Click here to learn more

Lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneet voivat itse hakeutua turvakotipalvelujen piiriin. Palvelut ovat maksuttomia sekä asiakkaalle että kunnille. Asiakas voi hakeutua turvakotiin ilman kunnan päätöstä.

 

 

Aiemmin turva­ko­tia­siak­kuuteen tarvittiin kunnan maksusi­toumus ja asiak­kaalta perittiin omavas­tuu­maksu, joka tosin monissa tapauk­sissa korvattiin suoraan sosiaa­li­toi­mesta.

Turva­kotien rahoi­tusta säätelevä lakiuu­distus tuli voimaan vuonna 2015, mutta monelle se on yhä uusi asia. Muutoksen taustalla on Suomen vuonna 2015 ratifioima Istan­bulin sopimus, jonka tarkoi­tuksena on ehkäistä ja torjua naisiin ja lapsiin kohdis­tuvaa väkivaltaa. Suomessa sopimuksen toimeen­pa­nossa on huomioitu myös lähisuh­de­vä­ki­valtaa kokeneet miehet.

Istan­bu­lissa solmittu Euroopan neuvoston yleis­so­pimus edellyttää, että turva­ko­ti­pal­ve­lujen tulee olla tasapuo­liset ja helposti saavu­tet­ta­vissa. Lisäksi on oltava ympäri­vuo­ro­kau­tinen valta­kun­nal­linen maksuton auttava puhelin uhreja vasten.

Turva­ko­ti­uu­dis­tuksen myötä Terveyden ja hyvin­voinnin laitos (THL) huolehtii turva­ko­ti­pal­ve­lujen valta­kun­nal­li­sesta rahoi­tuk­sesta ja saata­vuu­desta sekä tekee sopimukset palve­lujen tuotta­mi­sesta. Muutos on otettu ilolla vastaan, sillä nyt asiakkaat pääsevät avun piiriin helpommin ja nopeammin kuin ennen.

– Palve­lun­tuot­tajan näkökul­masta tämä on ollut erinomaisen hyvä muutos, joka helpottaa sekä meidän että asiakkaan tilan­netta. Aikai­semmin omavas­tuu­osuus saattoi olla asiak­kaille kynnys­ky­symys, ja he miettivät onko turva­kotiin varaa, kertoo Pääkau­pungin turvakoti ry:n toimin­nan­johtaja Karola Grönlund.

– Ennen lakimuu­tosta kunnat maksoivat vain ostamistaan palve­luista, eikä tyhjistä paikoista maksettu mitään. Nyt saamme valtiolta tietyn summan, jolla meidän tulee tulla toimeen vuoden ajan.

Turvakoteja tarvitaan vielä lisää

Vaikka turva­ko­ti­toi­mintaan osoitetut määrä­rahat ovat valtion rahoi­tus­vastuun jälkeen kasvaneet merkit­tä­västi ja turva­kotien määrä on lisään­tynyt 42 prosenttia, ei turva­ko­ti­paikkoja ole vielä tarpeeksi. Pääkau­pungin turva­ko­tiyh­dis­tyk­sellä oli aikai­semmin yksi turvakoti, ja nyt lakimuu­toksen jälkeen määrää on lisätty kolmeen. Turva­ko­ti­paikkoja on tällä hetkellä 25, mutta tungosta on silti.

Palveluntuottajan näkökulmasta muutos on  ollut erinomaisen hyvä.

Tällä hetkellä Suomessa on 27 turva­kotia, joissa on 179 perhe­paikkaa. Istan­bulin sopimuksen selitys­muistion mukaan turva­ko­ti­paikkoja tulisi olla yksi jokaista 10 000 asukasta kohden, joten lasken­nal­li­sesti Suomessa tulisi olla noin 500 paikkaa. Tarkkaa todel­lista tarvetta ei tiedetä, sillä kyse on lasken­nal­li­sesta arviosta. Samaan aikaan Suomessa on keski­määrin 49 vapaata paikkaa joka päivä (2017). Tavoit­teena on kuitenkin, että paikkoja saataisiin lisää ja tarpeeseen pystyt­täisiin vastaamaan.

– Turva­ko­ti­pal­ve­luissa on edelleen katvea­lueita esimer­kiksi Keski- ja Pohjois-Suomessa, missä etäisyydet turva­kotiin ovat vielä pitkiä. Pääkau­pun­ki­seu­dulla turva­kodit taas ovat usein täynnä ja asiak­kaita joudutaan ohjaamaan esimer­kiksi lähikau­pun­keihin. Nyt ollaan kuitenkin valit­se­massa taas uusia palve­lun­tuot­tajia, joiden olisi määrä aloittaa vuonna 2019, kertoo THL:n turva­ko­ti­pal­ve­lujen erityis­asian­tuntija Riina Karja­lainen.

THL pyrkii vaikut­tamaan turva­ko­ti­pal­ve­luiden saata­vuuteen, siten että alueel­li­sesti asiak­kaiden etäisyydet lähimpään turva­kotiin olisivat mahdol­li­simman lyhyet ja toisaalta niin, että siellä missä kysyntää on paljon, olisi riittä­västi turva­ko­ti­paikkoja.

Turva­ko­ti­pal­ve­lu­jen­tuot­tajat voivat olla yksityisiä toimi­joita, järjestöjä tai kuntia ja kuntayh­tymiä. Palvelun tuotta­jalla tulee olla kokemusta ympäri­vuo­ro­kau­tisen sosiaali- tai terveys­pal­velun tuotta­mi­sesta, kriisi­työstä ja lähisuh­de­vä­ki­vallan vastai­sesta työstä sekä asian­mu­kaiset toimi­tilat ja riittävät mahdol­li­suudet järjestää palvelua.

THL valitsee tuottajat avoimen haun kautta ja tekee heidän kanssaan sopimuksen määrä­ajaksi. THL:n vastuulla on myös turva­ko­ti­toi­minnan ohjaus sekä palve­lujen koordi­nointi ja kehit­tä­minen. Sosiaali- ja tervey­salan lupa- ja valvon­ta­vi­rasto Valvira sekä aluehal­lin­to­vi­rastot sen sijaan huoleh­tivat turva­ko­ti­toi­minnan valvon­nasta.

Miten apua saa?

Turva­ko­ti­uu­dis­tuksen myötä asiakkaat voivat hakeutua turva­ko­ti­pal­ve­lujen piiriin täysin itsenäi­sesti. Apua saa soitta­malla halua­maansa turva­kotiin tai THL:n järjes­tämään ympäri­vuo­ro­kau­tiseen lähisuh­de­vä­ki­vallan auttavaan puhelimeen Nolla­lin­jalle, puh. 080 005 005. Nolla­lin­jalla tiedetään turva­kotien paikka­ti­lanne ja osataan muutenkin neuvoa.

Nollalinja neuvoo tarvittaessa myös ammattilaisia.

– Nolla­linjaan soitta­minen on maksu­tonta ja sinne voi halutessaan soittaa nimet­tömänä, sillä päivystäjä ei näe soittajan numeroa. Sinne voi myös soittaa, jos haluaa vain jutella eikä ole esimer­kiksi ihan varma, onko kokenut väkivaltaa tai tarvit­seeko turva­ko­ti­paikkaa, Riina Karja­lainen kertoo.

Nolla­linja neuvoo tarvit­taessa myös ammat­ti­laisia. Linja palvelee suomen kielen lisäksi myös ruotsin ja englannin kielellä.

Pääkau­pun­ki­seudun turvakoti­yhdistyksessä on havaittu, että ihmiset osaavat nykyään hakeutua paremmin turva­ko­ti­pal­ve­lujen piiriin ja yhdistys on viime vuosina tiedot­tanut väkival­ta­työstä ja turva­ko­ti­pal­ve­luista.

– Ihmiset ovat tietoisia oikeuk­sistaan ja hakeu­tuvat avun piiriin aiemmin kuin aikai­semmin. Merkittävä muutos on myös se, että nyt asiakas voi itse määri­tellä olevansa avun tarpeessa, vaikka toki vielä turva­ko­dissa asian­tun­tijat arvioivat, onko hänellä tarvetta juuri turva­ko­ti­pal­veluun, kertoo Karola Grönlund.

On myös hyvä muistaa, että turva­kotiin tullaan vain akuutissa lähisuh­de­vä­ki­valtaan liitty­vässä hädässä ja jakson pituuden määrit­telee turvakoti.

– Kun akuut­ti­jakso on ohitse, ei enää ole syytä turva­ko­ti­pal­ve­luille, Karola Grönlund sanoo.

Turva­ko­deista ohjataankin usein kunnan sosiaa­li­toimen palve­lujen piiriin, ja jos perheeseen kuuluu lapsia, on tilan­teesta ilmoi­tettava lasten­suo­jeluun.

Kaisa Yliruo­kanen