− Huijarisyndrooma-kirjani lopussa on kyselylomake huijariajattelun tunnistamiseksi ja käytännön harjoituksia itsehoidon tueksi, kertoo Tiina Ekman. Kuva: Jyrki Komulainen.
Huijarisyndrooma on ajatteluvääristymä itsestä. Ajatus siitä, että ei oikeasti osaa työssään mitään, vaan on onnistunut huijaamaan muita luulemaan niin ja odottaa sen pian paljastuvan kaikille.
Usein huijariajattelija selittää onnistumistaan, että se oli onnenkantamoisen tai ylettömän puurtamisen ansiota ja että ei kykenisi siihen enää uudestaan.
– Tässä on kysymys pätevistä, osaavista ammattilaisista, joiden kokemus omasta osaamisesta on vääristynyt, selittää psykoterapeutti Tiina Ekman, jonka teos Huijarisyndrooma ilmestyi tänä vuonna.
Huijari ei valehtele kenellekään, eikä hän teeskentele osaavansa enempää kuin osaa. Hänellä on vain sisäinen vahva kokemus omasta osaamattomuudesta, vaikka muut vakuuttaisivat ihan päinvastaista. Hän saattaa ajatella myös, että jos on tyytyväinen itseensä, saattaa saada rangaistuksen. Tai on olemassa pelko, että muut ovat kateellisia, jos sattuu onnistumaan.
Huijarisyndroomasta kärsivät erityisesti puurtajat ja täydellisyyden tavoittelijat, joilla on pyrkimystä tehdä mahdollisimman hyvää ja joiden vaatimus itselle työn lopputuloksesta on hyvin korkea. Hän on koko ajan kuormittunut, koska vaatii itseltään paljon.
– On kysymys sisäistyneestä virheellisestä kuvasta siitä, mihin oikeasti pystyy ja millainen oikeasti on.
Vähättelyä ja työriippuvuutta
Huijareilla esiintyy kuusi tyypillistä toimintamallia, joista työriippuvuus on tavallisin. Ensimmäisessä mallissa henkilö tekee koko ajan paljon töitä ja silti kokee, että ei tee tarpeeksi eikä onnistu työssään.
Usein huijariajattelija selittää onnistumistaan, että se oli onnenkantamoinen tai ylettömän puurtamisen tulosta.
Toinen toimintamalli on maaginen ajattelu. Se tarkoittaa lapsenomaista ajattelua, että ajatuksen voimalla voi vaikuttaa ympäristöön jollakin tavalla. Jos hän esimerkiksi ajattelee pahaa jostain ihmisestä ja tälle sattuukin jotain, huijariajattelija saattaa uskoa, että se on hänen syytään.
Hän voi olla myös korostuneen vaatimaton. Myönteisen palautteen vastaanottaminen on vaikeaa. Vaikka esimies kiittelee häntä, hän vähättelee omia ansioitaan tai kehuu työtoverin panosta.
– Tämä voi olla työtovereista ärsyttävä piirre, kun he näkevät, että toinen tekee hyvää työtä, Ekman huomauttaa.
Huijariajattelijalla voi olla myös hurmurin identiteettivääristymä, joka syntyy varhaisessa vuorovaikutussuhteessa. Kun lapsi saa koulussa hyviä numeroita, hän ajattelee saavansa niitä siksi, että on niin kiva ja kiltti, eikä usko, että hänen taidoillaan on oikeasti merkitystä. Työelämässä henkilö uskoo saavansa kiitosta vain sen vuoksi, että on niin kaunis tai miellyttävä ja helppo ihminen.
Viides toimintamalli on ylimukautuvaisuus, jolloin henkilö on herkkä muiden tarpeille ja tyydyttää ne saadakseen hyväksyntää. Työelämässä tällainen henkilö usein sivuuttaa itsensä ja on taipuvainen uupumiseen.
Kuudes toimintamalli on toisten tekemisen imitointi ja matkiminen, jolloin henkilö ajattelee, että ei itse osaa mitään, mutta kun tekee samoin kuin muut tai kuten häneltä odotetaan, hän pärjää sillä.
– Jotkut näistä ovat vähän erikoisen kuuloisia ajattelumalleja, mutta niitä on ihmisillä yllättävän paljon, Ekman sanoo.
Kuormittaa myös työtovereita
Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan huijari-identiteetti voi syntyä muun muassa ristiriitaisissa lapsuuden kokemuksissa omasta osaamisestaan: jos lapsi on taitava, sitä vähätellään ja toisaalta taas voidaan kehua ylikorostetusti hänen taitojaan. Kouluun mennessään lapsi saakin toisenlaista palautetta ja alkaa ajatella huijaavansa joko opettajaa tai vanhempia.
Huijarisyndrooma on stressaavaa, koska henkilö vaatii koko ajan itseltään liikaa.
Suomalaisessa kasvatusperinteessä lapsen taitoja vähätellään usein ja myös se synnyttää huijariajattelua. Ekman muistuttaa, että taitava kasvattaja osaa kohdata lapsen ja käydä hänen kanssaan läpi oppimiseen ja osaamiseen liittyviä ajatuksia, jolloin lapsi voi ymmärtää, että ei välttämättä olekaan totta se, mitä hän uskoi itsestään.
– Eri vaiheissa elämää on isoja siirtymiä, jolloin on tilaisuus oppia itsestään ja kohdata osaamisensa uudestaan.
Huijarisyndrooma on erityisesti nuorten korkeasti koulutettujen työssä käyvien ongelma, mutta sitä esiintyy kaikissa koulutustaso ja ikäryhmissä. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä kokenut huijariajattelua.
Huijarisyndrooma on stressaavaa, koska henkilö vaatii koko ajan itseltään liikaa. Monet ahdistuvat, kärsivät masennuksesta ja uupuvat työssä. Tämä voi kuormittaa myös työyhteisöä.
– Jos joku tunnistaa itsessään ajatuksen, että ei saa mitään aikaiseksi, ei osaa mitään ja kokee olevansa uupunut, on tärkeää hakea apua uupumukseen ja puhua ajatuksistaan työterveyslääkärille.
Myös esimiehen on tärkeää ottaa asia puheeksi, jos huomaa alaisessaan huijarisyndrooman piirteitä. Olennaista on antaa työstä konkreettista palautetta.
– Huijarisyndroomaa voi hoitaa esimerkiksi siten, että arvioi esimiehen kanssa omaa työtään, missä on oikeasti hyvä ja missä olisi vielä opettelemista.
Itsehoidossa kannattaa havainnoida omia ajatuksiaan ja pyrkiä olemaan tietoinen, mitä mielen sisällä liikkuu. On tärkeää hyväksyä se, että päässä saattaa pyöriä ahdistavia ajatuksia omasta osaamattomuudesta ja kertoa itselleen, että ne eivät ole totta.
– On hyvä muistaa, että ahdistus ei nouse siitä, että on huonompi, vaan sitä uskottelevasta ajatuksesta.
Iita Kettunen
Tiina Ekman: Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä), Minerva Kustannus (2017).
