Ruoka ei ole koskaan pelkkää vatsantäytettä. Sijaishuollossa ymmärrys ruoan merkityksestä voi auttaa rakentamaan yhteyttä lasten ja ohjaajien välille.

 

 

Kun Linda Lah­to­nen teki sai­raan­hoi­ta­jao­pis­ke­li­jana keik­ka­työtä las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sissa, hän kiin­nitti huo­miota, kuinka pal­jon ruo­kaan liit­ty­viä haas­teita lai­tok­sissa oli.

– Ruo­kai­lu­ti­lan­teet saat­toi­vat olla hyvin latau­tu­neita ja rii­tai­sia. Ruo­alla pelaa­mi­nen oli joka­päi­väistä, Lah­to­nen ker­too.

Linda Lah­to­nen kiin­nos­tui aiheesta amma­til­li­sesti ja teki siitä ammat­ti­kor­kea­kou­lun opin­näy­te­työnsä. Hän pereh­tyi ruoan sym­bo­li­siin mer­ki­tyk­siin ja ymmärsi, että ruoka ei kos­kaan ole pelk­kää vat­san­täy­tettä.

Ruoka ja syö­mi­nen mää­rit­tä­vät vah­vasti ihmi­sen ensim­mäistä ihmis­suh­detta. Ruo­alla on tär­keä mer­ki­tys emo­tio­naa­lis­ten tar­pei­den täyt­tä­jänä ja var­hai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kehit­ty­mi­sessä.

Jos suh­teessa menee jotain pie­leen, voi sillä olla kau­as­kan­toi­sia vai­ku­tuk­sia, jotka näky­vät ruo­kai­lu­ti­lan­teissa.

– Trau­ma­ti­soi­tu­neet lap­set saat­ta­vat suos­tua syö­mään vain yhtä tiet­tyä ruo­kaa, närp­piä tai vali­koida ruo­kaansa, Lah­to­nen havain­nol­lis­taa.

Ruoan varas­telu tai ham­straa­mi­nen on yleistä. Samoin hii­li­hy­draat­ti­pi­tois­ten ruo­kien ylen­syö­mi­nen ja pelot uusia ruo­ka­la­jeja koh­taan.

Ruoka voi olla trauma

Las­ten­suo­je­lun pii­rissä ole­vat lap­set ovat saat­ta­neet nähdä näl­kää tai kär­siä muista ruo­kaan liit­ty­vistä lai­min­lyön­neistä. Esi­mer­kiksi tiet­tyä ruo­ka­la­jia koh­taan tun­ne­tun vas­ten­mie­li­syy­den taus­talta voi löy­tyä syö­mään pakot­ta­mista tai muuta val­lan­käyt­töä tai väki­val­taa.

– Kun lau­ta­nen len­tää sei­nälle tai ruo­kaan syl­je­tään, voi taus­talla olla hyvin­kin trau­maat­ti­sia ruo­ka­ko­ke­muk­sia. Kyse ei yleensä ole huo­nosta käy­tök­sestä tai syö­mis­häi­riöistä, Lah­to­nen ker­too.

Trau­moista ei vält­tä­mättä sijais­huol­to­pai­kassa tie­detä juuri mitään.

– Ongel­mien taus­talla ole­vat syyt pitäisi sel­vit­tää. Tie­toja voi kai­vaa lap­sen pape­reista tai jutut­ta­malla lap­sen kanssa aikai­sem­min työs­ken­nel­leitä.

Meillä oli pikkupöytä olohuoneessa, mutta siinä pidettiin avaimia. Me syötiin lattialla tai pidettiin ruokaa vaan sylissä. (Natalia, 10)

Apuna voi käyt­tää Lah­to­sen opin­näy­te­työs­sään kehit­tä­mää haas­tat­te­lu­lo­ma­ketta. Lomak­keen avulla sijais­huol­lon työn­te­ki­jät voi­vat tutus­tua lap­sen syö­mis­ta­poi­hin ja ruo­kai­luun liit­ty­viin ongel­miin. Kun haas­teet ovat sel­villä, on suh­teen muo­dos­ta­mi­nen lap­seen hel­pom­paa.

Ruoka voi hoitaa

Stir­ling­to­nin yli­opis­ton Ruo­ka­käy­tän­nöt sijais­huol­lossa ‑tut­ki­mus­pro­jek­tissa huo­mat­tiin, että ruoka on oival­li­nen huo­len­pi­don väline. Tut­ki­mus toteu­tet­tiin etno­gra­fi­sin mene­tel­min kol­messa skot­lan­ti­lai­sessa sijais­huol­to­yk­si­kössä.

Yhteis­ten ruo­kai­lu­het­kien aikana tut­ki­jat huo­ma­si­vat, että ruo­kai­luun liit­ty­vät käy­tän­nöt raken­si­vat luot­ta­musta las­ten ja ohjaa­jien välillä. Myös yhteen­kuu­lu­vuu­den tunne lisään­tyi. Muu­ta­kin myön­teistä tuli esille. Lap­sen ruo­ka­miel­ty­myk­siä huo­mioi­malla ohjaaja pys­tyi osoit­ta­maan, että välit­tää ja on kiin­nos­tu­nut lap­sesta.

Saman on huo­man­nut nykyi­sin Mynä­mäellä Sos­pron eri­tyis­las­ten­koti Ver­sossa työs­ken­te­levä Linda Lah­to­nen.

– Pie­nillä eleillä voi olla suuri vai­ku­tus. Jos lap­sen ruo­kaan liit­ty­viä miel­ty­myk­siä ei oteta huo­mioon, lapsi voi kokea, että ei ole edes sen arvoi­nen, että hänelle teh­täi­siin ruo­kaa. Ruo­kaa voi ja kan­nat­taa käyt­tää yhtey­den­luo­mi­sen ja kiin­nit­ty­mi­sen apu­vä­li­neenä.

Ruokapelejä

Ruoka toimi skot­lan­ti­lais­tut­ki­joi­den mukaan myös väy­länä puhua omista tun­teista. Ruo­ka­sään­tö­jen rik­ko­mi­nen, maha­ki­vuista kär­si­mi­sen esit­tä­mi­nen tai ruo­asta valit­ta­mi­nen saat­toi olla lap­sille ja nuo­rille keino ilmaista tun­teita, joista muu­ten oli vai­kea puhua. Kiel­täy­ty­mällä tie­tystä ruo­asta lap­set saat­toi­vat pyy­tää osoit­ta­maan huo­len­pi­toa ja välit­tä­mistä.

Hoi­van lisäksi ruo­kaan liit­tyy sijais­huol­lossa aina kont­rol­lin ja val­lan ele­ment­tejä. Aikui­silla on val­lan avai­met. He päät­tä­vät mitä, mil­loin ja missä lap­set syö­vät. He mää­rit­tä­vät käyt­täy­ty­mis­sään­nöistä, päät­tä­vät pää­systä keit­ti­öön ja ruo­ka­kaa­peille sekä siitä jous­te­taanko ruoka-aika­sään­nöistä esi­me­riksi kave­rei­den kyläi­lyn vuoksi.

Lap­sille tiu­kat ruo­kai­luun liit­ty­vät sään­nöt ja ruoan käyt­tä­mi­nen ran­gais­tuk­sena saat­ta­vat tun­tua siltä, että hei­dät sul­je­taan ulos omasta per­heestä ja yhtei­sös­tään.

Skot­lan­ti­lais­tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­neille ohjaa­jille tasa­pai­not­telu ravit­se­muk­sel­lis­ten näkö­koh­tien, las­ten tun­tei­den ja hoi­don sekä tur­val­li­suus­vaa­ti­mus­ten välillä aiheutti ris­ti­rii­toja. Aina ei oltu var­moja teh­tiinkö sään­nöt tur­val­li­suu­den tai ter­vey­den vuoksi – vai ohjaa­jien valta-ase­man pön­kit­tä­mi­seksi.

Jos­kus ulkoa­päin ase­te­tut sään­nöt, mää­räyk­set ja käy­tän­nöt oli­vat niin tiuk­koja, että ne han­ka­loit­ti­vat ohjaa­jien ja las­ten välistä vuo­ro­vai­ku­tusta.

Rakkausnuudeleita

Skot­lan­ti­lais­tut­ki­muk­sessa nousi esille myös keit­tiö­hen­ki­lö­kun­nan tär­keä rooli. Kokki saat­toi olla ensim­mäi­nen hen­kilö, joka saa­vutti las­ten luot­ta­muk­sen. Lah­to­nen iloit­see oman työ­paik­kansa keit­tiöstä ja kokista, joka osaa ottaa las­ten ruo­ka­toi­veet huo­mioon. Lah­to­nen kok­kaa myös itse las­ten kanssa. Ruoan kautta on hänen mukaansa helppo tutus­tua lap­seen. Kun lapsi saa itse osal­lis­tua ruo­an­lait­toon, uskal­taa hän mais­taa hel­pom­min uusia raaka-aineita.

Useim­mi­ten lap­set haluai­si­vat kui­ten­kin val­mis­taa pus­si­nuu­de­leita.

– Kut­sun niitä rak­kaus­nuu­de­leiksi. Se on tut­tua ja tur­val­lista ruo­kaa, joka tuo muis­toja kotoa ajalta, jol­loin kaikki oli vielä hyvin. Se on ehkä ainut ruoka, mitä oma äiti on lait­ta­nut, toteaa Lah­to­nen.

Hanna-Mari Jär­vi­nen

1. Tutustu lap­sen his­to­ri­aan, löy­tyykö mer­kin­töjä ruo­kaan liit­ty­vistä trau­moista.
2. Pohdi, miten ruo­kaan liit­ty­vät käy­tän­nöt omassa yksi­kös­säsi on jär­jes­tetty.
3. Ole kiin­nos­tu­nut lap­sen lem­pi­ruoista ja inho­keista.
4. Tie­dosta oma hen­ki­lö­koh­tai­nen ruo­ka­suh­teesi.
5. Ota lap­set mukaan ruo­an­lait­toon, lei­po­mi­seen tai ruo­kaos­tok­sille.
6. Jousta välillä rutii­neista, tar­joa lem­pi­herk­kuja ilman eri­tyistä syytä.