Kuva: Veikko Somerpuro

 

Reilu kuukausi sitten odotimme muun henki­lö­kunnan kanssa Talentian toimis­tolla jännit­ty­neinä ammat­ti­jär­jestön halli­tuksen päätöstä siitä, osallis­tummeko aktii­vi­mallia vastus­tavaan miele­no­soi­tukseen. Miele­no­soi­tus­kylttien paino­pu­tiikin yhteys­tiedot oli jo kaivettu esille, ja Martta-henkisenä ihmisenä muotoilin mielessäni kyltteihin iskulauseita, jotka kävisivät tarvit­taessa neuvot­te­lu­kevään muihinkin tempai­suihin: Ei käy! Stop kyykytys! Vastus­tamme!

Talentian halli­tuksen päätöksen jälkeen valmis­telut aloitettiin heti, ja ammat­ti­jär­jestön keltaiset pipot lähtivät tilaukseen. Tiedätte sen tunteen, kun kaikki puhal­tavat yhteen hiileen!

Miele­no­soi­tukseen lähte­minen oli minulle, entiselle sosiaa­li­työn­te­ki­jälle, tärkeää. Me sosiaa­lialan asian­tun­tijat arvos­tamme ihmisiä juuri sellaisina kuin he ovat. Seisomme niiden ihmisten puolella, jotka eivät itse pysty puolus­tamaan itseään. Tiedämme, että ihmisoi­keudet kuuluvat myös työttö­mälle.

Ilman kansalaisaktiivisuutta moni asia olisi huonommin.

Sosiaa­lialan ammat­ti­laiset kohtaavat työssään ihmisiä, joita aktii­vi­malli koskettaa. Lisäksi se koskettaa osaa jäseniämme, vaikka sosiaa­lialan työlli­syys­ti­lanne onkin hyvä. Sosiaa­lialan eettiset ohjeet antavat alan ammat­ti­lai­sille suunnan siitä, miten työtä tehdään. Talentian lähte­minen mukaan miele­no­soi­tukseen oli arvova­linta, jota ei olisi voitu jättää tekemättä.

Torilla tapasimme vihaisen joukon ja kuulimme monta tosita­rinaa siitä, miten työttö­myyden kylmä koura on kosket­tanut, vaikka sitä on yritetty väistää. Jokainen tarina on ainut­laa­tuinen ja niiden kertoja arvokas.

Ilman kansa­lai­sak­tii­vi­suutta moni asia olisi huonommin. Paine­tusta Talentia-lehdestä voit lukea juttu­ko­ko­nai­suuden, jossa luomme katsauksen usein omana aikanaan radikaa­leina pidet­tyihin aatteisiin aina kansa­lais­so­dasta lähtien ja kerromme muun muassa, miten 1960-luvun lopussa kohdeltiin niin sanottuja poikkeavia ihmis­ryhmiä, kuten homoja, alkoho­listeja ja vammaisia. Ei hyvin, sen voin paljastaa. Jutun voit lukea myös tästä.

Kaisa Yliruo­kanen

 

Päivi­tetty 5.3.2018 lisätty linkki.