Pakolaisten hoita­matta jääneet psyyk­kiset ongelmat saattavat kärjistyä heidän lapsissaan.

 

Maahan­muut­ta­ja­taus­taisten, erityi­sesti pakolaisina maahan tulleiden henki­löiden, psykiat­risen hoidon tarve on selvästi suurempi kuin mahdol­lisuus saada hoitoa, sanoo johtava sosiaa­li­työn­tekijä Eeva-Liisa Lejon Tampereen kaupungin  mielen­terveys- ja  päihde­pal­ve­luista.

Muualla Suomessa ei Tampereen lisäksi ole tiettä­västi kunnal­lista psykiat­risen erikois­sai­raan­hoidon työryhmää, jossa keski­tyt­täisiin pelkästään pakolais­taus­taisten asiak­kaiden hoita­miseen. Helsin­gissä ja Oulussa toimii Kidutet­tujen kuntou­tus­keskus, ja Mielen­ter­veys­seuran kriisi­kes­kukset Helsin­gissä ja Turussa tarjoavat keskus­te­luapua myös maahan­muut­ta­jille, mutta muuten palvelut ovat hyvin vaihte­levia.

− Ongelmana on, että maahan­muut­ta­ja­taus­taisten henki­löiden psyyk­kisiä häiriöitä ei aina tunnisteta tai hoito­jär­jes­tel­mästä ei löydy riittävää osaamista ja tarvit­sijat jäävät vaille hoitoa.

Poliklinikalla hoidetaan vuosittain parisataa asiakasta, ja  asiakaskäyntejä on kaikkiaan parituhatta.

Eeva-Liisa Lejon on työsken­nellyt vuodesta 2003 lähtien maahan­muut­tajien psykiatrian polikli­ni­kalla. Polikli­nikka perus­tettiin Tampe­reelle vuonna 1996. Alkuvuosina siellä hoidettiin myös turva­pai­kan­ha­ki­joita, mutta nykyisin asiak­kaiksi pääsevät vain kunta­paikan saaneet pakolais­taus­taiset henkilöt.

Trauma vaikeuttaa kotou­tu­mista

Polikli­nikan asiakas­määrät ovat kasvaneet viime vuosina maahan­muut­ta­ja­taus­taisen  väestön lisään­tyessä. Oleske­lu­luvan saaneita turva­pai­kan­ha­ki­joita muuttaa vastaan­ot­to­kes­kuk­sista omaeh­toi­sesti Tampe­reelle, ja kaupunkiin vuosittain otettavien kiintiö­pa­ko­laisten määrä nostettiin sataan Syyrian sodan myötä. Lisäksi perhee­nyh­dis­tä­misten kautta tulee isoja perheitä.

Polikli­nikan tiimissä on tähän asti työsken­nellyt Lejonin lisäksi vain psykiatri ja fysio­te­ra­peutti, mutta tänä vuonna siihen saatiin psykologi kunnan  kotout­ta­mis­ra­hoilla.

Asiak­kaissa on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia. Asiakas voi saada lähetteen  polikli­ni­kalle jo maahan­tu­lo­tar­kas­tuksen yhtey­dessä. Etusi­jalla ovat vasta­tulleet, kun aikai­semmin asiak­kaina olivat myös täällä pidempään asuneet. Alkuhaas­tat­te­lussa saattaa tulla esille hänen traumaat­tinen taustansa, kuten vankila- ja kidutus­ko­ke­mukset.

Monet tulevat sota-alueelta, jossa heidän lähisu­ku­lai­siaan on saatettu tappaa tai nämä voivat olla edelleen kotimaassa hengen­vaa­rassa. Asiakkaan oireilu saattaa ilmetä unihäi­riöinä, erilaisina somaat­tisina oireina ja kipuina sekä keskit­tymis- ja muisti­vai­keuksina. Mielen­ter­vey­son­gelmat voivat tulla esiin, jos ei pärjää kieli­kurs­silla tai kotout­ta­mi­sessa tulee muunlaisia ongelmia. Lähete voi tulla myös perus­ter­vey­den­huol­losta, sairaa­lasta psykiatrian puolelta tai  opiske­li­ja­ter­vey­den­huol­losta.

Psykoe­du­kaa­tiota

Monissa kulttuu­reissa psykiat­riseen hoitoon suhtau­dutaan edelleen nihkeästi  leimau­tu­misen pelosta. Monet pelkäävät lääkkeiden aiheut­tavan riippu­vuutta. Psykoe­du­kaa­tiossa asiak­kaalle selvi­tetään, että traumaat­tiset kokemukset ja pelot voivat aiheuttaa vatsa­kipua tai näkyä jänni­tys­ti­loina ja keskit­ty­mis­ky­vyt­tö­myytenä.

Fysio­te­ra­peutti antaa psyko­fyy­sistä fysio­te­rapiaa, jossa opitaan tulemaan sinuiksi oman kehon kanssa. Traumaat­ti­sissa kokemuk­sis­sahan ihminen usein vieraantuu omasta kehostaan, jotta kestäisi ahdis­tavan tilanteen.

Tulkit  toimivat myös kulttuuri-

tulkkeina.

− Tärkeää on myös kertoa, että itsekin voi tehdä jotain oman mielen­ter­vey­tensä hyväksi, kuten vaikkapa liikkua enemmän, Lejon lisää.

Keskus­te­lu­te­ra­piassa mielen­ter­veys­työhön koulu­tettu tulkki on välttä­mätön. Kun kysymys on esimer­kiksi psykoot­ti­sista oireista, tulkin on käännettävä potilaan puhe lähes sanasta sanaan, jotta saadaan selville potilaan todel­li­suu­dentaju.

Kulttuu­ri­tulkkeja tarvitaan, sillä esimer­kiksi ihmisten käsitykset eri sairauk­sista ja niiden syistä poikkeavat paljon eri kulttuu­reissa. Jos asiakas on niin trauma­ti­soi­tunut, että ei ole pystynyt oppimaan suomen kieltä kunnolla, auttaa sosiaa­li­työn­tekijä hoitamaan hänen asioitaan Kelan tuista toimeen­tu­lo­tu­ki­ha­ke­muksiin.

− Kun asiakas alkaa toipua, voidaan hänelle etsiä sopiva kieli­kurssi. Psyyk­kiset häiriöt voivat vaikuttaa myös vanhem­muuteen, jolloin sosiaa­li­työn­tekijä on yhtey­dessä lapsi­per­heiden sosiaa­li­pal­ve­luihin.

Jos lapset tarvit­sevat psykiat­rista hoitoa, järjestää sosiaa­li­työn­tekijä  verkos­to­pa­la­ve­reita hoitavien tahojen kanssa. Lejon tekee tiivistä yhteis­työtä lasten­suojelun, perhetyön ja kunnan perus­so­si­aa­lityön kanssa ja tapaa kotout­ta­mis­puolen sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä ja -ohjaajia kerran kuukau­dessa.

Hoitoa saatava kaikille tarvit­se­ville

Lejon tekee myös terapeut­tista keskus­te­lu­työtä ja on osallis­tunut vuosien varrella useisiin trauma­ti­soi­tu­miseen liittyviin koulu­tuksiin. Hän korostaa, että toipu­mi­sessa on suuri merkitys lapsuu­den­kodin oloissa.

Jos perus­tur­val­lisuus on siellä ollut hyvä, on traumoista toipu­mi­nenkin helpompaa. Jos vanhemmat ovat kuolleet tai ihminen on lapsena kokenut hylkää­mistä ja väkivaltaa, se vaikuttaa siihen, miten myöhemmät traumat vaikut­tavat hänen persoo­nal­li­suu­teensa tai psyyk­kiseen vakau­teensa.

Toisen sukupolven  maahan-

muuttajilla esiintyy enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin  tulijasuku-

polvella, jos ne jäävät heillä hoitamatta.

Polikli­nikka on saanut hyvää palau­tetta, ja hoidoissa on saatu kannus­tavia tuloksia.
− On hienoa seurata, kuinka ihminen toipuu saadessaan psyyk­kistä tukea ja hoitoa. Nykyinen pakolais­virta ennakoi pakolaisten psykiat­risen hoidon tarpeen kasvavan. Resursseja ja uusia toimin­ta­muotoja tarvitaan, jotta kaikille saadaan miele­kästä tekemistä ja tarpeel­lista hoitoa.

Koska maahan­muuttaja-asiakkaat lisään­tyvät, kannat­taisi Lejonin mielestä kiinnittää huomio valmiuksiin työsken­nellä viral­lisen tulkin kanssa. Asiakas saattaa innok­kaasti nyöky­tellä ymmär­ryksen merkiksi, vaikka ei olisi ymmär­tänyt yhtään sanaa.

− Tulkki on aivan ehdoton, sillä muuten voi tulla pahojakin väärin­kä­si­tyksiä ja  ongelmat monin­ker­taistua. Toiset kulttuurit saattavat olla jopa pelot­tavia, jos ei tiedä niistä mitään. Silloin auttaa kohtelias kuunte­le­minen ja läsnäolo. On tärkeää muistaa, että jokai­sella on tarve tulla rakas­te­tuksi ja ymmär­re­tyksi. Meissä jokai­sessa on minuu­des­samme sellaisia puolia, joihin toinen voi samastua.
− Pohjim­miltaan yhteinen koske­tus­pinta syntyy yksin­ker­tai­sesti ihmisyy­destä, Eeva-Liisa Lejon sanoo.

Iita Kettunen