Suomi vastaanottaa 175 haavoittuvassa asemassa olevaa turvapaikanhakijaa Välimeren alueelta, ensisijaisesti ilman huoltajaa olevia lapsia ja nuoria sekä yksinhuoltajaperheitä.

 

 

Ensim­mäi­nen ryhmä alai­käi­siä tur­va­pai­kan­ha­ki­joita saa­pui hei­nä­kuun alussa Krei­kasta. Ryh­mässä Suo­meen saa­pui 24 ilman huol­ta­jaa ole­vaa lasta ja nuorta. He ovat kotoi­sin mm. Afga­nis­ta­nista, Syy­riasta ja Ira­kista. Hei­nä­kuun lopulla tuli ryhmä yksin­huol­ta­ja­per­heitä Kyprok­selta. Val­mis­te­lut Mal­talta tule­vien tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa ovat käyn­nissä.

Ilman huol­ta­jaa Suo­meen tule­vat alai­käi­set asu­vat alai­käi­sille tar­koi­te­tuissa ryh­mä­ko­deissa tai hybri­diyk­si­kössä, jossa he saa­vat tar­vit­se­mansa tuki­pal­ve­lut. Ennen siir­ty­mistä alai­käis­ten vas­taan­ot­toon eri­kois­tu­nei­siin kes­kuk­siin tur­va­pai­kan­ha­ki­joille on jär­jes­tetty 14 vuo­ro­kau­den karan­tee­nia vas­taava jär­jes­tely koro­nasta joh­tuen tavan­omaista ryh­mä­ko­tia vas­taa­vissa olo­suh­teissa.

– Tär­kein teh­tä­vämme näin alussa on vakaut­taa ja luoda tur­val­li­nen ympä­ristö, ker­too joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Riitta Mog­had­dam Espoon ryh­mä­ko­dista.

Nuo­rin saa­pu­neista on 13-vuo­tias, van­him­mat 17-vuo­tiaita, val­taosa poi­kia. Heistä saa­dut taus­ta­tie­dot ovat hyvin lyhyitä: mistä maasta, ovatko van­hem­mat elossa, onko sisa­ruk­sia, tie­de­täänkö, missä he ovat ja mil­lai­set trau­ma­ko­ke­muk­set saa­pu­valla on.

– Kai­killa on trau­ma­taus­taa kuten hyl­kää­mi­sen koke­muk­sia ja pahoin­pi­te­lyä. Lap­set tar­vit­se­vat ympä­ril­leen moniam­ma­til­li­sen työ­ryh­män, joka sel­vit­te­lee esi­mer­kiksi ter­vey­teen liit­ty­viä asioita.

Espoon ryh­mä­koti on toi­mi­nut jo vuo­desta 2005, joten siellä on koke­musta työstä yksin­tul­lei­den alai­käis­ten kanssa.

Kaikilla on traumataustaa kuten hylkäämisen kokemuksia ja pahoinpitelyä.

Riitta Mog­had­dam ker­too, että lap­set ja nuo­ret vai­kut­ta­vat aluksi häm­men­ty­neiltä uudesta asui­nym­pä­ris­tös­tään ja uudesta kult­tuu­rista ja heillä on pal­jon kysy­myk­siä. Mil­lai­nen maa Suomi on? Min­kä­lai­sia kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sia täällä on?  He ovat käy­tök­sel­tään rau­hal­li­sia ja koh­te­liaita.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den teh­tä­vänä alku­vai­heessa on antaa aikaa, vas­tata kysy­myk­siin ja infor­moida tur­va­paik­ka­pro­ses­sista.

– Olemme jaka­neet tuli­jat pie­nim­piin ryh­miin, joissa hei­dän kans­saan käy­dään kes­kus­te­luja arkie­lä­mästä Suo­messa.

Maa­han­muut­to­vi­rasto on val­mis­tau­tu­nut Väli­me­ren siir­toi­hin lisää­mällä nykyi­siä ilman huol­ta­jaa ole­ville lap­sille ja nuo­rille tar­koi­tet­tuja vas­taan­ot­to­paik­koja yksi­köissä Espoossa, Kot­kassa, Ora­vai­sissa ja Oulussa.

Tur­va­paik­ka­pro­sessi alkaa vasta, kun lap­set ja nuo­ret on karan­tee­nin jäl­keen sijoi­tettu ryh­mä­ko­tei­hin ja heille on osoi­tettu edus­ta­jat.

Tur­va­paik­ka­ha­ke­mus käsi­tel­lään samalla tavalla kuin mui­den­kin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den. Ainoas­taan Dublin-menet­te­lyä ei sovel­leta, eli Suo­mesta tulee se val­tio, joka on vas­tuussa hake­muk­sen käsit­te­lystä.

Kan­sain­vä­li­sen suo­je­lun tar­vetta arvioi­daan yksi­löl­li­sessä menet­te­lyssä, johon kuu­luu tur­va­paik­ka­pu­hut­telu. Kun tur­va­pai­kan­ha­kija on alai­käi­nen, hänellä on nimetty edus­taja mukana tur­va­paik­ka­pu­hut­te­lussa.

Kris­tiina Kos­ki­luoma