Ruoka ei ole koskaan pelkkää vatsantäytettä. Sijaishuollossa ymmärrys ruoan merkityksestä voi auttaa rakentamaan yhteyttä lasten ja ohjaajien välille.

 

 

Kun Linda Lahtonen teki sairaan­hoi­ta­jao­pis­ke­lijana keikka­työtä lasten­suo­je­lu­lai­tok­sissa, hän kiinnitti huomiota, kuinka paljon ruokaan liittyviä haasteita laitok­sissa oli.

– Ruokai­lu­ti­lanteet saattoivat olla hyvin latau­tu­neita ja riitaisia. Ruoalla pelaa­minen oli jokapäi­väistä, Lahtonen kertoo.

Linda Lahtonen kiinnostui aiheesta ammatil­li­sesti ja teki siitä ammat­ti­kor­kea­koulun opinnäy­te­työnsä. Hän perehtyi ruoan symbo­lisiin merki­tyksiin ja ymmärsi, että ruoka ei koskaan ole pelkkää vatsan­täy­tettä.

Ruoka ja syöminen määrit­tävät vahvasti ihmisen ensim­mäistä ihmis­suh­detta. Ruoalla on tärkeä merkitys emotio­naa­listen tarpeiden täyttäjänä ja varhaisen vuoro­vai­ku­tuksen kehit­ty­mi­sessä.

Jos suhteessa menee jotain pieleen, voi sillä olla kauas­kan­toisia vaiku­tuksia, jotka näkyvät ruokai­lu­ti­lan­teissa.

– Trauma­ti­soi­tuneet lapset saattavat suostua syömään vain yhtä tiettyä ruokaa, närppiä tai valikoida ruokaansa, Lahtonen havain­nol­listaa.

Ruoan varastelu tai hamstraa­minen on yleistä. Samoin hiili­hy­draat­ti­pi­toisten ruokien ylensyö­minen ja pelot uusia ruoka­lajeja kohtaan.

Ruoka voi olla trauma

Lasten­suojelun piirissä olevat lapset ovat saattaneet nähdä nälkää tai kärsiä muista ruokaan liitty­vistä laimin­lyön­neistä. Esimer­kiksi tiettyä ruoka­lajia kohtaan tunnetun vasten­mie­li­syyden taustalta voi löytyä syömään pakot­ta­mista tai muuta vallan­käyttöä tai väkivaltaa.

– Kun lautanen lentää seinälle tai ruokaan syljetään, voi taustalla olla hyvinkin traumaat­tisia ruoka­ko­ke­muksia. Kyse ei yleensä ole huonosta käytök­sestä tai syömis­häi­riöistä, Lahtonen kertoo.

Traumoista ei välttä­mättä sijais­huol­to­pai­kassa tiedetä juuri mitään.

– Ongelmien taustalla olevat syyt pitäisi selvittää. Tietoja voi kaivaa lapsen papereista tai jutut­ta­malla lapsen kanssa aikai­semmin työsken­nel­leitä.

Meillä oli pikkupöytä olohuoneessa, mutta siinä pidettiin avaimia. Me syötiin lattialla tai pidettiin ruokaa vaan sylissä. (Natalia, 10)

Apuna voi käyttää Lahtosen opinnäy­te­työssään kehit­tämää haastat­te­lu­lo­ma­ketta. Lomakkeen avulla sijais­huollon työnte­kijät voivat tutustua lapsen syömis­ta­poihin ja ruokailuun liittyviin ongelmiin. Kun haasteet ovat selvillä, on suhteen muodos­ta­minen lapseen helpompaa.

Ruoka voi hoitaa

Stirling­tonin yliopiston Ruoka­käy­tännöt sijais­huol­lossa ‑tutki­mus­pro­jek­tissa huomattiin, että ruoka on oival­linen huolen­pidon väline. Tutkimus toteu­tettiin etnogra­fisin menetelmin kolmessa skotlan­ti­lai­sessa sijais­huol­to­yk­si­kössä.

Yhteisten ruokai­lu­hetkien aikana tutkijat huoma­sivat, että ruokailuun liittyvät käytännöt raken­sivat luotta­musta lasten ja ohjaajien välillä. Myös yhteen­kuu­lu­vuuden tunne lisääntyi. Muutakin myönteistä tuli esille. Lapsen ruoka­miel­ty­myksiä huomioi­malla ohjaaja pystyi osoit­tamaan, että välittää ja on kiinnos­tunut lapsesta.

Saman on huomannut nykyisin Mynämäellä Sospron erityis­las­tenkoti Versossa työsken­televä Linda Lahtonen.

– Pienillä eleillä voi olla suuri vaikutus. Jos lapsen ruokaan liittyviä mielty­myksiä ei oteta huomioon, lapsi voi kokea, että ei ole edes sen arvoinen, että hänelle tehtäisiin ruokaa. Ruokaa voi ja kannattaa käyttää yhtey­den­luo­misen ja kiinnit­ty­misen apuvä­li­neenä.

Ruokapelejä

Ruoka toimi skotlan­ti­lais­tut­ki­joiden mukaan myös väylänä puhua omista tunteista. Ruoka­sään­töjen rikko­minen, mahaki­vuista kärsi­misen esittä­minen tai ruoasta valit­ta­minen saattoi olla lapsille ja nuorille keino ilmaista tunteita, joista muuten oli vaikea puhua. Kieltäy­ty­mällä tietystä ruoasta lapset saattoivat pyytää osoit­tamaan huolen­pitoa ja välit­tä­mistä.

Hoivan lisäksi ruokaan liittyy sijais­huol­lossa aina kontrollin ja vallan elementtejä. Aikui­silla on vallan avaimet. He päättävät mitä, milloin ja missä lapset syövät. He määrit­tävät käyttäy­ty­mis­sään­nöistä, päättävät pääsystä keittiöön ja ruoka­kaa­peille sekä siitä jouste­taanko ruoka-aikasään­nöistä esime­riksi kavereiden kyläilyn vuoksi.

Lapsille tiukat ruokailuun liittyvät säännöt ja ruoan käyttä­minen rangais­tuksena saattavat tuntua siltä, että heidät suljetaan ulos omasta perheestä ja yhtei­söstään.

Skotlan­ti­lais­tut­ki­mukseen osallis­tu­neille ohjaa­jille tasapai­nottelu ravit­se­muk­sel­listen näkökohtien, lasten tunteiden ja hoidon sekä turval­li­suus­vaa­ti­musten välillä aiheutti risti­riitoja. Aina ei oltu varmoja tehtiinkö säännöt turval­li­suuden tai terveyden vuoksi – vai ohjaajien valta-aseman pönkit­tä­mi­seksi.

Joskus ulkoapäin asetetut säännöt, määräykset ja käytännöt olivat niin tiukkoja, että ne hanka­loit­tivat ohjaajien ja lasten välistä vuoro­vai­ku­tusta.

Rakkausnuudeleita

Skotlan­ti­lais­tut­ki­muk­sessa nousi esille myös keittiö­hen­ki­lö­kunnan tärkeä rooli. Kokki saattoi olla ensim­mäinen henkilö, joka saavutti lasten luotta­muksen. Lahtonen iloitsee oman työpaik­kansa keittiöstä ja kokista, joka osaa ottaa lasten ruoka­toiveet huomioon. Lahtonen kokkaa myös itse lasten kanssa. Ruoan kautta on hänen mukaansa helppo tutustua lapseen. Kun lapsi saa itse osallistua ruoan­laittoon, uskaltaa hän maistaa helpommin uusia raaka-aineita.

Useim­miten lapset haluai­sivat kuitenkin valmistaa pussi­nuu­de­leita.

– Kutsun niitä rakkaus­nuu­de­leiksi. Se on tuttua ja turval­lista ruokaa, joka tuo muistoja kotoa ajalta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Se on ehkä ainut ruoka, mitä oma äiti on laittanut, toteaa Lahtonen.

Hanna-Mari Järvinen

1. Tutustu lapsen histo­riaan, löytyykö merkintöjä ruokaan liitty­vistä traumoista.
2. Pohdi, miten ruokaan liittyvät käytännöt omassa yksikössäsi on järjes­tetty.
3. Ole kiinnos­tunut lapsen lempi­ruoista ja inhokeista.
4. Tiedosta oma henki­lö­koh­tainen ruoka­suh­teesi.
5. Ota lapset mukaan ruoan­laittoon, leipo­miseen tai ruokaos­tok­sille.
6. Jousta välillä rutii­neista, tarjoa lempi­herkkuja ilman erityistä syytä.