Suoma­laiset nuoret ovat avuliaita, kilttejä ja huomaa­vaisia, mutta tarvit­sevat rohkeuden kasvat­ta­miseen aikuisen tukea.

 

Yhä useam­malla nuorella menee yhä paremmin ja heidän elämänsä on hyvää: heillä on paljon ystäviä ja hyvät suhteet vanhempiin, he harras­tavat paljon, he kokevat elävänsä jokseenkin vapaata elämää, heitä kiusataan vähemmän koulussa, he liikkuvat enemmän, syövät terveemmin ja juovat vähemmän alkoholia kuin ennen. Heidän keskeisiä arvojaan ovat ystäväl­lisyys, reiluus ja autta­minen.

− Ja uskal­taisin sanoa, että tämä koskee 80−90 prosenttia suoma­lai­sista nuorista, lisää Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimia­la­johtaja Tommi Laitio, joka toi­mi ennen nykyistä pestiään noin neljä vuotta Helsingin nuori­so­toi­men­joh­tajana.

Laitio muistuttaa, että erityi­sesti kaupun­geissa asuvat nuoret ovat kasvaneet monimuo­toi­sessa joukossa. Heidän mielestään yhteis­kunnan tasa-arvon ja reiluuden mitta­reita ovat ihonväriin, äidin­kieleen, uskontoon ja seksu­aa­liseen suuntau­tu­miseen liittyvät identi­teet­ti­ky­sy­mykset, koska ne koskevat heidän lähellään olevia ihmisiä.

Huoles­tut­tavaa Laition mielestä on se, että uuden nuori­so­ba­ro­metrin mukaan suoma­laiset nuoret ovat pessi­mis­tisiä suoma­laisen yhteis­kunnan tulevai­suuden suhteen. Tämä saattaa johtaa siihen, että nuori alkaa eristäytyä ja keskittyä omiin kaverei­hinsa ja perhee­seensä ja kokee osallis­tu­vansa selviy­ty­mis­tais­teluun muiden ihmisten kanssa.

On nuoria, jotka joutuvat ihan liian nuorena kantamaan liian suurta vastuuta.

− Jos me mietimme sitä maailmaa, jota me aikuiset maalaamme omilla puheil­lamme ja teoil­lamme tai millaisena maailma näyttäytyy uutisissa, ei se kovin lohdul­li­selta vaiku­takaan. Suomelta puuttuu kiinnostava kehys­ker­tomus, jossa nuoret näkisivät itsensä ja sen maailman, jossa he haluai­sivat elää.

Laitio muistuttaa myös, että 10−20 prosen­tilla nuorista menee selvästi heikommin kuin muilla ja heidän välimat­kansa hyvin­voivaan suureen enemmistöön kasvaa koko ajan.

− Tässä ryhmässä ovat yliedus­tet­tuina pojat ja nuoret miehet sekä maahan­muut­ta­ja­taus­taiset nuoret, jotka kokevat, että heidän elämästään ei olla kiinnos­tu­neita.

Nämä nuoret eivät pärjää koulussa, ja heillä on paljon kiusaa­misen ja syrjinnän kokemuksia. Moni kohtaa päivit­täistä rasismia, eikä heille anneta mahdol­li­suutta liittyä suoma­ laiseen yhteis­kuntaan.

− On nuoria, jotka joutuvat ihan liian nuorena kantamaan liian suurta vastuuta ja esittämään koulussa reipasta, kun samaan aikaan kotona on täysi kaaos.

Matkailu avartaa

Tommi Laitio syntyi ja vietti lapsuu­tensa Vihdissä Numme­lassa. Lapsuuteni Nummela oli tunnel­maltaan juuri sellainen, josta Anssi Kela laulaa, Laitio muistelee.

Lapsena Laitio kävi partiossa ja kuvatai­de­kou­lussa. Vanhemmat olivat toimi­hen­ki­löitä. Perhe ei ollut rikas, mutta mistään ei ollut pulaa. Lomat vietettiin kesämö­killä ja joskus tehtiin ulkomaan­mat­ko­jakin.

− Kuulun siihen hyvin­voin­ti­valtion voitta­ja­su­ku­polveen, joka on saanut parhaimman diilin, minkä Suomessa on viimeisten 50 tai 100 vuoden aikana voinut saada. Siihen liittyvät omien vanhempien koulu­tus­tason nousu ja lupaus siitä, että kun nuoret itse pääsevät työmark­ki­noille, tekevät suuret ikäluokat heille tilaa.

Lukion äidin­kie­len­opettaja huomasi pojan poikkeuk­sel­lisen lahjak­kaaksi kielen taita­jaksi ja kannusti tätä lukemaan ja kirjoit­tamaan. Sittemmin Laitio lähti opiske­lemaan Helsingin yliopistoon valtio­tie­teitä, ja jossain vaiheessa hän ansaitsi elantonsa toimit­ta­ja­nakin muun muassa Helsingin Sanomien Nyt­-liitteessä.

− Sillä on valtava vaikutus, että opettaja tunnistaa oppilaassaan jotain erityistä ja kannustaa kokei­lemaan sopivia opintoja.

Laitio työskenteli 2000­luvun alkuvuosina ulkomailla, Amster­da­missa European Cultural Founda­tionin palve­luk­sessa.

− Oli avartavaa kokea uudessa kulttuu­rissa vierauden ja ulkopuo­li­suuden tunne. Siihen liittyy epävar­muutta ja pelkoa, mutta myös mielet­tömiä mahdol­li­suuksia.

Amsterdam oli tuolloin yksi Euroopan monikult­tuu­ri­simpia kaupunkeja. Laition työ­ yhtei­sös­säkin oli 12 eri kansal­li­suutta. Hän sai tilai­suuden nähdä suoma­lai­suutta ulkopuo­lisen silmin.

− Näin siinä paljon hyvää, mutta myös erään­laista naiiviutta. Kun on elänyt hyvin turvattua elämää, kyky joustaa joissain tilan­teissa tai mukautua yllätyksiin ei ole aina paras.

Carpe diem!

Ennen valin­taansa Helsingin kaupungin nuori­so­toi­men­joh­ta­jaksi vuonna 2012 Laitio työskenteli muun muassa ajatus­hautomo Demos Helsin­gissä. Hän kävi puhumassa kolmannen ja julkisen sektorin työnte­ki­jöille monimuo­toi­suuden, jousta­vuuden ja rohkeuden vaati­muk­sista uudessa maail­massa. Noin viikkoa ennen kuin haku nuori­so­toimen johtajan tehtävään päättyi, Laitiolta tultiin kysymään, aikooko hän hakea sitä.

Onnistunut nuorisotyö synnyttää porukoita, joissa vähän vahvemmat vetävät vähän heikompia mukanaan ilman alentumista.

− Ajattelin silloin, että olisihan se kiinnos­tavaa katsoa, pystynkö itse tekemään niitä asioita, joista käyn muille puhumassa.

Laitio kertoo olleensa onnekas, että hänelle on tarjou­tunut työuralla mielen­kiin­toisia mahdol­li­suuksia, joihin hän on ymmär­tänyt tarttua. Niiden löyty­mi­sessä ovat kuitenkin usein olleet muut ihmiset apuna.

Ihmisten keski­näinen avunanto nousi keskei­seksi ajatuk­seksi jo partiossa.

− Puhun nuorille ja muille työnte­ki­jöille paljon siitä, että kun auttaa muita ihmisiä, siitä lähtee hyvä kierre ja muut haluavat auttaa sinua.

Laitio arvostaa hyvin paljon nykyistä nuori­so­työtä, jossa luotetaan nuoren omaan kokemukseen ja käsitykseen siitä, mikä häntä auttaisi parhaiten.

− Onnis­tunut nuori­sotyö synnyttää porukoita, joissa vähän vahvemmat vetävät vähän heikompia mukanaan ilman alentu­mista tai hierarkiaa.

Parhaim­millaan nuori­so­työssä nuoret oppivat toistensa elämän­ti­lan­teesta ja haluavat auttaa. Suoma­lai­sella nuorella on Laition mielestä poikkeuk­sel­lisen korkea halu auttaa toisia, mutta aikuisten pitäisi pystyä antamaan sille enemmän tilaa ja mahdol­li­suuksia.

Kaikki nuoret kouluun

Nuori­sotyön viime vuosien suuri uudistus on etsivä nuori­sotyö, jossa yritetään erilaisten verkos­tojen kautta löytää kotona olevat nuoret, jotka eivät käy koulussa, eikä heillä ole ystäviä. Laition mielestä nuori­sotyö tavoittaa hyvin ne nuoret, jotka ovat vähän hukassa, mutta joilla on kavereita. Se osaa toimia myös sellaisten nuorten parissa, jotka aiheut­tavat muille ihmisille ongelmia rette­löin­nillään ja sekoi­lullaan.

− Nuori­sotyön pitäisi pyrkiä ensisi­jai­sesti siihen, että kaikki nuoret pääsevät kouluun ja saavat tutkinnon.

Aikuisten ei pitäisi liioin luoda nuorille liikaa paineita omilla odotuksillaan.

Laitio haluaisi, että kaikille nuorille olisi enemmän mahdol­li­suuksia kokeilla erilaisia harras­tuksia ilman, että niihin on heti sitou­duttava vuosi­kausiksi. Erityi­sesti pojat tarvit­sevat paljon kannus­tusta valitakseen sitä, mitä he itse haluavat tehdä eikä sitä, mitä perheessä on ollut tapana harrastaa tai mitä kaverit valit­sevat.

Poikien kanssa pitäisi Laition mielestä muutenkin työsken­nellä enemmän tunne­tai­tojen vahvis­ta­mi­seksi, että he oppisivat käsit­te­lemään myös kielteisiä tunteitaan ja hallit­semaan äärim­mäisiä reaktioita.

Aikuisten ei pitäisi liioin luoda nuorille liikaa paineita omilla odotuk­sillaan, vaan nuori pitäisi yrittää saada ottamaan asiat vähän rennommin ja rauhal­li­semmin.

− Puhuin vanhojen tansseissa nuorille, että mikään ratkaisu ei tässä vaiheessa ole lopul­lista. Tärkeää on vain pitää kiinni ihmisistä, jotka ovat itselle tärkeitä, ja tunnistaa itsessään taitoja, joita haluaa parantaa.

Laitio muistuttaa, että pääosa suoma­lai­sista nuorista on hyvin kilttejä ja huomaa­vaisia, mutta heiltä puuttuu rohkeutta, ja siihen meiltä aikui­silta tarvitaan lisäapua. Nuoret tarvit­sevat enemmän lisäksi kannus­tusta.

− Meistä jokainen aikuinen voi tehdä sen, jonka äidin­kie­len­opet­tajani teki minulle, että tunnistaa lahjak­kuuden ja sanoo sen nuorelle ääneen.

Iita Kettunen