Ruoka ei ole koskaan pelkkää vatsantäytettä. Sijaishuollossa ymmärrys ruoan merkityksestä voi auttaa rakentamaan yhteyttä lasten ja ohjaajien välille.

 

 

Kun Lin­da Lah­to­nen teki sairaan­hoita­jaopiske­li­jana keikkatyötä las­ten­suo­jelu­laitok­sis­sa, hän kiin­nit­ti huomio­ta, kuin­ka paljon ruokaan liit­tyviä haastei­ta laitok­sis­sa oli.

– Ruokailu­ti­lanteet saat­toi­vat olla hyvin latau­tunei­ta ja riitaisia. Ruoal­la pelaami­nen oli jokapäiväistä, Lah­to­nen ker­too.

Lin­da Lah­to­nen kiin­nos­tui aiheesta ammatil­lis­es­ti ja teki siitä ammat­tiko­rkeak­oulun opin­näyte­työn­sä. Hän pere­htyi ruoan sym­bol­isi­in merk­i­tyk­si­in ja ymmär­si, että ruo­ka ei koskaan ole pelkkää vat­san­täytet­tä.

Ruo­ka ja syömi­nen määrit­tävät vah­vasti ihmisen ensim­mäistä ihmis­suhdet­ta. Ruoal­la on tärkeä merk­i­tys emo­tion­aal­is­ten tarpei­den täyt­täjänä ja varhaisen vuorovaiku­tuk­sen kehit­tymisessä.

Jos suh­teessa menee jotain pieleen, voi sil­lä olla kauaskan­toisia vaiku­tuk­sia, jot­ka näkyvät ruokailu­ti­lanteis­sa.

– Trau­ma­ti­soituneet lapset saat­ta­vat suos­tua syömään vain yhtä tiet­tyä ruokaa, närp­piä tai valikoi­da ruokaansa, Lah­to­nen havain­nol­lis­taa.

Ruoan varastelu tai ham­straami­nen on yleistä. Samoin hiil­i­hy­draat­tip­i­tois­t­en ruok­ien ylen­syömi­nen ja pelot uusia ruokala­je­ja kohtaan.

Ruoka voi olla trauma

Las­ten­suo­jelun piiris­sä ole­vat lapset ovat saat­ta­neet nähdä nälkää tai kär­siä muista ruokaan liit­tyvistä laimin­lyön­neistä. Esimerkik­si tiet­tyä ruokala­jia kohtaan tun­netun vas­ten­mielisyy­den taustal­ta voi löy­tyä syömään pakot­tamista tai muu­ta val­lankäyt­töä tai väki­val­taa.

– Kun lau­ta­nen lentää seinälle tai ruokaan syl­jetään, voi taustal­la olla hyvinkin trau­maat­tisia ruokakoke­muk­sia. Kyse ei yleen­sä ole huonos­ta käytök­ses­tä tai syömishäir­iöistä, Lah­to­nen ker­too.

Trau­moista ei vält­tämät­tä sijaishuoltopaikas­sa tiede­tä juuri mitään.

– Ongelmien taustal­la ole­vat syyt pitäisi selvit­tää. Tieto­ja voi kaivaa lapsen papereista tai jutut­ta­mal­la lapsen kanssa aikaisem­min työsken­nelleitä.

Meillä oli pikkupöytä olohuoneessa, mutta siinä pidettiin avaimia. Me syötiin lattialla tai pidettiin ruokaa vaan sylissä. (Natalia, 10)

Apuna voi käyt­tää Lah­tosen opin­näyte­työssään kehit­tämää haas­tat­telu­lo­maket­ta. Lomak­keen avul­la sijaishuol­lon työn­tek­i­jät voivat tutus­tua lapsen syömistapoi­hin ja ruokailu­un liit­tyvi­in ongelmi­in. Kun haas­teet ovat selvil­lä, on suh­teen muo­dost­a­mi­nen lapseen helpom­paa.

Ruoka voi hoitaa

Stir­ling­tonin yliopis­ton Ruokakäytän­nöt sijaishuol­los­sa ‑tutkimus­pro­jek­tis­sa huo­mat­ti­in, että ruo­ka on oivalli­nen huolen­pidon väline. Tutkimus toteutet­ti­in etno­grafisin menetelmin kolmes­sa skot­lanti­laises­sa sijaishuoltoyk­sikössä.

Yhteis­ten ruokailuhetkien aikana tutk­i­jat huo­ma­si­vat, että ruokailu­un liit­tyvät käytän­nöt rak­en­si­vat luot­ta­mus­ta las­ten ja ohjaa­jien välil­lä. Myös yhteenku­u­lu­vu­u­den tunne lisään­tyi. Muu­takin myön­teistä tuli esille. Lapsen ruokamiel­tymyk­siä huomioimal­la ohjaa­ja pystyi osoit­ta­maan, että välit­tää ja on kiin­nos­tunut laps­es­ta.

Saman on huo­man­nut nyky­isin Mynämäel­lä Sospron eri­ty­is­las­tenkoti Ver­sos­sa työsken­televä Lin­da Lah­to­nen.

– Pie­nil­lä eleil­lä voi olla suuri vaiku­tus. Jos lapsen ruokaan liit­tyviä miel­tymyk­siä ei ote­ta huomioon, lap­si voi kokea, että ei ole edes sen arvoinen, että hänelle tehtäisi­in ruokaa. Ruokaa voi ja kan­nat­taa käyt­tää yhtey­den­lu­omisen ja kiin­nit­tymisen apu­vä­li­neenä.

Ruokapelejä

Ruo­ka toi­mi skot­lanti­lais­tutk­i­joiden mukaan myös väylänä puhua omista tun­teista. Ruokasään­tö­jen rikkomi­nen, mahakivuista kär­simisen esit­tämi­nen tai ruoas­ta valit­ta­mi­nen saat­toi olla lap­sille ja nuo­rille keino ilmaista tun­tei­ta, joista muuten oli vaikea puhua. Kieltäy­tymäl­lä tietys­tä ruoas­ta lapset saat­toi­vat pyytää osoit­ta­maan huolen­pitoa ja välit­tämistä.

Hoivan lisäk­si ruokaan liit­tyy sijaishuol­los­sa aina kon­trol­lin ja val­lan ele­ment­te­jä. Aikuisil­la on val­lan avaimet. He päät­tävät mitä, mil­loin ja mis­sä lapset syövät. He määrit­tävät käyt­täy­tymis­sään­nöistä, päät­tävät pääsys­tä keit­tiöön ja ruokakaapeille sekä siitä jouste­taanko ruo­ka-aikasään­nöistä esimerik­si kaverei­den kyläi­lyn vuok­si.

Lap­sille tiukat ruokailu­un liit­tyvät sään­nöt ja ruoan käyt­tämi­nen ran­gais­tuk­se­na saat­ta­vat tun­tua siltä, että hei­dät sul­je­taan ulos omas­ta per­heestä ja yhteisöstään.

Skot­lanti­lais­tutkimuk­seen osal­lis­tuneille ohjaa­jille tas­apain­ot­telu rav­it­se­muk­sel­lis­ten näköko­h­tien, las­ten tun­tei­den ja hoidon sekä tur­val­lisu­us­vaa­timusten välil­lä aiheut­ti ris­tiri­ito­ja. Aina ei oltu var­mo­ja tehti­inkö sään­nöt tur­val­lisu­u­den tai ter­vey­den vuok­si – vai ohjaa­jien val­ta-ase­man pönkit­tämisek­si.

Joskus ulkoapäin asete­tut sään­nöt, määräyk­set ja käytän­nöt oli­vat niin tiukko­ja, että ne han­kaloit­ti­vat ohjaa­jien ja las­ten välistä vuorovaiku­tus­ta.

Rakkausnuudeleita

Skot­lanti­lais­tutkimuk­ses­sa nousi esille myös keit­tiöhenkilökun­nan tärkeä rooli. Kok­ki saat­toi olla ensim­mäi­nen henkilö, joka saavut­ti las­ten luot­ta­muk­sen. Lah­to­nen iloit­see oman työ­paikkansa keit­tiöstä ja kok­ista, joka osaa ottaa las­ten ruoka­toiveet huomioon. Lah­to­nen kokkaa myös itse las­ten kanssa. Ruoan kaut­ta on hänen mukaansa help­po tutus­tua lapseen. Kun lap­si saa itse osal­lis­tua ruoan­lait­toon, uskaltaa hän mais­taa helpom­min uusia raa­ka-ainei­ta.

Useim­miten lapset halu­aisi­vat kuitenkin valmis­taa puss­in­u­udelei­ta.

– Kut­sun niitä rakkaus­nu­udeleik­si. Se on tut­tua ja tur­val­lista ruokaa, joka tuo muis­to­ja kotoa ajal­ta, jol­loin kaik­ki oli vielä hyvin. Se on ehkä ain­ut ruo­ka, mitä oma äiti on lait­tanut, toteaa Lah­to­nen.

Han­na-Mari Järvi­nen

1. Tutus­tu lapsen his­to­ri­aan, löy­tyykö merk­in­töjä ruokaan liit­tyvistä trau­moista.
2. Poh­di, miten ruokaan liit­tyvät käytän­nöt omas­sa yksikössäsi on jär­jestet­ty.
3. Ole kiin­nos­tunut lapsen lem­piruoista ja inhokeista.
4. Tiedos­ta oma henkilöko­htainen ruoka­suh­teesi.
5. Ota lapset mukaan ruoan­lait­toon, leipomiseen tai ruokaos­tok­sille.
6. Jous­ta välil­lä ruti­ineista, tar­joa lem­pi­herkku­ja ilman eri­ty­istä syytä.