Lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneet voivat itse hakeutua turvakotipalvelujen piiriin. Palvelut ovat maksuttomia sekä asiakkaalle että kunnille. Asiakas voi hakeutua turvakotiin ilman kunnan päätöstä.

 

 

Aiemmin turva­ko­tia­siak­kuuteen tarvittiin kunnan maksusi­toumus ja asiak­kaalta perittiin omavas­tuu­maksu, joka tosin monissa tapauk­sissa korvattiin suoraan sosiaa­li­toi­mesta.

Turva­kotien rahoi­tusta säätelevä lakiuu­distus tuli voimaan vuonna 2015, mutta monelle se on yhä uusi asia. Muutoksen taustalla on Suomen vuonna 2015 ratifioima Istan­bulin sopimus, jonka tarkoi­tuksena on ehkäistä ja torjua naisiin ja lapsiin kohdis­tuvaa väkivaltaa. Suomessa sopimuksen toimeen­pa­nossa on huomioitu myös lähisuh­de­vä­ki­valtaa kokeneet miehet.

Istan­bu­lissa solmittu Euroopan neuvoston yleis­so­pimus edellyttää, että turva­ko­ti­pal­ve­lujen tulee olla tasapuo­liset ja helposti saavu­tet­ta­vissa. Lisäksi on oltava ympäri­vuo­ro­kau­tinen valta­kun­nal­linen maksuton auttava puhelin uhreja vasten.

Turva­ko­ti­uu­dis­tuksen myötä Terveyden ja hyvin­voinnin laitos (THL) huolehtii turva­ko­ti­pal­ve­lujen valta­kun­nal­li­sesta rahoi­tuk­sesta ja saata­vuu­desta sekä tekee sopimukset palve­lujen tuotta­mi­sesta. Muutos on otettu ilolla vastaan, sillä nyt asiakkaat pääsevät avun piiriin helpommin ja nopeammin kuin ennen.

– Palve­lun­tuot­tajan näkökul­masta tämä on ollut erinomaisen hyvä muutos, joka helpottaa sekä meidän että asiakkaan tilan­netta. Aikai­semmin omavas­tuu­osuus saattoi olla asiak­kaille kynnys­ky­symys, ja he miettivät onko turva­kotiin varaa, kertoo Pääkau­pungin turvakoti ry:n toimin­nan­johtaja Karola Grönlund.

– Ennen lakimuu­tosta kunnat maksoivat vain ostamistaan palve­luista, eikä tyhjistä paikoista maksettu mitään. Nyt saamme valtiolta tietyn summan, jolla meidän tulee tulla toimeen vuoden ajan.

Turvakoteja tarvitaan vielä lisää

Vaikka turva­ko­ti­toi­mintaan osoitetut määrä­rahat ovat valtion rahoi­tus­vastuun jälkeen kasvaneet merkit­tä­västi ja turva­kotien määrä on lisään­tynyt 42 prosenttia, ei turva­ko­ti­paikkoja ole vielä tarpeeksi. Pääkau­pungin turva­ko­tiyh­dis­tyk­sellä oli aikai­semmin yksi turvakoti, ja nyt lakimuu­toksen jälkeen määrää on lisätty kolmeen. Turva­ko­ti­paikkoja on tällä hetkellä 25, mutta tungosta on silti.

Palveluntuottajan näkökulmasta muutos on  ollut erinomaisen hyvä.

Tällä hetkellä Suomessa on 27 turva­kotia, joissa on 179 perhe­paikkaa. Istan­bulin sopimuksen selitys­muistion mukaan turva­ko­ti­paikkoja tulisi olla yksi jokaista 10 000 asukasta kohden, joten lasken­nal­li­sesti Suomessa tulisi olla noin 500 paikkaa. Tarkkaa todel­lista tarvetta ei tiedetä, sillä kyse on lasken­nal­li­sesta arviosta. Samaan aikaan Suomessa on keski­määrin 49 vapaata paikkaa joka päivä (2017). Tavoit­teena on kuitenkin, että paikkoja saataisiin lisää ja tarpeeseen pystyt­täisiin vastaamaan.

– Turva­ko­ti­pal­ve­luissa on edelleen katvea­lueita esimer­kiksi Keski- ja Pohjois-Suomessa, missä etäisyydet turva­kotiin ovat vielä pitkiä. Pääkau­pun­ki­seu­dulla turva­kodit taas ovat usein täynnä ja asiak­kaita joudutaan ohjaamaan esimer­kiksi lähikau­pun­keihin. Nyt ollaan kuitenkin valit­se­massa taas uusia palve­lun­tuot­tajia, joiden olisi määrä aloittaa vuonna 2019, kertoo THL:n turva­ko­ti­pal­ve­lujen erityis­asian­tuntija Riina Karja­lainen.

THL pyrkii vaikut­tamaan turva­ko­ti­pal­ve­luiden saata­vuuteen, siten että alueel­li­sesti asiak­kaiden etäisyydet lähimpään turva­kotiin olisivat mahdol­li­simman lyhyet ja toisaalta niin, että siellä missä kysyntää on paljon, olisi riittä­västi turva­ko­ti­paikkoja.

Turva­ko­ti­pal­ve­lu­jen­tuot­tajat voivat olla yksityisiä toimi­joita, järjestöjä tai kuntia ja kuntayh­tymiä. Palvelun tuotta­jalla tulee olla kokemusta ympäri­vuo­ro­kau­tisen sosiaali- tai terveys­pal­velun tuotta­mi­sesta, kriisi­työstä ja lähisuh­de­vä­ki­vallan vastai­sesta työstä sekä asian­mu­kaiset toimi­tilat ja riittävät mahdol­li­suudet järjestää palvelua.

THL valitsee tuottajat avoimen haun kautta ja tekee heidän kanssaan sopimuksen määrä­ajaksi. THL:n vastuulla on myös turva­ko­ti­toi­minnan ohjaus sekä palve­lujen koordi­nointi ja kehit­tä­minen. Sosiaali- ja tervey­salan lupa- ja valvon­ta­vi­rasto Valvira sekä aluehal­lin­to­vi­rastot sen sijaan huoleh­tivat turva­ko­ti­toi­minnan valvon­nasta.

Miten apua saa?

Turva­ko­ti­uu­dis­tuksen myötä asiakkaat voivat hakeutua turva­ko­ti­pal­ve­lujen piiriin täysin itsenäi­sesti. Apua saa soitta­malla halua­maansa turva­kotiin tai THL:n järjes­tämään ympäri­vuo­ro­kau­tiseen lähisuh­de­vä­ki­vallan auttavaan puhelimeen Nolla­lin­jalle, puh. 080 005 005. Nolla­lin­jalla tiedetään turva­kotien paikka­ti­lanne ja osataan muutenkin neuvoa.

Nollalinja neuvoo tarvittaessa myös ammattilaisia.

– Nolla­linjaan soitta­minen on maksu­tonta ja sinne voi halutessaan soittaa nimet­tömänä, sillä päivystäjä ei näe soittajan numeroa. Sinne voi myös soittaa, jos haluaa vain jutella eikä ole esimer­kiksi ihan varma, onko kokenut väkivaltaa tai tarvit­seeko turva­ko­ti­paikkaa, Riina Karja­lainen kertoo.

Nolla­linja neuvoo tarvit­taessa myös ammat­ti­laisia. Linja palvelee suomen kielen lisäksi myös ruotsin ja englannin kielellä.

Pääkau­pun­ki­seudun turvakoti­yhdistyksessä on havaittu, että ihmiset osaavat nykyään hakeutua paremmin turva­ko­ti­pal­ve­lujen piiriin ja yhdistys on viime vuosina tiedot­tanut väkival­ta­työstä ja turva­ko­ti­pal­ve­luista.

– Ihmiset ovat tietoisia oikeuk­sistaan ja hakeu­tuvat avun piiriin aiemmin kuin aikai­semmin. Merkittävä muutos on myös se, että nyt asiakas voi itse määri­tellä olevansa avun tarpeessa, vaikka toki vielä turva­ko­dissa asian­tun­tijat arvioivat, onko hänellä tarvetta juuri turva­ko­ti­pal­veluun, kertoo Karola Grönlund.

On myös hyvä muistaa, että turva­kotiin tullaan vain akuutissa lähisuh­de­vä­ki­valtaan liitty­vässä hädässä ja jakson pituuden määrit­telee turvakoti.

– Kun akuut­ti­jakso on ohitse, ei enää ole syytä turva­ko­ti­pal­ve­luille, Karola Grönlund sanoo.

Turva­ko­deista ohjataankin usein kunnan sosiaa­li­toimen palve­lujen piiriin, ja jos perheeseen kuuluu lapsia, on tilan­teesta ilmoi­tettava lasten­suo­jeluun.

Kaisa Yliruo­kanen