Pian sosionomiksi valmistuvan Lotta Lehtosen mielestä sosionomeja tarvitaan tulevaisuudessa muissakin kuin perinteisissä tehtävissä.

 

 

Metro­po­lia ammat­ti­kor­kea­kou­lun Myllypuron kam­pus itäi­sessä Helsingissä on kesä­kuussa hil­jai­nen. Sosionomiopiskelija Lotta Lehtonen suk­ku­loi upean ark­ki­teh­too­ni­sessa, muu­tama vuosi sit­ten val­mis­tu­neessa kam­pus-raken­nuk­sessa tottuneesti.

Opiskelijat ovat siir­ty­neet jo kesä­lai­tu­melle, ja rau­hal­li­nen työ­tila löy­tyy hel­posti. Normaalipäivinä Metropolian suu­rim­malla kam­puk­sella hyö­rii yli 6000 opis­ke­li­jaa ja 500 työntekijää.

Kampuksella ei ole pel­käs­tään hie­not fyy­si­set tilat. Myös opin­to­tar­jon­taa on pal­jon. Viimeistä vuot­taan opis­ke­leva Lehtonen yllät­tyi itse­kin vaih­toeh­to­jen määrästä.

– Verkostoituminen on täällä todella help­poa. Mahdollisuudet kan­sain­vä­lis­ty­mi­seen ovat laa­jat. Meillä on semi­naa­reja ulko­mailla, vaihto-ohjelma on moni­puo­li­nen. Ulkomailla on mah­dol­lista tehdä myös lyhyem­piä, muu­ta­man vii­kon pro­jek­teja, ja yrit­tä­jyyttä tue­taan, hän luettelee.

Lehtonen on itse osal­lis­tu­nut urba­ni­soi­tu­mista ja sen tuo­mia haas­teita käsit­te­le­vään kan­sain­vä­li­seen pro­jek­tiin Amsterdamissa. Projektin myötä hän kiin­nos­tui entistä enem­män yhteis­kun­nan moni­muo­toi­suu­teen liit­ty­vistä teemoista.

– Maahanmuutto ja yhteis­kun­tien moni­muo­toi­suus tulee jat­ku­vasti lisään­ty­mään myös Suomessa. Meidän on pys­tyt­tävä vas­taa­maan kaik­kien yhtei­sö­jen tar­pei­siin, Lehtonen havainnollistaa.

Monimuotoisuus on Lehtoselle arki­päi­vää myös omassa opis­ke­li­jayh­tei­sössä, sillä hän opis­ke­lee englan­nin­kie­li­sellä lin­jalla. Kurssikavereita on niin Virosta, Sloveniasta, Ghanasta ja kuin Meksikostakin.

– Englanninkielinen linja oli minulle itses­tään­sel­vyys. Haluaisin tule­vai­suu­dessa työs­ken­nellä ulko­mailla kan­sain­vä­li­sissä hank­keissa. Näkökulmat laa­je­ne­vat ja kes­kus­te­lut ovat hyvin mie­len­kiin­toi­sia, kun meitä on monesta maasta. Myös amma­til­li­nen kie­li­taito kart­tuu helposti.

Sosionomien työkenttä laajenee koko ajan.

Lehtonen on juuri läh­dössä suo­rit­ta­maan vii­meistä työ­har­joit­te­lu­aan Yhdysvaltoihin. Kolmen ja puo­len kuu­kau­den työ­ru­peama hur­ri­kaani Katriinan tuhoja kor­jaa­van jär­jes­tön pal­ve­luk­sessa New Orleansissa on mieluinen.

– Halusin nime­no­maan Yhdysvaltoihin työ­har­joit­te­luun, koska olen kiin­nos­tu­nut yhtei­sö­työstä (com­mu­nity work) ja Yhdysvalloissa sillä on pit­kät perin­teet. Työnimikkeeni on out­reach coor­di­na­tor intern eli työ­teh­tä­väni kes­kit­ty­vät enem­män hal­lin­nol­li­selle puolelle.

Hallinnollisten teh­tä­vien lisäksi Lehtonen orga­ni­soi jär­jes­tön ruo­ka­pan­kin toi­min­taa, avus­taa ruoan jake­lussa ja asia­kas­ta­paa­mi­sissa sekä hoi­taa yhtey­den­pi­toa jär­jes­tön lah­joit­ta­jien, vapaa­eh­tois­ten ja yhteis­työ­kump­pa­nei­den kanssa. Hän pitää työ­har­joit­te­lua tär­keänä oman amma­til­li­sen kas­vun näkökulmasta.

– On hyö­dyl­listä tutus­tua aivan eri­lai­seen sosiaali­alan työ­kent­tään. Sosiaalialalla on tär­keää omata laaja ymmär­rys eri kult­tuu­reista sekä eri tavoista tuot­taa sosiaalipalveluja.

Johtavuus kiinnostaa

Alun perin Jyväskylästä kotoi­sin oleva Lehtonen pää­tyi sosi­aa­lia­lalle useam­man mut­kan kautta. Lukion jäl­keen hän työs­ken­teli ulko­mailla. Ensin au pai­rina Australiassa, sen jäl­keen oppaana Teneriffalla.

Crossmedia-tut­kin­non suo­rit­ta­mi­sen jäl­keen Lehtonen kiin­nos­tui opis­ke­lu­ka­ve­rin kautta psyyk­ki­seen hyvin­voin­tiin ja jak­sa­mi­seen liit­ty­vistä kysy­myk­sistä, ja päätti hakeu­tua itse­kin sosi­aa­lia­lalle. Perinteiset sosio­no­min teh­tä­vät eivät ole kui­ten­kaan Lehtosen lis­talla ensim­mäi­senä, kun hän miet­tii tule­vai­suu­den työpaikkoja.

– Pidän pro­jek­ti­luon­tei­sesta työstä. Olen kiin­nos­tu­nut hal­lin­to­työstä ja joh­ta­mi­sesta, hän sanoo suoraan.

Myös yrit­tä­jyys ja inno­vaa­tiot kieh­to­vat häntä. Niihin Metropoliassa on hyvät mah­dol­li­suu­det Turbiini yri­tys­kiih­dyt­tä­mön ja eri­lais­ten inno­vaa­tio­pro­jek­tien kautta.

– Innovaatioprojektit toteu­te­taan monia­lai­sina yhteis­töinä, joissa kehi­te­tään yri­tyk­selle tai orga­ni­saa­tiolle esi­mer­kiksi uusi sovel­lus. Mukana yhteis­työssä voi olla vaikka kult­tuu­ria­lan, sosiaali­alan ja tek­nii­kan opiskelijoita.

Itse Lehtonen teki yhden har­joit­te­luis­taan ja opin­näy­te­työnsä FUTU – Creating posi­tive future ‑hank­keessa, jossa fokuk­sena on tule­vai­suus­suun­tai­sen ohjauk­sen ja digi­taa­li­sen työ­me­ne­tel­mien hyö­dyn­tä­mi­nen nuor­ten kou­lu­tus- ja uraoh­jauk­sessa sekä nuor­ten hyvin­voin­nin ja toi­min­ta­ky­vyn tukemisessa.

Työkenttä laajenee

Sosiaalialan osaa­mi­selle on Lehtosen mie­lestä tule­vai­suu­dessa tar­vetta yhä useam­malla sektorilla.

– Sosionomien työ­kenttä laa­je­nee koko ajan ja meitä tar­vi­taan entistä enem­män. Esimerkiksi kou­lu­maa­il­massa ja mie­len­ter­veys­pal­ve­luissa tar­vi­taan tule­vai­suu­dessa pal­jon enem­män sosiaali­alan ammattilaisia.

Yhdeksi poten­ti­aa­li­seksi sosio­no­mien työ­ken­täksi Lehtonen näkee esi­mer­kiksi kaupunkisuunnittelun.

– Monet uudet­kin kau­pun­gin­osat voi­vat olla hyvin kolk­koja. Kaupungeissa tar­vi­taan enem­män vuo­ro­pu­he­lua ja yhtei­söl­li­syyttä. Sillä ehkäis­tään pola­ri­saa­tioita eri ihmis­ryh­mien välillä. Sosiaalialan on tär­keää olla mukana tässä vuo­ro­pu­he­lussa, Lehtonen painottaa.

Myös vir­tu­aa­li­to­del­li­suutta ja pelil­li­syyttä pitäisi Lehtosen mie­lestä hyö­dyn­tää entistä enem­män eri­lai­sia tuki­muo­toja kehi­tet­täessä. Hän uskoo, että tule­vai­suu­dessa sosio­no­mien arvos­tus lisään­tyy yhteis­kun­nassa, kun ammatti tulee uusien työ­teh­tä­vien kautta tutummaksi.

– Sosionomiksi val­mis­tu­nut tut­ta­vani työs­ken­te­lee esi­mer­kiksi vakuu­tus­yh­tiössä, mitä ei vält­tä­mättä miel­letä tyy­pil­li­seksi sosio­no­min työpaikaksi.

Hän on poh­ti­nut pal­jon myös sosi­aa­li­sen median nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia, samoin kuin ilmasto-ongelmia.

– Ilmasto-ongel­mat liit­ty­vät vah­vasti sosi­aa­li­siin ongel­miin. Sosiaalinen media aiheut­taa pola­ri­saa­tioita ihmis­ten välille. Voisiko sosiaali­alan ammat­ti­lai­silla olla rooli nii­den ehkäisyssä?

Tulevaisuuden työelämä huolestuttaa

Kansainvälisyyden lisäksi Lehtosta kiin­nos­taa vai­kut­ta­mi­nen. Hän toimi puo­li­toista vuotta Myllypuron sosi­aali- ja ter­vey­sa­lo­jen opis­ke­li­jat Mystery ry:n puheen­joh­ta­jana. Opiskelijayhdistyksen ehkä tär­kein teh­tävä on edunvalvonta.

– Opiskelijayhdistykseen voi aina ottaa yhteyttä, jos opis­ke­lija on koke­nut, että hänen arvos­te­lunsa on ollut epä­reilu, tai jos hän epäi­lee, että se ei ole men­nyt tut­kin­to­sään­nön mukai­sesti, Lehtonen kertoo.

Mystery ry on osa työ­hy­vin­voin­ti­ryh­mää, jossa on mukana myös opin­top­sy­ko­logi, kou­lu­ku­raat­tori, oppi­las­pappi ja opinto-ohjaa­jia. Kohta val­mis­tu­vaa sosio­no­mia huo­les­tut­taa opis­ke­li­joi­den jaksaminen.

– Opinnot ovat olleet hyvin haas­ta­via koro­nan takia. Monet ovat uupu­neita ja koke­vat moti­vaa­tion puu­tetta. Useat myös yksi­näi­syyttä, Lehtonen kertoo.

Nykynuoret haluavat vaalia omaa jaksamistaan.

Asiaa ei ole aut­ta­nut pit­kät jonot YTHS:n mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­hin. Lehtonen näkisi sosio­no­meilla ole­van annet­ta­vaa myös tera­pia­pal­ve­lui­den tarjoamisessa.

– Sosionomiopinnot anta­vat hyvän poh­jan psy­ko­te­ra­peut­tio­pin­toi­hin. Nykyisellään opin­not ovat liian kal­liit ja nii­hin on vai­kea päästä.

Myös tule­vai­suu­den työ­elämä huo­les­tut­taa opiskelijoita.

– Monia ahdis­taa sosio­no­min työn ras­kaus ja pieni palkka. He miet­ti­vät miten jak­sa­vat tehdä työtä, jossa jo nyt kär­si­tään henkilöstöpulasta.

Lehtosen mie­lestä on surul­lista, että jo opis­ke­luai­kana jou­tuu miet­ti­mään palaako työssä ken­ties lop­puun. Mutta hänen mukaansa nyky­päi­vän nuo­ret ovat hyvin tie­toi­sia työ­hy­vin­voin­tiin liit­ty­vistä asioista.

– Nykynuoret halua­vat vaa­lia omaa jak­sa­mis­taan. Työpaikan valin­nassa he miet­ti­vät omaa jak­sa­mis­taan, ja poh­ti­vat riit­tääkö voi­mat myös työn ulko­puo­li­siin asioihin.

Lehtonen on toi­mi­nut myös Metropolian sosiaali­alan neu­vot­te­lu­lau­ta­kun­nan opis­ke­li­jae­dus­ta­jana. Neuvottelukunta koos­tuu kou­lun tut­kin­to­vas­taa­vista ja Helsingin, Vantaan ja Espoon kau­pun­kien työ­elä­mäe­dus­ta­jista. Sielläkin on nous­sut esiin opis­ke­li­joi­den tuen tar­peet ja työ­har­joit­te­lu­jen olosuhteet.

Lehtosella onkin vinkki työnantajille:

– Opiskelijat kes­kus­te­le­vat pal­jon kes­ke­nään ja sana leviää nopeasti. Jos jos­sa­kin har­joit­te­lu­pai­kassa on ollut huono ilma­piiri tai työyh­tei­sössä ongel­mia ja liian pie­net resurs­sit, niin se leviää eteen­päin. Sama toi­mii toi­sin­päin: hyvistä pai­koista ker­ro­taan myös.

Opiskelijoiden asialla

Tämän vuo­den tam­mi­kuussa Lehtonen valit­tiin Talentian sosiaali­alan opis­ke­li­jat TaSO ry:n hal­li­tuk­sen jäse­neksi. Hänen vas­tuul­laan on alue- ja jäsen­toi­minta. Luottamustehtävät useissa jär­jes­töissä ovat vie­neet aikaa opin­noilta, mutta ovat anta­neet pal­jon. Halu vai­kut­taa kum­puaa toi­veesta kor­jata epäkohtia.

– Mystery ry:n puheen­joh­ta­jaksi hain, koska näin, että täällä oli ongel­mia opis­ke­li­joi­den viih­ty­mi­sessä. Myös ver­kos­toi­tu­mi­nen on minulle tär­keää. Järjestötyön kautta olen tutus­tu­nut mui­hin­kin kuin sosio­no­mio­pis­ke­li­joi­hin ja olen sitä kautta kehit­tä­nyt moniam­ma­til­li­sia työskentelytaitojani.

TaSO:ssa hänen vas­tuul­laan on alueyh­teis­työn koor­di­nointi, kum­mi­toi­minta ja jäsen­han­kin­nan edis­tä­mi­nen. Hän haluaa olla mukana vai­kut­ta­massa sii­hen, että opis­ke­li­jat ote­taan jat­kos­sa­kin hyvin huo­mioon Talentiassa.

– Mutta ennen kaik­kea haluan työs­ken­nellä sen puo­lesta, että yhä useampi opis­ke­lija näkee, miten tär­keää on kuu­lua oman alansa ammattiyhdistykseen.

Hanna-Mari Järvinen