Pakolaisten hoitamatta jääneet psyykkiset ongelmat saattavat kärjistyä heidän lapsissaan.

 

Maahan­muut­ta­jataus­tais­ten, eri­tyis­es­ti pako­laisi­na maa­han tullei­den henkilöi­den, psyki­a­trisen hoidon tarve on selvästi suurem­pi kuin mah­dol­lisu­us saa­da hoitoa, sanoo johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Eeva-Liisa Lejon Tam­pereen kaupun­gin  mie­len­ter­veys- ja  päi­hde­palveluista.

Muual­la Suomes­sa ei Tam­pereen lisäk­si ole tiet­tävästi kun­nal­lista psyki­a­trisen erikois­sairaan­hoidon työryh­mää, jos­sa keski­tyt­täisi­in pelkästään pako­lais­taus­tais­ten asi­akkaiden hoita­miseen. Helsingis­sä ja Oulus­sa toimii Kidutet­tu­jen kuntou­tuskeskus, ja Mie­len­ter­veysseu­ran kri­isikeskuk­set Helsingis­sä ja Turus­sa tar­joa­vat keskustelu­a­pua myös maa­han­muut­ta­jille, mut­ta muuten palve­lut ovat hyvin vai­htele­via.

− Ongel­mana on, että maa­han­muut­ta­jataus­tais­ten henkilöi­den psyykkisiä häir­iöitä ei aina tun­nis­te­ta tai hoito­jär­jestelmästä ei löy­dy riit­tävää osaamista ja tarvit­si­jat jäävät vaille hoitoa.

Poliklinikalla hoidetaan vuosittain parisataa asiakasta, ja  asiakaskäyntejä on kaikkiaan parituhatta.

Eeva-Liisa Lejon on työsken­nel­lyt vuodes­ta 2003 läh­tien maa­han­muut­ta­jien psyki­a­tri­an polik­linikalla. Polik­linikka perustet­ti­in Tam­pereelle vuon­na 1996. Alku­vu­osi­na siel­lä hoidet­ti­in myös tur­va­paikan­hak­i­joi­ta, mut­ta nyky­isin asi­akkaik­si pää­sevät vain kun­ta­paikan saa­neet pako­lais­taus­taiset henkilöt.

Trauma vaikeuttaa kotoutumista

Polik­linikan asi­akas­määrät ovat kas­va­neet viime vuosi­na maa­han­muut­ta­jataus­taisen  väestön lisään­tyessä. Oleskelu­lu­van saanei­ta tur­va­paikan­hak­i­joi­ta muut­taa vas­taan­ot­tokeskuk­sista omae­htois­es­ti Tam­pereelle, ja kaupunki­in vuosit­tain otet­tavien kiin­tiö­pako­lais­ten määrä nos­tet­ti­in sataan Syyr­i­an sodan myötä. Lisäk­si per­heeny­hdis­tämis­ten kaut­ta tulee iso­ja per­heitä.

Polik­linikan tiimis­sä on tähän asti työsken­nel­lyt Lejonin lisäk­si vain psyki­a­tri ja fys­ioter­apeut­ti, mut­ta tänä vuon­na siihen saati­in psykolo­gi kun­nan  kotout­tamis­ra­hoil­la.

Asi­akkaissa on läh­es yhtä paljon miehiä ja naisia. Asi­akas voi saa­da lähet­teen  polik­linikalle jo maa­han­tu­lotarkas­tuk­sen yhtey­dessä. Etusi­jal­la ovat vas­tat­ulleet, kun aikaisem­min asi­akkaina oli­vat myös tääl­lä pidem­pään asuneet. Alkuhaas­tat­telus­sa saat­taa tul­la esille hänen trau­maat­ti­nen taus­tansa, kuten vanki­la- ja kidu­tuskoke­muk­set.

Mon­et tule­vat sota-alueelta, jos­sa hei­dän lähisuku­laisi­aan on saatet­tu tap­paa tai nämä voivat olla edelleen koti­maas­sa hen­gen­vaaras­sa. Asi­akkaan oireilu saat­taa ilmetä uni­häir­iöinä, eri­laisi­na somaat­tisi­na oireina ja kipuina sekä keskit­tymis- ja muis­ti­vaikeuksi­na. Mie­len­ter­veysongel­mat voivat tul­la esi­in, jos ei pär­jää kielikurssil­la tai kotout­tamises­sa tulee muun­laisia ongelmia. Lähete voi tul­la myös peruster­vey­den­huol­losta, sairaalas­ta psyki­a­tri­an puolelta tai  opiske­li­jater­vey­den­huol­losta.

Psykoedukaatiota

Monis­sa kult­tuureis­sa psyki­a­triseen hoitoon suh­taudu­taan edelleen nihkeästi  leimau­tu­misen pelosta. Mon­et pelkäävät lääkkei­den aiheut­ta­van riip­pu­vu­ut­ta. Psykoe­dukaa­tios­sa asi­akkaalle selvitetään, että trau­maat­tiset koke­muk­set ja pelot voivat aiheut­taa vat­sakipua tai näkyä jän­ni­tys­tiloina ja keskit­tymiskyvyt­tömyytenä.

Fys­ioter­apeut­ti antaa psyko­fy­y­sistä fys­ioter­api­aa, jos­sa opi­taan tule­maan sinuik­si oman kehon kanssa. Trau­maat­ti­sis­sa koke­muk­sis­sa­han ihmi­nen usein vier­aan­tuu omas­ta kehostaan, jot­ta kestäisi ahdis­ta­van tilanteen.

Tulkit  toimivat myös kulttuuri-

tulkkeina.

− Tärkeää on myös ker­toa, että itsekin voi tehdä jotain oman mie­len­ter­veyten­sä hyväk­si, kuten vaikka­pa liikkua enem­män, Lejon lisää.

Keskuste­luter­api­as­sa mie­len­ter­veystyöhön koulutet­tu tulk­ki on vält­tämätön. Kun kysymys on esimerkik­si psykoot­ti­sista oireista, tulkin on kään­net­tävä poti­laan puhe läh­es sanas­ta sanaan, jot­ta saadaan selville poti­laan todel­lisu­u­den­ta­ju.

Kult­tuu­rit­ulkke­ja tarvi­taan, sil­lä esimerkik­si ihmis­ten käsi­tyk­set eri sairauk­sista ja niiden syistä poikkea­vat paljon eri kult­tuureis­sa. Jos asi­akas on niin trau­ma­ti­soitunut, että ei ole pystynyt oppi­maan suomen kieltä kun­nol­la, aut­taa sosi­aal­i­työn­tek­i­jä hoita­maan hänen asioitaan Kelan tuista toimeen­tu­lo­tuk­i­hake­muk­si­in.

− Kun asi­akas alkaa toipua, voidaan hänelle etsiä sopi­va kielikurssi. Psyykkiset häir­iöt voivat vaikut­taa myös van­hem­muu­teen, jol­loin sosi­aal­i­työn­tek­i­jä on yhtey­dessä lap­siper­hei­den sosi­aali­palvelui­hin.

Jos lapset tarvit­se­vat psyki­a­trista hoitoa, jär­jestää sosi­aal­i­työn­tek­i­jä  verkostopalavere­i­ta hoitavien taho­jen kanssa. Lejon tekee tiivistä yhteistyötä las­ten­suo­jelun, per­hetyön ja kun­nan perus­sosi­aal­i­työn kanssa ja tapaa kotout­tamis­puolen sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä ja ‑ohjaa­jia ker­ran kuukaudessa.

Hoitoa saatava kaikille tarvitseville

Lejon tekee myös ter­apeut­tista keskuste­lu­työtä ja on osal­lis­tunut vuosien var­rel­la useisi­in trau­ma­ti­soi­tu­miseen liit­tyvi­in koulu­tuk­si­in. Hän korostaa, että toipumises­sa on suuri merk­i­tys lap­su­u­denkodin olois­sa.

Jos perus­tur­val­lisu­us on siel­lä ollut hyvä, on trau­moista toipumi­nenkin helpom­paa. Jos van­hem­mat ovat kuolleet tai ihmi­nen on lapse­na kokenut hylkäämistä ja väki­val­taa, se vaikut­taa siihen, miten myöhem­mät trau­mat vaikut­ta­vat hänen per­soon­al­lisu­u­teen­sa tai psyykkiseen vakau­teen­sa.

Toisen sukupolven  maahan-

muuttajilla esiintyy enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin  tulijasuku-

polvella, jos ne jäävät heillä hoitamatta.

Polik­linikka on saanut hyvää palautet­ta, ja hoidois­sa on saatu kan­nus­tavia tulok­sia.
− On hienoa seu­ra­ta, kuin­ka ihmi­nen toipuu saadessaan psyykkistä tukea ja hoitoa. Nykyi­nen pako­laisvir­ta ennakoi pako­lais­ten psyki­a­trisen hoidon tarpeen kas­va­van. Resursse­ja ja uusia toim­inta­muo­to­ja tarvi­taan, jot­ta kaikille saadaan mielekästä tekemistä ja tarpeel­lista hoitoa.

Kos­ka maa­han­muut­ta­ja-asi­akkaat lisään­tyvät, kan­nat­taisi Lejonin mielestä kiin­nit­tää huomio valmiuk­si­in työsken­nel­lä viral­lisen tulkin kanssa. Asi­akas saat­taa innokkaasti nyökytel­lä ymmär­ryk­sen merkik­si, vaik­ka ei olisi ymmärtänyt yhtään sanaa.

− Tulk­ki on aivan ehdo­ton, sil­lä muuten voi tul­la paho­jakin väärinkäsi­tyk­siä ja  ongel­mat moninker­tais­tua. Toiset kult­tuu­rit saat­ta­vat olla jopa pelot­tavia, jos ei tiedä niistä mitään. Sil­loin aut­taa kohtelias kuun­telem­i­nen ja läs­näo­lo. On tärkeää muis­taa, että jokaisel­la on tarve tul­la rakaste­tuk­si ja ymmär­re­tyk­si. Meis­sä jokaises­sa on min­u­udessamme sel­l­aisia puo­lia, joi­hin toinen voi samas­tua.
− Pohjim­mil­taan yhteinen kos­ke­tus­pin­ta syn­tyy yksinker­tais­es­ti ihmisyy­destä, Eeva-Liisa Lejon sanoo.

Iita Ket­tunen