Kuva: Veikko Somerpuro

 

Reilu kuu­kausi sit­ten odo­timme muun hen­ki­lö­kun­nan kanssa Talentian toi­mis­tolla jän­nit­ty­neinä ammat­ti­jär­jes­tön hal­li­tuk­sen pää­töstä siitä, osal­lis­tum­meko aktii­vi­mal­lia vas­tus­ta­vaan mie­le­no­soi­tuk­seen. Mielenosoituskylttien pai­no­pu­tii­kin yhteys­tie­dot oli jo kai­vettu esille, ja Martta-hen­ki­senä ihmi­senä muo­toi­lin mie­les­säni kylt­tei­hin isku­lauseita, jotka kävi­si­vät tar­vit­taessa neu­vot­te­lu­ke­vään mui­hin­kin tem­pai­sui­hin: Ei käy! Stop kyy­ky­tys! Vastustamme!

Talentian hal­li­tuk­sen pää­tök­sen jäl­keen val­mis­te­lut aloi­tet­tiin heti, ja ammat­ti­jär­jes­tön kel­tai­set pipot läh­ti­vät tilauk­seen. Tiedätte sen tun­teen, kun kaikki puhal­ta­vat yhteen hiileen!

Mielenosoitukseen läh­te­mi­nen oli minulle, enti­selle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle, tär­keää. Me sosi­aa­lia­lan asian­tun­ti­jat arvos­tamme ihmi­siä juuri sel­lai­sina kuin he ovat. Seisomme nii­den ihmis­ten puo­lella, jotka eivät itse pysty puo­lus­ta­maan itse­ään. Tiedämme, että ihmi­soi­keu­det kuu­lu­vat myös työttömälle.

Ilman kansalaisaktiivisuutta moni asia olisi huonommin.

Sosiaalialan ammat­ti­lai­set koh­taa­vat työs­sään ihmi­siä, joita aktii­vi­malli kos­ket­taa. Lisäksi se kos­ket­taa osaa jäse­niämme, vaikka sosi­aa­lia­lan työl­li­syys­ti­lanne onkin hyvä. Sosiaalialan eet­ti­set ohjeet anta­vat alan ammat­ti­lai­sille suun­nan siitä, miten työtä teh­dään. Talentian läh­te­mi­nen mukaan mie­le­no­soi­tuk­seen oli arvo­va­linta, jota ei olisi voitu jät­tää tekemättä.

Torilla tapa­simme vihai­sen jou­kon ja kuu­limme monta tosi­ta­ri­naa siitä, miten työt­tö­myy­den kylmä koura on kos­ket­ta­nut, vaikka sitä on yri­tetty väis­tää. Jokainen tarina on ainut­laa­tui­nen ja nii­den ker­toja arvokas.

Ilman kan­sa­lai­sak­tii­vi­suutta moni asia olisi huo­nom­min. Painetusta Talentia-leh­destä voit lukea jut­tu­ko­ko­nai­suu­den, jossa luomme kat­sauk­sen usein omana aika­naan radi­kaa­leina pidet­tyi­hin aat­tei­siin aina kan­sa­lais­so­dasta läh­tien ja ker­romme muun muassa, miten 1960-luvun lopussa koh­del­tiin niin sanot­tuja poik­kea­via ihmis­ryh­miä, kuten homoja, alko­ho­lis­teja ja vam­mai­sia. Ei hyvin, sen voin pal­jas­taa. Jutun voit lukea myös tästä.

Kaisa Yliruokanen

 

Päivitetty 5.3.2018 lisätty linkki.