi­doissa on saatu kan­nus­ta­via tuloksia.
− On hie­noa seu­rata, kuinka ihmi­nen toi­puu saa­des­saan psyyk­kistä tukea ja hoi­toa. Nykyinen pako­lais­virta enna­koi pako­lais­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don tar­peen kas­va­van. Resursseja ja uusia toi­min­ta­muo­toja tar­vi­taan, jotta kai­kille saa­daan mie­le­kästä teke­mistä ja tar­peel­lista hoitoa.

Koska maa­han­muut­taja-asiak­kaat lisään­ty­vät, kan­nat­taisi Lejonin mie­lestä kiin­nit­tää huo­mio val­miuk­siin työs­ken­nellä viral­li­sen tul­kin kanssa. Asiakas saat­taa innok­kaasti nyö­ky­tellä ymmär­ryk­sen mer­kiksi, vaikka ei olisi ymmär­tä­nyt yhtään sanaa.

− Tulkki on aivan ehdo­ton, sillä muu­ten voi tulla paho­ja­kin vää­rin­kä­si­tyk­siä ja  ongel­mat monin­ker­tais­tua. Toiset kult­tuu­rit saat­ta­vat olla jopa pelot­ta­via, jos ei tiedä niistä mitään. Silloin aut­taa koh­te­lias kuun­te­le­mi­nen ja läs­nä­olo. On tär­keää muis­taa, että jokai­sella on tarve tulla rakas­te­tuksi ja ymmär­re­tyksi. Meissä jokai­sessa on minuu­des­samme sel­lai­sia puo­lia, joi­hin toi­nen voi samastua.
− Pohjimmiltaan yhtei­nen kos­ke­tus­pinta syn­tyy yksin­ker­tai­sesti ihmi­syy­destä, Eeva-Liisa Lejon sanoo.

Iita Kettunen